Ottaa pattiin!

[Mika]

Paappa, voimia koko perheelle.

[Elina]

Haleja, Paappa!!!

[Kari Aittomäki]

Paappa, häntä pystyyn.
Suomi onparas maa sairastua syöpään, paranijoita on paljon.
Leikaus on muuten aika raju veto, jos elämäntahtoa piisaa niin pommittaminen tai solumyrkyt on jopa parempia.

Mun mutsi oli sydäntalvella tosi syvällä, mä pesin sitä tonne sängynpohjaan ja mietin että taitaa olla kalkkiviivat käsillä.
Sieltä se apassi vaan pöngersi takas mua komenteleen ja papereita sotkeen, on nyt poiminu kaikki karviaiset ja punaherukat talteen.
Tukkaki kasvanu takas päähän.

Kristian H, sun päälle siis räkästiin!
Mitä sä teit?
Mä oisin.. no, suutahtanut.

[injunjack]

Kyrsii maksaa parhaan mallin kalsareista 13,95 sen takia ettei supermarketit myy tangoja, sen takia ettei kukaan kehtaa käyttää niitä.

Sloggi tanga for men? sama hatutus...

[injunjack]

niin ja sitten ihan superkyrsä, ei oo treenipaikkaa. ainakaan puoleen vuoteen. Uuden löytäminen pienellä porukalla on sättäns hankalaa. Saa tarjota treenipaikka mukavilla ajoilla pääkaupunkiseudulta. Voi PRKL

[MtJ]

Äh, miksi pitää pistää shareen oikeuksia ja minkä ihmeen takia ei käytetä NTFS oikeuksia. Mitä ihmiset oikein ajattelee tuikatessaan oikkareita poikkareita sinne ja tänne file serverillä

[Poista käyttäjä 3276]

Äh, miksi pitää pistää shareen oikeuksia ja minkä ihmeen takia ei käytetä NTFS oikeuksia. Mitä ihmiset oikein ajattelee tuikatessaan oikkareita poikkareita sinne ja tänne file serverillä

Tämä. On saanut ragettaa ja ilmeisesti joutuu tulla ragettamaan iäti.

[Kari Aittomäki]

niin ja sitten ihan superkyrsä, ei oo treenipaikkaa. ainakaan puoleen vuoteen. Uuden löytäminen pienellä porukalla on sättäns hankalaa. Saa tarjota treenipaikka mukavilla ajoilla pääkaupunkiseudulta. Voi PRKL

Kysäskääpä Keppanalta eli Mikkosen Keijolta.
http://www.lauttasaarenliikuntakeskus.f ... ulajitmenu" onclick="window.open(this.href);return false;
Vanha Budocenter on edelleen toiminnassa ja aika ihanteellinen paikka veivata.
Huom:
"Kysy myös tatami- ja salivuoroja seuroille tai harrastajaporukoille."

[Paappa]

Huomaan sen että tunnereaktiot tulevat viiveellä. Ensitieto vanhemman (äidin) syövästä tuli käsiteltyä asiallisesti. Viime yönä ei meinannut tulla uni silmään. Emo on emo. Jos kehtaisin, laittaisin hänestä nuoruuskuvan esille. Tummatukkainen, omalla tavallaan hätkähdyttävän kaunis nappisilmä. Jos jokin kuva hänestä kysyttäisiin, niin tämä on se mikä tulisi mieleen ja minkä laitan muistopöydälle, kunhan siihen päästään.

Nyt, kahdeksaakymmentä mentäessä, on elämä hänellä eletty. Skarppi hän on vieläkin, vaikka joskus pätkii ja jutut toistavat itseään.

Ensi viikolla tiedetään enemmän. Toivotaan parasta.

[Kristian Hyvärinen]

Voimia Paappa kaikille omaisille ja läheisille siellä. Ja sulle.

[Urkki]

Huomaan sen että tunnereaktiot tulevat viiveellä. Ensitieto vanhemman (äidin) syövästä tuli käsiteltyä asiallisesti. Viime yönä ei meinannut tulla uni silmään. Emo on emo. Jos kehtaisin, laittaisin hänestä nuoruuskuvan esille. Tummatukkainen, omalla tavallaan hätkähdyttävän kaunis nappisilmä. Jos jokin kuva hänestä kysyttäisiin, niin tämä on se mikä tulisi mieleen ja minkä laitan muistopöydälle, kunhan siihen päästään.

Nyt, kahdeksaakymmentä mentäessä, on elämä hänellä eletty. Skarppi hän on vieläkin, vaikka joskus pätkii ja jutut toistavat itseään.

Ensi viikolla tiedetään enemmän. Toivotaan parasta.

Reilun vuoden oman läheisen samaa tilannetta seuranneena tiedän miltä tuntuu.
Vaikka hoitoon pääsee ja tepsiikin niin kovaa tule olemaan, ei auta.
On kirpaissut katsoa kun vanha harmaapäinen tukkijätkä, silkkaa terästä vielä puolivälissä kasikymppiä(yli kahden tunnin juoksu ja kävelylenkkejä veti vielä siinä vaiheessa kun luuytimessä jyllää 60% syöpäsoluja. Ei itse tiennyt mitään vaivastaan ennen kuin jossain kontrollissa rupesivat veriarvoja ihmettelemään) kuihtuu ja kutistuu varjoksi itsetään, vaikka hoitoa saa ja pureekin hyvin.
Siinä oppii itse nuorukaisena hieman arvoja kun katsoo miten ukko jolla kaksi selkänikamaa murtuneena, paha ja vuosikymmeniä ollut diabetes, ärhäkkä vatsakalvon tulehdus, toinen jalka osittain liikuntakyvytön ja iskias kivut päälle ei sanallakaan valita eikä kipuaan näytä... Päivittäinen lääkeannos tällä hetkellä on 32 pilleriä...
Toisaalle katsoessa voi sivusilmällä huomata kun kroppa hetkeksi jäykistyy, kädet puristuvat kiikkustuolin nojiin tiukemmin ja suupielet kiristyy tiukoiksi.
Tuntuu se pahalta mutta ei auta.
Elämä tuntuu niinä hetkinä surulliselta ja vaikealta mutta kuitenkin se voi toisaalta antaa meille kallisarvoisen opetuksen kaiken rajallisuudesta.
Hyvä on muistaa että ihminen ELÄÄ niin kauan kunnes on kuollut ja käyttää jäljellä oleva aika hyvin.
Voimia koko perheelle.

[Kari Aittomäki]

Tulee mieleen oma Pappani, isoisäni siis.
Olen kuulemma kovasti näkösensä.
Hänelläki jalat meni jo nuorena mutta mua pahemmin..

Muistan kun hän pieni halkoja Aittoharjun liiterinedessä, istualtaan.
Olin ehkes seittemän.
Vaikkei kädetkään oikeen enään pelittäny mutta ku tekniikka oli hallussa ja kirves terässä niin klapia halkes.
Me serkukset siinä sitte kerättiin niitä puita seinänvierelle kuivuun, oli mukava jeesailla koska Pappa oli sävyisä mies.
Ei valituksen sanaa vaikka varmasti sattu, pelkkä hetken hiljaisuus ja hengenpidättäminen, sitte taas puuta halki.

Piti silti kysästä jotta Pappa sattuuko kovin pahoin?
- Kipu on tunne. Vain elävä tuntee.

Tätä mä olen ohjeenani pitäny.

[Dexter]

Noi on oikeesti niitä elämän isoimpia asioita. Aivan täysin turhaa peitellä noita tunteita. Mua kiukuttaa ylikaiken tää suomalainen kulttuuri. Kyllä läheisen sairastumisesta, saati kuolemisesta, pitää voida murehtia aivan perkeleens paljon.

Opiskelen tosiaan itse lääkäriksi, ja tässä hommassa jos jossain oppii arvostamaan elämän rajallisuutta. Pitää nauttia joka hetkestä. Nykykäsitys länsimaissahan on se, että sairaalaan mennää melkein kuolleena ja tullaan täysin elävänä takaisin. Karu fakta vaan on, että se ei mene todellakaan aina niin. Jos itseni kärrättäisiin puolikuolleena sairaalaan, ja palaisin sieltä elävien kirjoissan, niin kyllä kustantaisin mahtavat konjakkipullot päivystäneelle lääkärille. On todella rasittavaa nähdä sitä ihmisten epäkiitollisuutta. Media ruokkii aivan väärää käsitystä terveydenhuollosta. Jokaisen ihmisen on pakko kuolla joskus, niin harmillinen kuin se onkin. Sanomana tässä ehkä onkin, että pitää nauttia joka hetkestä ja unohtaa ne pienet murheet.

Itselläni kuoli viimeisin isovanhemmista noin puoli vuotta sitten. En ole eläissäni kokenut mitään yhtä rajua. Mummu oli mulle yksi isoimpia asioita elämässäni. En voi koskaan tarpeeksi paljon kiittää häntä kaikesta mitä olen hänen kauttaan kokenut. Ylipäätään isovanhemmat ovat vaikuttaneet mun elämään todella paljon. Arvostan tällähetkellä heitä yli kaiken, ja toivon, että olisin saanut tuntea heidät kauemmin. Eikä tää teksti tullut ilman kyyneleitä.

Aivan täysin turhaa esittää näissä asioissa kovaanaamaa. Väitän, että puhutaan kuitenkin täysin ehdottomasti elämän tärkeimmistä asioista.

Elämä on siitä tårta på tårta asetelma, että jokaisen kohdalla homma päättyy loppupeleissä tårta på tårta.

Muistutan itse isoisääni kuulemma todella paljon, niin ulkoisesti kuin henkisestikin. Antaisin mitä tahansa, kunhan vain saisin tälläkin hetkellä viettää aikaa hänen kanssaan. Karuinta on oikeastaan se, että kukaan ei kuollessaan ollut nykymittapuulla mitenkään vanha.

Pitää vaan muistaa se, että elämä menee kuitenkin eteenpäin. On mahtavaa nähdä miten uutta sukupolvea syntyy. Mikään ei ole parempaa kuin sellaisen nuoren jampan hymy ja nauru. Siinä on sitä elämän iloa.

[Kuhmu]

Tulee mieleen oma Pappani, isoisäni siis.
Olen kuulemma kovasti näkösensä.
Hänelläki jalat meni jo nuorena mutta mua pahemmin..

Muistan kun hän pieni halkoja Aittoharjun liiterinedessä, istualtaan.
Olin ehkes seittemän.
Vaikkei kädetkään oikeen enään pelittäny mutta ku tekniikka oli hallussa ja kirves terässä niin klapia halkes.
Me serkukset siinä sitte kerättiin niitä puita seinänvierelle kuivuun, oli mukava jeesailla koska Pappa oli sävyisä mies.
Ei valituksen sanaa vaikka varmasti sattu, pelkkä hetken hiljaisuus ja hengenpidättäminen, sitte taas puuta halki.

Piti silti kysästä jotta Pappa sattuuko kovin pahoin?
- Kipu on tunne. Vain elävä tuntee.

Vahvasti sanottu papalta.

Tätä mä olen ohjeenani pitäny.

[Kristian Hyvärinen]

Pahaa-aavistamattomana klikkasin linkkiä sivustolle, missä oli ah-niin hauskoja gif-animaatioita eläinrääkkäyksestä. Ihanata.

Sellainen persnaamoihin kohdennettu holokausti voisi olla ihan jepa. Ihan inhottaa.