Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Parisuhdestatuksesi?
Valvoja: Valvoja
Parisuhdestatuksesi?
En ymmärtänyt. Luin vaan seuraavaa:
Bliiblaaablööblaaa. Blaablaalaaa. (= filosofia)
Bliiblaaablööblaaa. Blaablaalaaa. (= filosofia)
- Puni
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 5
- Viestit: 3845
- Lauteille: Kesäkuu 2010
- Paikkakunta: Helsinki
- Etulaji: Taekwondo Ilshin
- Sivulajit: -
ITF Taekwon-Do
(Ch'ang Hon)
WT Taekwondo
(Kukkiwon, SimUu) - Takalajit: -
Urheilu
Kilpailu - Yhteystiedot:
Parisuhdestatuksesi?
Minä taas puolestani repesin aivan täydellisesti dialogille.
Molemmat kyllä osuivat hienosti maaliin silti
Molemmat kyllä osuivat hienosti maaliin silti
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 118
- Viestit: 93841
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Parisuhdestatuksesi?
Tärkeintä selvästi on, että vasemmistolaisuutta päästään kivittämään, vaikkei se mitenkään liittyisi aiheeseen. Pakkomielle on pakkomielle.
Parisuhdestatuksesi?
Voihan sen tietysti noinkin tulkita, mutta kyllä tuo lievästi vainoharhaiselta vaikuttaa.Mika kirjoitti: Tärkeintä selvästi on, että vasemmistolaisuutta päästään kivittämään, vaikkei se mitenkään liittyisi aiheeseen. Pakkomielle on pakkomielle.
Kun en mitenkään ymmärtänyt miten vanha roomalainen toteamus kuului asiaan niin ajattelin komentoida osaa sen tulkinnasta:
, joka tuntui niin Bernsteinilaiselta "tärkeintä ei ole päämäärä vaan liike ..." ja kun muistelin Koiviston vielä tunnustautuneen moiseksi niin siinähän se. Jos tuosta nyt sitten nyhtää vasemmistolaisuuden kivittämistä niin ollaan kyllä todellisuuden rajoilla. Relaa vähän Mika!että tärkeintä on eteneminen ja muutos
Voisin kyllä kivittää muutaman fasistinkin, mutta en nyt kyllä keksi yhtään sopivaa, onko ehdotuksia?
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 42
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Parisuhdestatuksesi?
Nyt jos latinat, filosofiat, vasemmistot ja muut metat on takana, voisi palata aiheeseen...JariMarjamaa kirjoitti: Onhan se noinkin....
Jotenkin vain tuntuu, joskus, että tuo fit for one one (anymore) pitää paikkaansa.
Ehkä se on se aikaansa kutakin, nuorempa tuli seukattua pariin otteeseen, niin sekin nähty ja koettu.
Hyvä tämä näinkin on ... Kunhan saisi vaan töitä...... Eikä se liiaksi alkaisi haittaamaan treenaamista
Kun lopulta, eihän mikään ole niin tärkeää kuin treenaaminen
Edit
Ja kasari-ysäri musiikki
Olisiko mahdollista että tuossa on vähän tietyt normit päässeet vaikuttamaan liiaksi kuvaan parisuhteesta? Että juttu on jotenkin epäonnistunut ellei eletä yhdessä kunnes kuolema erottaa? Itse olen siitä eri mieltä. Parisuhteet ovat yleensä onnistuneita vaikka päättyvätkin ja ehkä vähän tekee jälkeenpäin kipeää. Niihin päätyi jostain sen hetkisestä tarpeesta ja jos ei katso, ei voi tietää.
Varmasti voi tehdä virheitäkin, mutta eikös niitä pidä tehdä, pyrkiessään tekemään oikein? Kaikki riippuu siitä onko lasi puolitäysi vai puolityhjä. Pelkuruus johtaa suureen katumukseen. Se "ettei sovi kellekään" on usein mukavuusalueella pysymistä. Nythän en tiedä onko tuollaisista kyse juuri Jarin tapauksessa, mutta yleisesti noita voi olla hyvä pohtia.
- L.K.
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 11
- Viestit: 12812
- Lauteille: Huhtikuu 2005
- Paikkakunta: Kotka
- Etulaji: Defendo
- Yhteystiedot:
Parisuhdestatuksesi?
Eikös päättyneen parisuhteen kohdalla aina kannattaisi ennemmin nauttia ja muistella sitä, miten hyviä ja mukavia juttuja sai kokea eikä vain sitä että nyt se on ohi tai niitä ei enää voi kokea.
Menneitä ei voi muuttaa, eikä niissä pidä liikaa velloa mielestäin, oli ne hyviä tai huonoja juttuja, mutta yleensä kuitekin jokaiseen parisuhteeseen mahtuu jotain hyvääkin? Ainakin pidempään.
Lisäksi yleensä kun se yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu ja joskus sen uuden oven takaa voi löytää vaikka mitä ja miten hienoa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että elää vain ok suhteessa tai tyytyy vähempään mitä kumpikin ansaitsee. Monelle toki se yksin oleminen on vaikea paikka, mutta parepi olla vaikka jonkun aikaa yksin kuin onneton tai tyytymätön yhdessä. IMHO.
Menneitä ei voi muuttaa, eikä niissä pidä liikaa velloa mielestäin, oli ne hyviä tai huonoja juttuja, mutta yleensä kuitekin jokaiseen parisuhteeseen mahtuu jotain hyvääkin? Ainakin pidempään.
Lisäksi yleensä kun se yksi ovi sulkeutuu niin toinen avautuu ja joskus sen uuden oven takaa voi löytää vaikka mitä ja miten hienoa.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että elää vain ok suhteessa tai tyytyy vähempään mitä kumpikin ansaitsee. Monelle toki se yksin oleminen on vaikea paikka, mutta parepi olla vaikka jonkun aikaa yksin kuin onneton tai tyytymätön yhdessä. IMHO.
"He´s too much blackbelt for you"- Tuntematon setä ravintelissa.
- flammee
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 1
- Viestit: 11111
- Lauteille: Tammikuu 2005
- Paikkakunta: Oulu
Parisuhdestatuksesi?
Mitämitä, täällä tällasessa ketjussako kivitetään vasemmistolaisuutta salaa minulta.Mika kirjoitti: Tärkeintä selvästi on, että vasemmistolaisuutta päästään kivittämään, vaikkei se mitenkään liittyisi aiheeseen. Pakkomielle on pakkomielle.
– Lukutaitoinen ihminen ymmärtää, että jos kaksi asiaa on samassa virkkeessä, se ei tarkoita sitä, että ne rinnastetaan keskenään.
- Dojon Jäykin
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 3
- Viestit: 2694
- Lauteille: Syyskuu 2010
- Paikkakunta: Helsinki
Parisuhdestatuksesi?
Vaikeaa, vaikeaa.L.K. kirjoitti: Eikös päättyneen parisuhteen kohdalla aina kannattaisi ennemmin nauttia ja muistella sitä, miten hyviä ja mukavia juttuja sai kokea eikä vain sitä että nyt se on ohi tai niitä ei enää voi kokea.
Menneitä ei voi muuttaa, eikä niissä pidä liikaa velloa mielestäin, oli ne hyviä tai huonoja juttuja, mutta yleensä kuitekin jokaiseen parisuhteeseen mahtuu jotain hyvääkin? Ainakin pidempään.
IMHO.
Jos se toinen olisi edes kuollut niin helpompi ehkä olisi muistella.
Mutta kun se on hengissä ja luulee vieläpä elämänsä parantuneen erossa.
Kun pääsi tårta på tårtasta.
-
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 12
- Viestit: 6487
- Lauteille: Kesäkuu 2006
- Paikkakunta: Tampere
Parisuhdestatuksesi?
Hyviä viestejä. Erotilanteissa on myös hyvä muistaa, että se on biokemiallisesti vieroitushoitoa muistuttava prosessi. Suruun ja kipuun on siis aihetta suhtautua niiden ansaitsemalla tavalla; niille ei välttämättä voi mitään, ja ne helpottavat ajan kanssa. Se pahin latteus - aika parantaa haavat - on tässä tapauksessa myös eniten totta, jos ihminen on itse valmis toipumaan. Itse sanoisin, että aika tylsyttää terän menneistä fiiliksistä ja saa ihmisen kyllästymään niihin. Omalla kohdalla on kaikenlaisista ihmissuhdesotkuista toipumisessa juuri kyllästyminen ollut se keskeinen tekijä, joka on ajanut ulos uuteen elämään ja kokeilemaan jotakin muuta.
... well, that aged like milk.
If you're not perfect, there's something wrong with you.
- George Carlin
If you're not perfect, there's something wrong with you.
- George Carlin
Parisuhdestatuksesi?
Kyllästyminen on hyvä ilmaus! Asioita vatvoo tietenkin aikansa, mutta jossain vaiheessa sitä kuitenkin sisuuntuu. Sen jälkeen sen toisen osapuolen tekemisillä ei enää ole merkitystä. Olen itte aatellut sitä niin, että parisuhteessa ollessa se toinen on parempi ja merkityksekkäämpi kuin muut ihmiset, mutta kun parisuhde on päättynyt, se ihminen palautuu takaisin muiden ihmisten massaan. Kai siinä on taustalla jonkinlaista "kostomentaliteettia", joka toteutuu oman pään sisällä.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 118
- Viestit: 93841
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Parisuhdestatuksesi?
Ihmisiä, parisuhteita ja parisuhde-eroamisia on monenlaisia. Katkeroituminen on mielestäni huono seuraus erosta, mutta samassa se on ihmiselle täysin normaali tunnetila, joskin onneksi harvinainen. Jos niin käy, kannattanee antaa itselleen armoa ja antaa sen tunteen vallita sen aikaa kuin se vallitsee, mutta tervettä on järkeillä sen olevan väliaikaista. Jos katkeruus ajaa jonkinlaisiin tekoihin, niitä luultavasti katuu myöhemmin. Silloin se ihminen on itsensä pahin vihollinen.
Parisuhdestatuksesi?
Jos tuo oli kommenttina tuohon minun viestiini, niin et tainnut oikein ymmärtää sen pointtia. Siinä nimenomaan välttyy katkeroitumiselta, kun sillä toisella ei enää ole merkitystä, koska se ei enää ole ihmisenä samalla tavalla tärkeä kuin ennen.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 118
- Viestit: 93841
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Parisuhdestatuksesi?
En kommentoinut viestiäsi vaan kirjoitin ihan yleisesti. Tuossa Lassen aiemmasta viestistä alkoi useamman kirjoittajan pohdinta eroamisesta, johon osallistuin. Jarin viestistähän tämä osa keskustelua varsinaisesti alkoi.
Mitä tulee siihen, että aiemmin tärkeä henkilö, yleensä tärkein, muuttuu parisuhteen loppumisen jälkeen vähemmän tärkeäksi, se kai lienee normaalia ja tervettä. Kuulostaisi jokseenkin vaaralliselta, jos se henkilö eroamisen jälkeenkin olisi aina vain se tärkein henkilö — omassa päässä. Silloin irti päästämisen jalo taito on jäänyt oppimatta. Tietenkin tuoreeltaan eron jälkeen sitä toista ja niitä yhteisiä hetkiä varmasti kaipaa (jos suhde ei ole ollut poikkeuksellisen epäterve), mutta kuten Kristian kirjoitti, aika parantaa haavat. Ihminen on sitkeä elukka.
Siinä on sitten tietysti eroja, miten ihmiset entiseen kumppaniinsa eron jälkeen suhtautuvat. Jotkut eivät halua olla missään tekemisissä toisen kanssa. Tähän voi olla hyviä ja huonoja syitä. Jotkut taasen jatkavat kavereina ja tapaavat yhteisessä kaveripiirissä. Jotkut sitten suhtautuvat jotenkin noiden kahden väliltä. Kunhan tuntee itsensä, se oikea tapa esittäytyy luonnostaan. Eämä on myös dynaamista, joten muutokset yleensä ovat vääjäämättömiä.
Mitä tulee siihen, että aiemmin tärkeä henkilö, yleensä tärkein, muuttuu parisuhteen loppumisen jälkeen vähemmän tärkeäksi, se kai lienee normaalia ja tervettä. Kuulostaisi jokseenkin vaaralliselta, jos se henkilö eroamisen jälkeenkin olisi aina vain se tärkein henkilö — omassa päässä. Silloin irti päästämisen jalo taito on jäänyt oppimatta. Tietenkin tuoreeltaan eron jälkeen sitä toista ja niitä yhteisiä hetkiä varmasti kaipaa (jos suhde ei ole ollut poikkeuksellisen epäterve), mutta kuten Kristian kirjoitti, aika parantaa haavat. Ihminen on sitkeä elukka.
Siinä on sitten tietysti eroja, miten ihmiset entiseen kumppaniinsa eron jälkeen suhtautuvat. Jotkut eivät halua olla missään tekemisissä toisen kanssa. Tähän voi olla hyviä ja huonoja syitä. Jotkut taasen jatkavat kavereina ja tapaavat yhteisessä kaveripiirissä. Jotkut sitten suhtautuvat jotenkin noiden kahden väliltä. Kunhan tuntee itsensä, se oikea tapa esittäytyy luonnostaan. Eämä on myös dynaamista, joten muutokset yleensä ovat vääjäämättömiä.
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 78 kurkkijaa