Itse en ole. Tosin omat tatuointini ovat ainoastaan käsivarsissa mikä on nykyään yhä enemmän nk. "sosiaalisesti hyväksyttävää".
Näyttävät tatuoinnit herättävät huomiota - ajoittain turhankin kanssa, kertoo 22-vuotias nuorukainen.
Tatuoinnit ovat harrastus, johon Kristian suhtautuu intohimoisesti.
Kristian on 22-vuotias tamperelaisnuorukainen, joka käy töissä ja maksaa veronsa kuuliaisesti.
Tuotepäällikkönä työskentelevällä miehellä on kaksi harrastusta, joiden jäljet näkyvät kauas. Hikoilu kuntosalilla on kasvattanut lihaksia, ja vähitellen laajentuneet tatuoinnit kipuavat paidan kauluksesta jo aina kasvoihin asti.
Tatuointeihin Kristian kertoo suhtautuvansa intohimoisesti. Monille ennestään tuntemattomille ne tuntuvat kuitenkin olevan lähes ylitsepääsemätön ongelma, mies sanoo.
"Aina taistelua"
Ylävartalosta tatuoinnit ulottuvat aina kasvoihin asti.
Muutamissa suuremmissa tavarataloissa asiointi on Kristianin mukaan "aina taistelua". Erityisesti mieleen on jäänyt taannoinen lahjanhakureissu.
Vuosipäivän kunniaksi silloiselle avovaimolleen satojen eurojen merkkilaukkua ostanut mies ei kertomansa mukaan ollut saada lainkaan palvelua. Tavaratalossa luultiin, ettei tatuoidun miehen tililtä löydy katetta, hän arvioi.
- Näytin sitten toiselle myyjälle kännykän verkkopankkia ja kysyin, kuinka paljon 3 300 eurolla näitä laukkuja saa, sanoo Kristian, joka aiheen arkaluontoisuuden ja artikkelissa käsiteltävien terveystietojen vuoksi esiintyy pelkällä etunimellään.
Lopulta laukku vaihtoi omistajaa, mutta vastaavia kokemuksia Kristianilta löytyy pitkä liuta.
"Olisiko pitänyt näyttää verokorttia?"
Laukkuostosten lisäksi maksukykyä on pohdittu muulloinkin, mies kertoo.
Kuluvan kesän aikana useaan lääkärissä ravanneelta kysäistiin kertaalleen, riittävätkö rahat määrättyihin lääkkeisiin. Yhteishintaa niille kertyi viitisentoista euroa, Kristian naurahtaa.
- Olisiko minun pitänyt näyttää verokorttia, että tienaan 35 000 euroa vuodessa?
- Olisiko näin tapahtunut, jos olisin mennyt paikalle puku päällä, tatuoinnit peitettynä? Voin suoraan sano, ettei varmasti olisi.
Penisilliinipiina
Tatuoinnit ovat tuoneet mukanaan epämiellyttävää huomiota.
Kamelin selän katkaisivat juhannuksen jälkeiset kokemukset, joiden jälkeen Kristian halusi tuoda tuntemuksensa julki.
Nuorukaisen kesänvietto katkesi karulla tavalla kesäkuun loppupuolella, kun "jäätäväksi" äitynyttä ientulehdusta alettiin hoitaa antibioottikuurilla. Lääkkeeksi määrättiin penisilliiniä, joka näytti vain pahentavan tilannetta.
Yhdeksän päivän kuurin aikana keho alkoi reagoida voimakkaasti. Ihottuma levisi nopeasti, tulehdusarvot loikaksivat ja raajat turposivat, Kristian kuvailee.
- Pääkin paisui ihan epämuodostuneen näköiseksi.
Hurjan näköinen, tatuoitu ilmestys herätti huomiota, kun hänet monien testien jälkeen passitettiin allergiaepäilyn vuoksi heinäkuun lopussa Tampereen yliopistollisen sairaalan allergiakeskukseen, mies sanoo.
Kysymyksiä sateli sekä "tiskin alta myytävistä" lisäravinteista että lääkkeiden- ja huumeidenkäytöstä, kertoo Kristian, joka sanoo syövänsä perusproteiinien lisäksi satunnaisesti vain särkylääkettä pääkipuun.
Lopulta mies lähetettiin verikokeisiin, joissa voitaisiin ehkä selvittää penisilliiniallergian lisäksi myös mahdollinen hepatiittitartunta. Negatiivisen tuloksen antanutta hepatiittitestiä Kristian pitää loukkaavana - ja katsoo sen liittyneen tatuoinneista tehtyihin virheellisiin päätelmiin.
Ylilääkäri: Potilas saattaa kokea asiat erilailla
- Yleisesti tämän tyyppisten oireiden tutkimusprotokollaan liittyvät tietyt tutkimukset, sanoo allergiakeskuksen ylilääkäri Jussi Karjalainen Iltalehdelle.
Ylilääkäri kuvailee toimenpiteitä yleisellä tasolla, koska hänellä ei ole lupaa puida yksittäisen potilaan asioita julkisesti.
Penisilliiniallergia on ainoa lääkeaineallergia, joka voi näkyä verestä, Karjalainen sanoo. Verikokeelle on hänen mukaansa perustelunsa, sillä varmemmin tuloksen antava altistustesti saattaa olla jopa vaarallinen. Toisaalta lääkeallergiaepäilykset osoittautuvat usein turhiksi, ja oireiden taustalta löytyy muu syy, ylilääkäri kertoo.
- Toisinaan saattaa olla, että potilas kokee asiat erilailla. Meillä ei tietenkään ole mitään protokollaa ulkonäköön tai elämänkatsomukseen liittyen, hän korostaa.
Sydänsairauden vuoksi säännöllisesti kontrollissa käyvän Kristianin mukaan epäluuloisuuten törmää silti liian usein.
- Se on aina vähän sellaista, että lyödään tyyliin kumihanskat käteen ja sitten vasta palvellaan.
- Loppupeleissä heitetäänkin sitten vähän vitsiä ja otetaan kumihanskat pois, kun huomataan, ettei tämä olekaan "tällainen tapaus".