Ylipotkija: Tästä eteenpäin on oletettavasti omaa tekstiäsi?Iltalehden juttu
Lapsesta asti kiusattu leimattiin raiskaajaksi - nyt Roope, 26, elää erakkona: "Lievä pakokauhu koko ajan"
Ala-asteelle mennessä se alkoi. Oululainen Roope oli erilainen kuin muut. Herkkä ja arka, kuten on edelleen.
Se riitti Patamäen koululla luokan pojille. Roopesta tuli silmätikku.
- Minut jätettiin porukan ulkopuolelle. Haukuttiin, tönittiin ja talvella annettiin lumipesuja. Vammaiseksi ne haukkuivat luonteeni takia. Minulla oli myös vinot hampaat ja siitä kiusattiin.
Roopen vanhemmat erosivat pojan ollessa kahdeksanvuotias. Tätä hän häpesi ja kätki surunsa.
- Tukahdutin tunteeni ja oireilin koulussa. Olin poissaoleva ja levoton.
Tyhjä katse
Roope on nyt 26. Hän tulee tapaamiseen ajallaan ja kättelee varovasti. Sitä ennen hän on käynyt mielenterveystoimistossa vastaanotolla, joka on kahden viikon välein. Lääkärin ja hoitajan kanssa on suunniteltu traumaterapian aloittamista.
Hän kertoo kokemuksistaan selkeästi ja analyyttisesti. Kiusaamisesta hän on lukenut paljon ja suunnittelee kirjoittavansa omista kokemuksistaan kirjan.
Roope näyttää aivan tavalliselta nuorelta mieheltä. Hänellä on lippalakki, huppari ja collegehousut.
Tunnin haastattelun aikana ilmekään ei värähdä. Hymyn karettakaan ei näy kasvoilla. Silmät katsovat kuin tyhjää. Ääni on hento ja vaimea.
Hän kertoo, että elämässä ei ole mitään iloja. Mikään ei kiinnosta. Koko ajan on surullinen ja epätoivoinen olo.
- Tällä hetkellä olen väliaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Tunnen turvattomuutta. Joka päivä on jatkuvasti sellainen orpo olo, lievä pakokauhu koko ajan. Kaipaisi että olisi paikka, mihin juosta turvaan, mutta sitä ei ole.
Masennus
Roopen masennusoireet alkoivat jo alakoulussa. Tunnilla hän ei voinut keskittyä eikä jaksanut käydä aina koulussakaan. Hän jäi kolmannelle luokalle, minkä jälkeen vaihtoi koulua.
Ensimmäisessä koulussa ei ollut yhtään ystävää. Sana levisi, että tuon kanssa ei kannata olla. Seuraavassa koulussa Maikkulassa oli sentään yksi, mutta kiusaaminen jatkui.
- Oli vähän rauhallisempaa, mutta osa kiusasi. Samanlaista se oli.
Raiskaaja! Pedofiili!
Yläasteella Heinätorin erityiskoululla oli enemmän kavereita, mutta myös juorujen levittäjiä.
Sen jälkeen Roope meni ammattikoulu Luoviin valmistavalle luokalle. Siellä hänestä alettiin levittää ilkeitä juttuja.
Puhuttiin, että Roope olisi raiskannut jonkun, että hän olisi pedofiili.
- Maikkulassa, josta olen kotoisin, sattui sellainen tapaus, että pikkupoika raiskattiin. Väitettiin, että se olisin ollut minä, ja kaikki uskoivat ne jutut.
Muita kiusaamisjuttuja levitettiin IRC-galleriassa ja myöhemmin Facebookissa. Roope tunnistettiin jo kaupungilla. Hänet myös hakattiin maineensa takia.
- Vielä tänäkin vuonna on tultu kysymään, että oletko sinä se raiskaaja. Olen herkkä ja heikko ihminen, enkä osaa puhumallakaan puolustaa itseäni. Oikaisin asian monta kertaa, että se ei pidä paikkaansa, mutta minua ei uskottu. Juttu levisi ympäri Oulun kaupunkia.
Erakko
Tällä hetkellä Roope kertoo elävänsä erakkoelämää. Monta kertaa hän on miettinyt, että olisi parempi kuolla pois. Hän ei kuitenkaan aio tehdä mitään itselleen.
- Nyt on parempikin olla yksin, että saan rauhassa työstää näitä traumoja. Maailma toimii niin että vahvat sortavat heikompia. Toivoisin että maineeni puhdistuisi. Toivoisin että ihmiset ymmärtäisivät, etten ole paha ja ilkeä ihminen.
Ymmärtääksemme kouluampujia, meidän pitää ymmärtää millaiseksi koulumaailma on muuttunut. Se pahimmillaan tuottaa kahta eri koulukuntaa, joista toinen on se joka suorittaa joukkotuhonnan ja toinen se, joka vetäytyy kilven taakse, kestääkseen sen kaiken, jonka on joutunut kärsimään. "Roope" on viimeksi mainitun koulukunnan edustaja.
Tietysti nykyinen koulumaailma tuottaa täysin normaalejakin yksilöitä, jos sellaiseksi voi ketään kutsua, mutta jo lapsilla ilmenevä raakuus ja häikäilemättömyys esiintyy luontaisena elementtinä laumasieluisten alkioiden keskuudessa. Jos joku on selvästi "yksinäinen susi", hyökkää lauma tätä vastaan siksi, koska eivät kykene ymmärtämään häntä, ja varsinkin urosten keskuudessa lauman johtajilla on riskinä menettää paikkansa, koska "yksinäinen susi" on heitä varmasti kyvykkäämpi ja vahvempi, kaikin tavoin. He eivät tarvitse laumaa eikä hyväksyntää.
On täysin turhaa yrittää pukea hirviönaamaria kouluampujien kasvoille, koska me emme oikeasti tiedä vaikutusmekanismeja, jotka heihin on kohdistunut. Luokkayhteiskunta, paremmat ja huonommat asuinalueet, joissa koulu jaetaan kummankin asuinalueen kesken, ovat otollisia kehittämään nuoren, joka tappaa säälimättä toisia.
Kun nykyisessä yhteiskunnassamme on fyysinen kurittaminen opettajilta kielletty, ja sen mukana heidän auktoriteettinsa on riistetty, on ainut keino kitkeä mahdollisia joukkotuhontaan johtavia mekanismeja lisäämällä sosiaaliviranomaisten mahdollisuuksia tehdä huostaanotto, oli sitten lapsen vanhemmat vaikka kuinka rikkaita hyvänsä. Huostaanottotoimenpiteet pitää kohdistaa tasavertaisesti myöskin "paremman väestön" lapsiin, koska se ei saa olla syy, huostaanoton estämiselle, vaikka kotona olisi kaikki asiat hyvin, mutta lapsi aiheuttaa koulussa ongelmia toisille. Koulun vaihtaminenkaan ei auta asiaa, koska usein yksilö, joka kokee kiusaamisen mieleisekseen, jatkaa uudessa koulussa samalla tavalla. Eli hakeutuu laumaan ja aloittaa siellä alusta saman, mitä teki edellisessä koulussa.
Koulukiusaajat tulee sijoittaa laitokseen, jossa heitä voidaan rangaista fyysisesti, koska muut keinot eivät enää auta. Näin me voimme estää jatkossa kouluampumiset tai mahdolliset muut tekotavat, jotka mahdollistavat ison uhrimäärän. Nykyään kun maailma on mennyt tällaiseksi, on parempi antaa lasten kehittyä tasapainoisiksi aikuisiksi, ja niiden häiriintyneiden lasten jatkaa elämäänsä laitoksessa.
Tietysti tämä voi kuulostaa hurjalta, mutta nämä ovatkin vain minun omia näkemyksiä yhteiskuntamme ongelmien ratkaisuissa. Koska jos annamme nykyisten trendien kehittyä huippuunsa, on täällä pian tuhansia huppareihin sonnustautuneita KELA:n asiakkaita, jotka teroittelevat puukkojaan kaupungin omistamissa itsemurhayksiöissä.