Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

30-vuotinen sota ja hakkapeliitat

Keskustelua aseista, asetekniikoista ja aseilla harjoittelusta

Valvoja: Valvoja

Kuvake
Risto R
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 3062
Lauteille: Toukokuu 2005
Paikkakunta: Joensuu

#46

Viesti Risto R »

Jussi Häkkinen kirjoitti: Myös peitsi ja keihäs ovat olleet yleisiä ratsuväen aseita ja niihin pätee sama ongelma kuin siihen miekkaankin tässä mielessä.
Tosin hieman halvempia ja siinä mielessä helpompia jättää siihen kylmättyyn kaveriin sojottamaan. Ja silloin muutenkin on ollut, jos ei keihäitä aseenkantajalla, niin ainakin se miekka ja mahdollisesti nuija siinä kupeella odottamassa vuoroaan. Joten keihäillä ja peitsillä se jumittaminen ei välttämättä ole muodostunut ongelmaksi.
Joensuun historiallisen miekkailun seura
"I [sword] am Royal, enforce justice, propagate goodness and destroy evil." -Fiore dei Liberi, 1409

Liity etupotkijaksi!
saarikko
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 1567
Lauteille: Maaliskuu 2005

#47

Viesti saarikko »

Jussi Häkkinen kirjoitti:
saarikko kirjoitti:Niinpä. Mutta, mitäs sitten kun piston jäljiltä miekka on kiinni hevosessa/miehessä ja vielä olisi eskadroonan verran vihulaisia jäljelle? Mitä minulta jäi ymmärtämättä tässä ajatuskuviossa?
Myös peitsi ja keihäs ovat olleet yleisiä ratsuväen aseita ja niihin pätee sama ongelma kuin siihen miekkaankin tässä mielessä.
1600-luvulla pistoolit korvasivat peitsen ja hyökkäys tapahtui joko karakoloinnilla (ratsastettiin jonossa lähelle ja laukaistiin ja mentiin taakse lataamaan) tai attakkina eli 10 metristä yhteislaukaus ja kylmillä aseilla läpi! Peitsen kanssa oli aikaisemmin käyty hakemassa uusi peitsi tai jatkettu etocilla, sotanuijalla, miekalla ja lopuksi tikarilla :D . Nyt ponilla hopottajilla oli pistoolit ja miekka. Eli pistoolit ammuttu tyhjiksi ja mitä sitten????
Torsti Toivola
sääreenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 9
Viestit: 79
Lauteille: Syyskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki

#48

Viesti Torsti Toivola »

saarikko kirjoitti: Niinpä. Mutta, mitäs sitten kun piston jäljiltä miekka on kiinni hevosessa/miehessä ja vielä olisi eskadroonan verran vihulaisia jäljelle? Mitä minulta jäi ymmärtämättä tässä ajatuskuviossa?
Mutuillen pitäisin aika tärkeänä sitä, että pistäen ehtii vähän aikaisemmin siihen keltaiseen vihulaiseen kiinni. Sillä paljonpa eskadroonallisella niitettävää kunniaa on merkitystä jos tipahtaa ensimmäiseen vastustajaan.
saarikko kirjoitti: Nii-i. Pyrittiinkö attakissa todellakin pistoolinlaukausten jälkeen nimenomaan pistämään?
Sanoisin että ensimmäinen isku tehtiin lähtökohtaisesti pistäen (silläkin uhalla että ase jää kiinni), se kun on sekä nopeampaa että tehokkaampaa. Mitä tulee melee-tyyliseen taisteluun, lainataanpa Philibert de la Touchea (1670) (Sydney Anglo: The Martial Arts of Renaissance Europe) siitä mitä mahdollisuuksia taistelijalla oli: "to make a few feints before striking, to suprise the enemy, and to hit him either with point or edge". Eli melee-tilanteessa lyötiin millä pystyttiin.

Selventääkseni kantaani vielä miksi uskon aika vahvasti tuohon aloituspistoon, pidempi lainaus John Crusolta (1632) (jälleen Sydney Anglo, MARE) kyrassieerin siirtyessa laukaistuaan pistoolinsa miekkaan:
"Whereof the best manner of using is to place the pummell of it upon his right thigh, and so with his right hand to direct or raise the point to his mark, higher or lower as occasion serveth: either at the bellie of the adverse horse-man or at his arm pits or his throat, where if it pierce not, yet meeting with stay in that part of the bodie, where a man is very weak, and having a sword of a very stiffe blade it will doubtlesse unhorse him. Being past his enemie, he is to make a back-blow at him, aiming to cut the buckle of his pouldron, whereby he disarmeth one of his arms, &c."

Eli tämä vain yksi esimerkki muiden joukossa; kutakuinkin kaikki lähteet tuntuvat painottavan pistoa tuolla ajanjaksolla. Esim. Wallhausen kuvaa pistoharjoittelua (kuten myös ratsun selkään menoa alkaen puuhevosesta, ihan sivuhuomautuksena) melko paljon, muttei hirveästi lyöntiharjoittelua (tosin en ole koskaan nähnyt Wallhausenin tekosia kokonaisuudessaan vaan vain yksittäisiä kuvia, joten otantani ei ole kattava).
saarikko kirjoitti: Peitsen kanssa oli aikaisemmin käyty hakemassa uusi peitsi tai jatkettu etocilla, sotanuijalla, miekalla ja lopuksi tikarilla
Hei, eipä unohdeta painia hevosen selässä! Ei se touhu tikarin puutteeseen saanut loppua...
Torsti Toivola,
Ihminen
Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 8469
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki

30-vuotinen sota ja hakkapeliitat

#49

Viesti DeusVult »

Tieteen kuvalehden HISTORIA-lehdessä (2/2012) oli mielenkiintoinen artikkeli Peter Hagendorfista, 30-vuotisen sodan ainoasta taistelijasta jonka päiväkirja on jäänyt jälkipolvien luettavaksi. Hagendorf oli saksalainen, tuleva palkkasotilas, joka liittyi rahapulassaan katolisen keisarin armeijaan ja palveli kokonaista 21 vuotta kunnes sota viimein loppui. Artikkelissa käydään läpi parin aukeaman verran päiväkirjan mehukkaimpia kohtia, joskin Hagendorf itse on ilmeisesti kirjoittanut tarinansa hyvinkin kuivaan ja akateemiseen sävyyn. Mutta karun kuuloista on arki ja elämä 1600-luvun sotaväessä.

Yritin etsiä, mutta ilmeisesti päiväkirjaa ei ole vielä kukaan saanut englanniksi käännettyä. Alkuperäinen lojuu saksankielisenä Berliinin kansalliskirjaston arkistossa, ja ilmeisesti sieltä olisi saatavana myös germaaninkielinen uusintapainos. tästä linkistä voi imutella jonkun kymmenen sivun makupalan, jos kieli taipuu.
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?
saarikko
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 1567
Lauteille: Maaliskuu 2005

30-vuotinen sota ja hakkapeliitat

#50

Viesti saarikko »

DeusVult kirjoitti: Tieteen kuvalehden HISTORIA-lehdessä (2/2012) oli mielenkiintoinen artikkeli Peter Hagendorfista, 30-vuotisen sodan ainoasta taistelijasta jonka päiväkirja on jäänyt jälkipolvien luettavaksi. Hagendorf oli saksalainen, tuleva palkkasotilas, joka liittyi rahapulassaan katolisen keisarin armeijaan ja palveli kokonaista 21 vuotta kunnes sota viimein loppui. Artikkelissa käydään läpi parin aukeaman verran päiväkirjan mehukkaimpia kohtia, joskin Hagendorf itse on ilmeisesti kirjoittanut tarinansa hyvinkin kuivaan ja akateemiseen sävyyn. Mutta karun kuuloista on arki ja elämä 1600-luvun sotaväessä.

Yritin etsiä, mutta ilmeisesti päiväkirjaa ei ole vielä kukaan saanut englanniksi käännettyä. Alkuperäinen lojuu saksankielisenä Berliinin kansalliskirjaston arkistossa, ja ilmeisesti sieltä olisi saatavana myös germaaninkielinen uusintapainos. tästä linkistä voi imutella jonkun kymmenen sivun makupalan, jos kieli taipuu.
Voi sotamiehen elämää! Vaimo ja neljä lasta kuolee tauteihin. Elämän iloina leipä ja olut. sivulta 7 lukien sotakuvausta Breitenfeltistä eteenpäin.
MrRiver
potkutyyny
potkutyyny
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 1
Lauteille: Lokakuu 2012

30-vuotinen sota ja hakkapeliitat

#51

Viesti MrRiver »

:) Suomalaiset kayttivät venäläistä shaskaa 1881 satunnaisesti mutta sapeli joka lyhennettiin kuten huotrakin eli tuppi oli alkujaan ranskalainen malli 1822 josta leikattiin pois 12,5 senttiä sama määrä pätkäistiin tupen keskeltä ja sitten hitsattiin yhteen ja miekan terä hiottiin uudelleen miekan kärjeksi. Siis virallinen sapeli uudenmaan rakuuna rykmentillä, hämeen ratsu rykmentillä ja karjalan ratsujääkäri rykmentillä oli ranskalainen. Niitä tuli suomeen 1919 4000 kpl 50 mk kappale 2/3 osasta katkaistiin myös 3 väistimestä 2 pois niin sanottu miehistömalli ja upseereilla oli käytössä 3 väistintä ja kaikkia ei edes katkaistu. Sapelia käytettiin syksyyn 44 asti jonka jälkeen ne varastoitiin 1960 luvulle asti jonka jälkeen niitä lahjoitettiin eri museoille ja myytiin reserviin siirtyneille upseereille ja muille niitä käyttäneille. Sitä paljonko niitä on jäänyt jälkipolvien ihailtavaksi en tiedä. Sotamuseoissa ja yksityisillä keräilijöillä on jokunen ja jos tulee myyntiin ei riitä 50 mk eikä riitä 50 euroa hinnat lienevät kunnosta ja onko tuppea noin 1000- 10000 euron välillä ja tämä tarina on tosi.
Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 19092
Lauteille: Helmikuu 2005

30-vuotinen sota ja hakkapeliitat

#52

Viesti Jussi Häkkinen »

MrRiver kirjoitti: :) Suomalaiset kayttivät venäläistä shaskaa 1881 satunnaisesti mutta sapeli joka lyhennettiin kuten huotrakin eli tuppi oli alkujaan ranskalainen malli 1822...
Ja tämä liittyy 30-vuotiseen sotaan ja hakkapeliittoihin (1618–1648) miten?
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
sometsuke
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 6
Lauteille: Lokakuu 2008

30-vuotinen sota ja hakkapeliitat

#53

Viesti sometsuke »

Kun seuraavan kerran vierailette Tukholmassa, jättäkää Burgerking väliin ja menkää sen sijaan Kuninkaalliseen sotamuseoon. On muuten vimosen päälle hieno museo, ja jos varsinkin kiinostaa tuo suurvalta aikainen varustelu, niin tukahduttaa liioittelematta valtavalla kokoelmallansa jokaisen tiedonnälän.
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 6 kurkkijaa