Lasten kotityöt, viikkoraha, rahankäyttö jne

#1

Äänestyksestä:
Vaihtoehdot saattavat olla puutteelliset, mutta tarkoitus on välttää sellaista hyvää "riippuu tilanteesta" -tyyppistä vastausvaihtoehtoa ja äänestellä sen mukaan minne kukin on kallellaan.
HUOM: Äänestäjät jäävät näkyviin, mikä varmaan parantaa hieman keskustelua.

Whatsappiryhmässä on keskusteltu kotitöistä ja rahan antamisista lapsille. Mitä mieltä olette kotitöistä, mitä mieltä rahan antamisesta ja mitä mieltä siitä tuleeko näiden välillä olla jonkin näköinen yhteys?

Jos löytyy luonteva kasvatuksellinen laajennussuunta, niin laajentakaa mielellään aihetta, tervettä harkintaa käyttäen!

tapsaattori · #2

sentti per leuka, renkaissa. samalla oppii vähän matikkaa, oman rahan tallessapitoa ym. Mielestäni rahaa pitää oppia käyttämään (harkitusti) pienestä asti.

Rahanpesijä · #3

Äänestin viikkopalkka+vastuita. Kait se nuoremmilla tarkoittaa käytännössä pelkkää viikkorahaa olemattomista suoritteista. Rahan ja vastuiden määrä kulkee lasten vanhetessa käsikädessä. Viikkorahassa on sellainen tärkeä puoli, että sen voi aina katkaista jos käytös ei miellytä. Pakon kanssa noita vintiöitä täytyy ohjata saatana...

#4

Eipä silti löytynyt vaihtoehtoa. Kuukausiraha, tiettyjä asioita edellytetään tehtäväksi, mutta se ei ole sidottu tuohon rahaan. Erilliskorvaus joistain töistä (tämä oli vaimon idea, josta en ollut samaa mieltä, näette kumpi voitti). On myös lisähommia ilman korvausta. Rahankäyttö luvanvaraista. Rahaa ei anneta tarpeisiin, vaan tarpeelliset asiat ostetaan.

#5

Tähän on taatusti monia oikeita keinoja.

Potkun WhatsApp-ryhmässä esitettiin ajatus siitä, että kotityöt opetettaisiin osaksi tavallista arkea jo pienestä pitäen, ja rahaa annettaisiin sitten harkinnan varaisesti tai säännöllisesti mutta ilman varsinaista vastiketta. Näin sen ajatuksen ymmärsin. Samaa mieltä olen siitä, että kotiaskareet on tärkeä ottaa osaksi jokapäiväistä elämää jo ihan taaperoille. Se on kouluttamista elämää varten, ja sitä kautta vältetään kasvattamasta laiskaa ja uusavutonta aikuispissistä. Mutta tuo vastikkeettomus on vähän haastavampi tekijä...

Kun lapsi kasvaa teiniksi, hän luulee vihaavansa vanhempiaan. Täten ne aiemmit ilolla tehdyt kotityöt ovat vastenmielisiä rasitteita. Tässä vaiheessa se viikkoraha voisi olla vastikkeellista, jotta se teini tekisi osansa. Toki kilttejäkin teinejä on olemassa.

Mutta lapset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia, kasvuympäristöt ovat erilaisia ja niin päin pois. Oikeita ratkaisuja on varmasti useita.

#6

Äänestin vaihtoehtoa "Rahaa annetaan tarpeisiin".

Olisin myös voinut kuvitella äänestäväni vaihtoehtoa "Viikkoraha" (mutta jossa työtä ei edellytetä). Jos ei ole varaa antaa lapsille rahaa, niin sitten tietenkin suosisin vaihtoehtoja joissa rahaa ei anneta. Mieluiten sitten kuitenkin niin, että joitain töitä hoidetaan.

Kannatan vastuullisuuden opettamista, mutta samassa en oikein usko rahapalkan soveltuvuuteen vanhempi-lapsi -suhteeseen. Kuten Mika jo sanoikin, kaikki riippuu olosuhteista. Yksi kaverini kertoi, kuinka heidän perheessään "viikkopalkka ja vastuita" toimi aivan hemmetin hyvin: tälle kaverilleni siis. Muut sisarukset eivät hoitaneet hommiaan ja rahansaantikin oli sitten vähän niin ja näin. En sitten muista saivatko vähän rahaa muutenkin, mutta itse kuuntelin tämän niin, ettei malli oikeastaan ollutkaan kovin hyvä ja uskon että tällaisiin ongelmiin voivat muutkin törmätä. Asia on tietenkin toisin sen aikuisen kannalta, jolle tämä lapsena toimi ja meillä onkin taipumus pitää omaa tarinaamme onnistumisien suhteena oikeana tienä. Koska omat vanhemmat ja koska näin minä olen kasvanut!

Kannatan siis, että kotitöihin aktivoidaan. Samassa kannatan, ettei tämän ja rahansaannin välille ainakaan suurimmaksi osaksi muodosteta yhteyttä. Vaikuttaisi että kavereistani vastuullisimmiksi ja parhaiten pärjänneiksi ovat päätyneet ne, jotka ovat saaneet suht paljon rahaa (yleensä tarpeisiin ja taskurahaksi, mahdollisesti pelkästään näin tai sitten lisäksi vielä jonkinnäköinen viikkoraha). Yksi tärkeä tekijä tuntuu myös olevan aktivointi kesätöihin melko nuorena. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Yhdet veljekset jotka ovat molemmat kavereitani vetelivät niin, että toinen oli hyvin aktiivinen kesätyöntekijä ja toinen ei. Molemmilla on aina ollut tarvitsemansa ja molemmat pärjäävät nyt erinomaisesti.

Se, mitä olen nähnyt tällaisesta ns "pilalle hemmottelusta" (suht paljon rahaa ilman vastuita) seuraavan, on eräänlainen opittu inho vastaanottaa rahaa vanhemmilta ja halu itsenäistyä ja saada raha ihan omista töistä. Halu itsenäistyä ja lähteä kotoa pois. Pidänkin tätä monelle, omien arvojen ja niistä johdetun ratkaisunlaatimisen kannalta, melko vierasta pointtia juuri vierautensa takia tärkeänä esiintuotavana ja inputtina keskusteluun, joka aina ja kaikkialla tallaa liian helposti liikaa "kovempaa koulua" suosivana.

Toisekseen tällä tavalla kasvaneet ymmärtävät välillä tietyssä arvomielessä tietyllä tavalla ikävän mutta toden mekanismin, jossa ahkeruus ei välttämättä ole itseisarvo, vaan palkkaa voi saada helpommin tai vaikeammin. Toisesta näkökulmasta tämän voi ajatella parempana ymmärryksenä omasta arvostaan ja siitä ettei myy itseään liian halvalla. Saattaa ehkä olla niin, että liiallinen ahkeruuspainotus kostautuu aikuisena siten, että hakataan päätä seinään, kun tehdään aivan liikaa töitä ja saadaan huonoa palkkaa ja sitten koetaan että maailma toimii väärin. Toisaalta pidän tätä arvojen kannalta ihan hyveellisenäkin, mutta en ole varma onko tämä hyvän elämän ja itsekunnioituksen kannalta oikea tie.

Tärkeimpänä pointtina kuitenkin jengistä tuntuu tulevan vanhempien kopioita jossain määrin (toki poikkeuksilla), joten ehkäpä valittujen ratkaisujen tulee heijastella tätä.

On tärkeää ymmärtää, että kasvatuksellisesti omaa työtä arvostetaan enemmän jos siitä ei anneta rahaa ja ihmisellä on altruismia työnsä suhteen. (Tämä on myös jossain määrin tutkittu juttu, joskaan en nyt löydä sopivaa linkkiä.) Tätä piirrettä kannattaa nähdäkseni kasvattaa, minkä takia en itse suosi rahan ja töiden välistä yhteyttä, ainakaan sääntönä. Sen sijaan töihin on hyvä yrittää aktivoida noin muuten. (Tämä rinnastuu myös sivuraiteeseen rahapalkkioista koulumenestykseen liittyen. Lienee valistunut suositus olla antamatta tällaisia! On parempi nähdä oppimansa itseisarvo.)

Mjölnirillä oli myös hyvä pointti WhatsAppissa siitä, kuinka voi juksata lapset sopivilla sanankäänteillä töihin. En ihan muista miten se tiskikoneskaba meni, mutta tykkäsin ratkaisusta.

Ehkäpä Mjölnir kertoo tästä ja mahdollisesti vastaavista lisää...

Mikan teinipointti on painava ja niihin vaikeuksiin pitää jollain tapaa vastata. Siinä sitten sitä pelisilmää tarvitaan ja on varmaan fiksua sopeuttaa ratkaisut kasvatettavaan nuoreen. Haasteeksi saattaa muodostua se, että sisarukset tarvitsevat mahdollisesti erilaisia ratkaisuja ja samaan aikaan suosiminen voi olla ongelma. Sitä saa sitten tasapainotella reiluuden ja yksilölähtöisen kasvatuksen välillä melkoisella pelisilmällä...

(Sanottakoon, että hetken olin äänestänyt viikkorahaa, mutta muutin sitten ääneni tätä viestiä kirjoittaessani.)

#7

Äänestin "Viikkopalkka ja vastuita", mutta se on sinäänsä hieman harhaanjohtavaa, sillä mielestäni niiden välillä ei pistäisi olla suoraa kytköstä. Tähän on pari syytä

1) Hommat hoidetaan aina jos ne kuuluu henkilön vastuulle. Tästä ei voi joustaa jos esim. ei yhtenä viikkona otakkaan vastaan sitä rahaa jos laiskottaa.

2) Jos tulee ylimääräisiä hommia, niin ei tulisi olla asennetta "no mitä noista maksetaan?". Taaskin, tarvittavat hommat hoidetaan eikä niillä ole suoraa kytköstä viikkorahaan.

Jos vastuitaan ei hoida voi vanhemmat tietenkin vastaavasti luistaa omista vastuistaan (eli ei maksaa rahaa), mutta tämänlainen kaupankäynti ei mielestäni johda mihinkään hedelmälliseen. Kotitalouden hoitaminen ei ole palkkatyö mistä voi halutessaan irtisanoutua.

#8

Kutsuin sitä viikkopalkaksi juuri sen takia että tarkoitin että se on palkka erinäisistä töistä jotka sovitaan tehtäviksi. Hieman pidemmän tähtäimen sopimus että lapsi tekee työt ja aikuinen antaa rahan.

Tarkoitat mahdollisesti viikkorahaa.

Toki saattaa olla että vaihtoehdot ovat epäselvästi muotoillut. Ainakin järjestystä muuttaisin jos pystyisin.

#9

Lasse Candé kirjoitti:Kutsuin sitä viikkopalkaksi juuri sen takia että tarkoitin että se on palkka erinäisistä töistä jotka sovitaan tehtäviksi. Hieman pidemmän tähtäimen sopimus että lapsi tekee työt ja aikuinen antaa rahan.

Tarkoitat mahdollisesti viikkorahaa.

Toki saattaa olla että vaihtoehdot ovat epäselvästi muotoillut. Ainakin järjestystä muuttaisin jos pystyisin.

Ok, tuon selvennyksen perusteella muutin ääneni viikkorahaksi.

MtJ · #10

Meillä jokainen kakru hoitaa ikänsä mukaan kotitöitä, eikä niistä ole mitään luistelua. Jos on niinkus tarkoituksena, että me maksetaan eläminen, niin kotona ei töistä luisteta. Pöydän kattaminen, tiskikoneen tyhjennys ja sellaiset on itsestään selviä asioita ja kuuluu joka ikiseen päivään.

Viikkorahaa ei isommin makseta, sen sijaan satunnaisesti annetaan muuta rahaa. Mutta ei säännöllisesti. Yleensä kertasuoritus on vähän isompi, esim. 20-50e ja sitten taas pidempään ilman, esimerkiksi 1-2 kuukautta.

Jos tekee "ylimääräistä" tai "poikkeuksellisen hyvin", niin voi saada esim. 2-5e siitä hyvästä.

Kotitöillä ei ole kytkentää mihinkään rahasuoritukseen. Vanhemmat pojat koittavat pilkkoa töitä liian pieniin osiin. Siitä tulee lsiää yhteisvastuuta, eli jos aletaan laskea montako lautasta toinen vei, joutuu sitten tekemään extraduunia. Ideana on, että se työ pitää saada valmiiksi, eikä vertailla suoritteita.

Halkojen teosta voi saada sen 5-10e ylimääräistä.Edellyttää sitten sitä, että ollaan siinä halkohommassa mukana ihan koko päivän ajan.

#11

On ollut hyvää keskustelua.

Perheitä on monenlaisia, mutta monessako perheessä maksetaan viikkorahaa alakouluikäiselle?

Näkisin että tässä yhteydessä erot lapsien ja teinien välillä voivat olla todella suuria.

#12

Meiningit ovat saattaneet muuttua, mutta minä ja muut viikkorahaa saaneet kaverini saatiin viikkoraha tyypillisesti alkaen about ekalla luokalla. Koska meidän perheessämme ei ollut liikaa rahaa jaettavana, saatiin muistaakseni aluksi hyvin lyhyen aikaa 5mk, sitten melko nopeasti 10mk, joka tyypillisesti meni vitosen pussiin ja Hartwall jaffaan. Näiden ostolause on vieläkin suussa tutun tuntuinen.

Jossain vaiheessa sitten 15mk ja lopulta ennen kuin jotkut lukiotuet alkoivat rullaamaan 20mk.

En ihmettele tuollaista konseptia, jossa aikuiselle merkityksetön kolikko annetaan vaikkapa juuri kouluun päässeelle lapselle ja sitten summaa kasvatetaan. Näetkö sinä Mika siinä jotakin erikoista ja onko kysymyksesi ihan tilannetta kartoittava vai ilmiön harvinaisuutta samassa olettava, miltä se voisi hieman näyttää?

Potku.net

Potku.net