Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Harkinnut näiden kaltaisia rookie settejä. Noi "väännä vain kahvasta" vekottimet vaan vaikuttavat mukavan helpoilta. Ehkä mun kannataisi eka ostaa joku kirja...
Jos noista kahdesta valitsisi, niin itse ottaisin Hornadyn. Mielipidehän tämä vain, mutta Hornady on mun mielestä laadukkaampi ja tavallaan "The lataussarja". Siinä olis ruutiannostelijakin
Latailun itse aloitin ihan kurssilla, kävin sellaisen viikon setin, jossa aseseppä oli kouluttajana ja tuli kyllä tarpeeseen.
edit; veikkaan, että ruutiannostelijalla tekee sen 70-120 patruunaa illassa. Jos tekee vaiheittain parina iltana töitä (eka nallin poisto ja hylsyn supistus, sitten nallitus ja ruuti ja luoti), niin parissa illassa saa varmaan ilman hirveetä tuskaa ruutiannostelijalla jonkun 200 patruunaa valmiiksi.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Itselläni on yksinkertainen puristin, jolla on tullut ladattua sekä kiväärille että pistoolille. Kiväärin pateja saa kohtuudella sellaiset 50 illassa, pistoolille tuli enemmänkin kun en punninnut joka täyttöä.
Mitenkäs muuten, en ole pistoolille koskaan itse ladannut, niin kuinkas se luoti siihen hylsyyn saadaan jämähtämään? Supistetaanko se hylsy etukäteen, ennen luodin laittoa vai miten toimitaan?
Mietin tässä, että pitäiskö pistoolin paukkua alkaa lataamaan. Toisaalta se säästö on niin pientä, kun halpaa paukkua on saatavilla 9mm kaliiperissa vaikka miten, että tiedä kannattaako se.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Supistetaan etukäteen, tai ainakin näin teen itse. Mutta esim 357 magissa olen käyttänyt vielä niippausholkkia, joka mukana sarjassa. Luodit tuppaavat muuten valumaan ylöspäin rekyylin voimasta. Kyllä ne luodit muuten esim perus ysissä pysyy ihan hyvin.
Tässä nyt olen mietiskellyt itsekseni tätä lataushommaa. Kun olen tottunut latailemaan lapuan ja sakon luoteja; 6,5g:n luotia ja 8,0g:n luotia ja 9,7g:n luoteja. Niin nytten sitten on tulossa se 300 kappaletta Sierran luoteja ja kaivelin jostain verkosta sille latausta N135 ruudille. N133:lle löytyi ja se oli ihan järkeenkäypä, olisko nyt ollut niin, että 8,0g luoti -> 2,8 tai sinnepäin minimi, sitten 7,1g:n luoti oli vähän vähemmän. Vaikka nyt 7,1g varmint-> N133 -> 2,62-2,99g ruutia.
Niin löysin näille Sierran luodeille suositukseksi 2,9g-3,17g ruutia?? Siis N135:sta. Öh, miten se silleen pomppasi. 6,5g reikäpää on ihan järkevä, taisi olla 2,7-2,8g minimit, 8,0g minimi on 2,7g... Niin yhtäkkiä siihen väliin tulee 7,1g varmint-luoti, johon ohjeistuksena on 2,9g minimi ruutia?
Kuulostaako tuollainen oikein uskottavalta latausarvolta, mitä ootte mieltä?
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Kyllä ne on uskottavia. Homman juju on hylsytilavuudessa ja ruudin täytössä, josta en tosin sen enempää ymmärrä. Mutta katsoppa mistä tahansa muista lataustaulukoista, niin aika käsi kädessä noi kulkee. Ite
asiassa melkein kaikki ruudit on hyvinkin samankaltaisia kun puhutaan satasarjasta, loput on vähän niinku hienosäätöä. Mutta jos noi olisi tehty niin saakelin herkiksi ja vaarallisiksi, niin ittensä loukanneista sais lukea viikoittain lehdistä. Eli aika turvallista puuhaa vaikkei menis ihan niinku aina kirjassa lukee, kuhan sinne päin. MUTTA TEHKÄÄ SEN KIRJAN MUKAAN SILTI!
Tuossa kun kerran latailin 222:a niin huomasin eri hylsysarjojen olevan hieman eri tilavuuksisia. Kaikki olivat Sakon hylsyjä, mutta kannan paksuus vaihteli, samalla ruutimäärällä osumapiste hieman vaihteli.
Itse mietin tässä, että mitäs jos tekisi luodeista jaon kahtia silleen, että mikrometrimitalla halkaisijat ja paksut/ohuet luodit eri nippuun? Tai painon mukaan ruutivaa'alla luodit?
Onhan tuo hirveetä hifistelyä, mutta tutkailin tuossa esim. luotien painoja, mittasin ruutivaa'alla äsken kokeeksi 8,0g luoteja ja sellaisia 0,01g-0,02g:n heittoja oli suuntaan tai toiseen. Ei niitten mittaukseen hirveitä aikoja menisi, jos jaottelisi esim. "raskaat 8 grammaset" ja "kevyet 8 grammaset" laatikoihin. Vai oliskohan tosta hyötyä...
Mietin, että jos käsin valikoisi samankaltaiset luodit samaan nippuun ja ampuisi niitä, mahtaisko siitä olla hyötyä? Eikös tarkkuusluodit ole poikkeuksellisen pienellä toleranssilla valikoituja?
Hylsyinä oon käyttänyt lapuan tehdaspaukkujen hylsyjä. Niille olis varmaan hyväksi puhdistus välillä, täytynee ostaa puhdistusrumpu, ellei mitään fiksua kotikonstia siihen ole.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Pitäisköhän testata, nyt kun on kunnon optiikkaa aseen päällä. Voishan sitä valikoida halkaisijan mukaan vaikka 20 patruunaa ja koettaa ampua mahdollisimman hyvin kasoja, sitten verrata valikoimattomiin. Hmm.
Tietysti kuulostaa jo itsestänikin vähän viilaukselta. Mutta täytynee seuloa noista 8 grammaisista sellainen 20 luodin setti, joissa halkaisija on mahd. lähellä toisiaan ja kokeilla.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Jos sun vempeleet ei ole ihan kellosepän luokkaa, siis aseet, niin unohda. Tiedän toki tyyppejä, jotka on kasa-ammunta hommissa katkoneet jopa ruudin jyviä. Tokihan jos se on harrastuksen juju niin mikäs siinä, hehee...
Mutta jos tarkotuksena on tehdä latauksia normi pyssyjen mestariosumille, niin kyllä niihin normi kaavat riittää. Olen ite tehnyt aikoinani tulkkaustakin intissä, vaikka paukut oli kaikki yks yhteen. Ehkä ne ei joskus olleet vinkuroita, joten hifistelyä nyt, kuten sanoit.
Kävin tässä taas noilla itseladatuilla ampumassa, matka oli 240 metriä. Tein 10cm:n ympyrän, johon sitten aloin ampua; ensin meni alle (oletetusti), sitten 7 naksua ylös ja osumat rupesi ottamaan "ympyrän yläneljännekseen". Hassun näköistä katsella isosta kiikarista, kun luodinreiät näkyy vielä hienosti 240 metristä paperista. Ammuin pari kasaa ja tavallisella mitalla mitattuna molemmat alle 3cm:n kasoja tuolta matkalta. Ei ollut nyt mikrometrimittaa mukana, kun olin varustautunut supin kyttäykseen samoilta paikoilta.
Noh, ammunnan jälkeen sitten jäin makailemaan telttapatjalle, jouduin odottamaan paikallaan yli 2 tuntia. Odottelin ehkä noin kello 13.30 -> 16.02. Kello 16.02 (katsoin kännykästä), tuli supikoira haaskalle syömään kalaa. Matka se sama 240 metriä, taulu oli tarkoituksella kalahaaskan vieressä (6 tonnin kalakasa).
Rauhassa tähtäsin, odotin, että supikoira jäi syömään kalaa ja kun se repi sitä siinä, painoin liipaisinta. Vilkaisu kiikarista, pari kertaa keikutti päätään ja takamus alhaana. Osuma oli selvästi hyvä, pää painui alas ja henki pois. Jäin vielä tarkkailemaan elonmerkkejä, mutta mitään ei supikoirassa enää tapahtunut. 8g:n leikkurilla ampusin ja osumakohta oli mielestäni lavoilla. Selvästi sama kävi, kuin tähtäysympyrän kanssa, eli hiukan ylävoittoisesti ammuin ja todennäköisesti selkäranka ainakin katkesi. Elonhetkiä ei montaa osuman jälkeen ollut, supi lyyhistyi niille sijoilleen.
Kolmas supikoira jo samalta matkalta tälle viikolle, ihan kohtuullisen hyvä saldo. Yksi pääsi karkuun 3 supikoiran setistä edellisellä kerralla, kun se lähti liikkumaan ja koetin ampua 240 metriin liikkuvaa elukkaa. Ei vaan osunut, vauhtia oli liikaa, vaikka peltoaukeaa riittikin hyvin tähtäämiseen.
“Tallella ikä eletty, sanotaan. Kokemuksia karttuu, monesta asiasta voi huokaisten sanoa: herrankiitos kun on tuokin temppu jo tehty.”
― Veikko Huovinen, Mikäpä tässä
Intissä kai aikanaan tulkattiin koska luodin valmistuksessa käytetyt muotit eli mallit kuluivat ja vain alkusarja oli mitoissaan. Nykyään lie pitävät parempien materiaalien vuoksi kutinsa paljon pitempään, joten tulkkaustarvekin on vähentynyt.
Meikäläisissä oloissa kuitenkin ruuti pitäisi valita mahdollisimman laajan lämpötila-alueen mukaan tai sitten vakioida sitä lämpötilaa jollain tavalla, muistelen joidenkin ruutien olevan pakkasherkkiä.
