Maailman kovin jätkä!

[normaalilapsi]

Kerro sitten kun olet valmis lueksimaan muita näkemyksiä.

Minäkin olisin valmis kuunteleen sun näkemykses, ei voi olla ainakaan pahaksi kuulla asiaa eri näkökulmasta.

[Kari Aittomäki]

Jussi, nyt minusta tuntuu että pelaat mielikuvillasi.
Metsästäjä on yhtä romanttinen ilmasu kuin torero, molemmissa on jännitteitä.

Joista jännitteistä molemmista mulla on ihan omaa kokemusta, kenties Sinullakin?
Silloin kun pääsin katteleen sitä hirven"metsästystä" läheltä..
No, teki mieli vetää turpaan ja vedinkin sitte ku.

Niitäfiiliksiä ei tullu torerojen kanssa.
Se on oikeesti aika komia maailma.
Sillon kun on.

[bodyguard]

Jepjep, olihan Teemu Mäelläkin varmasti paljon ylväitä ajatuksia siitä kissan tappamisesta. Tai monella muulla vastaavalla henkilöllä. On kai se helppo todeta että et vaan tajua kissantappamista kun ei ole ottimia jne, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Tai ainakaan pitäisi olla. Eläinrääkkäys on eläinrääkkäystä vaikka sen kietoisi kuinka hienoihin ja sankarillisiin korulauseisiin.

[MarkkuT]

MarkkuT, machismo on tääläpäin sellanen tuontisana joka assosioituu kovanaamailuun ja henkselienpaukutteluun, tuolapäin se tarkottaa.. siis puhtaimmillaan tarkoittaa kuolemalle nauramista. Hyvässä ja pahassa.

All sprite. Ehkä mä olen niin hämäläinen, että vähän vähäilmeisempi meininki toimii ja tuo hevostouhu nimenomaan tuntuu henskelien paukutukselta. Mutta ymmärrän kyllä hyvin sitä äijäilyosastoakin, ainakin jos huumori pidetään mukana.

Ottamatta sen kummemmin kantaa tuohon sivu-uraan.

[Geezer]

Kaveri kävi jokunen aika sitten Pamplonassa,hölkkäämässä. Tekivät musa-videon bändilleen samasta reissusta. Tässä härillä paremmat mahikset ihmistä vastaan, oli kuulemma pikkusen jännittänyt. Frendi heitti lipat pahimmassa kohdassa, eli stadionin tunnelissa ja muulit olivat kelanneet yli. Selvisi murtumalla käteen, jonka päälle härkä talloi. Omasta mielestäni melko machoa touhua ja kuolemalle naureskelua.
Yritän postata pätkän ekaa kertaa. Frendi on se palmikko-vesseli rainalla.
" onclick="window.open(this.href);return false;

[nassesetä]

Itse en rinnastaisi härkätaistelijoita kuitenkaan kissanrääkkääjiin. Kari on luullakseni oikeassa siinä, että meidän suomalaisten on vaikea ymmärtää monisatavuotista perinnettä muutoin kuin pintapuolisesti, jolloin näemme ainoastaan sen, että eläintä rääkätään. Vaikuttaahan härkäjuoksukin aika järjenvastaiselta touhulta.
Olen itsekin tosin sitä mieltä, että kielto oli paikallaan.

Silloin kun pääsin katteleen sitä hirven"metsästystä" läheltä..
No, teki mieli vetää turpaan ja vedinkin sitte ku.

Mitä tapahtui?

[Paappa]

Jussi, nyt minusta tuntuu että pelaat mielikuvillasi.
Metsästäjä on yhtä romanttinen ilmasu kuin torero, molemmissa on jännitteitä.

Joista jännitteistä molemmista mulla on ihan omaa kokemusta, kenties Sinullakin?
Silloin kun pääsin katteleen sitä hirven"metsästystä" läheltä..
No, teki mieli vetää turpaan ja vedinkin sitte ku.

Niitäfiiliksiä ei tullu torerojen kanssa.
Se on oikeesti aika komia maailma.
Sillon kun on.

Tunnen joitakin Pohjois-Suomalaisia hirvenmetsästäjiä ja porukkaan kuuluvia ulkojäseniä. Ainakin heillä kyse on taloudellisesti merkittävästä asiasta, kyse on lähes marjojen poimintaan verrattavasta asiasta. Ruokaa perheelle, kyseessä ei ole urheilulaji. Lihan kanssa ei leikitä.

Siinä mielessä vertaus näiden ja härkätaistelijoiden välillä on aika ontuva. Paremmin sopii niihin, jotka lähtevät aivan vain pään seinälle saadakseen ampumaan vaikka leijonia. Härkätaistelussa on tietysti matadorilla oma henkilökohtainen riski, mutta ei kai ole nähty että härkä mahdollisesti seivästettyään matadorin pääsisi takaisin laitumelle heinää syömään, vai onko? Kyllä se pannaan lihoiksi pikimmiten, koska kerran tapettuaan härkä on liian vaarallinen. Härkäähän valmistellaan taistelun aikana kuolemaan lyömällä sille piikkejä niskaan ja runtelemalla siltä niskalihakset muutenkin, jotta se ei voi enää nostaa päätään ja on siten otollisessa asennossa miekaniskua varten.

Miekkailusta kiinnostuneena katson härkätaistelijan liikkumista sillä silmällä. Muistan lukeneeni, että Verdadera Destrezan (True Art and skill) eli Espanjalaisen rapiirimiekkailun osaajat olisivat liikkuneet jotenkin noin, en tiedä pitääkö paikkansa. Kulttuurisena jäänteenä härkätaistelu on sinänsä kiinnostava. Härkä on aina edustanut Eurooppalaisessa kulttuurissa jotain ihmistä voimakkaampaa, jota vastaa sitten on käyty eri keinoin. Kreetalla nuoret miehet ja naiset harrastivat härkätanssia, josta on säilynyt runsaasti kuvia:


Siinä olisi mallia todelliselle taidonnäytteelle. Härkätaistelusta on olemassa oma muotonsa, jossa härkää ei tapeta areenalle ja jossa taistelija poimiin härän sarviin kiinnitettyjä ruusukkeita. Varmaan yhtä vaativaa ellei vaativampaakin eikä edellytä eläimen rääkkäämistä.

[suckerpunch]

Itse en rinnastaisi härkätaistelijoita kuitenkaan kissanrääkkääjiin. Kari on luullakseni oikeassa siinä, että meidän suomalaisten on vaikea ymmärtää monisatavuotista perinnettä muutoin kuin pintapuolisesti, jolloin näemme ainoastaan sen, että eläintä rääkätään. Vaikuttaahan härkäjuoksukin aika järjenvastaiselta touhulta.

Vaikka joku olisi monisatavuotinen perinne niin se ei tarkoita että sitä pitäisi kunnioittaa tai sallia.
Kyllähän ne tuolla lähi idässä vieläkin hautaavat naisia ja miehiä puoliksi maahan ja heittelevät juuri sopivan kokosilla kivillä kuoliaaksi. Pitkä perinne sekin.

Mukavamman kuuloista tuo härän sarvista ruusujen poimiminenkin on, mutta samalla tavalla siinä härnätään viatonta luontokappaletta.
Härnäämistä tämäkin mutta komeeta on... sitä ei käy kieltäminen.
" onclick="window.open(this.href);return false;

Jos on lihaa vaille niin ampukaa härkä ja syökää se. Antakaa sen siihen asti olla rauhassa.

"The bull is not here... Where is the bull?"

[Kari Aittomäki]

Menee varmaankin kuuroille korville tai siis pikemminkin sokeille silmille/luutuneille asenteille mutta..

Härkätaistelu ei ole eläinrääkkäystä ensinkään, jos hevoset poislasketaan.
Ne kun joutuvat kohtaamaan pelkäämänsä ja yliaggressiivisen päällepäsmärin, ottamaan kenties sarvesta pyttyynsä siinä vaiheessa kun härkä on vaarallisimmillaan.
Väitetään hevosten äänijänteitä, mitä sitten lienevätkään ja onko sellasia olemassakaan, katkotun ettei tuskankiljunta häiritse taidenautintoa.
Ja että heposten pytyn sitomisen tarkoitus olisi estää kaakin kompastumista ulospudonneisiin suoliinsa.
Tiedä häntä, nykyään väittävät että ne sidosteet suojaavat hevosen vattaa pistosarjoilta.. Härkä nimittäin ei vain työnnä vaan stabbaa eli takoo sarveaan sisään kerrran toisensa jälkeen.
Rankka tapa ottaa osumaa..

Mutta härän kärsimys kuuluu asiaan.
Sillä taisteluhärän on oltava rohkea, rohkea ja voimakas aina loppuun saakka. Vaikkei pää enää liikkuiskaan.
Pelkurihärät karsitaan ajoissa ihan luonnonvalinnalla ja kenttäkokeilla, areenalle kuolemaan pääsevät vain uljaimmmat.

Nykyään puhutaan luomujuttuna onnellisista eli ei-karsinoiduista sioista ja kanoista ja tiesmistä lampaista ja semmosista, taisteluhärät on ollu siinätilassa satoja vuosia.
Ne elää käytännössä vapaina, toki ruokittuina ja jalostettuina, mutta erittäin luomuoloissansa.
Ihmistä eivät näe kuin kaukaa ja silloinkin hevosen selässä.
Ja ne sonnit jotka areenalle lopulta pääsee kuolemaansa kohtaamaan - jep, härkästaistelun teema on Kuolema - ne on eliittiä, ei mitään pihvihärkiä. Taisteluhärkiä, väkivaltaisen ja rajun kuoleman edustajia. Paholaisia.
Ne iskee minkä tahansa kimppuun ja tekevät sen hirveällä raivolla, taidolla ja päättäväisyydellä. Ja oppivat pirut koko ajan.

Tällaista demonia ja Voiman ilmentymää vastaan käyvät torerot, aseenaan äly ja ilomieli. Ja se machismo.
Tässä välissä, spanskikulttuurin korskeasuhtautuminen Kuolemaan on sitte hiukan erilainen. Noin pinnaltaan, rohkeus on rohkeutta kaikkialla.
Mutta vaikka vaan traditioeroissa, Tercio de Extranjerosit eli terciot eli spanskilegoonalaiset kutsuvat itseään nimellä novios de la muerte, Kuoleman kosiomiehet.
Voi kuulostaa macholta ja sitähän se onkin, mutta sisältää varsin vankan kannanoton siihen lopputiliin.
Ja mua on loputtomasti naurattanut se Viva-termin eläköön-suomennos tässä yhteydessä, tercioitten motto kun on Viva la muerte!
Eläköön Kuolema! Heheh.

Sivupolulta takas härkätaisteluun, ne pojat kokee kuoleman erilailla.
Eli siinä missä täkäläinen pullamussu tissiposki näkee viattoman nautaeläimen kiusaamista.. Se on oikeasti Rujolle Kuolemalle nauramista, leikkiä Elämän ja äkkilähdon rajamaastossa.
Eli kun torerot asettuu väkivahvan ja alkuvoimaisen Toron eteen aseenaan vain järki, maltti ja taito..

Ihanko tosi te ette näe muuta kuin sen laiskasti omaksumanne eläinrääkkäysnäkökulman?
Voi teitä.

Kiinnostuneita jos löytyy niin saatan kuvailla koko tapahtumarakenteen, joka kulminoituu siihen El Matadorin täydelliseen pistoon, estocadaan.

[Mika]

Ihanko tosi te ette näe muuta kuin sen laiskasti omaksumanne eläinrääkkäysnäkökulman?

Kyse ei varmaankaan ole tästä, vaan siitä että se eläimen tarpeeton kärsimys nähdään sekä niin isona asiana että kaiken muun peittävänä, että kaikki muu asiaan liittyvä on sen rinnalla silkkaa taustakohinaa.

Hyvä selvitys aiheen taustoista silti.

[Nico Koskeva]

huhhuh, kovia suorituksia itse kukin

[Kari Aittomäki]

Ikävä tarttua sanaan mutta Toron rohkeus eli aggressiivisuus on nimenomaan olennainen tekijä. Se kärsimys ei ole turhaa, se on olennainen osa näytelmää.

Eli vaikka siihen sattuu ja se ei enää jaksais, se hyökkää vaan.
Tuskastaan huolimatta.
Mä olen nähnyt kun spanskit itkee, itkien hurraa erityisen väkevän ja rohkean härän esitykselle.
Ja kun se pirulainen on uupuneenakin kuolettavan vaarallinen, mitä rohkeampi, sitä vaarallisempi.
Ne kun ottaa koko ajan opikseen.

Siksi niitten on kuoltava.
Vaikka joillekuille erityisen vahvoille härille on annettu armahdus, indulto.
En kyllä tiedä ja epäilen onko yksikään niistäsonneista laitumilleen enää päässyt, en usko.

[flammee]

Aika hyvä taustaselitys Karilta. Noh, jos unohdetaan taustat niin kumpi tapa on parempi tapa härälle lähteä - siisti teloitus vai taistellen?


Ja kun kyseessä on vieläpä otus jolle taistelu ei varsinaisesti taida olla sellanen stressaava juttu, johon se vain pakon edestä ryhtyy, vaan se on kait osa sen luonnollista käyttäytymistä. Jos vedetään surkea aasinsilta kamppailulajeihin, niin nyppiskö, jos kukkahatulliset kieltäis kamppailulajien harjoittamisen, kun siinä sattuu?

[S_L]

Sivupolulta takas härkätaisteluun, ne pojat kokee kuoleman erilailla.
Eli siinä missä täkäläinen pullamussu tissiposki näkee viattoman nautaeläimen kiusaamista.. Se on oikeasti Rujolle Kuolemalle nauramista, leikkiä Elämän ja äkkilähdon rajamaastossa.
Eli kun torerot asettuu väkivahvan ja alkuvoimaisen Toron eteen aseenaan vain järki, maltti ja taito..

Höpö höpö. Kaikestahan saa sopivan romantiikan nälkäinen henkilö vaikka miten ylvästä ja hienoa. Ikävä kyllä, kun kauniit käärepaperit poistetaan on jäljellä vaan typerä leikki, jossa häviävänä osapuolena on satunnainen luontokappale.

Ja eikös 10 vuotiaan härkätaistelijan isä todennut juuri (mm Aamulehdessä oli juuri pikku juttu), että "härkätaistelu on urheilulaji siinä missä muutkin eikä vaarallisempaa kuin rasastus"

[Kari Aittomäki]

Ole, olet väärässä.
Taisteluhärät eivät ole satunnaisia luontokappaleita vaan jalostettuja otuksia.
Vähä niinku samansortin koirat mutta kovempia tapauksia.

Eli vedäpä vaan ämpäri syvemmälle päähän.
Ole!

Edit.
Älä unohda laittaa sokeria lihapiirakan molemmille puolille!
Tampere on totisesti kumma mesta.