Sota 1918

[MikaM]

Juuri näin. Ja isoisäni silminnäkijäkertomus vahvistaa saman.

[MtJ]

Isän puolelta ei näemmä ole sukulaisia tapettu ainuttakaan... Me ollaan kait kun torakoita, pysytään elossa ja lisäännytään, vaikka ympärillä riehuisi sisällissota. Äidin puolella sukunimi on niin yleinen, ettei mitään järkeä... Noh ei siltikään löytynyt ainuttakaan.

Mitähän ne sukulaiset mahtoi puuhailla? En millään jaksa uskoa että olivat niin viisaita, että välttivät kummankin puolen kahinat.

[Kari Aittomäki]

Tuli tässä mieleen..
Jääkärien panoshan oli noissakisoissa vallan merkittävä.

Mikäs, onko tullut tietoon infoa jääkärien osallistumisaktiivisuudesta jälkipeleihin?
Kun se massamurhaaminen oli kuitenkin aikas jämptiä hommaa, istuntoineen kaikkineen.
Vaikka tietysti ohimennen suoritetut kostotapot jäivät varmaan tilastoimatta..

Olivatko jääkärit järeitä ja asiallisia sotilaita, kuten on annettu ymmärtää?
Vai kuumottiko murhatyöt houkuttaen?

[MtJ]

Upseerit olivat herkkiä teloittamaan punaisia ja siviilejä, just tässä luen Heinolan kapinan aikaista kuvausta ja tappotuomioon riitti se, kun oli pakolla otettu kokiksi (14-vuotias). Herra Majuri ampui pistoolilla kaverin Vierumäellä tästä syystä. Tapahtumia on kuvattu tosi monta tuohon kirjaan.

Suosittelen luettavaksi. "Heinola 1918 - kapinan aika". Kirjassa on mm. oma äidinäidinäitini (sivulla 358), Tilta Virtanen. Lähinnä siis mainittu, kuvaa ei ole.

[Kari Aittomäki]

Kiitoksia vinkistä, löytynee kirjastosta tai voishan ton omaksikin ostaa.

On se perkeleellinen kiima se vallantunto verenhimolla.
Kun tosiaan nähdäkseni on koettu jaella mielikuvaa jääkäreistä lujina sotatyön tekijöinä jotka ei intaantunut kostovallan hurmaan.
Rumaa aikaa.

[flammee]

Isovanhemmat muistivat kaikki tapahtumat oikein hyvin ja vaikka eivät olleet suoraan taistelemassa niin eivät paljon halunneet niistä ajoista puhua.

Taitaisi se puhumattomuus ollakin fiksuin tapa käsitellä asiaa. Vaikka asianosaisille se olisikin kipeä paikka elämänsä ajan, niin eipä siirtyisi seuraaville polville. Asian kaivelu, tutkiminen, muistelut ja vääryyksien hakeminen taasen palauttaa jo melkein käsitellyt asiat pinnalle ja ihmiset jossain määrin identifioivat taas itsensä näiden sukunsa rajalinjojen mukaan. Ei me nyt nykyaikana olla mitenkään fiksumpia ja kehittyneempiä kuin sen ajan ihmiset, että pystyttäis sen kummemmin keskustelemaan asioita selväksi.

[MtJ]

Varsinaisesti teloitettuja Heinolan seudulla oli joidenkin lähteiden mukaan 180-206, mutta tähän lasketaan siis vain kenttäoikeuksien jakamat tuomiot. Heinolan alueelta koottiin paljon punaisia Hennalaan, joka tietenkin on äärimmäisen kolkko leiri. Kuten tiedetään, Hennalassa teloitettiin paljon ihmisiä, nuorimmat alta 15-vuotiaita "roistoja".

Ja jos leirillä oli ruokana puolikas silli päivässä, kyse on tahallisesta nälkiinnyttämisestä. Leirin jälkeen moni kuoli sitten syötyään liian vahvaa ruokaa, oltuaan kuukausia Hennalan maanpäällisessä helvetissä.

Jo samana syksynä, siis 1918 alettiin jakaa huomattavan armeliaita tuomioita, kun vertaa kevään teloituksiin. Vuoteen 1923 mennessä armahduslakeja oli asetettu useita ja käytännössä lähes kaikki punavangit olivat joko armahdettu (paitsi ne, jotka olivat joukkihaudoissa).

Mm. Lahden nykyisen hyppyrimäen lähellä, kuten Hennalankin lähellä, on merkitsemätön joukkohauta. Vanha hauta ei kiinnosta lie ketään. Näkisin itse, että muistokivi teloitetuille ei olisi yhtään liikaa. Auttaisi myös tulevia polvia miettimään ja muistamaan, miksi on parempi elää rauhassa.