Optimismi ja pessimismi

[Fubarbarian]

Tuntemattoman sotilaan Rokkakin purnasi alvariinsa, mutta hoiti työnsä hyvin.

En tiedä kuinka tosissaan ja missä hengessä heitit tuon, mutta minua ainakin naurattaa (tai joskus itkettää) nämä "fiktiivinen kirja todistaa väitteeni".

Esim. Barack Obama on ilmeisesti sanonut Piin elämä -leffasta, että se on ""an elegant proof of God".

Heitin tuon vain esimerkkinä kaikkien tuntemasta arkkityypistä, joka sopii tähän threadiin.

[Jussi Häkkinen]

Rokka oli kyllä positiivinen perusasenteeltaan, vaikka purnasikin. Vastineena esim. lounaissuomalaisilla on yleisenä pohjavireenä negatiivisuus, vaikka ulosanti voikin olla positiivista. Ero itäisempään Suomeen on selvä - ja joskus jopa hämmentävä. Täälläpäin tulee usein mieleen, että lähes valtaosa tuntuu ottavan elämän jonkinlaisena vääjäämättä hävittävänä taisteluna - ketä tai mitä vastaan, sitä en ole vielä hahmottanut.

[Point]

Usein jos joku sanoisi omassa työporukassa että tykkää työstä, kärjistetysti sanottuna uskottavuus työntekijänä menisi.

Musta tuntuu että mun työpaikalla uskottavuus työntekijänä menisi jos sanoisin että en tykkää työstäni.

Se riippuu vähän duunista. Tuntuu siltä, että "duunari"-tasolla tietty kitinän taso on vaan vakio..

Tuntemattoman sotilaan Rokkakin purnasi alvariinsa, mutta hoiti työnsä hyvin.

Seppokin oli hyvä työmies, mutta vähän viinaan menevä...

Ehkä pointti on se, että nykyään on enemmän sellaisia töitä "ihan työntekijätasolla", jossa asenteella, tiimityökyvyllä eikä tietyllä "yrittäjähenkisyydellä" on merkitystä työn "teknisen laadun lisäksi"...

Mutta onhan edelleen olemassa kuitenkin kaupunkien puisto-osastoja..

[Rahanpesijä]

Täälläpäin tulee usein mieleen, että lähes valtaosa tuntuu ottavan elämän jonkinlaisena vääjäämättä hävittävänä taisteluna - ketä tai mitä vastaan, sitä en ole vielä hahmottanut.

Viikatemies korjaa kyllä meistä jokaisen tavalla tai toisella. Mä pidän sitä tappiona, sillä elämä on kuitenkin aikast mukavaa.

[Jussi Häkkinen]

Täälläpäin tulee usein mieleen, että lähes valtaosa tuntuu ottavan elämän jonkinlaisena vääjäämättä hävittävänä taisteluna - ketä tai mitä vastaan, sitä en ole vielä hahmottanut.

Viikatemies korjaa kyllä meistä jokaisen tavalla tai toisella. Mä pidän sitä tappiona, sillä elämä on kuitenkin aikast mukavaa.

Totta. Mutta koska tapahtuma on vääjäämätön, se ei ole negatiivinen eikä positiivinen, vaan neutraali. Tällöin asian voi ottaa sellaisenaan ja keskittyä siihen mukavaan - antamatta "tappion" varjostaa sitä.

[bodyguard]

Tuntemattoman sotilaan Rokkakin purnasi alvariinsa, mutta hoiti työnsä hyvin.

En tiedä kuinka tosissaan ja missä hengessä heitit tuon, mutta minua ainakin naurattaa (tai joskus itkettää) nämä "fiktiivinen kirja todistaa väitteeni".

Esim. Barack Obama on ilmeisesti sanonut Piin elämä -leffasta, että se on ""an elegant proof of God".

Heitin tuon vain esimerkkinä kaikkien tuntemasta arkkityypistä, joka sopii tähän threadiin.

Rokka ei henkilönä ollut mielestäni mitenkään negatiivinen tai purnaaja. Jos oli jotain sanottavaa niin sanoi sen suoraan mutta ei perisuomalaiseen tyyliin hiljaa esimiesten edessä ja sitten omassa porukassa istunut purnaamassa. Itseasiassa päin vastoin, monasti oli luomassa positiivista henkeä muihin.

Onkohan kukaan tutkinut koskaan sitä miten väärintulkittuja Tuntemattoman hahmot ovat suomalaisten keskuudessa.

[Kristian Hyvärinen]

Täälläpäin tulee usein mieleen, että lähes valtaosa tuntuu ottavan elämän jonkinlaisena vääjäämättä hävittävänä taisteluna - ketä tai mitä vastaan, sitä en ole vielä hahmottanut.

Viikatemies korjaa kyllä meistä jokaisen tavalla tai toisella. Mä pidän sitä tappiona, sillä elämä on kuitenkin aikast mukavaa.

Totta. Mutta koska tapahtuma on vääjäämätön, se ei ole negatiivinen eikä positiivinen, vaan neutraali. Tällöin asian voi ottaa sellaisenaan ja keskittyä siihen mukavaan - antamatta "tappion" varjostaa sitä.

Johtopäätöksestä olen samaa mieltä, siis asennoidun samoin. Toisaalta kuolema ei ole itsessään positiivinen, negatiivinen eikä neutraali tapahtuma, koska ne ovat kaikki inhimillisen käsityksen rajoissa piirrettyjä sovinnaisia kuvia - joista ihmiset eivät ole keskenäänkään yksimielisiä. Kuolema ei siis ole neutraali sen enempää kuin negatiivinenkaan; kaikki riippuu tulkitsijasta. Yhden ihmisen kuolema voi herättää mitä moninaisimpia tunteita eri ihmisissä.

Tämä siis olettaen, että en kärvenny ikuisessa tuskassa Helvetin liekeissä poismentyäni.

[Lasse Candé]

Ellei BG olisi kirjoittanut olisin ollut epävarma siitä olenko nyt tulkinnut jotain ihan hassusti kun puhuin negatiivisuudesta työpaikalla. Mutta siis juuri tuota "perisuomalaista" omassa porukassa purnaamista tarkoitin. Suoraan sanominen pomolle asiallisesti on täysin eri asia. Ei ole mitenkään negatiivisen ihmisen ominaisuus erityisemmin että antaa rakentavaa palautetta. Arvioisin jopa että on yleisempää positiivisilla, mutta kenties korrelaatio on heikko, jos sitä edes on. Tuntematonta sotilasta en sen sijaan ole lukenut enkä siitä päänsärkypaukeleffasta muista kuka Rokka oli. Ehkä muutenkin se leffa maalaa hieman liian rillumareikuvaa kaikista ja vain kaikkein rajuimmista stereotyypeistä voi pelkän leffan perusteella ottaa kantaa että mitä ovat suurinpiirtein miehiään. Positiivisuuteni ei oikein riitä sentään siihen että pystyisin pitämään pätkää juuri millään tasolla hyvänä.


Tuo kuolemapointti on hyvä. Yhdessä klassikossa kirjoitetaan että kolmasosa ihmisistä seuraa kuolemaa, kolmasosa elämää ja kolmasosa vain elää. Näyttäisi suurinpiirtein pitävän paikkansa.

[Point]

Tuosta kuolemapointista tuli mieleen omat isovanhempani. Ikää noin 85 (en muista ).

Toinen odottaa kuolemaa ja aina nähdessään muistaa sanoa, ettei se ole nyt varma nähdäänkö enää ja esim. Siskoni ilmoittaessaan menneensä kihloihin ja hääpäivän olevan noin 6 kk päässä, niin ensimmäinen kommentti oli, "että olenkohan hengissä silloin"

Toinen taas pelkää kuolemaa ja yrittää parhaansa mukaan juosta sitä karkuun. Pappa joogaa, heiluttelee kahvakuulaa, opiskelee saksaa ja englantia, että aivot saisivat jumppaa. Syödään rasvahappoja yms. Mummon mennessä päiväunille karataan salaa pyörälenkille. Jokin aika sitten pappa lahjoitti mulle ministepperinsä, koska sillä treenaamisesta taisi tulla aviokriisi..

[Mika]

Miten ministepperistä voi tulla aviokriisi? Enkä muuten tarkoita hymyillä ääneen loukkaavasti. Tilannehan on osallisille olla vakava.

Nostan hattua papallesi. Ihailen tuollaisia ikäihmisiä.

[Point]

Miten ministepperistä voi tulla aviokriisi? Enkä muuten tarkoita hymyillä ääneen loukkaavasti. Tilannehan on osallisille olla vakava.

Nostan hattua papallesi. Ihailen tuollaisia ikäihmisiä.

Mummo on ilmeisesti huolissaan papan terveydestä ja pelkää, että vanha mies loukkaa itsensä kuntoiluittensa aikana. Tai ainakin näin virallinen selitys kuuluu. Olemme myös epäilleet, että mummo on vähän mustasukkainen papasta.

No, en tiedä tarkkaan miten ministepperiepisodi oikein tarkalleen meni, mutta kuulemma mummon mennessä päiväunille pappa oli kaivanut ministepperin esiin, laittanut verkkarit jalkaan ja vesipullon käteen ja alkanut vetää treenejä olohuoneessa. En tiedä mikä papan pään käänsi, mutta pian tämän episodin jälkeen puhelin soi ja pappa soitti minulle tarjotakseen ministepperiä "Kun sinä tykkäät juoksennella".

Sukulaiset hieman naureskelevat papan pedanteille liikuntaharrastuksille (lapsenakin muistan, kun pappa veti aamulla leuat, ajoi parran keittiössä ja alkoi jynssäämään mattoja MattoMikolla), mutta hyvä, että hänellä on jotain puuhaa. Toivoisi, että hän olisi päässyt joskus jonkun kuntosalin/uimahallin aamuisiin "pappa"-jengeihin, mutta taitaa niin, ettei mummo taida päästää...

Hieman OT:na. Onkohan jokaisella (edullisella)kuntosalilla se vakio "pappa"jenginsä?

[Mika]

Tässä on valotettu nillittämisen haittoja (joiden faktuaalisuuteen en kyllä osaa ottaa mitään kantaa).

Mikä pahinta, liialliselle valitukselle altistuminen voi jopa tyhmentää. Tutkimuksen mukaan altistuminen vähintään 30 minuutin negatiivisuudelle kuorii pois hermosoluja aivojen hippokampuksesta.

– Se on se aivojen osa, jota ihminen tarvitsee ongelmien ratkomiseen. Valittaminen saattaa itse asiassa muuttaa aivot puuroksi.

Jos kuitenkin esimerkiksi johtaa yritystä, on yleensä välttämätöntä kuulla pieleen menevistä asioista. Blaken mukaan on kuitenkin iso ero siinä, kiinnittääkö jonkun huomion vinossa oleviin asioihin vai valittaako niistä.

– Tyypillisesti valittavat ihmiset eivät pyri ratkaisuun. He vain haluavat sinut mukaan valittamaan. On melkein mahdollista kuulla aivojen kolahtavan, kun kuusi ihmistä kokoontuu yhteen ja aloittaa keskustelun sanomalla ”eikö olekin kauheaa...?”

[Mika]

- Kielteisesti ajattelevilla ihmisillä voi olla muita useammin ylipainoa ja korkea verenpaine sekä verensokeri. Lisäksi he harrastavat yleensä liikuntaa vain vähän, sanoo lääketieteen liseansiaatti Mikko Pänkäläinen.

Kielteisen ja myönteisen ajattelun vaikutusta terveyteen selvitetään parhaillaan käynnissä olevassa suomalaistutkimuksessa. Aineisto on kerätty 2000-luvun alkupuolella, kun päijäthämäläisiä haastateltiin Ikihyvä-tutkimukseen.

Ihmisiltä kysyttiin muun muassa, mitä he odottavat elämältään ja miten he uskovat pärjäävänsä. Vastauksista voidaan selvittää, onko ihminen enemmän optimisti vai pessimisti.

Psyakiatriaan erikoistuva lääketieteen Pänkäläinen kertoo, että ihmisessä voi olla sekä pessimistisiä että optimistisia piirteitä, mutta usein jompikumpi hallitsee.

- Maailmalla tehtyjen tutkimusten mukaan peruspiirre ihmisessä on muuttumaton. Psykoterapialla on saatu jonkinlaista liikehdintää aikaiseksi, mutta se ei ole pysyvää. Opitulla optimismilla ei ole samoja hyötyjä kuin syntyperäisellä toiveikkuudella.

Siinä on sanottu asia aika suoraan.

[Mika]

Optimismi on tuhottu.

Ajattele myönteisesti, sanotaan usein. Joillekin ihmisille se on hyvin vaikeaa, mutta se saattaa lisäksi olla jopa haitallista, uusi tutkimus osoittaa.

[MtJ]

- Kielteisesti ajattelevilla ihmisillä voi olla muita useammin ylipainoa ja korkea verenpaine sekä verensokeri. Lisäksi he harrastavat yleensä liikuntaa vain vähän, sanoo lääketieteen liseansiaatti Mikko Pänkäläinen.

Kielteisen ja myönteisen ajattelun vaikutusta terveyteen selvitetään parhaillaan käynnissä olevassa suomalaistutkimuksessa. Aineisto on kerätty 2000-luvun alkupuolella, kun päijäthämäläisiä haastateltiin Ikihyvä-tutkimukseen.

Ihmisiltä kysyttiin muun muassa, mitä he odottavat elämältään ja miten he uskovat pärjäävänsä. Vastauksista voidaan selvittää, onko ihminen enemmän optimisti vai pessimisti.

Psyakiatriaan erikoistuva lääketieteen Pänkäläinen kertoo, että ihmisessä voi olla sekä pessimistisiä että optimistisia piirteitä, mutta usein jompikumpi hallitsee.

- Maailmalla tehtyjen tutkimusten mukaan peruspiirre ihmisessä on muuttumaton. Psykoterapialla on saatu jonkinlaista liikehdintää aikaiseksi, mutta se ei ole pysyvää. Opitulla optimismilla ei ole samoja hyötyjä kuin syntyperäisellä toiveikkuudella.

Siinä on sanottu asia aika suoraan.

Aaaa M. Pänkäläinen. Tuttu mies työhistoriasta