Kovien biisisanoitusten hehkutusketju

ka1 · #46

Tämä on aika suoraviivaista kerrontaa ilman ihmeempiä koukkuja, mutta jostain syystä tämä on minusta hieno teksti:

Sun villin sielusi synnit syö
Santarmit ranteisiin raudat lyö
Et missään saa viivähtää
Koirat niskaasi hengittää
Tähtää kiiltävän piipun suu
Kannet arkkuusi valmistuu

Kuumeiseen juoksuusi raahaudun
Voin öisin viilentää otsaa sun
Pian polttaa tää vieras maa
Raakaa loppuas en vain jaa
Kohta luodit jo lentää voi
Marseljeesi ei silloin soi

Kovin yksittäinen laini lienee Willie D:n käsialaa:

You ain't never seen a mothafucka kill a mothafucka
Lika mothafucka named Willie D mothafucka

Jorge · #47

Tässä itä-suomalaista vastapainoa kaikelle jenkkityyliselle Pepsodent- positiivisuudelle. Kyllä suomalainen saa olla negatiivinen; se auttaa.

Tunge positiivinen ajattelu hanuriisi
Kierrän kriisiryhmänne kaukaa
Älä tyrkytä minulle terapiaa
Kaada lisää pas$kaa mun niskaan
Mua vi!tuttaa niin ankarasti
V!tuttaa aamusta iltaan
V!tuttaa, on kaikki turhaa
V!ttu kun v!tuttaa

Kari Aittomäki · #48

Hoo, tuo eksoottisesti nimetty Marseillenpoika oli siis telkkarisarjan tunnari iskelmäksi vuoltuna.
No, Marseilles on Välimerellinen juu mutta se sarja oli kyllä italialainen. Aika mainio myös.
Tuolloin 70-luvulla maailma oli suurempi ja hämärämpi.
Cumulus oli suomenruotsalaisuuden helmiä kyllä, se soundi oli omallatyylillään tyylikäs ku mikä.
Tyylikäs oli myös se ruottalaisaksentti. Just sellanen fiksu tuntu vain.

Jatkan samoilla tekijöillä, Cay Karlsson oli Cumuluksen peruskehikkoa.
Ja Lasse Mortensson nyt vaan on osa suomiydintä, se ruotsivibra.

Kaunis tarina ja osaavaa riimittelyä, siinä on runon-, rytmin- ja tarinankerronnantajua.
Suru on aina osuva täsmänuoli.

Hän on mennyt vuorten taa
Pois, pois, pois
Mikset nouda kaipaajaa
yksinään ei voi - ei saa nousta vuoren seinämää
Voit sen ymmärtää
lakkaa laulamasta suu
virrat hiekkaan kuivettuu,
kuihtuu viimeinenkin puu
peittyy pilviin kuu

Lähtee linnut, itkee maa
Nyt siis laulu kuolla saa
Hän on mennyt vuorten taa, vuorten taa

Aika hyvin ruotsalaiselta.
Ja hienon kaksiäänisesti herrat laulaa.

Kari Aittomäki · #49

Kyynikolle kiitos, tutustuin tuohon Puhtiin ja hyvältä maistu.
Heh, tuli hyvät tytinät ihan synkronismin kautta. Kaskun tässä hiljattain olin tätini hautajaisissa ja sain kuulla asioita äitini isästä, joka on ollut aikas hämärä hahmo, vaiettu ja synkkänä esitetty.
Johon oli syynsä, hänet yritettiin teloittaa ritualistisesti viikatteella. Syyksi kertoi enomies, pappi, että isällään kerrottiin olevan pirun silmä.
Mitä tämä pirunsilmä sitte loppupeleissä tarkoitti, se ei selvinnyt, mutta tarjos selitykseksi sitä että isoisäni teki töitä pimeässä. ??
Äijä oli puolustautunut niinikään viikatteella, jota kuulemma käytteli muutenkin taitavasti.

Ilmankos sillä kylällä se varautuneisuus rekisteröity nöösiäisellenkin.
Puhtin sielunmaisema siis resonoi varsin syvölle.
Tack

Takas päivänvaloon..
Yks sellanen amerikkaa vahvasti tulkitseva tapaus on Pomo.

Perinnetietoista sekä tekstin että toteutuksen suhteen.
Tämä on aikamoinen saavutus aivan kaikkiaan:

Ei kai toi tekstikenttää tartte?

Jorge · #50

Vaikka ZZ Top tunnetaan parroista, autoista, prätkistä, isotissisistä blondeista ym. puolihumoristisesta rekvisiitasta, kova musisointi on perustana ja hieman vähemmän huomioita on saanut se, että lyriikat ovat usein ytimekkään kekseliäitä

Tässä(kin) biisissä kuvataan duunintekoa ja tavoitteita värikkäästi "Well, I'll be ridin' on the bus till I Cadillac"

Have mercy, been waitin' for the bus all day
Have mercy, been waitin' for the bus all day
I got my brown paper bag and my take-home pay
Have mercy, old bus be packed up tight
Have mercy, old bus be packed up tight
Well, I'm glad just to get on and home tonight
Right on, that bus done got me back
Right on, that bus done got me back
Well, I'll be ridin' on the bus till I Cadillac

Billy Gibbonsilla on myös stage persona "Reverend Willie G." eli hän heittelee välispiikkejä etelän baptistisaarnaajan nuotilla. Nuo 'Murican etelän rokkarit ovat -50- luvulta asti ammentaneet inspiraatiota tai ihan henkilökohtaista vimmaa seudun syvän hengellisyyden ja yleisen elämän raadollisuuden sekamelskasta (mm. Johnny Cash, Little Richard ja Jerry Lee Lewis kovinkin voimakkaasti)

Siitä heti seuraavassa biisissä

Well now, Jesus just left Chicago
And He's bound for New Orleans
Working from one end to the other
And all points in between

Took a jog through Mississippi
Well, muddy water turned to wine

#51

Jotenkin tuntuu että tällainen ketju on olemassa jo, mutta en muutamilla hauilla löytänyt.

Elikkäs taas taideketjua pukkaa. Ei ole ihan yhtä "soup-nazit" säännöt kuin musiikkivideoketjussa, mutta erittäin vankka toivomus että kommentoidaan muiden laittoja ja omaa. Muuten tulee liikaa epämieluisaa virtaa. Taas toiveena tietty hitaus: Ei vain hemmetisti biisejä vaan enemmän juttelua näistä.

Ja vahva toive paljastus-tägin käytöstä sekä videoissa että sanoituksissa. (Parantaa ketjun selattavuutta helvetisti.)
Ja tietenkin että sanoitukset laitetaan tänne.

--------------------

Aikoinani punkkarina ihmettelin miten punklevy-yhtiö -Epitaphille (Bad Religionin tyypin levylafka joka kovimpana mainstreamina puski ulos Offspringin Smashin) otti jonkun witun sedän nimeltään Tom Waits riveihinsä. Äänessä oli silti jotain tuttua ja siellähän Waitsin hieno Time on joillain niillä c-kaseteilla, jotka pyörivät faijan sylissä olevassa mankassa Skodassa. Ja silloin siis Skodat olivat niitä noloja autoja, eikä näitä nykyisiä hienoja.

Mutta ottivatpahan silti hänet riveihinsä. Ehkä ihmettelen enemmän että hän joutui turvautumaan jonkinasteisena tähtenä pieneen levy-yhtiöön.

Tämän langan saa vaikka samantien täytettyä hänen biiseillään, koska tuo sanoitustaito ei ole ihan ehkä edes tästä maailmasta.

Yhtäkkiä alkoi soimaan päässä Waitsin Georgia Lee, tältä punklevy-yhtiön julkaisemalta Mule Variationsilta. Biisin taustalla on hyvin valitettava tarina tästä Georgia Lee Mosesista, joka tapettiin teininä ja tappajaa ei ole vissiin vieläkään löydetty. Hän oli musta ja joku toinen valkoinen tapettiin vähän ennen tätä Georgia Leeta. Edellä mainitusta tuli iso mediarumba ja tämän Georgia Leen tarina ilmeisesti ei kiinnostanut yhtä paljoa juuri ketään. Voi tietenkin kysyä, johtuuko tämä ihonväristä vai mistä.

Mutta Tom Waits nopean nettilueskelun perusteella vissiin (?) koki että ketään ei kiinnosta asia minkä ikäänkuin pitäisi kiinnostaa. Ja hän halusi antaa näkyvyyttä asialle. Ilmeisesti biisi oli hilkulla jäädä levyltä pois, mutta jonkun sivun mukaan Waitsin joku läheinen sai hänet ymmärtämään mukaan laittamisen tärkeyden, koska muuten kukaan ei kerro Georgia Leen tarinaa.

Osin jotain juhannuksen nostalgiaa + krapulajumitusta, mutta olen muutaman kerran kuunnellut biisin tänään ja kyyneleet vain valuneet poskilla. Jos sanoitus on kova, se on.

paljastus:

Ihan helmetin kova juttu käyttää jumalaa välineenä tuolla tavalla miten hän käyttää. Sanomasta tulee älyttömän vahva tällä tavalla. Klassista Waitsia. Ja tarkoitan tällä sitä, että nämä asiat tehdään saattanan hyvin. Hyvin tekeminen on klassista häntä.

Opettajana biisi koskettaa kaiken sen surun takia, mikä tulee siitä, että jotkut lapset ovat pahassa paikassa.

Potku.net

Potku.net