Teatteri

[Lasse Candé]

Ketju teatterille, näytöksille, teatterimaailman tapahtumille jne jne jne.




Kävin Klockriketeaternissa katsomassa "Morbror Vanjan" ("Vanja-eno").
Tjechovin settiä. Neljä tuntia ja täytyy lisätä että oli neljä erittäin hyvää tuntia. Pelkäsin että mitenköhän jaksan niin pitkän näytöksen, mutta ei ollut pienimpiäkään ongelmia.
Näytöksessä on tekstityslaite, joten se sopii myös suomenkielisille.

Olen ehkä nähnyt noin 20 teatterinäytöstä elämäni aikana ja tämä oli kyllä varmaankin niistä paras. Tällaiselle joka on tottuneempi leffoihin, näyttämö jonka lavasteet olivat paikallaan ja systeemi vain niin fiksusti kasattu, homma toimi erittäin hyvin. Tavaroiden siirtelyt välissä syövät vähän tunnelmaa ja haittaavat kokemista. Nyt sählinki oli todella minimaalista.

Nähtävästi yksi tavoitteista esityksessä on ollut tunteen tuominen teatteriin, tekotaiteelliselta tuntuvan vuorosanapainotuksen sijaan. Homma toimi paljolti fyysisyydellä ja erinomaisella näyttelyllä. Yleisössä pystyi vain istumaan ja ns antaa myrkyn vaikuttaa. Teatterijäykistelypelleilyt ylinäyttelyineen olivat poissa. Toki teatterissa jengi aina jotain sekoilee siellä lavalla, mutta nyt siitä välittyi tunnetta eikä sitä tylsää teatterimeininkiä.



Olen aivan varma että teatterista vähänkään kiinnostuneen täytyy nähdä tämä.
Suosittelen myös muille.
Aikaa on vielä vähän, 27.4. saakka.
http://www.klockrike.fi/suomeksi/" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.klockrike.fi/svenska/" onclick="window.open(this.href);return false;

[Lasse Candé]

Vähän rajatapaus tavallaan sopiiko tämä tänne, kun esitys oli jotain stand-up -komiikan ja teatterin väliltä mutta menköön..
(Tavallaan kai stand-up-komiikkaa voi pitää teatterin muotona. (?) )

Kävin eilen katsomassa Sound of Markin Savoy-teatterissa. Siinä oli Ruotsiin muuttanut suomenruotsalainen mediahenkilö Mark Levengood kertomassa humoristisesti omasta elämästään tiettyjen lavasteiden kera. Oli opettajajärjestömme reissu. Sikäli hyvä valinta että kukaan ei voi olla täysin pettynyt. Sopii siis hyvin moiseen tarkoitukseen.

Esitys oli osa suurempaa kiertuetta, jossa muut esityspaikat ovat Ruotsissa. Savoy oli jotakuinkin täpötäysi ja jengi nauroi. Saihan siinä nauraa. Todella hyvin kasattu juttuhan se ja toimi suomalaisille hyvin. En sitten tiedä miten erilainen oli Ruotsissa esitettyihin nähden.

Ei oikein voinut välttyä ajatukselta että koko jutun ydin on siinä että äijä on homo. Hetero selittämässä vastaavaa settiä ei olisi kiinnostanut ketään. Ei siinä mitään vikaa sinänsä. Osa persoonaahan sekin. Vähän oli sellaista settiä että ohueksi jäi. Kun Morbror Vanjan lipun hinta oli 20e ja tämän vissiin 46e, niin ei voi kuin todeta ettei omassa tapauksessani korreloi mitenkään kokemuksen vahvuuden kanssa. Morbror Vanja oli jotain aivan mahtavaa ja tämä vähän kuin katselisi Seinfeldiä, joskin toki livetilanne hyvässä seurassa parantaa kokemusta.

Tuo oli sitä hömppää mikä vetää sakkia. Ihan hemmetin hauskaa sinänsä, mutta en itse tahdo ikinä taantua sille tasolle että alan maksamaan vastaavia omasta pussistani, ellei ole jotain isoa remmiä mukana.

[Mänzy]

Jotenkin teatteri on minulle hieman samanlaista kuin penkkiurheilu: meneehän se, mutta mieluummin olisi itse mukana heilumassa (larppaamassa, muistuttaa joiltain osin teatteria). Ennemmin tai myöhemmin matsin/esityksen aikana tulee vähän tylsää. Ehkä kyse on jonkinlaisesta keskittymishäiriöstä?

[Lasse Candé]

Piaf, Kotkan ravintola Kairossa

Vähän silleen vanhemmalle väelle siinä mielessä suunnattua että yleistieto Édithin suhteen allekirjoittaneella ja varmaan muutenkin ikäluokallani melko vähissä. Johtuu varmaan välissä olevasta vuosikymmenestä tai -nistä, mutta taatusti myös siitä että kulttuuri on aikanani tarkoittanut USA:laista musaa ja telkkaria. Muistan vielä painotuseron 80- ja 90-luvuilla, jolloin nuo soivat enemmän vielä silloinkin. Mutta toki suurin osa biiseistä oli tuttuja, vaikka en olisi Piafiksi osannutkaan leimata.

Aluksi ei juurikaan lupaillut hyvää ja oli vähän huono istua siinä pöytien ääressä, mikä on formaatti mikä näyttäytyy itselleni noin muutenkin jotenkin junttina. Mutta kyllä se sitten lähti lentoon. Hyvää näyttelyä ja riittävän hyvä laulaja. Nuoren naisen tanssimisen helppous ja kehonhallinta oli erittäinkin vakuuttavaa ja kaunista.

Oli hemmetin hauska nyrkkeilykohtaus. Vetivät hidastettuna. Jengi nauraa huutonaurua. Äänitehosteet oli hyvin ajoitettu ja näytti ihan oikeasti hidastetulta. Aika hemmetin hyvin vetivät sen.

Vaikka yleisö olikin lähinnä vanhaa kaartia, juuri ikäistenihän tuota pitäisi mennä katsomaan!
Suosittelen Kymenlaaksolaisille, ellei kaikki näytökset ole loppuunmyytyjä. Tää ei vissiin ihan ensi-ilta ollut mutta näytöksiä on runsaasti vielä jäljellä. Kannattaa tarkistaa heti.

[Lasse Candé]

Kotkanseudun ihmisten kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa Räjähdysvaara kaupunginteatterissa.
Kyseessä on nuorisoteatteria lähinnä kouluikäisin näyttelijöin. On pari vanhempaakin, mutta jos oikein ymmärsin, on erittäinkin amatööripohjalta tehtyä ja taatusti hyvää settiä.

Muistan kun olin itse kouluiässä niin meille tyrkytettiin kaikkea roskaa mukamas nuorisojuttuina. Meininki oli vähintäänkin nuorisoa aliarvioivaa. Joitain väkinäisiä nuorisoteemoja ja passkaa käsikirjoitusta ja mukamas nuorisoon vetoavaa näyttelyä. Kaikkia witutti. Mutta tämä on jotakin muuta. Elää ihan eri tavalla.

PMMP:n musiikki pauhaa ja nuoret osaavat jopa laulaa. Ja niiltä osin kuin eivät osaa silleen tosi hyvin, tunne korvaa ja juttu pelittää. Biisit tarjoavat hemmetisti fiilistä ja tukevat tarinaa. Ja show on sopivan hillityn vahva, hyvin peliliikkein.

Ensimmäinen puolisko on viiden tähden kamaa ja toisen puoliskon jälkeen valitettavasti tipahtaa neljään. Mutta antaa ajateltavaa myös aikuiselle. Fiilikseni on myös että teinit diggas. Mutta koska potkulaiset lienevät suurimmaksi osaksi aikuisia, sanon ettei ole mitenkään liian kakaroille suunnattu, nuorisoteemoista huolimatta. Minä ja kollegani, uskaltanen sanoa, jaoimme tämän mielipiteen.

Tää oli kova juttu!

Osaako joku hälyttää L.K:n, taikurin ja Ôarin? Onko muita Kotkanpoikii tai -tyttöi ilman siipii tms Kymenlaaksopossea?

[navajas]

Vein vaimon hääpäivänä Raaseporin ruotsinkieliseen kesäteatteriin katsomaan Shakespearen Kesäyön Unelmasta tehtyä midernimpaa versiota.

En itse ole ruotsinkielinen ja yleensä inhoan musikaaleja, mutta tämä oli oikeasti aika hieno ja hauska teos. Suosittelen.

[Lasse Candé]

Mamma Mia katsottu Svenska Teaternilla.

Musikaali ei käsittele ABBAa vaan on tarina joka on kirjoitettu ABBAn biisien ympärille. Tuo onnistui hemmetin hyvin. Tässä suomalaisessa ruotsinkielisessä käännöksessä ja sovituksessa (jos se nyt on oikea sana) kaikki pelittää muuten ihan hemmetin hyvin, mutta itseäni haittasi biisien kääntäminen ruotsiksi. Ei olisi kyllä toiminut niinkään että musikaali olisi ollut kaksikielinen, sillä biisit veivät tarinaa eteenpäin. Ehkäpä käännökset olivat kuitenkin about niin toimivat kuin voivat olla kun Björn itse osallistui aktiivisesti käännöstyöhön.

Hyvä energinen spektaakkeli niin simppelillä ja perusvarmalla tarinalla että toimii varmasti. Neljä tähteä viidestä ja sen viimeisen puuttuminen johtuu pelkästään siitä että se mikä on mahdotonta on mahdotonta, elikäs mainitsemastani biisiongelmasta. Varmaan parhaat englanninkieliset versiot melko kovaa kamaa. Mutta tykkäsin kyllä myös näytöksen suomalais-skandinaavisesta yleisvireestä, ei siinä mitään.

[Mika]

Kävimme eilen katsomassa harrastajateatteri Aliaksen näytelmän Leimatut. Näytelmä kertoo niistä erilaisista leimoista, mitä ihmiset toisilleen jakavat. Aihe on ajankohtainen aina eikä vähiten juuri nyt.

Näytelmä koostui useammasta kohtauksesta, joista jokainen käsitteli jotakin leimaa, joita olivat mm. työtön, alkoholisti, yksinhuoltaja, mielenterveyspotilas ja homoseksuaali. Vakavia aiheita tuotiin esille huumorinkin keinoin.

Pidimme kovasti.

Leimatut on trilogia Valkoisen itsenäinen kolmas osa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Rauhoitetut. Se oli kertomus kymmenestä akuuttipsykiatrian naispotilaasta. Toinen osa, Valitut kertoi vallankäytöstä miljöönä fiktiivinen uskonlahko.

Teatteri Alias kääntää leimasimen kohti vihapuhujia, heidän mielipiteensä kyseenalaistaen. Tarkastelussa on se miten "hullun, koyhän, läskin, sivarin, asunnottoman, juopon, heitukka, homon" leimat toimivat. Tehdessään vihapuhujista naurunalaisia mustan huumorin keinoin, teatteri itsekin sortuu leimaamaan. Näin nouseekin kysymys saako nauraa, tälle, mille, itselle?

Teatteri Alias Leimatut Pispalan Teatterissa. Ensi-ilta tiistaina 22.3. klo 19. Ilmaistapahtuma/vapaaehtoinen kannatusmaksu. Ei paikkavarauksia. Muut esitykset ti 29.3. klo 19, su 3.4. klo 15, la 9.4. klo 18, ti 12.4. klo 19, la 23.4. klo 18.

[Nade]

Linnanmäen Peacockissa menee vielä tänä keväänä jonkin aikaa Vampyyrien tanssi-musikaali, jota voin lämpimästi suositella kenelle tahansa.
Vampyyrien tanssi perustuu Roman Polanskin elokuvaan Vampyyrintappajat, The Fearless Vampire Killers. Olen nähnyt sen jo kaksi kertaa ja aion mennä vielä kolmannen kerran ennen kuin se loppuu. Teatteriseurana minulla on ollut eri ikäisiä ihmisiä nuoresta hevimuusikosta vanhaan mummoon ja kaikki ovat hihkuneet innosta.
On erikoista, että se säväyttää niin erilaisia ihmisiä ettei voi sanoa, että joku tietty ryhmä olisi kohderyhmää.

[Lasse Candé]

Kannattaa tulla Loviisaan Lurensin kesäteatterille katsomaan meidän show. Olen siis itse tällä kertaa mukana pienessä roolissa: "tyylitellen esittämä reppuretkeilijä-rakastaja River Moon".

Kyseessä Maria Blomin Masjävlar uudelleen nimettynä Juntjävlariksi. Lurensilla yleisesti tuotantopuoli hoidetaan ammattilaisporukalla ja näyttelijät ovat amatöörejä. Tällä kertaa meillä oli aivan loistava ohjaaja, joka tulkintani mukaan tähtäsi ihmisläheisempään näyttelytyöhön, sellaisen yliteatraalisen sijaan. Enemmän sellaista näyttelyä kuin telkkarissa. Ja prosessin aikana paljon turhaa karsiutui ja lopullinen näytelmä etenee tehokkaasti hyvässä tahdissa.

Kannattaa lukea tämä arvostelu Loviisan sanomista:

http://www.loviisansanomat.net/sukujuhl ... ja-sattuu/




navajas mainitsi Raaseporin kesäteatterin tuossa yllä, vuonna 2014. He ovat meidän porukan rakkaat "kilpailija"-kaverit ja perinne on että Lurens kutsuu heidät meille ja he kutsuvat meidät heille. He tulevat itse asiassa tänään ja me taas menemme heidän vieraaksi tulevana lauantaina. Siellä olisi Jorden runt på 80 dagar. Olen käynyt vain kerran, elikkäs viime vuonna, katsomassa West Side Storyn ja kyllä ne osaa siellä. Luulen että tämänvuotinenkin tulee olemaan loistava!

[AlexMachine]

Nyt vetää Vaasan ylioppilasteatteri Ramppi niin kovan kultturiteon että on pakko mennä katsomaan. Splatter-leffoista tunnettu Troma teki Toxic Aveger-leffan vuonna 1984 ja nyt tästä kultti-leffanta tehdään rock-musikaali.
http://www.vaasanylioppilasteatteri.fi/ ... -musikaali

[Lasse Candé]

Huh. Oli melkoinen kokemus Viirus:ssa. Elikkäs teatteri Ruoholahdessa tms.

Vem dödade Bambi?

Viirusille tyypilliseen tapaan ei ole mitään valmiiksipureskeltua roskaa, vaan katsojaa haastetaan.

Tässä on hemmetin kova juttu, kun käytettiin kameroita ja näyttöjä. Kokemus yhdistää elokuvan ja teatterin. Mutta kaikki lukuunottamatta pientä poikkeusta oli livenä näyteltyä, näkyi sitten kameroiden välityksellä tai suoraan näkyvällä lavalla.

Paradoksaalisesti kuvan litistäminen videomuotoon pinnalle, tuo vain enemmän syvyyttä ja moniulotteisuuden tunnetta. Ja oli hienoa, että kuvaamistyö toimi yhtä hyvin kuin leffassa. Eli asia, joka on harjoiteltu niin hyvin, että sama homma toimii kerrasta toiseen.

Ohjaaja osaa Lynchinsa. Juuri ennen koronaa käytiin itseasiassa mimmini kanssa opettajille suunnatussa silloin tulevan ihan toisen pläjäyksen esittelytilaisuudessa, missä näytettiin pari kohtausta ilmeisesti koronan sitten tuhoamasta produktiosta. Ohjaaja oli juttutuulella ja kävi meidän opettajien kanssa keskustelua ja vastaili kysymyksiin. Kun kysyin, että pitääkö Lynchista, niin vastaus taisi olla että ”ai näkyyks se muka jotenkin?” tai vastaavaa. Saatiin tästä hyvä lyhyt keskustelu.

Tässä on tietenkin lähtökohtaiselta Laura Palmeria hyvin etäisesti muistuttavalta asetelmaltaan Twin Peaks -meininkiä, mutta sitä vahvemmin näkyy minulle henkilökohtaisesti Lost Highway. Ja musiikissa sitten taas oikeastaan mikä tahansa Badalamentin meininki. Vahviten ehkä Twin Peaksin härömpi meininki. Vastaavaa etäännyttävän ja elävän paradoksia kuin muutenkin, aikaansaadaan sillä, että musiikista puolet on liveä ja puolet jotain muuta. ”Silencio”. (Tietäjät tietää.)

Liikoja spoilaamatta voi kai sanoa, että väkivaltasetit ovat sellaista, mitä en ole teatterissa nähnyt.

Tälle vahva suositus ja kannattaa todellakin käydä kun vielä ehtii. Siihen on saatavilla suomenkielinen tekstitys, mutta henk koht suosittelen, että kannattaa mieluummin yrittää ymmärtää pakkoruotsilla, koska se mikä jutussa kolahtaa, jää joka tapauksessa kysymysmerkiksi. Varmaa on vain, että kolahtaa. Eli taidetta parhaimmillaan. Juuri siitä taide alkaa, missä järkeistäminen loppuu.



Pitäkää kiirettä.

https://www.viirus.fi/forestallningar/vem-dodade-bambi