Marraskuussa siirryn pois tuosta 38-42-vee-luokasta ylhäiseen yksinäisyyteeni.
Sen verran voin perässätulijoita varoittaa, että neljänkympin kieppeissä fysiikka pragaa lopullisesti.
37-vuotiaita huippu-urheilijoita on aika paljon, neljäkakkosia saa etsiä suurennuslasilla. En ihmettele. Olo on kuin olisi haudasta lomalla. :sleepy1:
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. 
kuin wanha olet?
Valvoja: Valvoja
En ole oikein koskaan käsittänyt sokrun viesteissä pilkistävää luovuttamisen meininkiä? Noin nuorena jo!sokrates kirjoitti: 37-vuotiaita huippu-urheilijoita on aika paljon, neljäkakkosia saa etsiä suurennuslasilla. En ihmettele. Olo on kuin olisi haudasta lomalla. :sleepy1:
Eikö elämässä voi olla muuta hyvää kuin huippu fysiikka? Keskiverto fysiikkako on sitä, että haudasta lomalla? Entä muut osa-alueet, psyykkinen ja sosiaalinen? Ilman fyysistäkin huippua noista voi nauttia, tärkeysjärjestys muuttua, mikä estää?
Olisiko tästä apua:
Jos heräsit tänä aamuna terveempänä kuin sairaampana, olet onnekkaampi kuin ne miljoona ihmistä, jotka eivät selviä tästä viikosta hengissä
...mutta jospa olenkin vain oman mielikuvitukseni luomus.
-
injunjack
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 1619
- Lauteille: Heinäkuu 2005
- Paikkakunta: Helsingin mlk.
- Etulaji: Seibukania - perkele
ainoo asia jonka mä oon huomannu, et palautuminen, siis esim ruhjeista ei oo enää niin nopeeta kuin ennen. Ja lämmittely pitää tehdä huolella.
Yli 20v. ajoviimassa on toki tuonut mukanaan jotain pieniä kremppoja, mutta niitä ei lasketa, itseaiheutettuja... 8)
En kuitenkaan sanoisi että fysiikkani olisi pragannut millään lailla, itseasiassa olen paremmassa kondiksessa kuin 10 vuotta sitten.
Jack
Yli 20v. ajoviimassa on toki tuonut mukanaan jotain pieniä kremppoja, mutta niitä ei lasketa, itseaiheutettuja... 8)
En kuitenkaan sanoisi että fysiikkani olisi pragannut millään lailla, itseasiassa olen paremmassa kondiksessa kuin 10 vuotta sitten.
Jack
-
Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 8
- Viestit: 93923
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Äläs setä pelottele!sokrates kirjoitti: Sen verran voin perässätulijoita varoittaa, että neljänkympin kieppeissä fysiikka pragaa lopullisesti.
37-vuotiaita huippu-urheilijoita on aika paljon, neljäkakkosia saa etsiä suurennuslasilla. En ihmettele. Olo on kuin olisi haudasta lomalla. :sleepy1:
Mark Messier on 44, ja juuri kertoi olevansa elämänsä kunnossa, mutta koska tavoiteltavaa ei enää ole, hän lopettaa kiekon. Että voi se yli 40-vuotiaiden urheilijoiden määrä johtua muustakin kuin kunnosta.
En suostu uskomaan että olet oikeassa.
ja 
-
sokrates
- munillepotkija
- Viestit tässä aiheessa: 5
- Viestit: 654
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Nuorta porukkaa täällä, varsinkin tytöt.
Niin, kuten Jack tuossa totesikin, niin vammoihin homma usein lopahtaa tai ainakin jatkuvat vammat edesauttavat Mikan mainitsemaa motivaation hiipumista.
Jos otetaan 20- ja 40-vuotiaat urheilijat, joille tulee samanlainen vamma, niin nelikymppisellä siitä toipuminen vie ainakin tuplaten aikaa jos toipuu kokonaan ollenkaan. Ja pahinta on, että vamman aiheuttaman harjoittelutauon aikana suorituskyky voi pudota vanhemmalla niin paljon, ettei entiselle tasolle enää pääsekään.
Vaikkapa Merlene Ottey on esimerkki todella iäkkäästä huippu-urheilijasta, jolla valitettavasti jänteet eivät enää tahdo millään kestää pikajuoksua, vaan viime vuodet ovat kuluneet jatkuvien vammojen hoidossa.
En halua pelotella, mutta veikkaan, että moni täälläkin kirjoittelevista kolmevitosista on siirtynyt viiden vuoden päästä kehän tai tatamin ulkopuolelle kun sieltä tai täältä koskee ja kivistää. Merkkejä on jo joidenkin kohdalla nähtävissä
Mutta periksihän ei pidä antaa vaan aina pitää uskoa pääsevänsä vähintäänkin entiseen kuntoon jos vain paikat kestävät harjoittelua.
Keijua harmittaa Mikan pissismäisyys ja minun kalkkis-ihmisrauniomaisuus, mutta yritän jossain vaihessa kuvailla Pulmakulmassa täydellistä kehon ja mielen rappiotani, KUNHAN JAKSAN.
Niin, kuten Jack tuossa totesikin, niin vammoihin homma usein lopahtaa tai ainakin jatkuvat vammat edesauttavat Mikan mainitsemaa motivaation hiipumista.
Jos otetaan 20- ja 40-vuotiaat urheilijat, joille tulee samanlainen vamma, niin nelikymppisellä siitä toipuminen vie ainakin tuplaten aikaa jos toipuu kokonaan ollenkaan. Ja pahinta on, että vamman aiheuttaman harjoittelutauon aikana suorituskyky voi pudota vanhemmalla niin paljon, ettei entiselle tasolle enää pääsekään.
Vaikkapa Merlene Ottey on esimerkki todella iäkkäästä huippu-urheilijasta, jolla valitettavasti jänteet eivät enää tahdo millään kestää pikajuoksua, vaan viime vuodet ovat kuluneet jatkuvien vammojen hoidossa.
En halua pelotella, mutta veikkaan, että moni täälläkin kirjoittelevista kolmevitosista on siirtynyt viiden vuoden päästä kehän tai tatamin ulkopuolelle kun sieltä tai täältä koskee ja kivistää. Merkkejä on jo joidenkin kohdalla nähtävissä
Mutta periksihän ei pidä antaa vaan aina pitää uskoa pääsevänsä vähintäänkin entiseen kuntoon jos vain paikat kestävät harjoittelua.
Keijua harmittaa Mikan pissismäisyys ja minun kalkkis-ihmisrauniomaisuus, mutta yritän jossain vaihessa kuvailla Pulmakulmassa täydellistä kehon ja mielen rappiotani, KUNHAN JAKSAN.
Biitistä sekaisin
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 140 kurkkijaa