Point kirjoitti:
Vaikka tuotekehitys voidaankin prosessoida hyvinkin menetelmiä myöten (tarpeiden/ongelman kartoitus, ratkaisun ideointi, ratkaisun kehittäminen, Ratkaisun testaaminen), niin jotenkin tuntuu hankalalta käsittää miten saataiisin prosessoitua tutkimus jossa havainnoidaan ympäristöä ja havaitaan siellä joku ilmiö ( vaikkapa omena tippuu maahan) ja löytää sille selitys. Toinen on enemmän soveltavaa tutkimusta ja toinen perustutkimusta.
Vaikka voisi olla resurssien kannalta ihan hyvä, että jotkut yliopistot keskittyisivät enemmän opettamiseen (suurimmasta osasta korkeakouluopiskelijoista ei tule tutkijoita. He haluavat vaan sen paperin), osa soveltavaan tutkimukseen (mikä ettei AMK tyyliin yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa) ja osa keskittyisi sitten enemmän soveltavaan tutkimukseen, niin tuntuu jotenkin vaaralliselta niin tutkimuksen kuin opetuksen laadun perusteella, jos kaikkiin tutkimuksiin aletaan soveltavaan jotain määrällisiä mittareita. Siitä voi seurata hieman samankaltaisia ongelmia kuin suunnitelmatalouden kanssa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suunnitelmatalous" onclick="window.open(this.href);return false;
Mulla on tylsä päivä.Onko joku muuten kiistänyt perustutkimuksen tarpeellisuutta tai yliopistojen yleishyödyllisyyttä? Tai esittänyt että tutkimustulosten pitäisi olla jotenkin ennalta määrättyjä? Tiedettä, kissanpentuja ja maailmanrauhaa pitää vaalia. Ajatelkaa lapsia!
Eri tieteenalat eivät ole tasa-arvoisia mitä tulee niistä saatavaan yhteiskunnalliseen hyötyyn. Ja hyödyllä tarkoitan tässä yhteydessä a) koulutuksen ja tutkimuksen kykyä palvella elinkeinoelämän tarpeita, b) ei-niin-tuottavaa mutta yhteiskunnan kannalta tarpeellista koulutusta ja tutkimusta ja c) tiedeperunan yleistä kasvattamista. Käytännössä kaikki tieteellinen tutkimus, sovelletut tieteenalat ja yksityisen rahoituksen turvin tehdyt ml., kasvattavat teh tiedeperunaa. A ja B suhteen tilanne on toinen. Vrt. biokemian ja muinaisarabian tutkimus (mulla on btw useampi Hämeen-Anttilan kirja).
Tämä ei tietenkään estä hyötyjen yleistämistä ja tarkempaa tarkastelua kestämättömien verukkeiden liukuhihnalta keksimistä joka kerta kun kehdataan kyseenalaistaa vastiikettoman rahan lapioimisen mielekkyyttä.
Jos palataan vielä hetkeksi rakenteisiin, niin julkiset organisaatiot rakentuvat ihmisistä ja prosesseista siinä missä yksityisetkin. Niihin pätee pääsääntöisesti täysin samat lainalaisuudet. Hyvin hyvin harva julkinen toimi on luonteeltaan tai tuotteeltaan sellainen, että se muodostaisi poikkeuksen. Ja niissäkin kyse on etupäässä toimivaltuuksista, resurssoinnista ja toiminnan skaalattavuudesta. Huomattava osa julkisista toimista on organisaatio näkökulmasta katsottuna täysin normi palvelutuotantoa jonka asiakkaina ovat toiset julkiset toimijat, yritykset ja hallintoalamaiset. Täten niitä pitäisi myös arvioida sellaisina. Palveluina. Se auttaa fokusoitumaan olennaiseen.
En nyt tiedä mitä tarkoitat prosessoinnilla, mutta tieteellinen tutkimustyö on varsin suoraviivainen prosessi. Siinä on selkeitä työvaiheita, käytäntöjä, normeja ja sääntöjä. Se että tutkimustyössä aihepiirit, viitekehykset, tutkimusmetodit, data, analysointi ja lopputulos vaihtelevat tapauskohtaisesti ei tee siitä vähemmän "prosessimaista". Se että jotain on prosessi ei myöskään kerro mitään siihen sisältyvän työn arvostuksesta, vaativuudesta tai sitä suorittavien henkilöiden ihmisarvosta.
Josta päästään mittaamiseen ja sen mielekkyyteen. Ellei mitata niin silloin ei voida myöskään arvioida ja analysoida. Ilman mittareita on käytännössä lähes mahdotonta kehittää isomman organisaation tai yksikön toimintaa. Oli sitten kyseessä johtaminen, henkilöstöpolitiikka, rakenteiden ja toimintatapojen uusiminen, luovuuden edistäminen, IT investoinnit tahi muu nami-nami, niin niihin kohdennettujen lisäresurssien pitää tavalla tai toisella näkyä viivan alla. Ellei niillä lisäsatsauksilla saavuteta parempia katteita, lisätä tehokkuutta, paranneta laatua tai saavuteta selkeitä operatiivisia hyötyjä, niin se lisäsatsaus vaikuttaa tosiasiallisesti negatiivisesti tuottavuuteen. Sillä ei ole tässä yhteydessä mitään merkitystä onko kyseessä julkinen- tahi yksityinen organisaatio.
Senttiä kohden irtoaa vähemmän and that ain't goooood.
Erityisen tärkeää mittaaminen ja kustannus rakenteiden monitorointi olisi julkisella puolella jota vaivaa, tulosvastuun puuttumisen lisäksi, baumolin tauti tai muuten vaan tuottavuuden surkea kehitys. Onko esim. yliopistojen vuosia jatkunut määrärahojen ja palkkamenojen kasvu johtanut tutkimuksen ja koulutuksen laadun paranemiseen tai lisännyt niiden määrää? Onko tutkimuksen ja koulutuksen suhteellinen ja tosiasiallinen osuus määrärahoista kasvanut? Onko tämänkaltaisia asioita ylipäätään vaivauduttu mittaamaan ja analysoimaan? Jne.
Kun puhutaan prosesseista tai järjestelmistä niin vedotaan usein kompleksisuusteoriaan ja todetaan että yksittäisten prosessien tehostaminen (en tykkää optimointi termistä) ilman kokonaisvaltaista näkemystä on kokonaisuuden kannalta haitallista kamreeriajattelua. Pitää paikkansa mutta se ei ole ristiriidassa prosessi- tai kustannustehokkuuden kanssa.
Esim. jos yritys harventaa ja hidastaa kuljetuksia siirtymällä isompiin toimituseriin, niin se vähentää kuljetuskustannuksia. Vastaavasti mm. suorat ja epäsuorat varastointikustannukset kasvavat joten säästö muuttuu helposti menoeräksi. Puolustusvoimien materiaali- ja varastointikustannukset ovat rauhan oloissa täysin älyvapaita mutta se organisaatio ja sen resurssit ovat suunniteltuja kriisejä varten. Sekään ole mikään syy toimia oman viitekehyksen puitteissa tehottomasti (enkä väitä että pv:ssa niin toimittaisiin).
Toinen usein kuultu ja yhtä ontto tekosyy julkisten organisaatioiden tehottomuudelle on decentralisointi. Sekin on toki monella tapaa hyvä juttu, mutta se mikä usein unohtuu mainita, on tulosvastuu. Tai tarkemmin sanottuna sen puute. Mulle ei meinaan tule mieleen yhtään esimerkkiä jossa vastikkeettoman rahan lapioiminen, mittaamattomuus ja tulosvastuun puute olisi johtanut tuottavuuden kannalta hyvään lopputulokseen.
Ps: se että asiakas, olkoon sitten valtio tai hallintoalamainen, haluaa verovaroille vastinetta ei ole suunnitelmataloutta. Se on pyhän kapitalismin syvää ydintä.
