Kiinnostavaa! Abittivastaus on tosiaan vain näpyttelyä, mutta mikä tahansa laajempi kirjoitustyö edellyttää todellisuudessa taitoja, joita "diginatiiveilla" ei ole luonnostaan sen enempää kuin muillakaan. En tunne tekstinkäsittelyohjelmien nykyopetusta tarkemmin, mutta olen miettinyt, että olisi hyvä idea ajattelun kannalta opettaa ensin vaikka html tai jokin muu merkintäkieli ja sitten vasta käydä läpi, miten asiat tehdään tekstinkäsittelyohjelmassa. Vieraissa kielissä pitäisi tietysti opettaa sellaiset perusasiat kuin näppäimistön kielen vaihtaminen ja mahdollisten erikoismerkkien tuottaminen. Jos perusopetuksen ja lukionkin läpäisseet ihmiset kirjoittavat "can´t" eivätkä erota rivivaihtoa kappalevaihdosta, on jossain jotain pahasti vialla.Lasse Candé kirjoitti: ↑maalis 18, 2019, 18.13 Joo, tarkoitan juuri tuota menetelmäasiaa. Abittivastaus näppäimistöllä tosiaankin on eri asia kuin kynällä kirjoittaminen, mutta tämä ei edellytä suurempaa remonttia opetukseen.
Sen sijaan kaavaeditori, kuvankäsittely, graafiset ohjelmat, taulukkolaskimet jne edellyttävät merkittäviä muutoksia itse opetukseen.
Noin yleisesti en muuten pidä erityisen oleellisena sitä, mitä oikeassa elämässä on teh street tehdään, kun mietitään, millaisia tehtäviä ylioppilaskokeessa pitäisi olla. Ei mikään autenttinen kielenkäyttötilanne ole sellainen, jossa valitaan asiayhteyteen sopiva muoto muutaman vaihtoehdon joukosta, mutta on selvää, että kieltä osaava henkilö osaa valita sieltä sen oikean muodon. (Ja tietysti monivalintojen korjaaminen on yksinkertaista ja yksiselitteistä.) Tosimaailmassa on myös koko ajan käden ulottuvilla konekääntäjiä, sanakirjoja ynnä muita apuvälineitä, ja keskustelukumppanit yrittävät aktiivisesti auttaa keskinäisen ymmärryksen syntymisessä (paitsi ehkä keskustelufoorumeilla ja somessa). Apuvälineidenkin käyttö kuitenkin edellyttää kielitietoa ja -taitoa, eikä henkilö, joka pärjää ilman näitä, pärjää ainakaan huonommin niiden kanssa. Sinänsä kiinnostavaa, että kielissä ei tunnuta enää pidettävän mitenkään oleellisena sellaista kielitietoa, joka juuri mahdollistaisi apuvälineiden käytön. (Latinassa kokeilailla on käytössä sanakirja, mutta ei ole mitenkään tavatonta, että käännökset ovat sellaista I'm back = olen selkä -tasoa.)
Ylioppilaskirjoituksissa kyseessä on kuitenkin (alkujaan Helsingin yliopiston pääsy)koe, joka laittaa kokelaat järjestykseen, eli eräänlainen kilpailu, eikä mikään mittari sen selvittämiseksi, miten kokelas selviää jostain työtehtävistä tai elämästä yleensä. Helsingin Bamboo Centerin tarjoilijatäti puhuu parinkymmenen vuoden kokemuksella asiakkaille menestyksekkäästi sekaisin englantia ja suomea, molemmissa kielissä selvästikin "full professional proficiency", mutta kielikokeessa voisi tulla äkkiä hylsy.