Kingston Wall saa minulta ääneni, tajuttoman kaunista, mutkikasta, vaikeaa, helppoa, ymmärrettävää ja hienoa settiä. Jotain kertoo mielestäni se, että Hendrix-fanina pidän Kingston Wallin coveria Fire:sta parempana.
Emmä musiikkimaun pilkkaamisesta nyt tiedä. Onhan se ajatteleville olennoille aika itsestäänselvää, että mikäli ihmisellä on jatkuva tarve kompensoida aivotoimintansa vähäisyyttä tai ajatuskulkujensa muuten vain pohjattoman alhaista tasoa alentamalla muita kovaan ääneen kuin räksyttävä piski tai yläasteen tarkkiksen enkeli, terapiaahan se kaipaisi jos jotain. Muiden nimittely on todella helppo tapa saada itselleen tunne jonkinlaisesta älykkyydestä, vaikka ulkopuolisen silmiinhän tämä tosiasiassa paljastaa henkilön vihamielisen yksinkertaisuuden. Eli toisaalta haukkukoot pois, itsensähän siinä nolaavat.
Musiikkimaku kun kuitenkin on niitä asioita, joissa on kyse käytännössä pelkästään mielipiteestä. Toisin sanoen perustelemattomat, wittuilumielessä heitetyt negatiiviset kommentit ovat aivan yksiselitteisen turhia, sillä ne eivät saavuta mitään muuta kuin potentiaalista ärtymystä niissä, jotka kyseisestä musiikista tykkäävät. Pellejähän sellaisten viljelijät ovat.
Mut niin. Kingston Wall.
... well, that aged like milk.
If you're not perfect, there's something wrong with you.
- George Carlin