Gonzojournalismin isähahmo, tunnettu sekoilija Hunter S. Thompson kieltäytyi 1975 lähtemästä Pagen kanssa raportoimaan Vietnamin sodan päättymisestä Rolling Stone -lehdelle, koska Page oli "liian hullu".
"Tämä puoli päätäni on kokonaan muovia", sanoo valokuvaaja Tim Page, 70, virnistää vinosti ja koputtaa nyrkillä oikeata puolta päästään. 45 vuotta sitten sieltä leikattiin appelsiinin kokoinen pala aivokudosta pois.
On ihme, että hän ylipäätänsä on elossa. Page on yksi kuuluisimmista Vietnamin sotaa kuvanneista sotavalokuvaajista ja hän haavoittui kentällä neljä kertaa. Viimeisellä kerralla 1969 miinansirpale meni läpi hänen päästään samalla kun toinen sirpale avasi hänen vatsansa. Kenttäsairaalassa hän sydämensä pysähtyi kolme kertaa ja joka kerta se käynnistettiin uudestaan.
Britannian Tunbridge Wellsissä Kentissä 1944 syntynyttä Pagea kuvaillaan yleensä valokuvaajalegendaksi. Kerrankin ylisanat ovat perusteltuja, ainakin toinen toistaan hurjempien tarinoiden valossa. Esquiren sotakirjeenvaihtaja Michael Herr kutsui Vietnamin sotaa käsittelevässä klassikkoteoksessaan Dispatches Pagea "pitelemättömimmäksi kaikista Vietnamissa pörräävistä sekopäistä".
Gonzojournalismin isähahmo, tunnettu sekoilija Hunter S. Thompson kieltäytyi 1975 lähtemästä Pagen kanssa raportoimaan Vietnamin sodan päättymisestä Rolling Stone -lehdelle, koska Page oli "liian hullu".
Kun Francis Ford Coppola pyysi Michael Herriä muokkaamaan Ilmestyskirja. Nyt -elokuvansa kerronnan uudestaan, Herr soitti Pagen apuun. Pagea on pidetty esikuvana Dennis Hopperin elokuvassa esittämälle fotojournalistille, mutta Page toppuuttelee, kun häneltä kysyy asiasta.
"Se on oikeastaan aika epäkiinnostava tarina", hän sanoo vaatimattomasti ja kertoo sen jälkeen tilanteesta, jossa Herr, hän, Coppola, George Lucas ja Steven Spielberg istuivat katsomassa varhaista versiota elokuvasta studion elokuvateatterissa.
"Kun Hopperin esittämä kuvaaja ilmestyi valkokankaalle, Herr tönäisi minua ja sanoi: 'katso, olet päässyt elokuvaan'. Siitä se tarina syntyi", Page kertoo helsinkiläisessä ravintolassa.
Hopperin hahmo luultavasti oli yhdistelmä monia eri kuvaajia: Osa Pagea, osa hänen ystäviään Sean Flynniä ja Dana Stonea.
20-vuotias Page oli päätynyt Vietnamiin erikoisten vaiheiden kautta alkuvuodesta 1965, juuri kun Yhdysvallat oli aloittamassa laajamittaista maasotaa. Taustalla kummitteli moottoripyöräonnettomuus, johon Page joutui 16-vuotiaana.
"Sairaalassa minut ehdittiin julistaa kuolleeksi. Olin lyönyt tämän puolen päästäni. Olin menettänyt neljä litraa verta valtimosta", hän sanoo ja osoittaa vasenta ohimoaan.
Page saatiin kuntoon, mutta hänen suhtautumisensa elämään oli muuttunut. "Jos näkee 'toisen puolen', ei elämä enää koskaan ole samanlaista kuin ennen. Mikään ei enää tunnu rationaaliselta tai normaalilta."
Page jätti työpaikkansa ja vanhempansa ja matkusti Amsterdamiin 17-vuotiaana. Sieltä hän osti onnettomuudesta saamillaan vakuutusrahoilla Volkswagen Kombin, jolla hän päätyi ajamaan Nepalin pääkaupunkiin Katmanduun. Hän ja hänen sekalaiset matkakumppaninsa rahoittivat matkaansa muun muassa salakuljettamalla pilveä. Välillä pikkubussissa pulputti vesipiippu ja nauru raikasi, välillä Page joutui työntämään Kombiaan selkä vääränä, kun siitä oli bensa loppu. Lopulta hän myi auton sikhirekkakuskille Katmandussa ja päätyi Burman kautta Laosiin.
Laosissa hän kuvasi vallankaappausyrityksen ainoana länsimaisena kuvaajana ja myi kuvat. Yhtäkkiä hän oli saanut jalkansa oven väliin valokuvaajana. Ja sitten oli vuorossa Vietnam.
Kerrottuaan tarinaansa kaksi tuntia, Page on päässyt vasta 1970-luvun alkuun. 1970 hänen hyvät ystävänsä, valokuvaajat Sean Flynn – näyttelijä Erroll Flynnin poika – ja Dana Stone pidätettiin kuvausmatkalla Kamputseassa. Heitä ei nähty enää koskaan. Myöhemmin pystyttiin päättelemään, että vietnamilaiset kommunistit olivat ottaneet kuvaajat vangeiksi ja luovuttaneet sitten punaisille khmereille, jotka tappoivat heidät.
Page on uhrannut ison osan elämäänsä Flynnin ja Stonen muistolle, jolle hän omisti kirjansa Requiem. Siihen on koottu Vietnamin sodassa kuolleiden kuvaajien, niin vietnamilaisten kuin länsimaistenkin, kuvia.
Flynnin ja Stonen kohtalo kuitenkin kalvaa häntä.
"Voi olla, että se on minulle pakkomielle, mutta aion selvittää, mitä heille tapahtui."
http://www.hs.fi/ihmiset/a1411962237000" onclick="window.open(this.href);return false;On ihme, että hän ylipäätänsä on elossa. Page on yksi kuuluisimmista Vietnamin sotaa kuvanneista sotavalokuvaajista ja hän haavoittui kentällä neljä kertaa. Viimeisellä kerralla 1969 miinansirpale meni läpi hänen päästään samalla kun toinen sirpale avasi hänen vatsansa. Kenttäsairaalassa hän sydämensä pysähtyi kolme kertaa ja joka kerta se käynnistettiin uudestaan.
Britannian Tunbridge Wellsissä Kentissä 1944 syntynyttä Pagea kuvaillaan yleensä valokuvaajalegendaksi. Kerrankin ylisanat ovat perusteltuja, ainakin toinen toistaan hurjempien tarinoiden valossa. Esquiren sotakirjeenvaihtaja Michael Herr kutsui Vietnamin sotaa käsittelevässä klassikkoteoksessaan Dispatches Pagea "pitelemättömimmäksi kaikista Vietnamissa pörräävistä sekopäistä".
Gonzojournalismin isähahmo, tunnettu sekoilija Hunter S. Thompson kieltäytyi 1975 lähtemästä Pagen kanssa raportoimaan Vietnamin sodan päättymisestä Rolling Stone -lehdelle, koska Page oli "liian hullu".
Kun Francis Ford Coppola pyysi Michael Herriä muokkaamaan Ilmestyskirja. Nyt -elokuvansa kerronnan uudestaan, Herr soitti Pagen apuun. Pagea on pidetty esikuvana Dennis Hopperin elokuvassa esittämälle fotojournalistille, mutta Page toppuuttelee, kun häneltä kysyy asiasta.
"Se on oikeastaan aika epäkiinnostava tarina", hän sanoo vaatimattomasti ja kertoo sen jälkeen tilanteesta, jossa Herr, hän, Coppola, George Lucas ja Steven Spielberg istuivat katsomassa varhaista versiota elokuvasta studion elokuvateatterissa.
"Kun Hopperin esittämä kuvaaja ilmestyi valkokankaalle, Herr tönäisi minua ja sanoi: 'katso, olet päässyt elokuvaan'. Siitä se tarina syntyi", Page kertoo helsinkiläisessä ravintolassa.
Hopperin hahmo luultavasti oli yhdistelmä monia eri kuvaajia: Osa Pagea, osa hänen ystäviään Sean Flynniä ja Dana Stonea.
20-vuotias Page oli päätynyt Vietnamiin erikoisten vaiheiden kautta alkuvuodesta 1965, juuri kun Yhdysvallat oli aloittamassa laajamittaista maasotaa. Taustalla kummitteli moottoripyöräonnettomuus, johon Page joutui 16-vuotiaana.
"Sairaalassa minut ehdittiin julistaa kuolleeksi. Olin lyönyt tämän puolen päästäni. Olin menettänyt neljä litraa verta valtimosta", hän sanoo ja osoittaa vasenta ohimoaan.
Page saatiin kuntoon, mutta hänen suhtautumisensa elämään oli muuttunut. "Jos näkee 'toisen puolen', ei elämä enää koskaan ole samanlaista kuin ennen. Mikään ei enää tunnu rationaaliselta tai normaalilta."
Page jätti työpaikkansa ja vanhempansa ja matkusti Amsterdamiin 17-vuotiaana. Sieltä hän osti onnettomuudesta saamillaan vakuutusrahoilla Volkswagen Kombin, jolla hän päätyi ajamaan Nepalin pääkaupunkiin Katmanduun. Hän ja hänen sekalaiset matkakumppaninsa rahoittivat matkaansa muun muassa salakuljettamalla pilveä. Välillä pikkubussissa pulputti vesipiippu ja nauru raikasi, välillä Page joutui työntämään Kombiaan selkä vääränä, kun siitä oli bensa loppu. Lopulta hän myi auton sikhirekkakuskille Katmandussa ja päätyi Burman kautta Laosiin.
Laosissa hän kuvasi vallankaappausyrityksen ainoana länsimaisena kuvaajana ja myi kuvat. Yhtäkkiä hän oli saanut jalkansa oven väliin valokuvaajana. Ja sitten oli vuorossa Vietnam.
Kerrottuaan tarinaansa kaksi tuntia, Page on päässyt vasta 1970-luvun alkuun. 1970 hänen hyvät ystävänsä, valokuvaajat Sean Flynn – näyttelijä Erroll Flynnin poika – ja Dana Stone pidätettiin kuvausmatkalla Kamputseassa. Heitä ei nähty enää koskaan. Myöhemmin pystyttiin päättelemään, että vietnamilaiset kommunistit olivat ottaneet kuvaajat vangeiksi ja luovuttaneet sitten punaisille khmereille, jotka tappoivat heidät.
Page on uhrannut ison osan elämäänsä Flynnin ja Stonen muistolle, jolle hän omisti kirjansa Requiem. Siihen on koottu Vietnamin sodassa kuolleiden kuvaajien, niin vietnamilaisten kuin länsimaistenkin, kuvia.
Flynnin ja Stonen kohtalo kuitenkin kalvaa häntä.
"Voi olla, että se on minulle pakkomielle, mutta aion selvittää, mitä heille tapahtui."
Ylipotkija: Linkki korjattu.
