Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. 
Iaiton purkaminen
Valvoja: Valvoja
-
Jussi Ekholm
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 2
- Viestit: 590
- Lauteille: Maaliskuu 2008
- Paikkakunta: Tampere
- Etulaji: Japanilaisten miekkojen tutkiminen
- Sivulajit: Miekkojen keräily
Iaiton purkaminen
Tsuka-iton vaihtamista kannattaa harkita tarkkaan, varsinkin jos on kyse treenimiekasta. Se on sitten taas jo aivan eri vaikeusasteella kuin miekan purkaminen osiin. Niinkuin Arttu tuossa ylempänä jo mainitsi.
Kyllähän käsistään kätevä ihminen varmasti tuon taidon oppii, mutta kokemuksesta voin sanoa että kyllä siinä on hommaa väkertää tsukamakia (minä en ole kätevä käsistäni). Teoriassahan se on tosi helppoa mutta käytännössä ei ihan niin helppoa. Tuo tiukkuus on se kaikkein vaikein osa, kyllähän sen helposti saa kohtuuhyväksi ulkonäöltään, mutta sellainen tiukkuus mitä treenimiekalta vaaditaan on haastavaa.
Kyllähän tällainen miekkojen parissa puuhailu on oikein mukavaa ajankulua, mutta en suosittelisi ottamaan sitä varsinaista treenimiekkaa ainakaan ekaksi projektiksi.
Kuten Jari selitti niin tuolla perinteisellä mekugilla on monia hyviä ominaisuuksia, ja aikanaan se oli varmasti parhaaksi todettu. Ennen vanhaan ja eiköhän tänäkin päivänä Japanissa mekugit on susudake bambusta, eli savustetusta bambusta. Kyllähän nykyaikana on jo jos mitä materiaaleja, jotka sopivat ainakin yhtä hyvin jos ei jopa paremmin.
Minä kyllä yleisesti luotan noiden kestoon vähäisessä käytössäni. Tärkeintä on vaan että se sopii hyvin paikoilleen, eikä ole löysässä. Joskus olen noita vuoleskellut hiukan paremmin sopiviksi jne. Ja mekugin tulisi aina olla paikoillaan kun käsittelee miekkaa, muuten saattaa käydä noita luiskahtamisia. Ainakin yhden tarinan mukaan jenkeissä oli antiikkimessuilla joku koittanut "lyödä" miekalla kokeeksi suburia ja terä oli jatkanut matkaa eteenpäin kun miekassa ei ollut mekugia paikoillaan.
Kyllähän käsistään kätevä ihminen varmasti tuon taidon oppii, mutta kokemuksesta voin sanoa että kyllä siinä on hommaa väkertää tsukamakia (minä en ole kätevä käsistäni). Teoriassahan se on tosi helppoa mutta käytännössä ei ihan niin helppoa. Tuo tiukkuus on se kaikkein vaikein osa, kyllähän sen helposti saa kohtuuhyväksi ulkonäöltään, mutta sellainen tiukkuus mitä treenimiekalta vaaditaan on haastavaa.
Kyllähän tällainen miekkojen parissa puuhailu on oikein mukavaa ajankulua, mutta en suosittelisi ottamaan sitä varsinaista treenimiekkaa ainakaan ekaksi projektiksi.
Kuten Jari selitti niin tuolla perinteisellä mekugilla on monia hyviä ominaisuuksia, ja aikanaan se oli varmasti parhaaksi todettu. Ennen vanhaan ja eiköhän tänäkin päivänä Japanissa mekugit on susudake bambusta, eli savustetusta bambusta. Kyllähän nykyaikana on jo jos mitä materiaaleja, jotka sopivat ainakin yhtä hyvin jos ei jopa paremmin.
Minä kyllä yleisesti luotan noiden kestoon vähäisessä käytössäni. Tärkeintä on vaan että se sopii hyvin paikoilleen, eikä ole löysässä. Joskus olen noita vuoleskellut hiukan paremmin sopiviksi jne. Ja mekugin tulisi aina olla paikoillaan kun käsittelee miekkaa, muuten saattaa käydä noita luiskahtamisia. Ainakin yhden tarinan mukaan jenkeissä oli antiikkimessuilla joku koittanut "lyödä" miekalla kokeeksi suburia ja terä oli jatkanut matkaa eteenpäin kun miekassa ei ollut mekugia paikoillaan.
Jussi Ekholm
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 50 kurkkijaa