Varautukaa hehtaariviestiin.
Tapio kirjoitti:
EI: En hankkiudu sellaisiin tilanteisiin ja olosuhteisiin, missä rikoksen uhriksi joutuminen on todennäköistä. ---> Tällöin minun ei tarvitsekaan kantaa asetta.
Toki, voin suututtaa "väärän henkilön" vain hymyilemällä tyttöystävälleni väärään aikaan, väärässä paikassa. (Väärä henkilö voisi olla esim, juuri jätetyksi jäänyt, väkivaltaista taustaa omaava mieshenkilö, joka suuttuisi siis minun onnestani.) Moisen tapahtumisen riski on mielestäni Suomessa kuitenkin olematon.
En minäkään hankkiudu (ja jätin mainitsemani reissun tekemättä, mutta huomaa, että sain tietää "vastaanottokomiteasta" kolmannelta osapuolelta; ilman häntä olisin autuaan tietämättömänä tallustanut paikalle vielä silloisen tyttöystäväni kera), mutta kuten sanoit, joskus niitä ei voi välttää. Ja niitä kertoja varten soisin minulle sallittavan luvan puolustaa itseäni ja mahdollisesti paikalla olevia läheisiäni tehokkaasti.
Olenko siis muka vain sinisilmäinen, luullessani, että elän turvallisessa maassa?
Sanoisin, että vähän kyllä olet.
Tai sitten olet ehkä ollut onnekkaampi kuin monet. Suomi on suhteessa monia maita turvallisempi, mutta esim. Prahassa, Zurichissä, Sofiassa, Gran Canarialla ja vaikka Kultahietikollakin tunnen oloni illalla ulkona liikkuessani turvallisemmaksi kuin esim. Helsingin tai Vantaan yössä.
Vai väitättekö, että en ymmärrä sitä, että voin joutua jengilauman pahoinpitelemäksi, puukotuksen tai ampumarikoksen uhriksi, tjms, koska tahansa, missä tahansa.
Ilmeisesti ymmärrät, mutta koska pidät tapahtuman todennäköisyyttä niin pienenä et halua varautua siihen etkä halua antaa muillekaan varautumisen mahdollisuutta.
Itse soisin, että minulle annettaisiin lupa varautua mihin haluan ja sama teille. Nyt laki pakottaa minut elämään "teidän" säännöillänne.
Veikkaisin, että se on laitonta sen takia, koska laki suojelee kaikkia.
Sad but true. Itse en ole koskaan käsittänyt miksi Suomessa halutaan paapoa ja helliä rikollisia. Jos on päättänyt vahingoittaa toista ihmistä luopuu tällöin oikeuksistaan. Tuo olisi minun utopiani siis.
Ja poliisit ei tunnetusti yleensä ehdi paikalle kuin vasta sen jälkeen kun tilanne on jo ohi. Sama tosin pätee joka maassa, eikä siinä oli poliiseja syyttäminen; ikäviä kun voi tapahtua koska vaan missä vaan.
Totta, että sinun selviämis mahdollisuutesi moninkertaistuvat, mikäli sinulla on esim. pistooli mukana. Tällä asialla, kuten kaikilla asioilla, on myös toinen puoli: Jos sinulla on tuo mainittu pistooli mukanasi, mahdollisuus, että joudut ammutuksi omalla pistoolillasi, hyökkääjän/jien toimesta, moninkertaistuvat!
Totta tuokin. Mutta sen toisen puolen olisin valmis hyväksymään. Ja toisaalta...anna minulle pistooli tai vaikka veitsi ja yritä tulla ottamaan se pois minulta käyttääksesi sitä minua vastaan.
Andy kirjoitti:
Jenkkilässä asia on vähän toinen, koska siellä rosvoillakin on usein pistoolit, joita vastaan sumutin on vähän kehno. Suomessa ei kuitenkaan tapahdu käytännössä koskaan sellasita, että kadulla käytäisiin jonkun tuntemattoman kimppuun ampuma-aseen kanssa.
Mutta Suomessa pahoinpitelijöitä on usein ryhmä. En tiedä kumman kohtaisin mieluummin; yhden pistoolilla aseistetun ryöstäjän vai hakkaamismielellä liikkeellä olevan jengin.
Millaista kokemusta sinulla muuten on ampuma-aseiden käytöstä?
Lähinnä rata-ammuntaa vain. Mutta adrenaliinin vaikutuksen ja paineen alaisena olen tottunut toimimaan.
Mitä turhassa tilanteessa ampumiseseen tulee, niin siihenhän vaikuttaa suuresti myös se milloin vetää aseen. Jos iso setä tulee ja sanoo, että lyö hampaat kurkkuun niin en lähtisi asetta kaivamaan esille. Jos taas ryhmä käy kimppuun niin tilanne on jo lainkin mukaan hengenvaarallinen eikä siinä vaiheessa enää olisi vahinko jos tulisi ammuttua.
Anyway, ihan yleisesti sanoisin, että suosin enemmän sellaista "every man for himself"-meininkiä. Eli mahdollisimman vähän rajoitteita ja kukin pitää huolta omista asioistaan, itsestään sekä läheisistään. Inhoan sitä kun minulle asetetaan rajoituksia ja tarkasti määritellään mitä saan tehdä ja mitä en, mitä elottomia esineitä saan omistaa ja mitä en jne.