Tuntematon sotilas 2017

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta.

Ylipotkijat: Totte, JanneM, Point, Tyttö

Kuvake
katar
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 1072
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 33 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#46

Viesti katar » loka 30, 2017, 08.15

Käytiin eilen katsomassa, oli kova. Siis todella hyvä. Lisäplussaa muutamasta iholle menevästä kohtauksesta, jossa kameramies selkeästi juoksi kameran kanssa miehen perässä, toi sitä realismia ihan tosi lähelle. Tuntui, kuin olisi itse juossut siellä.
Pieni virhe pisti omaan silmään, Rokka polttaa tupakkaa, niin se rööki on ensin ihan pieni, sitten kohta isompi, ja sama kohtaus kuitenkin.
Rokan näyttelijä Eero Aho oli todella sinut roolissaan, se oli järjettömän hyvä. Samoin Koskelaa näytellyt Jussi Vatanen ja Aku Hirviniemi Hietasen roolissa olivat hyviä. Monta hyvää näyttelijää noin ylipäänsä. Muutama jäi vähän ohueksi, kuten Susi, joka oli mielestäni enemmän esillä vanhassa versiossa. Jos joku nyt ei vielä ole nähnyt tätä leffaa, niin äkkiä ostamaan lippu ja katsomaan. Itse annan tälle kyllä 5 tähteä. Oli sen verran hyvä. :jepa:
Frankly my dear, I don`t give a damn.

Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 2819
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Kaarina
Etulaji: Jumppa
Takalajit: Judo, nyrkkeily, Bujinkan, Defendo, Hokuto, kb, Wing Tsun
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 17 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#47

Viesti MikaM » loka 30, 2017, 12.33

Ketjupolttaja äkkiä saa uuden papirossin huuleen, kun vanha alkaa loppumaan...
Voittiko Suomi?
Aion siis vasta tällä viikolla ehtiä.
"When you talk, you only repeat what you already know. But if you listen, you may learn something new."
- Dalai Lama

Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 12745
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 31 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#48

Viesti MtJ » marras 4, 2017, 11.53

Viimeisin sotahan oli siitä hyvä, että siinä voittivat vähän kaikki. Suomi tuli kakkoseksi kisassa, Neuvostoliiton ottaessa kärkipaikan.

Kukapa sitä häviötä haluaisi muistella?
“All over the place, from the popular culture to the propaganda system, there is constant pressure to make people feel that they are helpless, that the only role they can have is to ratify decisions and to consume.” - Noah Chomsky

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 11744
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 7 kertaa
Tykätty: 74 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#49

Viesti Kari Aittomäki » marras 4, 2017, 20.50

Hitto kun en ole ehtint katsomoon, oikeen kutittaa.. olen kyllä valmistautunu lievään pettymykseen mutta niinhän se aina. Ei se hullaantumisen aika taida olla ku muisto vaan.

Nippelitietoutta, tuo katarin mainitsema kamerajuoksu on toteutettu vehkeellä nimeltä Steadicam ja on kyllä kätevä peli.
Mähän tutustuin häneen aikoinani kun parantelin jalkaani ja elättelin toivetta saada toimintakapasiteetti takaisin.
Vehje tasapainotetaan tohon vyötäisille/hartioille ja on hämmästyttävän helppo.

Steadicam tuotiin seitkytluvulle käyttöön ja osoittautui hyvin käyttökelpoiseksi, Rocky taisi olla ihan ensimmäisiä hyödyntäjiä ja on kyllä..
Eihän sitä aamulenkkien tuskaa voi kuvitellakaan ilman Steadicamin intimiteettiä.

Juurikin sotakuvissa se kameraoperoinnin muoto tosiaan vie katsojan sinne rytinän sekaan.
Esitän villin veikkauksen että Rokan konepistooli-introssa mukana tetsaava, tarkka vapaakamera on oleellisessa osassa.
Ja että jossainkohtaa kamera kiertää kohteen ympärillä täysympyrän (niinku Gladiaattorissa), tyyliin katsokaa, ei rakenteita.

turha viesti, tiedän.

bucago chill
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 12
Viestit: 18
Lauteille: Lokakuu 2017
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Tuntematon sotilas 2017

#50

Viesti bucago chill » marras 4, 2017, 22.21

Kari Aittomäki kirjoitti:Hitto kun en ole ehtint katsomoon, oikeen kutittaa.. olen kyllä valmistautunu lievään pettymykseen mutta niinhän se aina. Ei se hullaantumisen aika taida olla ku muisto vaan.
No varaudu pettymykseen ainakin Lehdon osalta. En puhu miehen roolisuorituksesta, sillä se vähä mitä oli, oli hyvää näyttelemistä ja ulkoisestikin Lehto vastasi odotuksia. Mutta kuten jo todettu, Lehdon ja Riitaojan hahmot oli leikattu todella tökerösti vähiin. Toivoa sopii, että se tunnin pidempi versio televisioon aukaisee enemmän taustalle jääneitä hahmoja. Yksi kohta oli muuten mielenkiintoinen, ellen väärin katsonut: ennen Lammion määräystä kuolemaan johtavaan väijytykseen Lehto tarttui Riitaojaa kädestä rauhallisesti ja katsoi tätä pitkään ikään kuin tutkien, mutta tällä kertaa ilman vihaa. Kohta he sitten lähtivätkin molemmat kohti kuolemaansa. Tapahtumien jälkeen viimeinen kuva heistä on kun molemmat makaavat sateisessa metsässä ruumiskasassa rinnakkain odottamassa kuljetustaan pois, mikä oli vaikuttava kohtaus ainakin itselleni. Ehkä Lehto tosiaan pohjimmiltaan näki Riitaojassa jotakin, ja ne aggressiot oli kovemman luokan suojelua.
edit. pari typoa

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 11744
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 7 kertaa
Tykätty: 74 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#51

Viesti Kari Aittomäki » marras 4, 2017, 22.51

Kiitoksia, ehkä se pieni tarina oli pyritty sisällyttämään tuohon kohtaukseen.
Se tarkoittaisi että tekijät ovat tajunneet sen ytimen, antaisi todella odottaa syventämistä siihen pitempään versioon. Odotellaan.

Jäi muuten kirjoittamatta tuosta Lehdon Riitaojaan suhtautumisesta.. Lehdon käytös ja reagointi on muita kohtaan melko välinpitämätöntä, jopa Kaarnan suosionosoitukset hän ottaa vastaan tyynesti ja keikailematta, "kestäen suosionsa tulikokeen" ja muuttuen välittömästi tarkaksi ja tunnolliseksi ryhmänjohtajaksi. Myös Koskelan välitön kunnioitus resonoi Lehdon käytökseen, lisäksi vaikuttanee se että Lehto ihailee Koskelan soturiominaisuuksia. "Se oli temppu!"
Lammiota Lehto vihaa "synkästi ja leppymättömästi", uhkaus käydä Lammion kimppuun ei sisällä lainkaan uhoamista vaan on suora ja raaka - ja osoitus siitä että kontrollikerros on olemassa. Eli äly. Lehdossa on valtava mutta kohdentamaton potentiaali.

Riitaoja on ainut johon Lehto näkyvästi reagoi. Ja poikakodin kasvatilla ei ole keinoja osoittaa minkäänlaista hempeilyä ja heikkoutta, tulee vahva vaikutelma siitä että Lehto suuttuu omille tunteilleen ja siksi se kiroilu korostuu. Torjuva ja peittelevä käytösmuoto.
Olen vakuuttunut että jos Lehdon taustatarina kirjoitettaisiin se sisältäisi kohtauksia jossa poikakodissa kovanyrkkinen nöösiäis-Lehto mätkii ison häirikön romuksi ja palauttaa tämän kaappaaman leipäpalan jollekulle itkusilmäiselle lintupojalle.
- Opettele pitään puoles. Äläkä saatanan hyttynen inise. Täällä ei itku auta.

Ja kun Lehto lopulta itkee, hän itkee raivoaan omaa avuttomuuttaan kohtaan, itku on kuin "villieläimen tuskankorinaa, kirouksen ja itkun yhdistelmä."
Raivo ja viha ovat hänen käyttöenergiaansa, pysyvä asenne.
- Tähtää alemmaksi! Perkeleen kierosilmä! Ettekö te saatanat saa henkee pois!

Lehdossa Linna piirtää kenties kaikkien aikojen kuvauksen oikeasti saatanan kovasta miehestä.
"Lehto oli luuta."
Linna myös väläyttää sitä hukattua potentiaalia jättämällä leijumaan ajatuksen, minkälainen upseeri Lehdosta olisikaan tullut jos Kaarnan suositus olisi toteutunut. Everstiluutnantti Karjulan vertaaminen Lehtoon on mestarikerrontaa.

Lupaava tuo loppukuva, vastaa hienosti kirjan mielikuvaa jossa Koskela peittää ruumiit mantteleilla.

näin.

bucago chill
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 12
Viestit: 18
Lauteille: Lokakuu 2017
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Tuntematon sotilas 2017

#52

Viesti bucago chill » marras 5, 2017, 20.54

Lehto tosiaan on kovan miehen ideaali, koska hän oikeasti "kestää loppuun saakka", vieläpä niin brutaalilla tavalla. Eikä hän ole mikään kovanaamaileva rotta, vaan syvyyttä löytyy. Tietysti hän ampuu vangin ensimmäisenä, mutta niin tekee pian moni muukin, eikä ketään enää kiinnosta, koska "kuolema lakkasi olemasta moraalinen kysymys." Lehto olisi voinut myös käyttää asemaansa ja aggressiotaan hyväkseen vaatien kaikki itselleen, mutta hän jakaakin varastetut tuotteet kristillisesti oman auktoriteettinsa turvin. Miehet eivät välttämättä pidä Lehdosta, mutta tämän häikäilemätön, raaka lujuus saa heidät luottamaan häneen. Ja shokki on kova, kun Lehto kaatuu yhteen ainoaan pikakiväärisuihkuun pimeään metsään. "Niin vähäinenkö on parhaimpienkin mahdollisuus?"

Olisi ollut kyllä mielenkiintoista, jos Lehto olisi Kaarnan fiksujen päätelmien ansiosta päässyt upseerikouluun. Siinä vasta etulinjan upseeri!

Offtopic, mutta hieman vastaavanluonteinen hahmo löytyy Linnan Pohjantähdestä Laurilan Uunosta.

Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 2819
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Kaarina
Etulaji: Jumppa
Takalajit: Judo, nyrkkeily, Bujinkan, Defendo, Hokuto, kb, Wing Tsun
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 17 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#53

Viesti MikaM » marras 6, 2017, 10.31

Katsottu on. Kova on elokuva, ehkä paras versio. Ensimmäisen näyttelijäntyö on niin 50-lukuista, ettei siihen oikein saa otetta. Se keskimmäinen ei ollut oikein mitään.
Ehkä tämän threadin ansiosta yritin vähän tiirailla noita hahmojakin. Rokka käy aivan omaa sotaansa, ei siinä muita kaivata. Katkera ja kova mies. Vanhala yllätti, isosti, etenkin kun haastoi Rokan. Koskela oli ehkä originaalissa parempi, aivan kuin Vatanen vain yrittäisi kopioida. Hahmona silti iso. Yllätyin Hirviniemestä positiivisesti, iso plussa. Toi paljon lisää, upea suoritus. Samoin Kariluoto oli hyvä, kunniaa himoitseva, ehkä hölmö. Ei olisi tarvinut itseään tapattaa. Lammio sai jopa vähän Jurkkaa aikaseksi, hyvä suoritus kaiken kaikkiaan. Mielestäni se kotirintama juttu toi hyvää lisäaspektia mukaan, vaikka ne joulukuusikohtaukset vähän olivatkin "ameriikkaa". Yhtä kaikki osa sitä elämää.
Mahtava filmi.
"When you talk, you only repeat what you already know. But if you listen, you may learn something new."
- Dalai Lama

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 11744
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 7 kertaa
Tykätty: 74 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#54

Viesti Kari Aittomäki » marras 6, 2017, 23.36

En ole yllättynyt Vatasen riittämättömyydestä Koskelana, koska tuota hahmoa on kuolevaisen käytännössä mahdotonta naulata.
En olisi yllättynyt jos Linna olisi päässyt vilkaisemaan muutamaa länkkäriä, senverran viisas intiaani-alueen opas ja ratkaisutaistelija sekä inhimillinen johtaja Vilho Koskela on.

Etenkin kun evääksi tarjotaan varsin vähän, Ville Vaitelias on vähien eleitten mies jonka olemus tulisi toteuttaa hyvin pienin elein. Ehkä jotkut taitavat brittinäyttelijät sen voisivat osuvasti tehdä mutta suomalaisista harva, jos kukaan. Itse asiassa olen hyvin yllättynyt ettei Edelmannille pestiä annettu, hän olisi ainakin ulkoisesti rooliin sopinut.. eikä se naama sen kuluneempi ole kuin Vatasellakaan.

Koskela on paitsi viisas ja kokenut sotatyön johtaja, "hiljainen uurastaja", hän on myös ratkaisutaistelija kuten Linna heti puolijoukkueen tulikasteessa osoittaa. "Asialliset hommat suoritetaan." Ja Koskela suorittaa, on jopa ottaa johdon käsiinsä Kariluodon "jäädessä tuleen makaamaan", tämän saatua pakkansa kasaan Koskela pehmittää venäläisten linjan Kariluodon joukkueelle tuhoamalla bunkkerin. Kova temppu tukiryhmän (kk) joukkueenjohtajalta, osoittaa Koskelan kuuluvan mielessään miehistön joukkoon.
Tämä teko viimeistään saa miehetkin luottamaan johtajaansa kuin.. no, ne uudisvankkureissa istujat tiedustelijaansa.
Koskela on kokenut opas joka "meinaan on ennenki ollu", hänen esimerkkiään noudattaen on mahdollisuus Kuoleman kentiltä selviytymiseen todellinen.

Varsin yksiniitinen sankari siis, ei ole rasitteena/ilmaisukeinona edes setä Ethanin synkkää vihaa, sen Linna säästää Lehdolle.
Sensijaan Koskela edustaa piilotettua teemaa jota Linna selvästi mielisi tuoda esille enemmänkin.

Linnaa viilaa selkeästi upseerien herra-asenne ja yhteiskuntaluokka-ajattelu, joka heijastuu miehistönkin asenteisiin: Herraspoikana Kariluoto ei osaa puhua tavarasta ja Asumaniemestä puhutaan upseerikoulutus-aineksena koska ko ADHD on käynyt luokanverran oppikoulua.
Ryyppäyskohtauksessa juopaa jopa alleviivataan, mutta Linna ei nerokkaasti tahdo tuoda liian ilmeisenä seikkana Koskelan katkeruutta upseerikannan elitismiä kohtaan vaan alleviivaa tämän ärmynttikäytöstä kiljusta johtuvana. Kuitenkin on Koskelan suhteessa muihin upseereihin selviä jännitteitä, nämä eivät laske Koskelaa ryhmäänsä kuuluvaksi.
Punataustainen Koskela on upseerien joukossa ulkopuolinen, uhmakkuus on täysin selvästi syvällejuntattua.
Raskas teema ja varmaankin siksi vain tajuttavaksi jätetty.

Kyvykkyydestään huolimatta Koskela ei ylene, koska majuri Sarasvuo ei "tahdo menettää" tätä, eikä tämä itsekään "katso ylennyksiä tarvitsevansa".
Vasta lopussa Koskela pääsee pataljoonatasolle ja on tehokas.. joskin jää epäselväksi olisiko Karjula sittenkin oikeassa ja vetäytyminen taktinen virhe.
Koska Koskela on miehiään säästävä "apusisar".

Myös Koskelan puoli-itsemurha jättää jotain tajuttavaksi, kenties eniten sodan rappeuttavaa vaikutusta parhaimpiinkin.

Koskelan myötä Linna vihjailee Armeijan tehottomuuden johtuvan myös siitä, ettei koulutus- ja ylenemisrakenne (vastuullisten tehtävien jako) ole tehokasta vaan jäykkää ja puolueellista.
Tätä vinkataan jo Rokan esiinmarssilla jossa hän ottaa luontevasti Kariluodon joukkueen johtoonsa ja vänrikki jää käsikranaattilingoksi.
Tätä vihjaillaan juopottelukohtauksen loppulaskussa kun Lammio arvioi Koskelaa (vallan osuvastikin) ja kertoo miettineensä Rokan ja Hietasen upseerikouluun lähettämistä mutta jättäneensä sitten, koska ne nyt on tollasia. Molemmat miehet ovat kuitenkin luontaisia johtajia ja olisivat varmasti tonttinsa hoitaneet.

Aihio kiinnosti kovin Linnaa ja syvenee Sotaromaanissa entisestään, tosiaan Pohjantähdessä etenkin, mutta olisi toki vahvana teemana kuljettanut tarinan jännitettä erisuuntaan. Luultavasti Pohjantähti eli jo Linnan mielessä ja painotus ja vihjeiksi.

Jokatapauksessa, noin raskaat pohjavirrat ovat paha vaadinta näyttelijälle, kun Ville Vaitelias tosiaan on niin vähäeleinen tapaus.
Kun on ne inhimillistävät löysäilytkin siellä vaikeustasoa lisäämässä.

Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 4817
Lauteille: Lokakuu 2009
Tykännyt: 86 kertaa
Tykätty: 66 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#55

Viesti Ile » marras 7, 2017, 10.36

Kari on kyllä syvällä tossa.

Mä siis juuri luin kirjan kun piti viimein saada alta pois ennen tätä leffaversiota (jonka nyt toivottavasti ehdin pian katsomaan). Toki matkan varrella paljon aiheen ympäriltä tullut luettua ja tietysti Pohjantähden tarina tuttu vaikka sitäkään en muista kannesta kanteen oikeasti kahlanneeni.

Lueskelin tässä ohessa myös erinäisiä analyysejä aiheesta ja jutttua Linnasta sekä teoksen kirjoittamisesta. Mielenkiintoista settiä.
Kari Aittomäki kirjoitti:En olisi yllättynyt jos Linna olisi päässyt vilkaisemaan muutamaa länkkäriä, senverran viisas intiaani-alueen opas ja ratkaisutaistelija sekä inhimillinen johtaja Vilho Koskela on.
No niin. Olihan se. Linna toki oli kirjallisesti laajasti sivistynyt ja alan ihmiset näkevät tietysti kirjassa vaikka mitä viitteitä siltäkin puolelta mutta Linna siis kävi ahkerasti myös leffassa ja noihin aikoihin pyöri juuri tuo genren jenkkileffoja.

En muista tarkkaan mutta sellaisen jutun selasin läpi, jossa kuvattiin vielä tarkemmin sitä, miten noi leffat juuri noihin aikohin sodan jälkeen vähäksi aikaa muuttuivat jotenkin vakavammiksi tms... ja miten Linna ehkä noista sai mallia kirjaan.

Tässä on huomionarvoista se, että usein puhutaan siitä, miten Linna romaani on milloinkin onnistuttu sovittamaan elokuvaksi mutta vähemmän siitä, että romaanin itsensä kerronta on hyvin elokuvamaista.

Toki toi Koskelan ilmentämä yhteiskunnallinen jännite oli Linnan the juttu koska Pohjantähti jne..

Löytyi muuten ihan hauskaa vertailua myös siitä, miten Tuntemattoman hahmoille löytyy vastineensa maailmalta vastaavista sotateoksista. Yhtenä vertailukohtana oli Mailerin Alastomat ja kuolleet (kyse siis nimenomaan kirjojen vertailusta eikä filmatisoinneista). En muista näistä yksityiskohtia mutta onhan ne hahmojen perusainekset universaaleja.

Oli muuten mielenkiintoinen prosessi tuon kirjan teko. Linna luki avoimesti päivittäin lähipiirilleen aikaansaannoksensa. Jaakko Syrjä - joka taisi olla Väinön läheisin ystävä - muuten keksi teokselle nimeksi Tuntematon sotilas.

tällaisia hajanaisia huomioita.

Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 4817
Lauteille: Lokakuu 2009
Tykännyt: 86 kertaa
Tykätty: 66 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#56

Viesti Ile » marras 7, 2017, 14.33

Tää on kai leffaketju mutta vielä omia jälkitunnelmia kirjasta.

Itse asiassa lukemisen myötä mielenkiinto leffaa kohti selvästi putosi - vaikka edelleenkin sen haluan nähdä.

Kun nyt tuli se verinen oksennus rämmittyä oman voimakkaan visuaalisen mielikuvituksen kanssa päästä päähän kirjan sivuilla, niin tuntuu vähän yhdentekevältä nähdä miten niitä juttuja on sitten joku valkokankaalle tulkinnut.

Suoraan sanoen vähän tympäisee toi hahmojen analysointikin. Mulle tosta tuli sellainen lohduton fiilis, että niitä samanlaisia joukkueita oli tuhat ja kaikissa ne samat tyypit ja sattumankauppaa miten kenellekin kävi.

Eikä siis tietenkään tekstin tasolla niin, koska totta kai romaanissa on kerronnallisista syistä nostettu esiin tietynlaisia karikatyyrejä ja ikäänkuin kerätty vähän kavalkaadia jonkinlaisista poikkeusyksilöistä tai arkkityypeistä. Onhan esimerkiksi Rokka esikuvaansa myöten tietysti vähän poikkeuksellinen sotilas.

Mutta mitä sitten? Sen tunnistaminen nyt vaan korostaa sitä tilanteen yleistä ankeutta ja sattumanvaraisuutta. Ja monta rokkaa varmaan kaatui ekan viikkonsa tai kuukatensa aikana eikä niistä kukaan puhu mitään.

Toki on sinänsä ihan älyttömän mielenkiintoinen aihepiiri, että miten tietyt luonteenpiirteet ja psyykkiset ominaisuudet tulevat ihmisistä esiin poikkeusoloissa ja muissa oloissa. Totta kai tämän kuvaamisessa on Linnalla ansionsa, olihan hän itsekin paikan päällä.

Mutta vaikka kahdella henkilöistä tiettävästi olikin esikuvansa tosielämässä, niin mielestäni hahmot eivät nyt yksilöinä ole niin hirveän mielenkiintoisia, ne vain edustavat erilaisia mielenkiintoisia ihmimillisä piirteitä vähän sattumanvaraisina yhdistelminä.

Kirjan huikea ansio on tietysti näyttää sota rivisotilaan näkökulmasta.

Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 4817
Lauteille: Lokakuu 2009
Tykännyt: 86 kertaa
Tykätty: 66 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#57

Viesti Ile » marras 7, 2017, 15.16

Kari Aittomäki kirjoitti:Koskelan myötä Linna vihjailee Armeijan tehottomuuden johtuvan myös siitä, ettei koulutus- ja ylenemisrakenne (vastuullisten tehtävien jako) ole tehokasta vaan jäykkää ja puolueellista.
Tätä vinkataan jo Rokan esiinmarssilla jossa hän ottaa luontevasti Kariluodon joukkueen johtoonsa ja vänrikki jää käsikranaattilingoksi.
Tätä vihjaillaan juopottelukohtauksen loppulaskussa kun Lammio arvioi Koskelaa (vallan osuvastikin) ja kertoo miettineensä Rokan ja Hietasen upseerikouluun lähettämistä mutta jättäneensä sitten, koska ne nyt on tollasia. Molemmat miehet ovat kuitenkin luontaisia johtajia ja olisivat varmasti tonttinsa hoitaneet.

Aihio kiinnosti kovin Linnaa ja syvenee Sotaromaanissa entisestään
Käsittääkseni oli pitkään sodan jälkeenkin esimerkiksi niin, että ylioppilaat meni about automaattisesti Rukkiin jne., eli varmasti oli tällaista muodollisuutta.

Kiinnitin tähän nyt kuitenkin huomiota siksi, että asia liittyy oleellisesti koko Linnan näkökulmanvalintaan. Hänhän katsoo sekä kertojana että tavallaan poliittisesti ja myös omakohtaisesti sotaa nimenomaan rivisotilaan näkökulmasta. En väitä, että Linna ei olisi laajempaa näkökulmaa "ymmärtänyt - tosin en ajattele, että hänellä jokin suuri viisauskaan olisi kaikkien asoiden suhteen ollut.

Minulle toimi keskeisenä ahdistavana tehokeinona läpi romaanin juuri se näkökulman kapeus. Se, että isompi kokonaistilanne oli usein niin hämärän peitossa ja että toisaalta isompien kuvioiden ei olisi yksittäistä taistelijaa juuri auttanutkaan. Samalla oikeastaan kaikki kirjassa esiintyvä sotilasjohtaminen tapahtuu juuri tämän välittömän suorittamisen ja henkilökohtaisen kohtaamisen tasolla.

Pitää huomata, että jo pataljoonapelin tasolla puhumattakaan rykmentistä vaaditaan upseerilta jo paljon muuta eikä johtaminen se välttämättä ole minkään koskeloiden hommaa. "Luontainen auktoriteetti" ei välttämättä auta hahmottamaan, että mihin kannattaa mikäkin komppania heittää. Jolllain tapaa jännitteistä tuollaisen valtavan epädemokraattisen organisaation johtaminen väkisin on.

Kuvake
MikaM
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 2819
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Kaarina
Etulaji: Jumppa
Takalajit: Judo, nyrkkeily, Bujinkan, Defendo, Hokuto, kb, Wing Tsun
Tykännyt: 3 kertaa
Tykätty: 17 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#58

Viesti MikaM » marras 7, 2017, 15.22

Josta myös johtuu Koskelan kapina ylempiä kohtaan. Jos ylhäältä ei yhtään avata tehtyjä päätöksiä tai sitouteta alempia, tulos on tuo. Mikä siinä ahdistaa? Ihan tyypillistä, ja noin varmaan kävi, josta kertominen on kirjan aihe. Erikoista ja jopa väärentävää olisi kertoa jostain, mitä ei nähnyt. Ja tapahtuu tänä päivänä miltei jokaisessa yrityksessä, joksi puolustusvoimatkin tältä kantilta lasketaan...
"When you talk, you only repeat what you already know. But if you listen, you may learn something new."
- Dalai Lama

Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 10
Viestit: 4817
Lauteille: Lokakuu 2009
Tykännyt: 86 kertaa
Tykätty: 66 kertaa

Tuntematon sotilas 2017

#59

Viesti Ile » marras 7, 2017, 15.53

En ole ihan varma ymmärsinkö kommenttisi oikein, mutta siis minun mielestäni Linnan kuvaus on ansiokas enkä haluaisi hänen sitä toisella tavalla tekevän. Näkökulman valinta on perusteltu. Ja siis miksi ei ahdistaisi? Tuohan on automaattisesti ahdistava asetelma. Miehet konkreettisessa hengenvaaraassa melko vähäisin vaikutusmahdollisuuksin, paikalle käskettyinä.

Tämän päivän työelämään vertaaminen nyt menee vähän kauas, vaikka voit toki mennä kehumaan veteraaneille, että meillä duunissapa vasta kovaa on... :)

Kuvake
Kerkko
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 1419
Lauteille: Helmikuu 2006
Tykännyt: 0
Tykätty: 1 kerran

Tuntematon sotilas 2017

#60

Viesti Kerkko » marras 7, 2017, 19.30

Kari Aittomäki kirjoitti: Luultavasti Pohjantähti eli jo Linnan mielessä ja painotus ja vihjeiksi.
Kun luin Pohjantähden tässä viime vai toissavuonnako se oli, ajatukseni tahtoivat väkisin mennä samoin. Mutta Wikipedian artikkeli Pohjantähdestä (ja ilmeisesti sivun lähteenä ollut kirja Väinö Linnasta) kertoo toisin. Seuraava lainaus paljastaa paljon Pohjantähdestä:
paljastus:
Ennen kuin Linna sai ajatuksen tehdä Koskelan perheestä toiminnan kiinnekohdan ja keskipisteen, hän kirjoitti pari luonnosta, joissa olisi kuvattu saman suvun eri jäsenten sijoittumista sosiaaliseen kenttään. Luonnoksissa erään veljessarjan vanhin veli peri talon, toinen ryhtyi torppariksi ja kolmannesta tuli pappi. Linna kuitenkin hylkäsi tämän romaanisuunnitelman liian teoreettisena ja kaavamaisena. Tässä vaiheessa hänen silmänsä iskeytyivät Tuntemattoman sotilaan 10. luvun kohtaan, jossa konekiväärikomppanian miehet juhlivat marsalkka Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäivää:

»– Kapinalauluiha sie hitto laulat, sanoi Rokka, mutta Koskela käski Vanhalan jatkaa. Hän oli lyönyt kädellään tahtia Vanhalan laulaessa, olipa paikoin hyräillyt mukanakin. Koskela oli poikasena laulun osannut, sillä ennen torpparien itsenäistymistä Koskelan perhe oli ollut hyvinkin punainen. Kaksi hänen setäänsä oli pitäjän rovastin jääkäripoika omin käsin ampunut sairaalan mäen syrjässä, ja isä oli lujan terveytensä ansiosta juuri ja juuri läpäissyt vankileirin. Koskela oli pappilan torppa, ja harmikseen täytyi rovastin todeta, että tuo punaisen huligaanin haamu hoippui kuin hoippuikin lunastamaan torppansa itsenäiseksi. Sen jälkeen oli vanha Koskela hiljakseen sulanut, ja kun kaksi hänen nuorempaa poikaansa oli talvisodassa kaatunut ja vanhin kohonnut upseeriksi ansioista, joiden maine kantautui kotiseudullekin suoranaisena legendana, ruvettiin sairaalan mäen syrjään kuopattujen setämiestenkin hautoja hoitamaan. Vanha Koskela ei pitänyt poikansa ylennystä millään tavoin hämmästyttävänä, sillä hän oli itse ollut punakaartissa komppanianpäällikkönä, ja se ettei häntä ammuttu, ei johtunut siitä, että hän olisi ollut huono punikki, vaan pelkästä sattumasta. Totta kai poika oli perinyt isän soturiominaisuudet. Rohkeuden ja lujuuden sekä selvän ja rauhallisen älynsä. – Rovastinkin mielestä polvi oli pojasta parantunut aika lailla. Jos hän nyt punakaartilaislauluja humalassa hyräilikin niin sitähän ei rovasti tiennyt ja olisi kai antanut anteeksikin.»

Linna huomasi, että tässä oli tiivistettynä sellainen tapahtumakulku, jota hän tarvitsi.


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Fubarbarian ja 11 kurkkijaa