Ajattelinkin, että olisi paikallaan pykätä ketju, jossa voi höllästi rajoja rikkoen keskustella kaikenlaisista talousasioista, ne kun monesti ovat "ristitieteellisiä" ja samasta asiasta pitäisi pakertaa simultaanisti useammassa ketjussa. Minulle raha on ollut aina vaan rahaa, mikä johtunee pääasiallisesti varmaan siitä, että mun lapsuudenkodissa sitä ei oikein ollut ja ilon aiheet haettiin jostain muualta. Minun mielestäni on myös tekopyhää julistaa, ettei raha tee ketään onnelliseksi. Ei ehkä suoranaisesti, mutta kyllä sillä voi poistaa niitä arkipäiväisiä onnettomuuden aiheita. Siksi mun mielestä rahasta pitäisikin pystyä puhumaan kohtuullisen arvoneutraalisti ja avoimesti, jotta voidaan oppia toistemme talousnäkökulmista ja kokemuksista.
Heikki Hiilamo MTV:lle: 65 prosentin perintövero vähentäisi eriarvoisuutta.
Tässä on uutinen alkuviikolta, joka sai vereni kiehumaan. Näkemys on mielestäni äärimmäisen sosialistinen ja aiheuttaisi esimerkiksi sukujen omaisuuksien tuhoutumista ja velkavankeuksia, eikä oikeastaan auttaisi pienempituloisia millään konkreettisella tavalla.
Ja ketjun aiheeseen:
Oma varallisuuteni perustuu ansiotulojen mahdollistamaan velanottoon ja perintöön, jonka sain muutama vuosi sitten. Työnteon aloitin 11-vuotiaana, kun menin hernepellolle töihin (Itse asiassa menin oikeasti ensin töihin saman herran kukkaistutuksille, mutta sain väliaikaisesti kenkää, koska hänen muistisairas isänsä neuvoi minua aika heikosti ja kitkin yhden päivän aikana melkein puoli hehtaaria myytäväksi tarkoitettua ruiskukkaa irti. Enää en kyseiselle kasville tekisi niin vahingossakaan
) Siitä asti tein koulun lomat duunia, paitsi kadettikouluaikana. Siellä sain päivärahoista kituutettua sen verran, että sai oikeasti pidettyä sen kolme-neljä viikkoa lomaa vuodessa.Olen siinä mielessä onnekas, että valitsemani koulutuspolku poiki välittömästi valmistumisen jälkeen valtion määräaikaisen viran. Uudelle paikkakunnalle muuttaessa hankin aluksi vuokra-asunnon, mutta kotoa opittu malli, että oma on aina omaa, kannusti nopeille asuntokaupoille. Ostin ensimmäisen kerrostalokämppäni 23-vuotiaana. Alkupääomaa mulla ei ollut ollenkaan, joten se, että sain lainaa pankista, perustui omille ansiotuloille ja sille, että faija pystyi takaamaan lapsuudenkotiani vastaan (Senkin talon laina on maksettu duunarin ja päiväkodinjohtajan palkoista). Eli Hiilamon mukaan olen siis varmaan syntynyt kultalusikka suussa.
Tästä noin 1,5 vuoden kuluttua isoäitini ja isäni kuolivat noin kahden viikon sisällä toisistaan. Osuuteni perinnöstä oli pieni maatila. Täyspäiväisesti parisadan kilometrin päässä työskentelevänä, mulla ei ollut mitään mahdollisuutta pitää tilasta huolta, eikä mulla olisi ikinä ollut varaa maksaa perintöveroa, koska asuntolainani oli jo niin iso, etten olisi saanut lainaa perintöveroa varten. "Jouduin" siis myymään pientilan, onnekseni ostajan löytyi, ennen kuin paikat ehtivät lähteä ränsistymään. No sillä rahalla sain maksettua asuntolainani pois ja vaihdettua riisikupin Passattiin, alle 25-vuotiaana, jonkun verran sain laitettua rahastoihinkin säästöön. Hiilamon kultalusikka työntyy entistä syvemmälle kurkkuuni.
Tuona kesänä menin naimisiin ja siitä muutaman kuukauden päästä mentiin vaimon kanssa pankkiin hakemaan neljännesmiljoona lainaa paritalon ostoa varten. Lainaa piti ottaa vähän enemmän kuin talon hinta, koska mulle mätkähti kaupasta viiden tonnin varainsiirtovero, joka on mielestäni yksi älyttömimpiä asuntokaupan jarruja.
Sitten onkin tullut muksu, eikä viimeisillekään irtoroposille ole tarvinnut miettiä sijoituskohdetta.
Elämäni taloudelliset tunnusluvut 7/2017:
Vuositulot: 36000€/v ansiotulot, 7000€/v pääomatulot (vanha asunto vuokralla)
Velat: n. 220000€
Nettovarallisuus: n. 100000€
Ja mitä tällä ketjulla ja avauksella haen siis takaa: jokaisen ihmisen taloustilanteen takana on muutakin, kuin puhtaita numeroita. Tässä avauksessa pyrin kertomaan esimerkin siitä, miten yhden jullin taloustilanne on karkeasti ottaen rakentanut ja minun puolestani sitä saa ja on tarkoituskin ruotia tässä ketjussa.
Mitä mieltä olet: pitäisikö perintöveron olla suurempi? Mihin sinun varallisuutesi perustuu? Onko henkilökohtaisesta taloudesta keskusteleminen mielekästä?
) kaupungin keskustasta. Ikää itselläni on 30v.