Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Ottaa pattiin!

Pannu aina kuumana ja pöydissä tilaa. Keskustelua kamppailulajien ulkopuolelta huumoria unohtamatta. :)

Valvoja: Valvoja

Vastaa
tabitha
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 36
Viestit: 6065
Lauteille: Toukokuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Ottaa pattiin!

#4996

Viesti tabitha »

Viime viikko oli tosi raskas. Mulla oli ollut kuukausia ylikunto ja vakava masennus ja heinäkuussa olin kolme päivää mielialahäiriöosastolla. Mä luulin että se olisi ollut se aallonpohja. Kaukana siitä.

Mä pystyin välillä treenaamaan ja opiskelemaan tosi hyvin mutta toistin taas samoja virheitä ja ylirasitustila kroonistui. Sitten multa loppui stressinsietokyky. Olin pitänyt kiinni siitä että kunnioitan omaa kehoa ja voin luottaa itseeni, mutta viime viikolla mä aloin uudelleen viillellä ja kaksi kertaa paikattiin päivystyksessä. Jälkimmäisellä kerralla verenvuoto oli sen verran isoa että kysyttiin oliko tarkotus ottaa henki. Sanoin ei ja pääsin kotiin. Seuraavana päivänä istuin kuus tuntia psykiatrisessa päivystyksessä kun tilanne meni niin vaikeeksi ettei vanhemmat pärjänneet mun kanssa kotona.

Olin myös sen ekan meltdownin takia käsiraudoissa ja lepositeissä ambulanssimatkan ajan kun en viitsinyt edes käyttäytyä.

Sit mä olin suljetulla osastolla yhden yön, mutta en ollut tarpeeksi hullu sinne ja päädyin tälle samalle osastolle missä olin heinäkuussa. Ja mä luulin että se on se pohjakosketus.

Sittenhän tapahtui se mistä mua on koko ajan varoiteltu. Eli haavat tulehtu. Mulla oli kuumetta ja olin kuvaryhmässä. Mä aloin piirtää mitä vaan mieleen tulee ja assosiaatiot alkoi löystyä. Huomasin etten pysty ajattelemaan selkeästi. Mikään vähänkään pidempi ajatusketju ei onnistunut. En pystynyt tekemään itse mitään, istuin samassa asennossa ja puhuin itselleni, ja välillä mua talutettiin johonkin ja lopulta lääkärin luokse. Lääkärin mielestä oli psykoosin esioireet ja määrättiin vahvempaa antipsykoottia ja bentsoja.

Nyt uusin käänne on että mulla epäillään kilpirauhasen liikatoimintaa. Pääsen varmaan maanantaina verikokeisiin. Jotka pitää ottaa kämmenselästä koska kyynärtaipeissa on märkivät haavat.

Hoitojaksoa on viikko jäljellä, en tiedä mitä sitten teen. Viime päivät on olleet vähän helpompia näiden järeämpien lääkkeiden kanssa. Mut jos nyt tulee vielä seuraavakin romahdus niin multa menee järki tai henki tai molemmat.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 261
Viestit: 93839
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Ottaa pattiin!

#4997

Viesti Mika »

Kuulostaa kyllä erittäin haasteelliselta... :(

Toivottavasti ajan kanssa pystyt keräämään riittävästi voimia jaksaaksesi kohti parempaa tulevaisuutta. Uskonkin että näin käy.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
katar
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 112
Viestit: 2037
Lauteille: Tammikuu 2008
Paikkakunta: Helsinki
Etulaji: Thainyrkkeily
Sivulajit: Potkunyrkkeily; nyrkkeily

Ottaa pattiin!

#4998

Viesti katar »

Isompiakin ongelmia varmaan ois, mut ärsyttää, kun digiboksi elää ihan omaa elämäänsä. Kattelen töllöä, niin se laittaa ihan itse itsensä kiinni. :o Ei ihan tajua, miksi. Sit se saattaa laittaa ittensä päällekin ihan itekseen. On nyt viime aikoina tehnyt tätä, en tiedä, onko se prakaamassa vai mistä moinen johtuu. En nyt muista minkä merkkinen, mut herne menee nenään, kun ohjelma jää kesken, kun masiina päättää, et nyt riitti. Sit se saattaa toimia pitkään ihan ok. Voiskohan se olla kuumentumisesta johtuva vika? Sen päällä ei ole mitään, jaa paitsi wifi-boksi, ehkä mä siirrän sen muualle...
Frankly my dear, I don`t give a damn.
tabitha
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 36
Viestit: 6065
Lauteille: Toukokuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Ottaa pattiin!

#4999

Viesti tabitha »

Jatkoa edelliselle. Mä pääsin kerran treenaamaan osastolta käsin, ja mulle tuli siitä tosi hyvä olo, mutta sen jälkeen tuli viestiä että treenien jatkuminen vaatii hallituksen hyväksynnän. Pelkäsin/pelkään että en pääse treenaamaan omalle salille enää ikinä, ja se alkoi näkyä voinnissa. Lopulta sitten perseilin itselleni sen M1-lähetteen vahingoittamalla itseäni avo-osastolla. Lääkärin mielestä olin suisidaalinen ja mulla oli kuuloharhoja. Jouduin suljetulle ja olin niin vihainen itelleni että purin omaa kättä ja hakkasin päätä seinään ja päädyin lepositeisiin. Pääsin aika nopeasti takaisin avo-osastolle koska suljettujen osastojen vuodepaikat on niin tiukalla. Mulla oli vaikeuksia lopettaa itteni satuttaminen, vaikka se on osastolla ehdottomasti kiellettyä. Löin nyrkillä seinään, hakkasin itseäni kynällä, purin ja raavin tms. Hoito kesti suunnitellusti kaksi viikkoa, ja sen suljetulla osastolla käymisen jälkeen hoitajien ja lääkärien asenteet olivat vähän erilaiset mua kohtaan. Tuli tunne että en osaa käyttäytyä ja vien resursseja sellaisilta ihmisiltä jotka hyötyisivät hoidosta.

Uloskirjoitus oli maanantaina ja en jotenkin tiennyt mitä tehdä ja en ollut valmis. Mun on mahdotonta selittää miksi menin kotiin, söin kokonaiset pakkaukset diapamia, opamoxia, ataraxia ja ketipinoria ja join puoli pulloa viinaa ja yskänlääkettä. Sitten katkesi filmi mutta jäljistä päätellen olin ilmeisesti yrittänyt viiltää kaulalaskimon auki. Olin Meilahdessa ekg:ssa yön yli ja parin tunnin välein piti juoda lääkehiiltä. Eilen pääsin kotiin. En halunnut takaisin osastolle. Tuntui että reilut kaksi viikkoa sitä riitti.

Mulla on ollut vähän parempi olo, kun ei tunnu että olisi ylikuntoa enää, mutta taas on noita aukinaisia märkiviä haavoja ja muistihäiriöitä ja välillä esipsykoottisia oireita. Äänien kuulemista ja sellaista. Ja iltaisin nukkumaanmeno ahdistaa. Osastolla löytyi hyvä unilääke, mutta se vaatii erityisluvan ja ei ole kela-korvattava.

Mut joo. Tästä jos vielä vajoaa alemmas niin se alkaa olla jotain sellasta kuin akuutti psykoosi, päihdeongelma tai itsemurha. Haluaisin lopettaa itseni satuttamisen, mutta miten? Aiempi terapeutti teki aika ison virhearvion ja tällä hetkellä olen psykiatrian polin mielestä liian huonossa kunnossa terapiaan. Lähinnä mulla on vaan niitä jutteluaikoja psykologille.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 111
Viestit: 11232
Lauteille: Kesäkuu 2008

Ottaa pattiin!

#5000

Viesti Jorge »

Ehkä on hiukan ohutta toivottaa tsemppiä yms., mutta kun pystyt nyt jäsentelemään asiaa ihan "paperille" asti, niin koita välittömästi hankkia parasta mahdollista apua. Olet takuulla yrittänytkin saada, mutta kenties jokin tapa löytyy, kun miettii taas uudestaan?

Ja tuosta Kela- korvattavuudesta ym. - jos jostain saat tarpeeksi fyrkkaa kasaan, käytä se lääkkeeseen ja mieti talousasioita myöhemmin.
tabitha
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 36
Viestit: 6065
Lauteille: Toukokuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Ottaa pattiin!

#5001

Viesti tabitha »

Mä olen jokseenkin umpikujassa. Ylikuntoa ei onneksi enää vaikuttaisi olevan, mutta vasta kuukauden päästä käsitellään seuran hallituksessa sitä että pääsenkö treenaamaan. Mä siis käyttäydyin itsetuhoisesti siellä salilla, minkä takia tää treenikielto. Tietty voin muilla saleilla varmaan treenata mutta se ei ole sama asia. Ja mä en tiedä miten jaksaisin kuukauden olla olematta itsetuhoinen. Tiedän varman tavan tappaa itseni eli sähkötupakkanesteen injektoiminen esim. vatsanahkaan (opin tän lääkärilehdestä). Ja välineet siihen on mulla kotona.

Mä en usko että vaikka olisin kuukauden kunnolla, kukaan uskoisi mua. Kaikki pitää mua jo seinähulluna. Mulla on kuuloharhoja. Lääkkeet joita saan kuuloharhoihin, hidastaa ja tekee opiskelusta vaikeeta. Mä teen asioita joita en muista jälkikäteen ja muistan asioita joita en ole tehnyt. Mä olen toistuvasti esipsykoottisessa tilassa, vaikka mulla on käytössä lääkitys jonka pitäis estää psykoosi. Mulla on kyllä tänään noin 15min mahdollisuus tavata lääkäriä, koska mä saan siitä järkyttävän kalliista klooripromatsiinista haittavaikutuksia jotka huolestuttaa lääkäriä. Siis jähmeys ja koordinaatiovaikeudet ja puhevaikeudet.

Tää tuntuu toivottomalta tilanteelta. En tiedä napsahtaako tarkkailulähete jos kerron tilanteen kokonaisuudessaan lekurille. Tavallaan toivoisin sitä mutta en kuitenkaan jaksa alkaa tapella osastolle pääsemiseksi. Viimeksi 7 tunnin odottaminen ja hirvee vääntö.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 290
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

Ottaa pattiin!

#5002

Viesti MtJ »

Ei ihan kaikki. Minä en ainakaan. Sairaus on sairaus, sille ei ihminen itse mitään voi. Mutta itse ainakin pidän sinua älykkäänä ihmisenä, jolla on kovia vaikeuksia. En pidä lainkaan ajatuksesta, että määritellään ihminen "hulluksi", koska ei sellaista olekaan, mun mielestäni.

Kovasti toivon, että homma menisi parempaan päin. Hieno juttu, että jaksat vielä kirjoitella rankasta aiheesta tänne. Ja olen iloinen siitä, että kirjoitat. Jatka vaan, mä kyllä luen ja myöskin toivon, että elämä kääntyisi seesteisempään suuntaan. Uskon myös, että moni muukin toivoo, että sulla menisi paremmin.

Mutta älä ihmeessä ajattele, että kaikki pitäisi sua seinähulluna, minä en ainakaan pidä.

Mä oon joskus itse tallannut mustia aikoja läpi ja kun on keskellä pahimpia asioita, tuntuu, ettei saa jatkettua mihinkään päin. Silti pahojenkin asioiden jälkeen on vaan elämä jatkunut. Tää elämä on aika synkkä tarina välillä, mutta mä ainakin olen täällä ihan kiusallani, vielä mä muita piinaan monta vuotta. Joskus tuli kahlattua aika päihteissä ne pahat ajat läpi, mutta ei niistä päihteistä oikein iloa ollut, lisää suruja vain. En muista, kuka tokaisikaan, mutta olisko joku entinen juoppo kuitenkin, että "ei mikään asia ole niin pahasti, etteikö sitä dokaamalla saisi vielä v***n paljon huonommaksi". Musta se oli aika hyvin sanottu silloin, olen koittanut sen pohjalta pysytellä erossa isommista retkuiluista.

En tiedä, tämmöistä ajatusten virtaa. Ehkä tästä ei ole paljonkaan lohtua tai apua. Mutta toiveen mä lähetän kuitenkin, että jaksa prkl vaan, jos et muuta, niin muiden kiusaksi. Ja selkäranka suoraksi vaan, ei näissä asioissa ole nykyään mitään ihmeellistä. Maailmaan mahdutaan ihan me kaikki omine vikoinemme.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 261
Viestit: 93839
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Ottaa pattiin!

#5003

Viesti Mika »

Olipa hienosti kirjoitettu, MtJ. Suoraan sanoen meinasin vähän liikuttua.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
JariMarjamaa
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 1516
Lauteille: Helmikuu 2014
Paikkakunta: Tupos
Etulaji: Kuntosali, Personal Training
Takalajit: Potkunyrkkeily, Hokutoryu jujutsu, Vapaaottelu, Shotokan Karate, JKD/KungFu/Escrima, Krav Maga, Shoot fighting, Aikido, Judo
Yhteystiedot:

Ottaa pattiin!

#5004

Viesti JariMarjamaa »

Hain perjantaina puhelimen huollosta ja tiistaina vein sen takas.
Ei ollut ongelma poistunut.
Lisäksi huollossa olivat poistaneet mm kalenterin ja laskimen. ja varmaan muitakin defaultti sovelluksia.
Niin tyhjältä näytti puhelin.
Eikä asetukset enää toimineet. Esim. soittoääniä ei voinut enää vaihtaa. Ei reagoinut mitenkään asetuksen valintaan.
tabitha
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 36
Viestit: 6065
Lauteille: Toukokuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Ottaa pattiin!

#5005

Viesti tabitha »

Joo mä haluisin kans kiittää tuosta MtJ:n viestistä. Harvemmin näkee sellaisia puheenvuoroja tästä aiheesta, jotka välttää kaikki latteudet. Mutta tämä oli kyllä sellainen, siitä välittyy sellainen elämänkokemus.

No joka tapauksessa, mä viime maanantaina puoliksi yritin itsemurhaa ja puoliksi vaan jotain helvetin typerää ja otin tappavan annoksen klooripromatsiinia (plus bentsoja ja viinaa). Vain puolinainen yritys se oli siksi, että tunnustin netissä jollekulle että otin lääkkeet ja joku sitten soitti mun äidille ja sitä kautta päädyin taas lanssilla Meilahteen. Siellä se oli sitten aika tuskaista. Piti olla kiinni monitorissa, koska lepopulssi oli 120, mutta pahinta oli hirvittävä fyysinen levottomuuden ja rauhattomuuden tunne (akathisia) joka aiheutti äärimmäisen pakottavan tunteen siitä että on pakko liikkua, mutta liikkuminen ei helpottanut tilaa yhtään. Rimpuilin ja kierin sängyssä, revin piuhat ja letkut irti ja tein jotain kyykkyjä sairaalasängyn vieressä, sitten takaisin sänkyyn hetkeksi itkemään ja huutamaan, sitten taas ylös, kun missään asennossa ei voinut olla. Se on varmaan pahinta mitä olen koskaan kokenut. Ajattelin että jos tämä menee pois, niin en valita enää ikinä mistään.

Ottaen huomioon tuon tilan tuskallisuuden oli melkoinen pettymys että mä en kuollut. Kaikki ihan turhan takia.

Helvettiä kesti noin 4 tuntia ennen kuin päivystävä psykiatri saapui paikalle ja sain lääkkeet motoriseen levottomuuteen. Jotain antikolinergia ja bentsoja. Ne piti pistää lihakseen, koska maha oli niin täynnä lääkehiiltä, ettei suun kautta voinut antaa lääkkeitä. Sain vielä psykiatrisella osastolla kaksi kertaa nämä injektiot.

Nyt olen tässä viikon ollut suljetulla - menin vapaaehtoisesti, mutta jos en olisi suostunut, olisi viety pakolla. En nyt oikein tiedä mitä teen. Osaston lääkäri oli sitä mieltä, että asiantuntemus Aurorassa ei taida ihan riittää mun hoitamiseen, koska mun autismi aiheuttaa erityishaasteita ja sain lähetteen neuropsykiatriselle vuodeosastolle. Nyt hoitohenkilökunta on kehunut sitä maasta taivaaseen että miten onnekas olen kun olen pääsemässä sinne osastolle ja mun autismia tutkittaisiin siellä ja kaikkea mahdollista. Joten yritän odottaa nyt täällä että siirto tulisi. Muuten olisin varmaan karannut ja hirttänyt itseni. Lääkkeillä en uskalla enää itsaria yrittää.

Ei oo kyllä mitään elämänhalua, ei mitään. Tuntuu että olen perseillyt tarpeeksi ja tehnyt tarpeeksi noita avunhuuto-tyylisiä itsensä vahingoittamisia. Alkaa olla jo kypsä sille idealle että ihan tosissaan lähtisi täältä varmalla ja väkivaltaisella tavalla.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 290
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

Ottaa pattiin!

#5006

Viesti MtJ »

Itellä kun v****tti tuossa about 90-luvulla joskus niin paljon, että ei näkynyt minkäänlaista etenemistietä yhtään mihinkään ja kaikki mitä voi olla, meni ihan päin helvettiä ja rajusti, niin oli se toivotonta aikaa. Päihteet ja sellainen kaikenlainen mahdollinen muu renttuilu oli pääasia. Mutta nyt kun on ikää tullut vuosikymmeniä päälle oon huomannut, että se kovakin aika vaan häipyy johonkin menneisyyteen. Liiaksi nyt ei voi miettiä kaikkia hautajaisia ja muuta pasketta, jota siihen aikaan joutui käymään läpi tai tulee tippa linssiin, mutta kummasti vaan on elämä mennyt siinä jotain rahjustaessa.

Välillä on ollut koviakin aikoja taas välissä (lapsen kuolema esimerkiksi), mutta sitten oon vaan jaksanut ihan silkkaa v***maisuuttani eteenpäin. Kavereitakaan ei paljoa ole, kas kun suuri osa niistä kuoli (pahimpana kesänä oli kolmet hautajaiset) ja tällä hetkellä yksi on käytöksen perusteella jossakin alkoholipsykoosin tapaisessa tilassa ja suurimman osan aikaa täysin sekaisin. Joten senkään kanssa ei voi olla "kaveria", kun ei tiedä mitä se keksii. En ole siitä hirveän surullinen edes, kyllä sen nyt tietää mitä päihteet tekee, jos niitä vetää 20 vuotta putkeen.

Mä oon sitten itsekseni kehittänyt pakottamalla itselleni kaikkea elämän täytettä, jotain muuta kun mitä se elämä aikanaan oli. Kalasteluhommaa, metsästelyhommaa ja sellaista toimintaa ylipäänsä, jossa ei tarvi palata pyörimään sitä samaa latua. Aluksi ei oikein kiinnostanut yhtään mikään, sitä vaan mietti liikaa entisiä asioita, mutta pikku hiljaa, kun vaan pakotti ajatukset muualle niin homma alkoi onnistua. Siihen kyllä meni ainakin 5-6 vuotta, ennenkuin sai oman päänsä "oikaistua" suorempaan. Sen viiden vuoden aikana, tasaisin väliajoin, homma taantui ihan joka kerta siihen samaan ympyrään mitä oli jo kiertänyt iät kaiket.

Aluksi tuntui hiton keinotekoiselta opetella jotain uusia kiinnostuksen aiheita. Siis muuta kuin sitä retkuilua ja semmoista päihdehommaa. Välillä ihan ylitsepääsemättömän typerältä tuntui, kun piti olla kiinnostunut jostain pilkkimisestä tai vaikka jonkun toisen ihmisen asioista. Ei meinannut tulla yhtään mitään. Meni yksi avoliittokin siinä ohessa vituix huolella. Mutta sitten kuitenkin lopulta se homma eteni omassa elämässä ja alkoi semmoinen "aidomman kiinnostuksen" aika. Etenkin ja osin siitä syystä, kun krapulat oli aina jotain niin kaoottista, että en vaan enää jaksanut oksentaa vihreää limaa. Ne tietysti johtui siitä päihteiden suuresta määrästä, mitä veti vuorokauteen tai useampaan.

Mulla on ollut pitkän aikaa justiinsa se periaate, että piruuttani en anna periksi. Aina kun tulee vaikeuksia niin sitten vaan jatkan, vaikka kuka yrittäisi latistaa. Ja pahimmoillani oon vielä tosi harmillinen in-real-live ja ihan selvinpäin, oikein vaikea ihminen. Saan jonkinlaista hirtehistä tyydytystä siitä. Mutta sekin asia vaan juontaa juurensa just tuosta henkilöhistoriastani ja siitä, että en osaa välttämättä vieläkään ottaa kovin tosissani esimerkiksi työelämän "haasteita". Olen vielä paha suustani siinä mielessä, että sanon suoraan ne asiat toisille, mitä kaikki muut siinä koettaa vältellä. Ei oo kerta eikä kaksi kun kiusallinen hiljaisuus on laskeutunut ympärillä... Mutta ei se haittaa, nykyajan hienohelmoille on ihan hyvä järkyttää niitten pientä maailmaa uusilla ajatuksilla.

Mutta tosiaan tabitha, kovaa tekstiä. Piru kun tietäisin millä sais ajatukset sun päästä vähän helpottumaan, niin mielelläänhän sitä tempaisisi tekstin, joka vähän helpottaisi oloa. Kanssakulkija sun kanssa en ole, mutta vaikeudet on tuttuja itselle. Mutta jos vaikka tästä omasta jorinasta olis edes pientä apua, niin hyvä niinkin :jepa:
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 290
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

Ottaa pattiin!

#5007

Viesti MtJ »

Ensin kun ajat ajan tasalle koko päivän palvelinympäristöä, niin sitten viimeisessä stepissä menee Blade-kehikosta yksi pala alas, niin jumankauta kun ajattaa huomenna 100 kilsan päähän ihan vaan p**kan padan takia... :seina:
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 179
Viestit: 16087
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Ottaa pattiin!

#5008

Viesti Kari Aittomäki »

Ota rennosti, oota ku pääset siihen vaiheeseen että eniten ottaa päästä lääkärit..
Kunnei niillä ole koskaan ku huonoja uutisia.
Olkoon se vaihe kohdallasi kaukana vielä.
Kuvake
MtJ
takapotkija
Viestit tässä aiheessa: 290
Viestit: 12792
Lauteille: Tammikuu 2006
Paikkakunta: Etelä-Savo

Ottaa pattiin!

#5009

Viesti MtJ »

Ikinä ei oo laitteista ja vehkeistä mitää hyvää sanottavaa kyllä. Pelkkiä rasvaisia elektroniikkaromuja. Kilo p**kaakin kiinnostaa enempi, mutta jotain sitä on rahan eteen tehtävä. Ja lisäksi lotottava, joku unelma on pidettävä edes elossa.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
tabitha
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 36
Viestit: 6065
Lauteille: Toukokuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Ottaa pattiin!

#5010

Viesti tabitha »

Jooh mut erotettiin seurasta sitten lopulta. Se tieto tuli kun olin vielä osastolla. Se oli vähän nurinkurinen tilanne, olin pakkohoidossa, mutta itsetuhoisen käytöksen takia mut heitettiin ulos osastolta. Söin ensin reilut 4 grammaa parasetamolia ja jouduin pariksi päiväksi Meilahteen asetyylikysteiinitiputukseen. Ei tullut maksavauriota. Seuraavaksi mä yritin viiltää kaulalaskimon auki partaterällä. En löytänyt sitä ja oksetti ja sattui niin paljon että luovutin. Sen jälkeen mut kirjattiin ulos, koska lääkärin mielestä vointi on mennyt vain huonommaksi osastolla. Se tuli aika yllätyksenä ja aluksi olin helpottunut siitä että pääsin vapaaksi. Olin ollut siinä kohtaa yhtä mittaa puolitoista kuukautta sairaalassa. Vähän pelotti lähteä, koska mua ei nyt varmaan otettaisi takaisin sairaalaan ja en jaksa enää yhtään ylimääräistä itteni vahingoittamista ja lääkeyliannostuksia joista ainoa seuraus on että oon pari päivää letkuissa päivystyksessä. Mä oon käyttänyt tosi paljon aikaa sen miettimiseen että mitä jos mä ihan oikeasti vaan tappaisin itteni enkä "yrittäisi". Aluksi kun pääsin sairaalasta, mä halusin parantua ja ajattelin että mulla on vaan niin paljon tahdonvoimaa että mä en anna masennuksen häiritä. Sitä kesti viikon, sit mä aloin nääntyä kun mitään valoa ei näkynyt tunnelin päässä.

Mulle oli syötetty osastolla bentsoja ja mulle oli kehittynyt toleranssi niihin. En kuitenkaan saanut reseptiä kotiin. Niin kauan kuin olin sairaalassa, sanottiin että se on akuuttitilanne ja vahvojen rauhoittavien käyttö on perusteltua. Ei siinä muuten mitään mutta siinä vaiheessa kun se akuuttitilanne on kestänyt 3-4 kuukautta ja oon ollut sen ajan eri osastoilla niin siinä kehittyy lääkeriippuvuus. Vieroitusoireiden takia mun vointi alkoi huonontua tasaisesti kun olin kotona. Oon ollut nyt kai reilut kolme viikkoa ilman loratsepaamia ja vähitellen sais aivot alkaa tottua. Vierotusoireet on mulla ahdistus, jolle ei voi oikein tehdä mitään kun sille on elimellinen syy, ja flunssan kaltainen väsymystila. Lepopulssi on 80-100, kun se ennen oli 40-50. En oo pystynyt treenaamaan tai opiskelemaan. Vaikeeta jaksaa seistä tai kävellä. Kai tällaisen takia pitäisi periaatteessa käydä lääkärissä, mutta en jaksa uskoa että mitään lähdettäisiin tutkimaan kun oireet voi periaatteessa johtua vakavasta masennuksesta.

Mulla on kerran viikossa sairaanhoitajan tapaaminen avohoidossa. Viimeksi se sanoi vain, että yritä tehdä sitä lisensiaatintyötä vaikka se ei onnistuisikaan, ja yritä käyttää ahdistuksenhallintakeinoja. Mä en osaa mitään aktiivisia ahdistuksenhallintakeinoja, ne tuntuu ihan mahdottomilta. Ainoa mitä oon käyttänyt on jääpalapussi.

Sosiaalisesti tää on ihan täysi katastrofi. En oo tavannut puolisoa, vanhempia ja avohoidon henkilökuntaa lukuun ottamatta ketään sen jälkeen kun pääsin osastolta enkä pysty puhumaan niillekään. Mulla kesti seitsemän vuotta että aloin puhua ihmisille GB Gymillä. Erottaminen oli mulle niin iso shokki, että mä en uskalla enää luoda uusia sosiaalisia suhteita tai pitää yllä vanhoja. Mä en vaan voi toipua siitä enkä edes ansaitse sitä. Mä oon yrittänyt, mutta se ei oo mahdollista. Se menee vaan pahemmaksi sitä mukaa kun muistan enemmän siitä mitä tapahtui ja mulla on enemmän resursseja ajatella sitä. Musta tuntuu väärältä, että mä oon hengissä. Mulla ei oo vaan vielä selkärankaa lopettaa tätä tårta på tårta. Joten mä oon eristäytynyt ja mietin vaan päivät pitkät katkerana kaikkea minkä takia mun pitäisi kuolla. Se katkeruus on aika uutta mulle enkä selvii sen kanssa.
Eerik Norvio
Wer mit Ungeheuern kämpft, mag zusehn, dass er nicht dabei zum Ungeheuer wird. Und wenn du lange in einen Abgrund blickst, blickt der Abgrund auch in dich hinein. -Friedrich Nietzsche
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 87 kurkkijaa