Jousiammunta ja jousimetsästys

[Mjölnir]

https://www.instagram.com/mjolnir_hunti ... =copy_link

[Mjölnir]

Kolmas rusakko alle viikkoon. Ja kaikki eri jousella

[Mjölnir]

[Mjölnir]

Ostin kaverilta 3D kilpa-ammunnassa käytetyn Prime Black -jousen, tuunasin sen metsästyskäyttöön mahdollista jälleenmyyntiä varten; metsälle sopiva altaputoava nuolihylly, pitkät stabit pois ja pieni tilalle, leikkuritesti ja tähtäimen säätö. Tuntui niin hyvältä käteen että päätin viedä mukaan passiin. Klo 16:15 kiipesin puuhun ja 17:00 tuli kaurisnaaras. Odottelin, että tuleeko vasat perässä. 5-6 minuuttia. Ei tule. Automaatio otti vallan, vaikka en aiemmin ole koskaan mennyt näin vähällä harjoittelulla metsälle, ehdin treenata n 20 nuolta uuden tuttavuuden kanssa. Kuulin osumaäänestä että hyvin kumahti. Odotin vartin, nuoli keuhkoveressä, helppo jäljitys 100 metriä. Kiitos Tapiolle, kauden ensimmäinen hirvieläin jousella: ’Reija’ ylivuotinen kaurisnaaras, ampumaetäisyys 19 metriä. #jousimetsästys #taljajousi #kauriinmetsästys #bowhunting #erähtänyt #mjolnirhunting #metsästys #primeblackedition

[Mjölnir]

Tänään oli harvinainen ilta, kun pääsi pitkästä aikaa sytyttämään kaksi valonokkia kahteen eri kohteeseen. Ensin rusakko tuli houkutusruokinnalle, ammuin ja se juoksi metsään. Noin puoli tuntia myöhemmin kaksi kaurista lähestyi todella varovasti ja epäluuloisesti pellon yli, 100m matka kesti varmaan 20 minuuttia. Välillä ne säikkyivät jotain ja pakenivat hiukan, mutta jossain vaiheessa ne kuitenkin tulivat nuolitunneliin, toinen pysähtyi hetkeksi ihmettelemään ”jouluvaloja”, punaisena hohtavaa valonokkia kaurojen vieressä. Laitoin sille kepin sydämeen. Kiitos Tapio ja Mielikki, Diana, Artemis ja Ullr, sekä jos muita metsästyksen ja jousiammunnan jumalia on, niin niille kans. #jousimetsästys #suomenjousimetsästäjäinliitto #metsästys #metsäkauris #rusakko #bowhunting #finlandhunting #huntingfinland #experiencebowhuntingclub

[Mjölnir]

Mielenkiintoista dataa Suomessa tehdyn Jousimetsästyksen seurantatutkimuksen perusteella. Alustavasti näyttäisi siltä, että eläinsuojeluyhdistyksen maalailemat uhkakuvat ovat olleet perusteettomia.
1) jousella ammuttaessa ei juurikaan ole eroa pakomatkoihin kivääriin verrattuna, keskimääräisen pakomatkan ollessa jousella jopa kivääriä pienempi
2) virheosumia ei tule enempää jousella, itse asiassa päinvastoin. Raajaosuman tapauksessa todennäköisesti eläin jatkaa elämäänsä eikä nuolen läpäisy aiheuta pysyvää vammaa kuten kiväärin luoti murskatessaan luuta ja tuhotessaan kudosta laajemmalta alueelta

Kunhan saadaan vielä dataa eläinten stressitasosta, niin voidaan tehdä vielä lisää johtopäätöksiä.

Toivottavasti hirvikin saadaan jousilailliseksi seuraavan hallituksen aikana.

[Mjölnir]

Iltalehti plus 29.1.2023



Todellinen metsästäjä-keräilijä
Ammattisotilas Petteri Kantola elää poikkeuksellisella tavalla. Hän metsästää ruokansa jousella. Nyt hän kertoo, miksi se on hänen mielestään oikein. Lähdimme jahtiin kokeneen jousimetsästäjän kanssa, ja näin siinä kävi.

Anniina Nikander
anniina.nikander@iltalehti.fi

Odotamme aivan hiljaa. Tappava jousi killuu harmittoman oloisena puussa.
Minä hetkenä hyvänsä rusakko tai metsäkauris voi ilmestyä paikalle. Silloin on oltava valmiina.
On tammikuu ja Petteri Kantola, 50, on pukeutunut lämpimän näköisiin metsästysvarusteisiin. Ne päällä voi istua puussa passissa tuntikausia.
Silti sormet ja varpaat kylmettyvät enemmän kuin ne kylmettyisivät kotisohvalla.
Hiljattain Kantola piti kaksi kokonaista päivää koulutusta sisällä luokassa.
– Se oli ihan kamalaa, hän naurahtaa ajellessamme kohti Valkeakosken metsästysmaastoja.
Ihmisten kanssa on kivaa olla tekemisissä, mutta sisällä istuminen ei. Kantola kuuluu luontoon.
Petteri Kantola
Petteri Kantola on 50-vuotias ilmavoimista eläköitynyt ammattisotilas.
Kantola kalastaa, keräilee ja metsästää, pääosin jousella.
Kantolalla on oma sali, jossa treenataan muun muassa eri itsepuolustus- ja kamppailulajeja. Hän itse opettaa Jyrki Saario Defendoa ja toiminnallista harjoittelua eli cross trainingia.

Kantola virittää jousen kevyen näköisesti ja osuu harjoitusmaaliin kerta toisensa jälkeen.
Yritän itsekin virittää jousen. Voimat eivät riitä, vaikka kuvittelen, etten ole erityisen heikko.
Kantola metsästää lähes pelkästään jousella. Viimeisen viiden vuoden aikana hän on käynyt kiväärin kanssa metsällä kymmenkunta kertaa. Syy on se, että hirvijahdissa jousi ei ainakaan vielä ole laillinen ase.
Jousimetsästys on vaikeaa. Jousella metsästäessä pitää tuntea eläimen käyttäytyminen ja reitit. Pitää tietää tarkasti tuulen suunta, olla hiljaa, liikkumatta ja naamioituna.
– Jousimetsästys antaa eniten mahdollisuuksia villieläimelle. Se on hyvin primitiivistä touhua. Siinä on oma viehätyksensä.

– Jos haluaa saada jousella saalista, täytyy olla melkoisen hyvä metsästäjä.
Nuoli on hidas, toisin kuin luoti. Se kulkee ääntä hitaammin. Pelkästään sen räpsähdyksen takia nopeat eläimet voivat ehtiä väistää nuolen, jos ampumaetäisyys on vähänkin liian pitkä.
– Esimerkiksi metsäkaurista metsästäessä se pitää ottaa huomioon. Se on älyttömän nopea eläin, se reagoi nopeasti.
Kantola metsästää itse kaiken syömänsä lihan. Se on hänen mielestään eettisin tapa syödä lihaa, jos sitä haluaa syödä.
– Silloin eläin on ainakin saanut viettää lajityypillistä elämää ja kuollut niin stressittömästi kuin se luonnossa ylipäätään on mahdollista.
– Koen, että minulle lajityypillistä käyttäytymistä on yhtenä huippupetona oleminen. Pidän vahvasti siitä tunteesta, että olen jonkin hyvin primitiivisen kanssa tekemisissä.
Kantola huomauttaa, että mikäli aikoo hankkia kaiken syömänsä lihan jousimetsästyksellä, ravinto saattaa olla melko kasvipohjaista.
– Panostukseni mahdollistaa sen, että vähäinen nykyään syömämme määrä lihaa on hankittu jousimetsästyksellä. Ei se mahdotonta ole.



Jousimetsästyksessä saalista kytätään yleensä puussa.
Eläimet eivät ole tottuneet varomaan ylhäältäpäin tulevia saalistajia. Puussa oltaessa myös hajut hajoavat paremmin ja eläin ei pysty paikallistamaan metsästäjää niin helposti.
Eläimen on tultava vain parinkymmenen metrin päähän, jotta sitä voi ampua jousella.


Istumme puussa, kahdeksan metrin korkeudessa. On hyvin hämärää, sitten tulee pimeää, mutta ei täysin pimeää, koska lumi ja pilvet heijastavat valoa. Silmät tottuvat tuijottamaan kaukaisuuteen ja odottamaan liikettä.
Nyt istutaan, eikä mihinkään ole menemistä, mikäli mielii saada saalista.
Puussa passissa istuminen on Kantolasta meditatiivista.
– Hetken aikaa alkuun saattaa miettiä työkiireitä tai jotain. Ensimmäisen puolen tunnin aikana ajatukset väistyvät syrjään, ja pikku hiljaa tulee yhteyteen luonnon kanssa. Yhtäkkiä huomaa, että ei ajattele oikeastaan mitään. Kuuntelee, katselee, haistelee ja alkaa vaistoamaan tapahtumia.
– Muutaman kerran on käynyt niin, että tulee olo, että jotain alkaa tapahtua ja ottaa jousen käteen. Ei mene kuin parikymmentä sekuntia ja kauris saattaa ilmestyä aukealle.

Kiipeämme puuhun ja väijymme saalista.

Puussa pitää kuvata kännykällä, koska eläimet voivat säikähtää kameran sulkimen ääntä. On oltava hiljaa, liikkumatta, kahisuttamatta vaatteita, yskimättä, niistämättä.
Kantola on kiinnittänyt jousen puuhun roikkumaan. Meidätkin on kiinnitetty puuhun turvavaljailla varmuuden vuoksi.

Aistit herkistyvät. Läheisen tien äänet kuulostavat voimakkaammalta kuin ne muuten kuulostaisivat.
Odotamme ja odotamme. Muuta ei ole juuri nyt.
Eläimiä ei kuitenkaan näy.
Ei edes pimeänäkölaitteella.

Kantola on saanut tästä paikasta saalista monta kertaa. Tänään saalista ei tule.
Jousella metsästäessä on aivan tavallista, että saalista ei saa. Eläimen on tultava paljon lähemmäs kuin ruutiaseella metsästäessä. Lisäksi sen on oltava oikeassa asennossa, jotta sitä voi ampua.
Kantolasta jousella metsästäminen on todella intensiivinen kokemus.
– Lähtökohtaisesti ei ole hirveästi eroa, odottaisinko kameran, haulikon vai jousen kanssa. Kaikki on aika pitkälle samaa siihen asti, kunnes tulee hetki, jona teen päätöksen riistalaukauksesta.
Jousella metsästäessä joutuu miettimään monesti, kykeneekö olinpaikastaan ampumaan laukauksen, joka ei aiheuta eläimelle tarpeetonta kärsimystä. Nopeasti tappavan laukauksen.
– Loppujen lopuksi, kun on harjoitellut riittävästi, automaatio ottaa vallan. Juttuja tapahtuu, ja usein tietoinen ajattelu alkaa vasta sen jälkeen kun nuoli on jo lähtenyt. Sitten alkaa ihmettelemään, että huhhuh, mitähän juuri äsken tapahtui.
Kantolalla on ollut jousi jo yli kolmekymmentä vuotta. Silti hän muistaa jokaisen jousella ampumansa riistalaukauksen. Miten kävi, mistä eläin tuli, millainen sää oli, miten pitkälle eläin pakeni, millainen osuma oli.
– Metsästyksessä ollaan aika vahvasti tunnepuolen kanssa tekemisissä.


Viime elokuun ja tämän tammikuun välillä Kantola on ollut metsässä lähes 300 tuntia. Yksi metsästysreissu kestää useimmiten kolmesta kuuteen tuntia. Reissukertoja on kertynyt noin sata.
– Minulla ei ole oikein ollut sellaista kokemusta, että sinne ei haluaisi mennä.
Kantola on jo metsästänyt niin paljon lihaa, että pärjää niillä ensi syyskuuhun, jolloin alkaa seuraava sorkkaeläinkausi.
– Pakastin näyttää ihan hyvältä. Siellä on muutama metsäkauris, peuranpuolikas, yksi osa hirvestä, kun saatiin sellainenkin nurin meidän porukalla, rusakoita ja pari sorsaakin.
Kantolan mielestä metsästyksen eettisyyttä voi hyvinkin kyseenalaistaa. Onko yleensäkään oikein, että ihminen tappaa eläimiä, vaikka ei ole pakko?
– On ihan normaalia pohtia tätä asiaa. Hyväksyn sen, että joku ihminen on sitä mieltä, että eläinten hyväksikäyttö ja tappaminen kaikissa tilanteissa on väärin.
– Minun lähestymistapani, jolla olen perustellut itselleni, miksi teen mitä teen, on, että minusta ihminen ei ole mikään luonnon ulkopuoleinen. Olemme osa luontoa ja osa ravintoketjua.
– Koen olevani yksi peto ravintoketjussa.
Hyväksyn sen, että joku ihminen on sitä mieltä, että eläinten hyväksikäyttö ja tappaminen kaikissa tilanteissa on väärin.
Kantola muistuttaa, että ihmiset ovat muokanneet eläinten elinympäristöä paljon. Esimerkiksi petojen ja saaliseläinten määrien suhteet ovat vääristyneet.
– Kantojen hallinnan kannalta – ja ennen kaikkea sen, että olen tehnyt päätöksen, että haluan syödä hyvää lihaa, koen, että on oikein ottaa paikka ravintoketjussa.
– Varsinkin, kun olen valinnut tavan metsästää vähän vaikeamman kautta. En ole tosiaankaan viemässä sukupuuttoon mitään kantaa.
Kantolan mukaan jousimetsästäjien läpäisyprosentit kauriille ja peuralle vaadittavasta ampumakokeesta ovat olleet korkeampia kuin kiväärimetsästäjien. Näin ollen haavakoita tulee harvoin.
– Se johtuu lähinnä siitä, että jousimetsästäjät ovat erittäin kiinnostuneita harjoittelusta. Toinen on se, että ampumamatkat ovat erittäin lyhyitä. Tietysti eettiset metsästäjät ruutiasepuolella noudattavat samoja periaatteita.


Pelkkä mahdollisuus siitä, että saalista voi saada, saa Kantolan menemään metsälle aina uudestaan ja uudestaan.
– Tänäänkin oli jahti, että ei nähtykään yhtään eläintä. Siitä huolimatta ei koskaan harmita, että tuli mentyä. Sai taas istua siellä luonnon keskellä, mihin me kuulumme.
– Minusta tuntuu, että olen todennäköisesti ollut edellisessä elämässäni metsästäjä-keräilijä.