Hitti vai huti?

[AlexMachine]

Toimii.

[luupää]

Kyllä tuo hitiksi taipuu.

[Jorge]

Ehdoton ikihitti, myös Doorsin versiona!

Takaovesta livahtavilla salarakkailla jatketaan.

[kojiro]

Huti. Ei toi räpändeerus-ulina iske.

Yks ilta kuuntelin että mikäs hyvä irkkubiisi radiosta tulee. Se oli Ylen kutsuvieras ohjelmassa, missä Bjurströmin Make soitti tän (sävellyksessä ollut mukana Värttinä):

[Jorge]

Olen erittäin valikoiva kaikenlaisen luuttutrubaduurimusan suhteen, mutta tuo oli ihan jees ja hitihkö.
Joten jatketan jotenkin samantapaisissa tunnelmissa - perinteinen kansanlaulu, Scarbourough Fairin sanotaan myös olevan tavallaan yksi versio tästä.

[kojiro]

Musiikkia korville, hitti!

Pysytään tunnelmissa:

[Doug]

Alkoi oikein mainiosti, mutta hyytyi valitettavasti keskinkertaiseksi pop-biisiksi. Blackmore on omalla musahistorialla ehdottomasti merkitävimpiä tekijöitä, mutta mukaan mahtuu monenlaista. Tämä ei jää kuunteluun.

Jatkan toisella oleellisella musiikkiasioihini vaikuttaneella hemmolla, kuuhommissa hänkin, kävellen tosin:

[Jorge]

Marino on parhaimmillaan ehkäpä hieman vähemmän kokeellisissa biiseissä, mutta täytyyhän virtuoosin kokeilla myös mihin kaikkeen ne lahjat venyvät.
Hitihkö, mutta ei ehkä kuitenkaan soittolistan kärkisijoille.

Kävelystä tanssiin:

[Kari Aittomäki]

Arvostelun yläpuolella.
Siinä on mies joka on yhtä kotonaan Derryssä kuin Lasvegasissa.

Jatketaan irlantilaisilla kuutamo-keinujilla.

[kojiro]

Kyllähän tuo hitiks taipuu. Tähän jatkumoon tekis mieli laittaa Genesiksen Dancing with the Moonlit Knight.

Mutta se on taas kesä tänään:

[Doug]

No oha toi hitti, vaikka edustaakin kilttien poikien pop-iskelmä-kitarointia. Tuosta ikeestä onneksi maailman pelastivat muuan Hendrix, Clapton, Page, Santana, Blackmore, Townsend ja ennen kaikkea Beck:

[Jorge]

Hittihän tuo.

No oha toi hitti, vaikka edustaakin kilttien poikien pop-iskelmä-kitarointia. Tuosta ikeestä onneksi maailman pelastivat muuan Hendrix, Clapton, Page, Santana, Blackmore, Townsend ja ennen kaikkea Beck:

Mielestäni Shadows on ihan aidosti sitä mitä on ja hitittää niillä palikoilla.

MItä sitten tulee British Invasioniin, jota tuolla listalla kai edustavat kaikki muut, paitsi Hendrix ja Santana, siinä britit myivät amerikkalaisille heidän omaa ilkeämpää ja rosoisempaa soundiaan - toki tyylikkäässä, omanlaisessaan paketissa ja esikuvilleen kumartaen, joten ei se toki teennäistä ollut, vaan hienoa.
Mutta mitä tulee sitten kiltteihin tai pahoihin poikiin, niin noiden kynäniskojen rajuus oli lähinnä vain huumesekoilua; sitä maailmaa, josta tuo rosoisuus kumpusi, ja josta he aivan suoraan musiikkiinsa ammensivat edusti mm. Howlin' Wolf, josta sanottiin, että hänen olemuksensa jopa pelotti yleisöäkin, joka oli tullut keikalle.

[AlexMachine]

Hitti. Parodiaa peloittelusta sitten.

[Doug]

Howling Wolf on oikeesti pelottava ja pelottavan cowa. Siis hit.
Ghostissa on jotain, mikä tökkii allekirjoittanutta, hyvin tehtyä kertosäerokkia ja hyviä koukkujakin, mut jotenkin vaan ei lähhe. Not hit.

Jatketaan hullummalla tanssimisella:

[Jorge]

Olen joskus jopa yrittänyt tykätä Frank Zappasta, koska mies oli kieltämättä lahjakas. kuten bändinsä oli huipputaitava.
Mutta olen tullut siihen tulokseen, että suurimmaksi osaksi hukattua lahjakkuutta - jos jonkin Joe Bonamassan tuotanto vertautuisi itseään 24/7 peilaavaan narsistiin, niin Zappasta tulee mieleen omille vitseilleen nauraja, joka pitää typeryksinä niitä, joita huumorinsa ei huvita.

Ai niin, tuliko selväksi, että huti?

Mitenkähän tähän vastaisi. Hölmöjen eli narrien teemalla jatketaan ja siten, että Stone Roses- coverissa huippurumpali Renin komppi on vaihdettu Ari Peltosen eli Pa$kan tyyliseen tsyydy-dy-tsyydy-dy - mikkiinsylkemiseen ja kaikkea muutakin erikoista löytyy.