Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Parisuhdestatuksesi?
Valvoja: Valvoja
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 118
- Viestit: 93832
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Parisuhdestatuksesi?
BG, se vapaus varmaankin yleensä tarkoittaa sitä, ettei tarvitse huomioida muita kuin itseään ainakaan velvollisuudenomaisesti. Se sitten liittyykin melkein kaikkeen, mitä ihminen tekee. Toki olen samaa mieltä siitä, ettei elämä ole ihan niin hauskaa ja iloista koko ajan, etteikö sitä olisi parempi jakaa jonkun kanssa, ja onhan se jaettu ilokin kaksinkertainen ilo.
Aikku, tuo vaikuttaa aika tyypilliseltä. Kun toinen huomaa, ettei se vierellä jaksanut olekaan niin itsestäänselvyys, silloin iskee paniikkireaktio. Se on sitten eri asia, mistä syistä se kumpuaa. Syyt voivat olla hyviä tai huonoja.
Aikku, tuo vaikuttaa aika tyypilliseltä. Kun toinen huomaa, ettei se vierellä jaksanut olekaan niin itsestäänselvyys, silloin iskee paniikkireaktio. Se on sitten eri asia, mistä syistä se kumpuaa. Syyt voivat olla hyviä tai huonoja.
- DeusVult
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 20
- Viestit: 8469
- Lauteille: Kesäkuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Parisuhdestatuksesi?
Se vapaus on sitä että voi pirauttaa kaverille että "moro tuutko tänää tänne ni pelataan vähän jotain lautapelejä ja juodaan kaljaa? Mennään ehkä pubiin sitten vielä illalla?" ja kaveri vastaa "no tottakai!"
Sen vapauden ottaa ehkä hyvinkin itsestäänselvyytenä, kunnes sen sitten menettää. Ei paljoa tarvi pubeista tai peleistä haaveilla, jos muija on buukannut sun kalenterin täyteen jotain serkkutytön kissanristiäisiä jonnekin vuoden 2013 lokakuulle asti. Ja vaikkei olisikaan, niin et silti saisi lupaa lähteä mihinkään tai pyytää kavereita käymään, sillä olihan puhuttu (siis muija oli puhunut) että tänään vietetään koti-iltaa. Sitäpaitsi pubeissa on vieraita naisia, joita saatat joutua katsomaan tai jopa puhumaan niille, joten baareihin pääset muutenkin vain silloin kuin muijasi on itsekin jollain tyttöporukalla ulkona. Ja niin edelleen. Älkääkö nyt väittäkö ettei tällaista oikeasti tapahdu...
Sen vapauden ottaa ehkä hyvinkin itsestäänselvyytenä, kunnes sen sitten menettää. Ei paljoa tarvi pubeista tai peleistä haaveilla, jos muija on buukannut sun kalenterin täyteen jotain serkkutytön kissanristiäisiä jonnekin vuoden 2013 lokakuulle asti. Ja vaikkei olisikaan, niin et silti saisi lupaa lähteä mihinkään tai pyytää kavereita käymään, sillä olihan puhuttu (siis muija oli puhunut) että tänään vietetään koti-iltaa. Sitäpaitsi pubeissa on vieraita naisia, joita saatat joutua katsomaan tai jopa puhumaan niille, joten baareihin pääset muutenkin vain silloin kuin muijasi on itsekin jollain tyttöporukalla ulkona. Ja niin edelleen. Älkääkö nyt väittäkö ettei tällaista oikeasti tapahdu...
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
- bodyguard
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 79
- Viestit: 22944
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Parisuhdestatuksesi?
Joo, lähinnä tarkoitin että ei se omassa elämässä ainakaan konkretisoidu millään sellaisella tavalla että sen kokisin erityisen tärkeäksi. Toisilla saattaa toki olla toisin.Mika kirjoitti: BG, se vapaus varmaankin yleensä tarkoittaa sitä, ettei tarvitse huomioida muita kuin itseään ainakaan velvollisuudenomaisesti. Se sitten liittyykin melkein kaikkeen, mitä ihminen tekee.
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Blogi
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Blogi
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 118
- Viestit: 93832
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Parisuhdestatuksesi?
Luulen ymmärtäväni. Olen itse sitä mieltä, ettei parisuhteeseen kannata hakeutua, jos siihen ei ole valmis. Lähtökohdan silti tulisi mielestäni olla se, ettei sitä vapauttaan näe menetyksi vaan jaetuksi. Tottahan toki parisuhteessa joutuu tekemään kompromisseja ja asioita, joista ei aina pidä, mutta näiden tulisi olla niitä poikkeuksia. Tämä tietysti muuttuu koko lailla, kun yhtälöön lisätään lapsia, mutta silloinkin taakka tulee jakaa.
Uskon kyllä että tuollaisia DeusVultin kuvailemia parisuhteita on olemassa, mutta melko epäterveeltä tuollainen ainakin minun korvaani kuulostaa.
Edelleen silti olen sitä mieltä, ettei mikään ihmiselämässä ole niin vaikeaa ja monimutkaista kuin parisuhteet.
Uskon kyllä että tuollaisia DeusVultin kuvailemia parisuhteita on olemassa, mutta melko epäterveeltä tuollainen ainakin minun korvaani kuulostaa.
Edelleen silti olen sitä mieltä, ettei mikään ihmiselämässä ole niin vaikeaa ja monimutkaista kuin parisuhteet.
-
- polveenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 101
- Lauteille: Toukokuu 2009
- Paikkakunta: Helsinki
Parisuhdestatuksesi?
Mika kirjoitti:Kuten tuossa aiemmin tätä koskien sanoin, jos eroon liittyy dramatiikkaa, silloin tilanne on huomattavasti vaikeampi. Jos ero on kuitenkin ollut rauhallinen ja sopuisa, en näkisi yhtäkään järkevää syytä, miksei sitä kaverisuhdetta voisi jatkaa. Se on sitten tietysti eri asia, kuinka läheisiä kavereita entisistä puolisoista toisilleen tulee. Katsoisin kuitenkin kaverisuhteen jatkamisen täysin luonnolliseksi kehitykseksi tällaisessa tilanteessa. Itse asiassa en oikeastaan edes ymmärrä, miksi kaverisuhdetta ei voisi jatkaa (olettaen nyt siis tosiaan eron johtuneen erilleen kasvamisesta eikä esim. uskottomuudesta, väkivallasta tai muusta tällaisesta).Jussi Häkkinen kirjoitti:Lähipiirin ja omien kokemusten mukaan tämä on teoriassa mahdollista mutta käytännössä melkoisen harvinaista. Poikkeuksia tietysti on.Mika kirjoitti: Aikuiset pystynevät paremmin hanskaamaan sen, että entisestä kumppanista tulee kaveri.
Omiin eroihin on liittynyt kaikenlaista draamaa, mutta pölyn laskeuduttua on ihan ok olla kaveri. Inhoominen/vihaaminen ja toisen perään vollottaminen vuosi tolkulla on kuluttavaa puuhaa, ja vie energiaa kaikelta kivalta. On helpompi olla kaveri, tai jos huomaa ettei olekaan niin kiinnostunut toisesta suhteen alkuvaiheessa ni se ollaan vaan kavareita on myös "oot ihan kiva, mutta ei natsaa, älä kovin pahoillasi" ei "sain sut, sä et mua" niinku Lasse tos aiemmin sano.
Mutta toi ollaan vaan kavereita, on inha kuulla jos toinen ei sit oikeesti haluu olla kaveri vaik sanoo niin. Siinäkin pitäs musta sanoa se vaan jos oikeesti haluu olla kaveri, ei koska yrittää harhauttaa tulevaa vihamiestä ennen seuraavaa iskua jätön jälkeen.( Tms. Sanon sulle näin ni menee kauemmin aikaa ennenkun tajuut kuka sust juoruu..) Onneksi aloittaja yleensä häviää tollaset pelleilyt.
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 118
- Viestit: 93832
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Parisuhdestatuksesi?
Tuopa onkin ajankohtainen aihe omassa elämässäni.
Olen huomannut että sellaiset ihmiset, joilla on selviä ongelmia, eivät osaa käsitellä sen paremmin hyvää parisuhdetta kuin siitä eroamistakaan, ja jälkimmäinen nimenomaan usein johtuu edellisestä. Minun mielestäni tasapainoinen ihminen osaa olla kaveria eron jälkeenkin. Nämä ongelmaiset ihmiset sen sijaan haluavat unohtaa entisen kumppaninsa aivan täysin, vaikkei siihen mitään loogista syytä olisikaan. Tottakai jos parisuhde on ollut kovin dramaattinen, silloin se on ymmärrettävää, ettei halua olla missään tekemisissä entisen kumppaninsa kanssa, mutta jos parisuhde on päättynyt sen toisen ongelmista kumpuaviin reaktioihin (niissä on muuten aika selvä kaava), silloin moinen käyttäytyminen on valitettavaa.
En kyllä voi suositella parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole oma elämä alkuunkaan hanskassa. Mielenkiintoisiahan ne ihmiset kyllä osaavat olla, mutta suhde on sille tasapainoisemmalle ihmiselle lopulta hyvin raskas eikä se ikinä pääty hyvin. Se on kyllä surullista, että tuollaisia ihmisiä on oikeasti melko paljonkin. Pelkäänpä etteivät he läheskään aina saavuta minkäänlaista tasapainotilaa koskaan. Se on masentava ajatus.
Olen huomannut että sellaiset ihmiset, joilla on selviä ongelmia, eivät osaa käsitellä sen paremmin hyvää parisuhdetta kuin siitä eroamistakaan, ja jälkimmäinen nimenomaan usein johtuu edellisestä. Minun mielestäni tasapainoinen ihminen osaa olla kaveria eron jälkeenkin. Nämä ongelmaiset ihmiset sen sijaan haluavat unohtaa entisen kumppaninsa aivan täysin, vaikkei siihen mitään loogista syytä olisikaan. Tottakai jos parisuhde on ollut kovin dramaattinen, silloin se on ymmärrettävää, ettei halua olla missään tekemisissä entisen kumppaninsa kanssa, mutta jos parisuhde on päättynyt sen toisen ongelmista kumpuaviin reaktioihin (niissä on muuten aika selvä kaava), silloin moinen käyttäytyminen on valitettavaa.
En kyllä voi suositella parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole oma elämä alkuunkaan hanskassa. Mielenkiintoisiahan ne ihmiset kyllä osaavat olla, mutta suhde on sille tasapainoisemmalle ihmiselle lopulta hyvin raskas eikä se ikinä pääty hyvin. Se on kyllä surullista, että tuollaisia ihmisiä on oikeasti melko paljonkin. Pelkäänpä etteivät he läheskään aina saavuta minkäänlaista tasapainotilaa koskaan. Se on masentava ajatus.
- DeusVult
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 20
- Viestit: 8469
- Lauteille: Kesäkuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Parisuhdestatuksesi?
Itsehän en kyllä näe mitään syytä jatkaa kavereina eron jälkeen. Itse asiassa koen sen jotenkin todella omituisena ja jopa puistattavana ajatuksena. Tosin on myönnettävä että en ikinä ole ollut tilanteessa, jossa suhteen päättymisen syy olisi ollut molemminpuoleinen kiinnostuksen lopahtaminen. Sellaisessa tapauksessa se kaverina jatkaminen olisi ehkä mahdollista, mutta mitä ihmettä tekee sellaisella kaverilla joka ei kiinnosta ja jota ei kiinnosta? Noh, voi tietysti olla että minun määritelmäni sanalle "kaveri" on radikaalisti eri kuin Mikan määritelmä... Itse en pidä kavereinani sellaisia ihmisiä joiden kanssa en ole oikeasti tekemisissä ja/tai yhteydessä vähintään viikottain. Facebookin "like" nappi does not qualify.Mika kirjoitti: Tuopa onkin ajankohtainen aihe omassa elämässäni.
Olen huomannut että sellaiset ihmiset, joilla on selviä ongelmia, eivät osaa käsitellä sen paremmin hyvää parisuhdetta kuin siitä eroamistakaan, ja jälkimmäinen nimenomaan usein johtuu edellisestä. Minun mielestäni tasapainoinen ihminen osaa olla kaveria eron jälkeenkin. Nämä ongelmaiset ihmiset sen sijaan haluavat unohtaa entisen kumppaninsa aivan täysin, vaikkei siihen mitään loogista syytä olisikaan. Tottakai jos parisuhde on ollut kovin dramaattinen, silloin se on ymmärrettävää, ettei halua olla missään tekemisissä entisen kumppaninsa kanssa, mutta jos parisuhde on päättynyt sen toisen ongelmista kumpuaviin reaktioihin (niissä on muuten aika selvä kaava), silloin moinen käyttäytyminen on valitettavaa.
En kyllä voi suositella parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole oma elämä alkuunkaan hanskassa. Mielenkiintoisiahan ne ihmiset kyllä osaavat olla, mutta suhde on sille tasapainoisemmalle ihmiselle lopulta hyvin raskas eikä se ikinä pääty hyvin. Se on kyllä surullista, että tuollaisia ihmisiä on oikeasti melko paljonkin. Pelkäänpä etteivät he läheskään aina saavuta minkäänlaista tasapainotilaa koskaan. Se on masentava ajatus.
Tai sitten vain olen epätasapainoinen sen lisäksi että olen täysin vailla empatiaa. Whoa! How cool's that?!
Viimeksi muokannut DeusVult, elo 4, 2011, 16.25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
-
- polveenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 101
- Lauteille: Toukokuu 2009
- Paikkakunta: Helsinki
Parisuhdestatuksesi?
Uuh, voin kuvitella mulla pari tyyttökaverii jotka eläny sellasta puoli raskasta elämää, joka on johtanu siihen että tulee sääliksi niitä miehiä jotka ne hurmaa silloin kun asiat hetkellisesti on tasapainossa...en tosiaan tiedä onko ne ikinä ok? Ehkä ne järkintyy jos saa lapsii?Mika kirjoitti: Tuopa onkin ajankohtainen aihe omassa elämässäni.
Olen huomannut että sellaiset ihmiset, joilla on selviä ongelmia, eivät osaa käsitellä sen paremmin hyvää parisuhdetta kuin siitä eroamistakaan, ja jälkimmäinen nimenomaan usein johtuu edellisestä. Minun mielestäni tasapainoinen ihminen osaa olla kaveria eron jälkeenkin. Nämä ongelmaiset ihmiset sen sijaan haluavat unohtaa entisen kumppaninsa aivan täysin, vaikkei siihen mitään loogista syytä olisikaan. Tottakai jos parisuhde on ollut kovin dramaattinen, silloin se on ymmärrettävää, ettei halua olla missään tekemisissä entisen kumppaninsa kanssa, mutta jos parisuhde on päättynyt sen toisen ongelmista kumpuaviin reaktioihin (niissä on muuten aika selvä kaava), silloin moinen käyttäytyminen on valitettavaa.
En kyllä voi suositella parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole oma elämä alkuunkaan hanskassa. Mielenkiintoisiahan ne ihmiset kyllä osaavat olla, mutta suhde on sille tasapainoisemmalle ihmiselle lopulta hyvin raskas eikä se ikinä pääty hyvin. Se on kyllä surullista, että tuollaisia ihmisiä on oikeasti melko paljonkin. Pelkäänpä etteivät he läheskään aina saavuta minkäänlaista tasapainotilaa koskaan. Se on masentava ajatus.
Voi olla et tälläsille mimmeille sopii esim. reilusti vanhemmat (5-10 vuodesta ylöspäin -20 vuotta) miehet tosinaan ni se miekkonen sit osaa paremmin suhtautua...
-
- polveenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 101
- Lauteille: Toukokuu 2009
- Paikkakunta: Helsinki
Parisuhdestatuksesi?
Mie taas en välttämättä näe aina parhaimpia ystäviäni tais perheen jäseniä kuukausiin, se kaveruus on myös sydämessä.. Itse en pidä kavereinani sellaisia ihmisiä joiden kanssa en ole oikeasti tekemisissä ja/tai yhteydessä vähintään viikottain. Facebookin "like" nappi does not qualify.
Tai sitten vain olen epätasapainoinen sen lisäksi että olen täysin vaikka empatiaa. Whoa! How cool's that?!
Parisuhdestatuksesi?
Elämä hanskassa ja hanska kadoksissaMika kirjoitti: Tuopa onkin ajankohtainen aihe omassa elämässäni.
Olen huomannut että sellaiset ihmiset, joilla on selviä ongelmia, eivät osaa käsitellä sen paremmin hyvää parisuhdetta kuin siitä eroamistakaan, ja jälkimmäinen nimenomaan usein johtuu edellisestä. Minun mielestäni tasapainoinen ihminen osaa olla kaveria eron jälkeenkin. Nämä ongelmaiset ihmiset sen sijaan haluavat unohtaa entisen kumppaninsa aivan täysin, vaikkei siihen mitään loogista syytä olisikaan. Tottakai jos parisuhde on ollut kovin dramaattinen, silloin se on ymmärrettävää, ettei halua olla missään tekemisissä entisen kumppaninsa kanssa, mutta jos parisuhde on päättynyt sen toisen ongelmista kumpuaviin reaktioihin (niissä on muuten aika selvä kaava), silloin moinen käyttäytyminen on valitettavaa.
En kyllä voi suositella parisuhdetta sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole oma elämä alkuunkaan hanskassa. Mielenkiintoisiahan ne ihmiset kyllä osaavat olla, mutta suhde on sille tasapainoisemmalle ihmiselle lopulta hyvin raskas eikä se ikinä pääty hyvin. Se on kyllä surullista, että tuollaisia ihmisiä on oikeasti melko paljonkin. Pelkäänpä etteivät he läheskään aina saavuta minkäänlaista tasapainotilaa koskaan. Se on masentava ajatus.
Tuo yhteydenpito kakspiippuinen juttu; ehkä parempikin että muistot ei palaa mieliin. Ja kun polku haarautunut jo, niin tulee yhteen jos yhteen tullakseen on. Jos toinen välttelee ja vain toinen on aloitteellinen kaverillisessa yhteydenpidossa, on tilanne raskas molemmille. Ja selvä viesti toiselle että yhteydenpito ei ole suosikkilistalla. Jokaisella on oma elämä.
Regard your soldiers as your children, and they will follow you into the deepest valleys; look on them as your own beloved sons, and they will stand by you even unto death.
Sun Tzu
Sun Tzu
- DeusVult
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 20
- Viestit: 8469
- Lauteille: Kesäkuu 2007
- Paikkakunta: Helsinki
Parisuhdestatuksesi?
Nojoo ehkä oli vähän liian kova linjanveto tuo "viikottain".Candy kirjoitti:Mie taas en välttämättä näe aina parhaimpia ystäviäni tais perheen jäseniä kuukausiin, se kaveruus on myös sydämessä.. Itse en pidä kavereinani sellaisia ihmisiä joiden kanssa en ole oikeasti tekemisissä ja/tai yhteydessä vähintään viikottain. Facebookin "like" nappi does not qualify.
Tai sitten vain olen epätasapainoinen sen lisäksi että olen täysin vaikka empatiaa. Whoa! How cool's that?!
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.
Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
- Mika
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 118
- Viestit: 93832
- Lauteille: Joulukuu 2004
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: HIIT, girya
- Sivulajit: pilates, yinjooga
- Takalajit: Tanglang
- Yhteystiedot:
Parisuhdestatuksesi?
Hmm... Luulen kanssa, että aika harvoin suhde loppuu täysin yhteisestä päätöksestä, vaan useamminkin toinen tekee sen päätöksen ja toisen on vain hyväksyttävä se. Useinhan parisuhteen loppuessa on kaksi loukkaantunutta (en tarkoita suuttumista, vaan sattumista) osapuolta, mutta toinen vaan on loukkaantunut enemmän. Ajatus ei muuten ole omani, vaan kuulin sen taannoin entiseltä vaimoltani, joka on yksi läheisimpiä ystäviäni. Siitä saankin aasinsillan jatkamaan sitä ajatusta, että minusta ihmiset, jotka ovat pitkään olleet yhdessä, jatkavat kaveruussuhdetta (parisuhde on mielestäni myös kaveruussuhde mutta tietysti myös paljon muuta) ihan luonnollisesti. Minusta romanttisen mielenkiinnon menettäminen on vain romanttisen mielenkiinnon menettämistä. Kyllähän se kaveruus voi varsin hyvin jatkua. Minusta se on muutenkin aika aikuismaista (tällä en nyt sitten tarkoita, että kaveruussuhteen jatkumattomuus olisi välttämättä kuitenkaan lapsellista tai epäkypsää, vaikka kyllä se niitäkin voi olla).DeusVult kirjoitti: Itsehän en kyllä näe mitään syytä jatkaa kavereina eron jälkeen. Itse asiassa koen sen jotenkin todella omituisena ja jopa puistattavana ajatuksena. Tosin on myönnettävä että en ikinä ole ollut tilanteessa, jossa suhteen päättymisen syy olisi ollut molemminpuoleinen kiinnostuksen lopahtaminen. Sellaisessa tapauksessa se kaverina jatkaminen olisi ehkä mahdollista, mutta mitä ihmettä tekee sellaisella kaverilla joka ei kiinnosta ja jota ei kiinnosta?
Itse asiassa se lapsi saattaa vain vaikeuttaa asioita. Sunnuntaina yksi kaveri sanoi ystävästään ja minun yhdestä exästäni näin: "Ei lapsi tee kenestäkään aikuista." Näin se on.Candy kirjoitti: Uuh, voin kuvitella mulla pari tyyttökaverii jotka eläny sellasta puoli raskasta elämää, joka on johtanu siihen että tulee sääliksi niitä miehiä jotka ne hurmaa silloin kun asiat hetkellisesti on tasapainossa...en tosiaan tiedä onko ne ikinä ok? Ehkä ne järkintyy jos saa lapsii?
Voi olla et tälläsille mimmeille sopii esim. reilusti vanhemmat (5-10 vuodesta ylöspäin -20 vuotta) miehet tosinaan ni se miekkonen sit osaa paremmin suhtautua...
Ongelma on siinä, että tällaiset ihmiset, joilla on ongelmia, voivat kokea jäävänsä elämästä paitsi, kun heillä on lapsi. Koska nämä ihmiset eivät usein muutenkaan tiedä, mitä elämältä haluavat tai miten ongelmiaan korjaisivat (usein he eivät edes tiedosta niitä, koska eivät halua eivätkä kykene kohtaamaan niitä), lapsi saattaa aluksi tarjota merkitystä elämälle, mutta lopulta se pakka vain sekoaa entistä enemmän.
Sitten tuosta ikäerosta. Loogisesti voisi ajatella, että tuo olisi jonkinlainen purkkaratkaisu, ja kokemusteni mukaan onkin totta, että ajoittain tällaiset naiset hakeutuvat itseään vanhemman miehen seuraan. Kaipa siinä alitajuisesti haetaan tiettyä tasaisuutta ja kypsyyttä, koska omassa elämässä sitä ei ole - mutta voihan se toisaalta tapahtua ilman sen suurempaa syytä. No, sama se, mutta eräs potkulainen mietti eilen, että toisaalta sellainen ihminen, joka pystyy hanskaamaan elämänsä sekä ongelmat parisuhteessa ja osaa ymmärtää tällaisen ongelmaisen ihmisen taustoja ja elämää, voikin lopulta olla uhka varsinkin silloin, kun nämä ongelmaisen ongelmat alkavat nostaa päätään siinä parisuhteessa. Kyllä, tämä saattaa kuulostaa nurinkuriselta, mutta niinhän se on, että monikin asia tällaisten ihmisten kanssa toimii ihan päinvastoin kuin normaalisti. Kun nimittäin jos ei osaa itse hallita itseään, elämäänsä, tunteitaan tai ristiriitatilanteita, silloin se toinen ihminen, joka osaa, voi vaikuttaa olevan vallankahvassa kiinni. Tästähän ei tietenkään ole kyse, päinvastoin melkeinpä, mutta kuten sanottu, näiden ihmisten toiminta ja ajattelu poikkeavat normaalista usein melko radikaalisti.
Se on kuitenkin selvä, etteivät tällaiset ihmiset pääse ikinä onnelliseen ja tasaiseen elämään kiinni, jos eivät ensin katso itseään peilistä, myönnä ongelmiaan ja sitten ala tehdä niille jotakin. Itsestään ei tapahtu mitään ratkaisevaa, ei edes iän myötä. Vaikka olen teoriatasolla tämän tiennyt jo aiemminkin, olen nyt kolme kertaa joutunut toteamaan, ettei edes hyvän parisuhteen tarjoaminen muuta mitään kuin hetkeksi. Ne ongelmat vain ovat liian suuria, jotta ne poistuisivat itsestään tai olosuhteiden muutoksella. Kyllä se työ vain itse pitää tehdä, vaikka tottakai apu ja tuki onkin tärkeää, on se sitten kavereilta tai ammattilaisilta. Mutta itsestä se on pakko lähteä - tavallaan valitettavasti. Tiedän kaksi naista, jotka ovat toimineet oikein ja joilla elämä on kutakuinkin hanskassa nyt sen takia. Valitettavasti tiedän sitten enemmän niitä toisenlaisia tapauksia...
Erittäin hyvin sanottu.Candy kirjoitti: Mie taas en välttämättä näe aina parhaimpia ystäviäni tais perheen jäseniä kuukausiin, se kaveruus on myös sydämessä.
- bodyguard
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 79
- Viestit: 22944
- Lauteille: Syyskuu 2005
- Paikkakunta: Helsinki
Parisuhdestatuksesi?
Tuosta lapsiasiasta olen samaa mieltä kuin Mika. Olen melko läheltä nähnyt muutamia kuvatunkaltaisia naisia ja se että saa lapsen ei sitä menoa muuta mihinkään. Ehkä sen pitäisi olla niin kuitenkin että sitten kun on tarpeeksi aikuinen niin hankkii sen lapsen.
+1 Itse näen valitettavan harvoin sattuneesta syystä.Mika kirjoitti:Erittäin hyvin sanottu.Candy kirjoitti: Mie taas en välttämättä näe aina parhaimpia ystäviäni tais perheen jäseniä kuukausiin, se kaveruus on myös sydämessä.
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Blogi
-I thought you were cool.
-I am. And you know what makes me cool? The fact that your opinion means less than squat to me.
Blogi
Parisuhdestatuksesi?
Sama täällä. Jos on ongelmia ennen lapsen saamista niin lapsen saaminen todennäköisesti vain pahentaa asioita. Tulee hormoneista johtuvia mielialavaihdoksia ja synnytysmasennusta, siihen päälle vielä univajetta ja itkevää vauvaa niin pääkoppa on entistä enemmän sekaisin.bodyguard kirjoitti: Tuosta lapsiasiasta olen samaa mieltä kuin Mika. Olen melko läheltä nähnyt muutamia kuvatunkaltaisia naisia ja se että saa lapsen ei sitä menoa muuta mihinkään. Ehkä sen pitäisi olla niin kuitenkin että sitten kun on tarpeeksi aikuinen niin hankkii sen lapsen.
-
- polveenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 6
- Viestit: 101
- Lauteille: Toukokuu 2009
- Paikkakunta: Helsinki
Parisuhdestatuksesi?
Joo hei, kiitos mielipiteistä, ei varmaan auta yhtään tuo lapsien teko henkiseen tasapainoon.
Tämä pökäle tuli mieleen siitä, että samaisilla ihmsillä on tietenkin myös vauva kuume ajoittain. No onneksi ovat kuitenkin (toistaiseksi) malttaneet odotaa sitä jakaaantumista. Ja minä en ainakaan niitä kuumeita käy provosoimaan kun toisella on muutenkin vaikutaa itsehillintä vielä oleva murkun tasoa jne. Toki ihminen voi olla erilainen siellä parisuhteessa..turha käydä kaverina liikaa neuvomaankaan.
Kevyemmin:
Yks jätkä kaverini on (tosin kieliposkessa! ei ole ite tehny niin mutta joku kaveri kuulemma..) sitä mieltä että osaa tälläsista neidoista voi harhauttaa parisuhteessa odottamaan vaikka hankkimallla vaikka koiran (ei toki suoraan sano että korviikkeeksi, mutta koska se on niin söpö..) jolloin sen kanssa puuhastellessa voi vanheta pari vuotta...
aika jotenkin makaaberi idea kyllä, toisaalta vauvojen havittelu silloin jos molemmat ei ole siihen oikeasti valmiita on musta ahneutta puhtaimmillaan.
(Vahingot asia erikseen.)
Tämä pökäle tuli mieleen siitä, että samaisilla ihmsillä on tietenkin myös vauva kuume ajoittain. No onneksi ovat kuitenkin (toistaiseksi) malttaneet odotaa sitä jakaaantumista. Ja minä en ainakaan niitä kuumeita käy provosoimaan kun toisella on muutenkin vaikutaa itsehillintä vielä oleva murkun tasoa jne. Toki ihminen voi olla erilainen siellä parisuhteessa..turha käydä kaverina liikaa neuvomaankaan.
Kevyemmin:
Yks jätkä kaverini on (tosin kieliposkessa! ei ole ite tehny niin mutta joku kaveri kuulemma..) sitä mieltä että osaa tälläsista neidoista voi harhauttaa parisuhteessa odottamaan vaikka hankkimallla vaikka koiran (ei toki suoraan sano että korviikkeeksi, mutta koska se on niin söpö..) jolloin sen kanssa puuhastellessa voi vanheta pari vuotta...
aika jotenkin makaaberi idea kyllä, toisaalta vauvojen havittelu silloin jos molemmat ei ole siihen oikeasti valmiita on musta ahneutta puhtaimmillaan.
(Vahingot asia erikseen.)
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 68 kurkkijaa