Kohtuuden ystävät

[Paappa]

Pari kaveria houkutteli "Vuosi ilman viinaa" -tempaukseen. En aivan niin extremiin halunnut lähteä mukaan, mutta lopetin kaljanjuonnin kesäloman alussa, Brittein saarten matkaa lukuunottamatta. Eli siellä otettiin illalla aterian kanssa "Pint", mutta matkan jälkeen en ole juonut.

Rupesin miettimään, miten oluen ja muun alkoholin ostaminen vaikuttaa itseeni. Jos olin yksin kotona, saatoin ottaa yhden-kaksi tölkkiä elokuvaa katsoessa. Viikonloppuna, varsinkin perjantaina, meni helposti pullo viiniä vaimon kanssa, josta minä join suurimman osan. Tuntui, että oli liian helppoa tarttua pulloon tai ruokakaupassa nostaa tölkkejä kärryyn.

Tein siis päätöksen, että oluen juonti loppuu määräämättömäksi ajaksi kokonaan, aterialla voi juoda lasin viiniä jos kyseessä on erityinen tapahtuma. Viskiä voi ottaa pari senttiä, mutta harvoin, nautinnoksi. Kesälomalla mökillä söin pääasiassa kasvisruokaa enkä juonut pisaraakaan. Tällä ja töitä tekemällä lähti nopeasti kiloja pois, takaisin on osa tullut mutta silti vyötärö pieneni.

Eli kohtuus päämääräksi. Mitä mieltä olette ja onko joukossa muita, jotka ovat tehneet alkoholin kanssa tietoisia päätöksiä?

[bodyguard]

Jari Tervo sanoi joskus etta liika on aina liikaa mutta kohtuus on aina liian vahan. Voin allekirjoittaa omasta puolestani

[Jussi Häkkinen]

En käytä alkoholia yksin ollessani. Minulle kyseessä on sosiaalisten tilanteiden - ruokailujen, yhdessäolon ja rentojen iltojen - tuote.

Sinällään "helppous" tai "vaikeus" ei vaikuta, eikä minkäänlaisia vieroitusoireita tule pitkänkään tauon aikana. Osansa on ehkä silläkin, että olen kohtalaisen tarkka tuotteistani - mikä tahansa ei siis mene eikä mieleenikään tulisi ostaa esim. tarjouskorillista. En, itse asiassa, ole tainnut koskaan ostaa korillista olutta.

[Gilmore]

Paapan aloitusviestistä tuli ensimmäisenä mieleen taannoin lukema kirja aiheesta: Juhani Seppänen - Selvästi juovuksissa. Kyseessä on lääkäri, joka pohtii omaa suhdettaan alkoholiin liittäen sitä yhteiskuntaan yleisesti. Kannattaa tutustua tuohon kirjaan.

Muutoin tuota teemaa tulee ajoittain itsekin pohdittua ja morkkista koettua. En koskaan juo itseäni humalaan, itselleni riittää n. 1-3 annosta kerrallaan. Siltikin tuota teemaa tulee pohdittua vaikka en nautiskellullani takuuvarmasti ketään satuta. Monimutkaista.

[DeusVult]

Itselleppä ei ole alkoholi koskaan ollut mikään ongelma (sen juominen tai juomatta oleminen )... Ikinä ei ole jäänyt niin sanosti ryyppy päälle, enkä muitakaan kovin negatiivisia oireita ole huomannut vaikka silloin tällöin tulee hyvässä porukassa otettua yhden illan aikana ehkä enemmän kuin lääkäri määrää. Ei siis tarvetta rajoittaa käyttöä.

[MikkeM]

Itse saatan ottaa esim 3 plo viiniä tai 20 tuoppia,mutta kohtuudella...

[flammee]

Taidan nykyään juoda enimmäkseen yksin, mutta kohtuudella. :p Ts. suunnilleen joka toinen viikonloppu 2-4 annosta, jotain rentoilua esim. leffaa, kevyt juoksulenkki tai sitten vaan kirjoittelen kaikkea tyhmää tänne potkuun, mikä nyt kevyessä humalassa toimii.. Eli siis tietoisesti olen päättäny ettei joka viikonloppu, eikä siihen oikein ole aikaakaan. Aiemmin kun oli sopivammin saunavuoroja ja siellä tuli käytyä monta kertaa viikossa, niin mulla oli myös saunaoluet tapana, ne mää kans vaan päätin lopettaa, kun alko hävettään. Ikinä en ole yksittäistä ryyppäyskertaa kohden ostanut sixpakkia tai mitään sitä isompaa settiä samaa olutta. Mulla on alusta lähtien ollut sellanen että jokaisen juoman pitää olla erilainen. Juominen on maistelua, kevyttä hörppimistä ja silloin on ihan kiva että maut vaihtelee, eikä sitä samaa kusta tarvi juoda koko iltaa.

[tohtorismies]

Olin 6kk ilman tipan tippaa alkoholia sitten otin juhannuksena kaksi päivää ja sen jälkeen en ole taasen ottanut tippaakaan. Ei tee mieli, ei huvita ja osittain tietoista. Kun elemässä on niin paljon muutakin. Ja viina tylsistyttää mielen sekä kropan. Silläkin rahalla saa vaikka norttia.

[bodyguard]

Jos nyt vakavissaan puhutaan niin mielestäni ihmiset tekee itselleen alkoholista ongelman liian helposti. Ite koitan suhtautua mahdollisimman stressittömästi. Jos tekee mieli ja ei oo mitään velvotteita niin juon senverran ku tekee mieli, jos ei tee mieli ni en juo. Olin just 3 viikkoa juomatta mitään ku ei tehny mieli ja oli paljo töitä, välillä saattaa mennä pari kolmekin päivää ihan kevyesti.

Jussi Häkkisen ei kannata huolestua jos ei ole koreja (tai lavoja kai nykyään) ostellut, mä oon ostanu varmaan senkin edestä. Esim. tossa kesäkuussa kun oltiin keskilinjan kanssa pari päivää mökillä ja pari Rovaniemellä. Neljään päivään kahteen mieheen neljä lavaa kaljaa, melkein litra vodkaa ja sitten Rovaniemellä baarissa drinkkejä ja lonkeroita

[Poista käyttäjä 3276]

Mä oon ottanu semmosen tyylin että juon vaan hyvään mieleen. Ei tuu ikinä mitään morkkista että taas piti. Mutta sitten taas, mä en oo muutenkaa ollu ikinä sellanen että koskaan ois pakko.

Ja kohtuus on mielenkiintonen juttu, mä koen että mun kontrolli pitää huolen vaikka joisin mitä, ja miten. Ehkä se hörppyjen määrä vaan laskee tiedostamattomasti.

Mä pidän huolen mun mielestä, ja mun mieli pitää huolen musta. Tämä kontrolli pätee kaikkeen, ei ainoastaan viinaörveltämiseen tai moisiin haluihin.

[tohtorismies]

Jos nyt vakavissaan puhutaan niin mielestäni ihmiset tekee itselleen alkoholista ongelman liian helposti. Ite koitan suhtautua mahdollisimman stressittömästi. Jos tekee mieli ja ei oo mitään velvotteita niin juon senverran ku tekee mieli, jos ei tee mieli ni en juo. Olin just 3 viikkoa juomatta mitään ku ei tehny mieli ja oli paljo töitä, välillä saattaa mennä pari kolmekin päivää ihan kevyesti.

Jussi Häkkisen ei kannata huolestua jos ei ole koreja (tai lavoja kai nykyään) ostellut, mä oon ostanu varmaan senkin edestä. Esim. tossa kesäkuussa kun oltiin keskilinjan kanssa pari päivää mökillä ja pari Rovaniemellä. Neljään päivään kahteen mieheen neljä lavaa kaljaa, melkein litra vodkaa ja sitten Rovaniemellä baarissa drinkkejä ja lonkeroita

Joo, toi on kyllä terve suhtautuminen asiaan. Life is what you make of it.

[bodyguard]

Ja kohtuus on mielenkiintonen juttu, mä koen että mun kontrolli pitää huolen vaikka joisin mitä, ja miten.

Toi on kyllä totta itelläki. Tulee juotua oikeasti aika suuria määriä mutta elämässäni oon yhen ainoan kerran ollu sellasessa täysin tiedottomassa tilassa (tapahtui viime joulukuussa Ateenassa ja vielä alkuillasta, en pysty vieläkään käsittämään. Mutta toi viime syksy ei nyt ollu ihan hienointa aikaa elämässä ja tuli aika paljon juotuakin). En oo esim. koskaan sammunu minnekkään jos nyt ei jotain sohvaa himassa lasketa. Putkassakaan en oo ollu kertaakaan jos ei armeija-aikaa lasketa

[nassesetä]

Viime viikonloppuna mökkireissulla kaveri totesi osuvasti "wittu jätkä oo enää nykyisin koskaan kännissä", joten kaippa tässä pikkuhiljaa ollaan aikuistuttu. Tukeva humala on olotila, jota nykyään huomaan kaipaavani aika vähän, pikkunousua sen sijaan sitäkin enemmän.

Kaljaa siis menee nykyään aika reippaasti, mutta ei kovinkaan usein kahta enempää illassa. Nyt tää on myös tavallaan elinehto, ku oon gradua urakoinu hartiavoimin viime viikkoina. Kummasti vaan tekee hommasta mieluisampaa, varsinkin jos juo tikkaritaktiikalla, eli ensin on ulostettava tavoiteltu määrä kirjaimia ruudulle ja sitten tsih.

Ainoa haitta tässä tuntuu olevan mahan kasvu. Rahanmenoa päätin hillitä ryhtymällä panomieheksi.

[tohtorismies]

Putkassa neljästi ja sammuminen sekä muisti pois oli sääntö eikä poikkeus.

Edit. Sekä kyttäboksin kyydissä usein, sain vain monasti puhuttua itseni pois kun keräsivät jostakin makaamaasta. Olin kerinnyt jo sekvitä siinä vaiheessa kun nappasivat kyytiin.

[Mika]

Viime viikonloppuna mökkireissulla kaveri totesi osuvasti "wittu jätkä oo enää nykyisin koskaan kännissä", joten kaippa tässä pikkuhiljaa ollaan aikuistuttu.

Oikea termi on "petrittyä"...

Häkkisen kanssa samaa mieltä: yksin en juo. Juominen = bilettämistä = kavereiden kanssa.