Väkivaltaiset joulumuistot

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta.

Ylipotkijat: Totte, JanneM, Tyttö, Point

Vastaa
magamies
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 407
Lauteille: Joulukuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 2 kertaa

Väkivaltaiset joulumuistot

#1

Viesti magamies » joulu 24, 2017, 20.00

Hyvää joulua kaikille ja tietenkin rauhallista joulua, kuinka monella potkulaisella on väkivaltaisia joulumuistoja lapsuudesta? Itsellä on on nähty puukkoa ja raskasta rautapuntaria käytettävän aseena ja omassa perheessä , raskaita muistoja ja pelkoa siitä miten äidille käy.
Käsittämätöntä sille joka ei tätä itse kokenut ja joskus olen joutunut jopa puukkoa vastaan siis oman isäni puukkoa ei paljon naurata mutta aikaahan tästä on , vaikka ei ne haavat koskaan parane täysin, itse olen selvinnyt kunnian tiellä.
Hyvää Joulua.
Magamies

bucago chill
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 18
Lauteille: Lokakuu 2017
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Joulumuistot

#2

Viesti bucago chill » joulu 24, 2017, 20.59

Kyllä löytyy. Lapsuus oli lasinen, joten lähes kaikki kirjoittamasi asiat ovat tuttuja. Äidilläni oli mystinen kyky löytää itselleen sekopäisiä alkoholisteja miesystävikseen, ehkäpä koska oli juoppo itsekin. Itseäni ei sentään suoraan onnistuttu lyömään koska edesmennyt, nyrkkeilyä tuolloin harrastanut isoveli piti siitä huolen tarvittaessa pieksämällä uhkaajan. Ei nuo asiat kuitenkaan enää vaivaa näin yli nelikymppisenä, ne on jo kaukaista historiaa, mutta ulkopuolisuuden tunne ei tunnu koskaan häviävän, oli missä porukassa tahansa.

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 11542
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 2 kertaa
Tykätty: 44 kertaa

Väkivaltaiset joulumuistot

#3

Viesti Kari Aittomäki » joulu 26, 2017, 02.04

Pahaa tekstiä.
Otan osaa, vaikka mitä se hyödyttää. Totakohtaa sielussa ei paikata millään konstilla.

Äijä ei ollut väkivaltainen kotiinpäin vaikka lännenkännejä vetelikin ja saatto paikkoja rikkoakin.
Mä sille sanoinkin silloin kun dementia alko rappeuttaa käytöstään.. että siedän myös väkivaltaisuudet koska kasvukaarensa oli ruma. Enkä koskaan muuta kuin painoin tättärin tonttiin. Ja kyllä se sen tajus, koska oli pidättäytynyt fyysisestä väkivallasta perhettään kohtaan.
Kyllä se aina ikäänkuin havahtui siitä olemansa käänteilystä, rauhottui.
Tajusi että vaan toppuuttelen, kuten hän itse oli toppuutellut enoaan, iso-enoani. Kauheaa Topia, kaukopartiomiestä.
Vaikka olihan siinä pitelemistä, voimakas miesi oli isäni. Taitavakin.
72-vuotiaana pudotti kaksi ammattitorpedoa pihamaallaan.
Siinä sitä on tavoitetta.

Joulu oli sellanen "nyt-syyään"-mättö. Seesteistä.

Ne loppuaikojen puukollahuitomiset oli degeneraatiota. Ikävää mutta hallittavissa.
Joista en hoitsuille ja muille viranomaisneideille tai edes sisarille vihjaissutkaan, pakkohoito raskaine lääkityksineen on ehdoton no-go.
Kuten oli kaksoisveljensä kohtalo.
Joten vaan.. haldasin.

Rumuus on raskas kohdattava.

Kuvake
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 14460
Lauteille: Joulukuu 2007
Tykännyt: 122 kertaa
Tykätty: 47 kertaa

Väkivaltaiset joulumuistot

#4

Viesti Lasse Candé » joulu 26, 2017, 05.37

Karin viestin alku on todella hieno ele aiemmille kirjoittajille, tälleen joulun aikaan kun melkein kaikkien tunteet ovat de facto jollakin tavalla pinnalla.

Kiitokset ylipotkijoille, kun siirsivät tämän tänne ja vaihtoivat nimen. Oli vähän shokki huomata joulumuistoketjun Kahvilassa käsittelevän tällaisia aiheita.

En ala avaamaan laajemmin perhe-elämääni. Sen verran voin kuitenkin sanoa kaikella rakkaudella edesmennyttä faijaani (joka siis ei mahdu tähän aiheeseen ollenkaan kirjaimellisesti) kohtaan tehdäkseni pointtia ketjuun, että joulu voi olla stressaavaa aikaa. Me asetamme vaatimuksia ympäröivälle maailmalle ja tunteet ovat pinnassa. Tämä saattaa saada marttyyrisen muodon. Miettikää nyt sitä mistä kertoo se, kun monet sopivat miten tekevät lahjojen suhteen. Hienoa toimintaa ja samassa, eikö tästä näy kuinka iso asia joulu on lähes jokaiselle suomalaiselle? Kannattaa hetkeksi pysähtyä miettimään tuota. Miksi moisesta asiasta pitää sopia? No koska siihen on syy. Kannattaa miettiä sitä.

Faijani saattoi olla marttyyri jouluna siinä sen välissä miten ei halunnut mitään ja miten kuitenkin sitten halusi jotakin mitä ei onnistunut sanomaan. Perheessäni ei ollut mitään jouluväkivaltaisuuksia, mutta ymmärrän kuinka niitä voi muilla olla. Faija laittoi hieman fiinimmät vaatteet jouluillalliselle ja sitten kun kaksi teiniä kakaraa ei tietenkään voi olla hirveän vakavasti, tämä oli ikäänkuin pettymys. Faijani oli todella rankan astman ja pahan vatsahaavansa takia sairauseläkkeellä ja sosiaaliset kuviot perheen ulkopuolella vieraalla paikkakunnalla (kasvukuntani, muttei hänen) vähäiset. Meidän perhejengi ajoi hänelle liian monta sosiaalista funktiota ja kun katselen taaksepäin, hän on kyllä sellainen sankari että huhhuh. Pienenä se oli faija-kaikentuottajakone ja näin aikuisempana ymmärtää että se on myös ollut kärsivä mies joka taisteli päivästä toiseen vain kakaroidensa ja vaimonsa eteen. Ja mitä taistelua niiltä terveydellisiltä lähtökohdilta... Huhhuh. Hoiti tämän homman loppuun että meistä tuli kunnolla aikuisia ja lähti sitten pois.

Silti, enemmän pointista, noita suorituspaineita kertyy jengille, kuten faijalleni. Näen niitä tuttujen parissa ja muistellen esim eksiäni aika paljon. On odotuksia, on jännitystä, on paineita. Näen samoja piirteitä itsessäni odotuksien suhteen. Jonkin verran paineidenkin, joskin minimoin tätä, jotta voin olla jouluihminen. Paineet => Odotukset. Minut erottaa tuntemistani huonommista esimerkeistä lähinnä aivan hemmetin pitkä pinna. Tunnetasolla olisin varmaan kunnon "en tahdo mitään ja samalla tahdon täydellisen joulun" -irrationaalinen marttyyri. Mutta pitkän pinnan ja varoittavien esimerkkien takia näen tämän ja tunnistan piirteet ja olen myös aika hyvä katsomaan oleellista ryhmää sen toimivuuden kannalta ja tuomaan sitä mitä tarvitaan hyvään jouluun. Ja tämän faitin käy todella moni ja onneksi hyvällä menestyksellä. Jengi tajuaa että on tärkeää jeesata, joustaa jne jotta kaikille läheisille tulee hyvä joulu. Jotkut vetävät tämän pinnallisesti läpi ja jotkut ihan oikeasti nauttivat tästä. Jotkut pakenevat monin tavoin. Tunnen itse esim sellaisia jotka eivät vietä joulua ja NÄIDEN KYSEISTEN ihmisten tapauksessa veikkaan vahvasti raastavan kokemuksen pakenemista. Tätä joulua myös paetaan, monin tavoin.

Kaikki mitä selitän, kertoo samalla aika raastavasta sosiaalisesta paketista ja ei ole lähellekään ihme, että joillekin tämä tunteellisuus, suorituspaineet ja odotukset käyvät liian koviksi. Lajialue huomioiden, voisikin miettiä sitä, että kun näin on ja tulee aina olemaan, kuinka vanhurskas minähahmo voi jeesata stressaajaa? Olen itse huomannut että noin sadalle prosentille kelpaa mahdollisimman tavallinen keskustelu jossa huomaavat että hypätään hitusen oletetun muotopasskan ulkopuolelle aiheisiin jotka eivät yleensä kiinnosta muita. Poistetaan se jouluoletus ja sen vaatimukset ja ollaan normaalisti. Paradoksaalisesti tämä "jouluttomuus" siinä juhlan keskellä nimenomaan antaa näille ihmisille sen joulun, koska joku tajuaa heitä. Ja tästä on joulussa kyse. Ja samassa ainakin minä otan kaikissa virallisissakin tilaisuuksissa aina mahdollisimman suuret vapaudet rentouteen. Minä tykkään ja jengi tykkää. Tämä antaa usein sen pakotien stressaajalle...

Lapsi ei tietenkään voi hanskata tätä, joten olisiko tämä lopulta sellainen suositus pariskunnan laupiaalle samarinille vetää homma leppoisaksi sen stressaavan puolison suhteen? Jos toinen kerran ottaa paineita, mitäs jos vahvempi ei ota eikä lataa? Ja silleen...



Ei mitään kokemuksia, mutta toivon että jeesaa ymmärtämään sen kuinka ne kusipäiset, huonon hetken löytäneet tai muutoin epäonnistuneet hemmetin helposti päätyvät tähän nyt ja tulevaisuudessa.
hänen virtuoosimainen salaman käyttönsä
on hyvin samanlaista kuin
hänen virtuoosimainen patukan käyttönsä


Lassen treenituumailuja fiiliksen mukaan

Kuvake
Totte
ylipotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 4231
Lauteille: Toukokuu 2008
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 5 kertaa
Tykätty: 19 kertaa

Väkivaltaiset joulumuistot

#5

Viesti Totte » joulu 26, 2017, 20.11

Ylipotkija: Siirretty kuitenkin takaisin Kahvilaan, koska keskustelusta tulee varmasti laajempi eikä siten nyt suoranaisesti liity varsinaisiin lajeihin/"teknisiin pärjäämisiin". Kahvilassa on muitakin rankkoja aiheita, joten nyt kun ketjun nimi on kunnossa, sopii se mielestäni kyllä sinne.

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 87820
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 169 kertaa
Tykätty: 68 kertaa
Viesti:

Väkivaltaiset joulumuistot

#6

Viesti Mika » joulu 27, 2017, 13.02

Oli aika pysäyttävää lukea ketjun kahta ensimmäistä viestiä. Ilmeisen hyvin pystytte nykyään käsittelemään noinkin traumaattisia lapsuuden tapahtumia. Toivotan molemmille kaikkea hyvää ja nostan hattua rohkeudesta kertoa muillekin tuollaisista kokemuksista.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

magamies
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 407
Lauteille: Joulukuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 2 kertaa

Väkivaltaiset joulumuistot

#7

Viesti magamies » joulu 31, 2017, 23.19

Kiitos on tuosta selvitty ja varmaankin sille joka ei vastaavia traumoja kokenut lapsena asia tuntuu hyvinkin raskaalta, itse koko sitä vuosia ja lapsi häpesi asiaa, häpeä ja pelko varmaankin ovat sisällä yhä mutta käsiteltynä, pahinta oli tuska kuinka äitiäni kohdeltiin ja kun emme pystyneet ja uskaltaneet auttaa me pienet lapset silloin.
Myöhemmässä vaiheessa isäni otti puukon ja kohdisti minuunkin mutta pakenin tilanteesta ja myöhemmin nyrkkien kanssa jouduin puolustautumaan ja olin jo silloin alkanut kamppailuharjoittelun ja selvisin tilanteesta parilla lyönnillä, ikäviä asioita paljon ei niistä viitsi kertoa enempää mihin johti mm isäni osalta.
Elämä On ja Hyvää uutta Vuotta.
Magamies


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: airakti ja 5 kurkkijaa