Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Kaveri kertoi tästä. Kuulostaa hyvältä. Tässähän on vakaana ideana se, että jokaisen tunti on yhtä arvokas eli olemme tasa-arvoisia.
Onko potkulaisilla kokemuksia?
Suomessa toimii tavallisten pankkien lisäksi Aikapankkeja, joissa valuuttana ei käy raha, vaan aika. Aikapankkien idea on tarjota työtunti toista työtuntia vastaan.
Aikailmoitukset on nähtävillä netissä, missä voi tarjota esimerkiksi haravointiapua lastenhoitoa vastaan. Tai tarjoamalla esimerkiksi kieliopetusta voi saada vastalahjaksi joogatunnin.
Toiminnasta ei kuulu pyytää rahaa, vaan kyse on vastapalveluksesta.
Pitää perehtyä tarkemmin kunhan tästä irtoaa työhommista. Arvostan.
True, we love life, not because we are used to living, but because we are used to loving. There is always some madness in love, but there is also always some reason in madness.
Todellakin. Omaan hippisieluuni tällainen iskee kuin tuhat volttia. Pitää vain toivoa että tuo yhteisö on aktiivinen jäsenmäärän alati kasvaessa. Rekkasin tunti sitten ja sain saman tien vahvistussähköpostin. Selailen Tampereen ja muun Suomen alueita parhaillaan.
Ystävänpalveluksia Jos niistä ei veloiteta rahaa, en usko että verottaja voi iskeä kynsiään tuohon toimintaan. En silti tunne lakia, arvelen vain.
Mitä mieltä silti toisaalta olette tuosta perusajatuksesta, että kaikki työ on samanarvoista? Kun jos ajattelee, että joku tekee jotakin sellaista, johon oikeastaan kuka tahansa (terve) pystyy, kuten vaikka lehtien haravointi, ja joku muu tekee jotakin sellaista, johon on kouluttautunut vuosien ajan, kuten vaikka graafinen suunnittelu, onko siltikin kaikki työ samanarvoista?
Jollain kamppailulajifoorumilla oli aikanaan tollanen vastaavanlainen. Siellä esim. jotkut ammattiopettajat lupasivat vaikka vastineeksi jostain sähköhommista yksityisopetusta tms.
Ihan kiva idea jos vaan olisi jotain taitoja
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Omat taitoni ovat lähinnä musisoinnin saralla ja siellä tuntipalkat on sen verran kovia, että en lähtisi esimerkiksi tunnin esitystä vaihtamaan mihinkään haravointiin. Näihin hommiin kun liittyy niin älyttömän paljon sitä asiakkaalle näkymätöntä työtä, mitä olisi aika vaikea laskuttaa keneltäkään yksittäiseltä pokalta.
Learning budo is like playing snakes and ladders without the ladders.
Mika kirjoitti:
Mitä mieltä silti toisaalta olette tuosta perusajatuksesta, että kaikki työ on samanarvoista? Kun jos ajattelee, että joku tekee jotakin sellaista, johon oikeastaan kuka tahansa (terve) pystyy, kuten vaikka lehtien haravointi, ja joku muu tekee jotakin sellaista, johon on kouluttautunut vuosien ajan, kuten vaikka graafinen suunnittelu, onko siltikin kaikki työ samanarvoista?
Ihan hyvä idea mutta en minäkään arvottaisi 1=1 suhteella kaikkea duunia. Toisaalta, jos kahden henkilön välinen vaihdanta ja arvot kohtaavat niin mikäs siinä. Tällä tarkoitan sitä että jos joku arvottaa lehtien haravoimisen korkealle tärkeysjärjestyksessä mutta ei itse halua/ehdi/voi, niin saattaa hyvinkin tarjota "kalliimpaa" työtä vaihdossa ja olla tyytyväinen.
Mika kirjoitti:
Ystävänpalveluksia Jos niistä ei veloiteta rahaa, en usko että verottaja voi iskeä kynsiään tuohon toimintaan. En silti tunne lakia, arvelen vain.
Mitä mieltä silti toisaalta olette tuosta perusajatuksesta, että kaikki työ on samanarvoista? Kun jos ajattelee, että joku tekee jotakin sellaista, johon oikeastaan kuka tahansa (terve) pystyy, kuten vaikka lehtien haravointi, ja joku muu tekee jotakin sellaista, johon on kouluttautunut vuosien ajan, kuten vaikka graafinen suunnittelu, onko siltikin kaikki työ samanarvoista?
Kaikki työ ei ole samanarvoista, mutta jos joku haluaa vaihtaa sitä 1:1, niin silloinhan mitään ongelmaa ei ole. Itse osaan jotain, jota arvostan korkeammalle kuin joidenkin toisten työpanosta, mutta kun taas itse en osaa / viitsi jotain, niin voin hyvinkin tarjota tunnin opetusta tunnin auton korjaamisesta
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)
Mika kirjoitti:
Mitä mieltä silti toisaalta olette tuosta perusajatuksesta, että kaikki työ on samanarvoista?
Kuten muutkin tuntuvat ajattelevan, on kyse lopulta siitä tehdäänkö kaupat vai ei. Eli välillä juttu tuntuu oikeudenmukaiselta ja välillä ei. Jannen mainitsema näkymätön työ on erittäin hyvä pointti. Jos vertaa Mjölnirin mainitsemaan auton korjaamiseen, niin vaikka siinä ei kyseiseen työhön liity tätä näkymätöntä työtä, voi toki opinnot (vähintään käytännön-) ajatella myös näkymättömänä työnä.
Miten tahansa, 1:1 -suhde lienee ehdottomasti selkein. Jos ei kelpaa niin sitten ei varmaan ko yhteisö ole paras mahdollinen omalle jutulleen. Esim se vanhanaikainen raha on silloin toimiva malli.
Jos miettii asiaa esim siten, että vaihtaisin omaa koodaustyötäni (vaikka en sitä enää työkseni teekkään), siivoukseen.
Ns. normaalielämässä siivojan työstä laskutetaan murto-osa siitä mitä minun koodaustyöstä. Eli suhde ei ole 1=1.
Mutta jos en osaa siivota kämppääni ja tarvitsen sinne siivoojaa, niin siivoojan työnarvo nousee joka päivä vähän suuremmaksi. Jossain vaiheessa kämppäni on tårta på tårta, että jodun koodaamaan jo kaksi tuntia, jotta siivooja viittii tulla tunniksi siivoomaan mun sotkuja.
Kysymyshän on siis siitä, että joku osaa jotain sellaista jota sinä et. Tässä tilanteessa tämän toisen osaaminen on arvokasta. Jos sattuu niin hyvin, että kaksi ihmistä kohtaa ja molemmat tarvitsevat toistensa osaamista, on osaamiset silloin saman arvoisia (riippumatta siitä mikä niiden markkina-arvo normaalisti on).
Näkisin että tuo riippuu tilanteesta tuo työn arvostus.
Jos itselläni olisi ylimääräistä rahaa niin en takuulla lähtisi tekemään työtä että saisin vastikkeeksi samanverran työtä. Jos taas vaikka jotain on kotona rikki ja ei ole pennin jeniä niin kyllä sitä mielellään vaihtaisi vaikka vähemmän arvokkaaseen työhönkin.
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
bodyguard kirjoitti:
Näkisin että tuo riippuu tilanteesta tuo työn arvostus.
Jos itselläni olisi ylimääräistä rahaa niin en takuulla lähtisi tekemään työtä että saisin vastikkeeksi samanverran työtä.
Tässä ehkä tulee hyvin esille tämä periaate. Minä taas toimisin toisella tavalla. Minusta on hienoa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja tavata uusia ihmisiä, ja muutenkin pidän tällaisia hyvinä aatteina.
Noin muuten olen samaa mieltä muiden kanssa siitä, että työtä voi vaihtaa työhön samanarvoisesti, jos siltä tuntuu. On siis subjektiivista, onko yksi työtunti aina yhtä arvokas työstä riippumatta.
