Kuinka paljon käytät voimaa aseilla treenaamisessa?

#1

Eri lajeilla on eroavia mielipiteitä siitä, kuinka paljon voimaa kannattaa käyttää treenatessaan aseilla.

Jotkut ovat sitä mieltä, että paritekniikoita tehdessä esim. miekkojen tulee kyllä koskettaa, mutta vain kevyesti. Harjoitusvälineet ovat myöskin usein mallia joka napsahtaa poikki heti ensimmäisestä kovemmasta kontaktista. Toisessa ääripäässä taas jotkut ovat sitä mieltä, että paritekniikassa käytetään niin paljon voimaa kuin irti lähtee ja harjoitusvälineiden pitää kestää tämä. Kummallakin puolella on varmasti perustelut tähän että miksi juuri tämä on paras tapa treenata.

Miten siis sinun lajissasi treenataan? Miksi voimaa käytetään juuri sen verran treenatessa? Käytetäänkö eri harjoitusmuodoissa eri tavalla voimaa? Miten tämä näkyy harjoitusvälineissä?

Toivoisin mielelläni vastauksia ihan kaikilta, joiden lajeissa käytetään aseita ja niillä otetaan edes jonkinmoista kontaktia, riippumatta siitä missä päin maailmaa kyseinen laji on kehittynyt. Ja saa puhua myös aiheen vierestä, jos uskoo sen olevan mielenkiintoista muillekin.

YJT · #2

[huonoa huumoria]Totta kai aseiden käyttäminen on voimankäyttöä. Voidaan sanoa, että jotain OC:ta harjoiteltaessa käytetään aika vähän voimaa, mutta ampumaharjottelussa puhutaan hyvinkin kovasta voimankäytöstä[/huonoa huumoria]

Vakavissaan, meidän repertuaarissa patukka on ainoa väline, jonka käyttämisessä on voimalla merkitystä. Ja koska meillä ei harjotella patukka vs patukka -tilanteita tai muutenkaan aseilla sparraamista, niin harjoittelu on periaatteessa joko lyöntiharjoittelua tai tilanneharjoittelua. Lyöntiharjoittelussa pyritään lyömään niin kovaa kuin voidaan suorituksen kärsimättä, ja tilanneharjoittelussa maalimiehellä on suojukset joihin lyödään pehmustetulla harjoituspatukalla, silläkin mahdollisimman kovaa.

Oikeastaan ainoat tilanteet joissa harjoittelussa ei pyritä lyömään kovaa on välineeseen tutustuminen, kun liikeratoja maistellaan ja välineeseen haetaan tuntumaa. Sen jälkeen pyritään lyömään kovaa.

#3

Meillä periaatteessa niin kovaa kuin oma kontrolli aseesta sekä sen tyyppi (metalli, puu, pehmeä) antaa myöten. Alussa kevyemmin, mutta kokemuksen karttuessa kovempaa. Mitään niin-täysiä-kuin-vain-lähtee ei varmaan koskaan tule vastaan, koska se tuo minulle mielikuvan kaiken muun kuten esim. oman tasapainon uhraamisesta voiman kustannuksella.

Boffereilla voi vedellä helpommin tosi kovaa, mutta ne eivät riittävän täydellisesti kuitenkaan mallinna asetta. Puuaseilla kyllä tulee vedeltyä, jos treenipari on sopiva, välillä sen verran kovaa, että hitusen hirvittääkin. Heikompilaatuiset treenivälineet ottavat sellaisella intensiteetillä jo kipua.

DeusVult · #4

Itse uskon eräänlaiseen kompromissiin kontaktin ja kontrollin välillä. Kannatan sellaista lähestymistapaa, jossa aseiden osuessa toisiinsa lyödään niin kovaa kuin on tarpeen halutun tuloksen saavuttamiseksi, mutta kontakti harjoituskaveriin pidetään kevyenä. Näin ei tarvita niin paljoa "vääränlaista" turvallisuudentunnetta tuovia suojavarusteita, ja tekniikkaa joutuu opettelemaan "kunnolla", eli niin että suoritus pysyy hallittuna koko liikeradan. Suojavarusteiksi vain ne välttämättömät, jotka mahdollistavat hallitun kontaktin aseella kaikkiin tärkeimpiin kohteisiin. Harjoitusaseiksi sellaiset, jotka kestävät lajinomaista vastakkainhakkaamista sen verran mitä voidaan pitää järkevänä edit: mutta jotka silti muistuttavat oikeita aseita painonsa, tasapainonsa, ulottuvuuksiensa ja materiaaliensa puolesta mahdollisimman paljon.

Leiska · #5

Meil kenjutsussa (koden enshin ryu) ainakin suositaan muovibokkenia puubokkenin sijaan juuri sen takia, että sitten saa mätkiä oikein kunnolla

Niinja onhan se paino lähempänä katanan painoa, mutta varsinainen syy kaiketi on juuri, että pääsee huitomaan voimakkaasti

#6

Missä määrin kovaa paukuttaminen japsilajeissa vastaa perinteisiä opetuksia missäkin lajeissa?
Kun eikös ne miekat olleet aika kalliita ja ainakaan ihan kaikennäköisiä kolareita keskenään ne eivät vissiin kovin hyvin kestäisi?
Tuleeko paukuttamiset keinotekoisista harjoitusvälineistä vai minkälaiseen tarkoitusperään meinattua settiä? Ja onko jollakin tyylillä kenties ihan sellaista taktiikkaakin että kova ja raivoisa lyönti aiheuttaa hämmennystä riittävän paljon siihen että miekkansa tulevasta kunnosta voi uhrata?

DeusVult · #7

Olen vakaasti siinä uskossa, että se aseen mahdollinen kolhiintuminen on kyllä ollut kaikkialla maailmassa huolenaiheista pienimpiä siinä vaiheessa kun joutuu taistelemaan henkensä edestä. Miekkoja saa aina uusia, ja olisi kohtalaisen järjetöntä järjestelmällisesti opettaa käyttämään asetta niin että sen kolhiintumista joutuu jatkuvasti varomaan - varsinkin jos ja kun se varomiseen käytetty energia on suoraan pois siitä kamppailutehosta.

#8

DeusVult kirjoitti: Miekkoja saa aina uusia

Juuri näin. Ehkäpä jopa siltä, jota omallaan lyö. Muutenkin parempi aina kantaa useampaa asetta mukanaan.

#9

OT:

DeusVult kirjoitti: Miekkoja saa aina uusia, ja olisi kohtalaisen järjetöntä järjestelmällisesti opettaa käyttämään asetta niin että sen kolhiintumista joutuu jatkuvasti varomaan - varsinkin jos ja kun se varomiseen käytetty energia on suoraan pois siitä kamppailutehosta.

Poislukien ehkä mahdollisesti joku viikinkitaistelu, jossa pääasiallisena torjuntavälineenä pyrittiin käyttämään kilpeä. Tietty torjuttiin miekallakin jos oli pakko. Kaukaa haettuna "todisteena" heitän sen tyypin sieltä saagoista, joka lainasi miekkaansa ja suivaantui kovasti kun sai sen lommoilla takasin. No se tais ollakin joku perintöloistomiekka.

#10

Lasse Candé kirjoitti: Ja onko jollakin tyylillä kenties ihan sellaista taktiikkaakin että kova ja raivoisa lyönti aiheuttaa hämmennystä riittävän paljon siihen että miekkansa tulevasta kunnosta voi uhrata?

En tiedä, mutta äkkiseltään tuli mieleen Jigen ryu: [video][/video]

Veepee · #11

Lasse Candé kirjoitti: Missä määrin kovaa paukuttaminen japsilajeissa vastaa perinteisiä opetuksia missäkin lajeissa?
Kun eikös ne miekat olleet aika kalliita ja ainakaan ihan kaikennäköisiä kolareita keskenään ne eivät vissiin kovin hyvin kestäisi?
Tuleeko paukuttamiset keinotekoisista harjoitusvälineistä vai minkälaiseen tarkoitusperään meinattua settiä? Ja onko jollakin tyylillä kenties ihan sellaista taktiikkaakin että kova ja raivoisa lyönti aiheuttaa hämmennystä riittävän paljon siihen että miekkansa tulevasta kunnosta voi uhrata?

Tässä Ellis Amdurin Araki-ryun demossa menee naginata poikki kesken suorituksen. Että joissakin ainakin mätetään mätetään melko kovaa.

[youtube][/youtube]

Niin, ja sittenhän on tietenkin jigen-ryu.

#12

Kuulin, että japanilaisissa miekkailulajeissa bokken omaksuttiin harjoitusvälineeksi siksi, ettei oikea miekka kärsisi vahinkoa, ei siksi että puumiekka lisäisi parikatan harjoitusturvallisuutta, kuten monesti kuulee sanottavan. Shinain ja fukuroshinain kehitykseen sen sijaan on kuulemma johtanut pyrkimys parantaa harjoitusturvallisuutta ja mahdollistaa vapaa ei-katamuotoinen harjoittelu. Osaako joku vahvistaa tai kumota kuulemani väitteet?

Osaako joku sanoa, minkä kulttuurin piirissä ja minä aikakautena miekkailuharjoittelussa on käytetty harjoitusmiekkoja, jotka on tehty samasta materiaalista kuin esikuvansa, eli teräksestä. Euroopassa tämä on kaiketi ollut ihan yleistä.

#13

Europassa harjoitteluvälineitä on ollut sekä teräksisiä, puisia, nahkaisia että valaanluisia (onko valaan hetulat luuta?). Teräksiset harjoitusvälineet lienee yleistyneet siinä vaiheessa kun teräksestä tuli tuotantomenetelmien tehostuessa ja tuotantomäärien kasvaessa halvempaa. Tämä teräsaseiden halpeneminen siis tapahtui Euroopassa huomattavasti aiemmin kuin Japanissa.

DeusVult · #14

Risto R kirjoitti: OT:
DeusVult kirjoitti: Miekkoja saa aina uusia, ja olisi kohtalaisen järjetöntä järjestelmällisesti opettaa käyttämään asetta niin että sen kolhiintumista joutuu jatkuvasti varomaan - varsinkin jos ja kun se varomiseen käytetty energia on suoraan pois siitä kamppailutehosta.
Poislukien ehkä mahdollisesti joku viikinkitaistelu, jossa pääasiallisena torjuntavälineenä pyrittiin käyttämään kilpeä. Tietty torjuttiin miekallakin jos oli pakko. Kaukaa haettuna "todisteena" heitän sen tyypin sieltä saagoista, joka lainasi miekkaansa ja suivaantui kovasti kun sai sen lommoilla takasin. No se tais ollakin joku perintöloistomiekka.

Jossain saagoissa taisi olla sellainenkin kaveri, joka joutui vähän väliä pysähtymään ja oikomaan miekkaansa jalan alla, kun se hakatessa taipui koko ajan mutkalle.

#15

Leiska kirjoitti: Meil kenjutsussa (koden enshin ryu) ainakin suositaan muovibokkenia puubokkenin sijaan juuri sen takia, että sitten saa mätkiä oikein kunnolla Niinja onhan se paino lähempänä katanan painoa, mutta varsinainen syy kaiketi on juuri, että pääsee huitomaan voimakkaasti

Paljonko painoa tällaisella muovibokkenilla on? Katanan painossakin on paljon vaihtelua, mutta jotain kilogramman luokkaa se usein on. Saako näitä netistä? Onko näitä pääkaupunkiseudulla jollain hyppysissä että pääsisi vähän hypistelemään?

Potku.net

Potku.net