Plussaa kovasta biisistä.
Aloitan sellaisesta napakympistä ettei sitä tikkaa tee edes mieli irrottaa taulusta vaan se jää sitten siihen keskelle ikuiseksi koristeeksi ja tikkataulu oli sitten siinä:
Sanat:
(Eka rivi on aina puuttunut kaikista näkemistäni validin ja virallisen oloisista sanoituksista. Järkeenkäyvä olisi ehdotukseni, mutta nykynetti sanoo ”There isn’t destiny”.
Järkeenkäyvämpää olisi:
”It is in destiny”)
The way that things go
I don't think so
The changes that alter us
are a product of our own volition
and then we become what we hate
It's not hard to figure out
that you're scared when
you act so much better
You're holding onto
something we can't have
but hands still circle
you're still getting old
and we become what we hate
Do you believe in the lies
that shape your world
Do you believe in your
own fictitious immortality
The world won't end while
you walk the earth
and when you realize that
your life don't matter
You'll turn to something to help
you forget that you're
only young once, old forever
Helvetin kovalla punk-pyöräytyksellä vedetään kertsiin ja kun mindsettiin pääsee, on jokainen rivi timanttia.
”Do you believe in the lies that shape your world?”
Siis, huhhuh, miten kovaa settiä.
Ei ollut kyllä ollenkaan hullumpaa olla junnu 90-luvun lopulla. Biisi on jo vuodelta 91 mutta tämä skene heräsi paikallismeininkejä laajemmin eloon vasta silloin sen kaikista parhaan vuosikymmenen puolivälissä.
20 vuotta sitten laulanut täysillä ja nyt huomaa että korkeintaan 23-vuotiaan Ben Weaselin tekele tässä oli vähän samanlainen napakymppi kuin Kollaa kestään Jäähyväiset aseille sekä biisinä että kovana sanoituksena. Kun osuu kohdilleen, niin osuu ja sitten punkataan!
Ja jep... suosikkibändi, jos sellainen on pakko valita. Kasvattaja ja rok.