Pistimet ja pistintaistelu

[Kari Aittomäki]

Niinno, Remarquen proosaahan ei kai pidäkään ottaa muutakuin itsenään eli merkittävänä kaunokirjallisena teoksena.
Mutta se sahalaitapistin ois kyllä hyvä peli vehjettä irtirepiessä, ja olen kyllä eri maitten veteraaneilta kuullut tuon tarinadetaljin suuntaisia kommentteja.
Josko ne ovat tuon merkittävän kirjan aikaansaamia tai tarinaperimää, sitä on paha sanoa.

Mitä sahahommiin tulee niin jonkassa mukavin mukanakannettava on sahavaijeri.
Sillä vois olla vänkää kuristaakin jotain piruparkaa.

[Antti]

Varmasti sahalaita tekee ikävää jälkeä. Lähinnä mietin sitä, että sahalaitaisia pistimä kantaville tehtäisiin julmuuksia ja että niitä pyrittäisiin vaihtamaan sahalaidattomiin. Olen kuullut tämän jutun monta kertaa, ja aina se palautuu Länsirintamaan. Juttu siis vaikuttaa kovasti "tornarilta", mutta paha sanoa. Asiaan liittyvää propagandaa ei ole silmiini osunut, ellei sitten tätä lasketa (lähde):



Hollannissa sahalaitaisen pistimen katsotaan kuuluvan tarpeettoman kärsimyksen kiellon alle (Humanitair Oorlogsrecht: Handleiding, Voorschrift No. 27-412, 2005, § 103). Saksassa sahalaitaa on kyllä löytynyt pistimistä sotien jälkeen sekä idässä että lännessä (esim. ketjussa vilahdellut KCB 77).

[Ile]

Mitä sahahommiin tulee niin jonkassa mukavin mukanakannettava on sahavaijeri.
Sillä vois olla vänkää kuristaakin jotain piruparkaa.

Mulla oli teininä rambopuukko, jossa oli ontto kahva. Siellä oli sisällä lankasaha. Se oli ehkä yllättävänkin tehokas, vaikka oli tietysti ihan halpisversio.

[MikaM]

Pitää vain varoa, ettei lämpenemisen seurauksena katkea?

[Antti]

Jääkäreiden Saksassa oppimalle pistintaistelulle on käytännössä kolme julkaistua lähdettä: Suomalainen sotilaskäsikirja (1917), Aarne Sihvon hajanaiset huomiot (1918) ja Efraim Kemppaisen opas (1923). Relevantti saksalainen ohjesääntö on vuodelta 1908.

Yksi erityisen kiinnostava juttu on "torjunta-asento" (saks. Gewehrlage). Olen koonnut Kemppaiselta löytyvät relevantit kuvat alle sarjaksi:



Ensimmäisessä kuvassa (kuva 4) näkyy (hieman virheellinen) pistintaisteluasento, toisessa kuvassa (kuva 6) "pyydystyspisto" syöksyn kanssa ja kolmannessa kuvassa (kuva 9) torjunta-asento.

Kemppaisen oppaassa pistintaisteluasennosta tehdään ylä- tai alapisto, josta siirrytään torjunta-asennon kanssa takaisin pistintaisteluasentoon. Sekä pistintaisteluasennosta että torjunta-asennosta voidaan tehdä sekä ylä- että alaväistö. Alla torjunta-asento edestä (kuva 8), yläväistö (kuva 10) ja alaväistö (kuva 7):



Saksalaisessa ohjesäännössä torjunta-asento selitetään niin, että vastustajan suorittaman voimakkaan torjunnan vaikutusta voidaan vähentää viemällä oma oikea käsi oikealle antaen periksi ranteesta ja tarttumalla omaan kivääriin vasemmalla (käsivartta koukistamatta) oman vasemman olkapään edessä.

Suomalainen sotilaskäsikirja (1917) sanoo yhden käden piston jälkeisestä toiminnasta näin:

...takaisinpäin vetäessä tartutaan jälleen vasemmalla kädellä kivääriin tähtäinlaitteen etupuolelta oikean käden viedessä kiväärinperän vähän oikealle ja jalan siirtyessä takaisin. Kivääri tulee siis asentoon vinosti ylöspäin ruumista vastaan. [...]
Heti työnnön jälkeen on miehen oltava valmiina puolustautumaan vastustajan työntöjä vastaan. Tehtyään itse työnnön jää hänen kiväärinsä vinosti eteen vasemmalle ylöspäin. Vastustajan tehdessä työnnön tempaisee mies oikealla kädellä kiväärinperän voimakkaalla liikkeellä kainalokuoppaan. Vasemman käden pysyessä paikallaan tekee kiväärin piippu siis voimakkaan liikkeen oikealle ja lyö vastustajan kiväärin syrjään. Jos vihollinen tekee työnnön alemmaksi, lasketaan vasen käsi torjuttaessa myöskin alemmaksi.

Äkkisteltään tuon lukisi niin, että pistosta palataan suoraan pistintaisteluasentoon, jossa kivääri on "vinosti vasemmalle ylöspäin" (kuten Sihvokin sanoo) ja "ruumista vastaan". Mutta jos kyse on tästä, herää kysymys, miksi tekstissä ei sanota suoraan, että palataan pistintaisteluasentoon sen sijaan, että kuvaillaan asentoa ikään kuin uutena asiana. Oikea käsi kyllä vetää kiväärinperää "vähän oikealle" palattaessa pistintaisteluasentoon, mutta sanamuoto tuo mieleen saksalaisen ohjesäännön kuvauksen torjunta-asennosta ("etwas nach rechts"). Muutenkin tuo kuvaus väistöistä tuntuisi sopivan paremmin torjunta- kuin pistintaisteluasennosta alkavaan liikkeeseen, vaikken ihan hahmota, mitä vasemman käden paikallaan pitämisellä saavutetaan.

Ihan kuin Sotilaskäsikirjassa olisi yritetty kuvailla pistoa seuraava torjunta-asento siitä tehtävine väistöineen, vaikka lopputulos ei olekaan täysin onnistunut.

[Daddy]

Ote pistimestä Lähitaisteluoppaassa 1990:

Olen tästä kuvasta käydyn keskustelun innoittamana tarjonnut ihmisille käteen tökkimisvälinettä, ja he ovat toistaiseksi kaikki ottaneet sen kuvan osoittamalla otteella eivätkä sulkeneet sitä nyrkkinsä sisään. (Myös yksivuotias lapsi teki näin, mikä ei ole odottamatonta, sillä peukalo-etusormiote, johon tämä liittyy, opitaan ainakin neuvolakortin mukaan 7–10 kk iässä.) Vaikuttaisi siltä, että kyseessä on luonteva tapa pitää kädessä pitkulaista esinettä, jonka peukalonpuoleisella päällä on tarkoitus pistää tai tökätä jotain. Toinen juttu sitten on, kuinka luontevaa on taistelutilanteessa pistää lyömisen sijaan, ja miten se vaikuttaa otteeseen.

[Kari Aittomäki]

On yksi asia ottaa veitsi käteen ja toinen käyttää sitä.

Ohjaava yläpeukalo on käytössä vaikkapa nylkyhommissa ja semmosissa, mutta tappeluksessä..
Ehkä, jos viiltely on aikeissa päällimmäisenä.
Olen nähny mustalaisten oikeen asettelevan peukkua hamarapuolelle sen soiluamisen korostamiseksi, kai sillä joku uhkafunktio on.
- Noin syvältä mie viillän!

Riehuva puukon/pistimenkäyttö vaatii kyllä jykevää perusotetta ja rajua asennetta.



Puolenminuutin paikkeilla Afrikan mustaihoiseen alkuperäisväestöön tai sen jälkeläisiin kuuluva ihminen vetää aseen esiin ja saa maksaa kovan hinnan.
Osaava puukotus perusotteella.
Itsepuolustuksena tais mennä. Heh.

En kekkaa tolle esitetylle otteelle mitään käytännönkäyttöä.

[Daddy]

Koitin saada selvää miten se puukko on tuossa Karin postaamassa videossa, ilmeisesti koko kouran sisällä ikäänkuin jääpiikki? Muutenhan silleen ok tuikkaus, että kun tuikkaa yläkautta, niin sekä osuma on varma että sivulliset eivät ole puukon liikeradan tiellä.

Tuo ote pistimestä Lähitaisteluoppaassa 1990 tuskin tosiaan on kovin kätevä osaavalle veitsimiehelle, sen ainoa (ja tärkein) etu lienee tosiaan se mainittu juttu, että intuitiivisesti pistimellä pistetään samalla tekniikalla oli se sitten kiinni aseessa tai kädessä. Massoja kun (pika)koulutetaan, niin parhaimpia ovat tekniikat jotka on a) helposti koulutettavia ja b) edes välttävästi toimivia. Osaavia veitsitekniikoita kun tuskin mitenkään on aikaa (saati mielekästä) kouluttaa varusmiespalveluksessa.

[Antti]

Ettei synny väärinkäsityksiä, selvennän vielä, että jääpiikkiote (ja vasaralyönti) on varmaan luonnollisin taisteluote, mutta nyt siis kiinnosti näiden kahden eri "vasaraotteen" (etuotteen, myötäotteen?) luontevuus, eli onko luontevampaa kietoa peukalo nyrkin ympärille vai painaa se etusormea vasten, jos tarkoitus on pistää. Toistaiseksi väittäisin, että jälkimmäistä otetta ei sinänsä tarvitse erikseen opetella ottamaan. Jatkokysymys oli, muuttaako stressitilanne peukalo-etusormiotteen nyrkkiotteeksi (vai peräti jääpiikkiotteeksi). Kaikki tämä vaikuttaa tietysti siihen, mitä kannattaa kouluttaa.

[Antti]

Onko jossain muussa (keihäs-, sauva- tms.) lajissa jotain tuota ylempänä kuvattua torjunta-asentoa vastaavaa?

[Kari Aittomäki]

Juk, se helvetinenkeli lyö jääpiikkiotteella yläkautta ja viiltäen repii takaisinvedossa.
Tuota puukotusta olen lukenu ja kuullu mainittavan melko optimina ja tilannetajuisena rassaamisena, nimenomaan kun tapahtu väkijoukossa ja asetta vastaan. Yläkautta pannuhuoneeseen. Ei sivulliset saa turhaan iskemiä.
Tuonillan materiaali on muutenkin katsomisen arvoista, enkelit myllyttää varsin osaavasti biliskeppeineen.

Sielä tapahtu kai muutenki kaikkee mystistä, jengi riisu vaatteensa ja tungeksi kohti mailasadetta.

Mitä teränkäyttöön tulee, mä veikkaisin että puukkoon tottunut käsi pitää terän käden ylpuolella, elävänä.
Tappeluskäytössä ja suorassa murhaamisessa se hakkaaminen on luontaisempaa.

Treenatulla kädellä ja asenteella se keklu on aivan kauhea ase, molemmin päin.
Kuten tiedämmä.

Luulisin että sotakentällä kokemusta kerännyt veikkonen on yhtä kotonaan myötä- ja vastaotteen kansa.



Huomatkaa puukko ja kenttälapio, kätevästi käsillä.
Puukko jääpiikkiotteelle otollisena ja lapio hakkumeiningille.

jawohl

[Daddy]

Omistan tällaisen.



Kyseessä on siis Glockin valmistama m/81 puukkopistin Steyr AUG -rynnäkkökivääriin. Olen kokeillut sahaamista ja sillä saa kyllä ranteen paksuisen puun poikki, joskin aika tuskaisesti. Veistämiseen ja muutenkin yleisveitseksi se on aivan surkea.

Tämä jäi vaivaamaan, että miksi tehdä kallis kampe mukana kuljetettavaksi, joka ei sovi kuin pistimeksi? Luulisi, että tuohon pystyisi tekemään ihan säälliset veisto-ominaisuudet ja muutenkin enempi yleistyökaluksi kuin vain ja ainoastaan pistimeksi.

Vai onko syynä se, että pistimen pitää olla räyhäkkään äijämäisen näköinen? Se tietty kyllä käy perusteeksi, jos ajatellaan että pistintä nykyään käytetään lähinnä paraateissa, eikä niinkään kriisiajan ryynäämisessä.

[Ars Dimicatio]

Tuo yllä kuvattu ote lienee sovellus perinteisestä "sapeliotteesta", tähän malliin:

https://i2.wp.com/defensescience.com/wp ... =840%2C280

Itse sapeliotteen mielekkyydestä sapelinkin kanssa on esitetty eriäviä mielipiteitä ja ainakin raskaampien sapeleiden osalta olen epäileväinen sen käyttökelpoisuudesta. Kevyempien ja nopsaan liikkuvien kaksintaistelu- ja urheilusapeleiden yhteydessä otetta näkee kuitenkin opetettavan melko usein.

[Daddy]

Treenatulla kädellä ja asenteella se keklu on aivan kauhea ase, molemmin päin.
Kuten tiedämmä.

Luulisin että sotakentällä kokemusta kerännyt veikkonen on yhtä kotonaan myötä- ja vastaotteen kansa.



Huomatkaa puukko ja kenttälapio, kätevästi käsillä.
Puukko jääpiikkiotteelle otollisena ja lapio hakkumeiningille.

jawohl

Joo sitten kun pilliin on puhallettu ja vähän aikaa oltu pyssysillä, niin uskon että vähän yhdeltä sun toiselta kurkkusalaatilta alkaa löytyä motivaatiota ja aikaa harjoitella muunkin kuin rynkyn käyttöä. Varusmiehille ei välttämättä edes kannata jakaa pistimiä kuin korkeintaan paraateihin (niinkuin itsellä oli 80-luvulla), mutta rähinän ollessa päällä on ihan kätevää, että löytyy vähän yhtä sun toista aseeksi kelpaavaa - ja niinkuin tuossa kuvassa on, niin mahdollisimman kätevästi saatavilla

Ainiin @Mjölnir ehkä tietää, kuinka tänäpänä pistintä yleensä opetetaan varusmiehille?

[Mjölnir]

Ei oo mitään hippaa mitä nykyään varusmiehille koulutetaan...