Suomen Kansallimuseon miekat

[Jussi Ekholm]

Nolottaa myöntää, mutta enpä ollut aikaisemmin käynyt Kansallismuseossa... Miekkojahan tietysti menin sinne katsomaan, ja kyllä oli ehdottomasti käynnin arvoista. Pääasiassahan menin katsomaan viikinkimiekkoja, ja Ian Peircen kirjassa kun on tietoa useammasta siellä olevasta miekasta. No ikävä kyllä museolla oli hyvinkin vähän tietoa miekoista paikanpäällä kun puhuin henkilökunnan kanssa, neuvoivat että täytyisi olla arkeologeihin yhteydessä, toivottavasti joskus saan senkin aikaiseksi, olisi hienoa kuulla niistä lisää. Vinkkasin henkilökunnalle tuota Ian Peircen kirjaa kirjakauppaan, jotta jos joku toinen miekkahörhö kyselee tietoa, niin siinä on tietoa muutamasta.

Tässä on vähän yleissilmäystä miekoista, kuvasin pääasiassa itse viikinkikamaa, mutta on minulla n. 100 kuvaa yhteensä. Paljon hienoa katseltavaa museossa, pahoittelut laadusta ja kuvakulmista, heijastukset vain pilasivat muutamia kuvia ja täytyi vaihtaa kuvakulmia.

Ensin 2 yhdenkäden, 2 kahdenkäden, korikahva, ja miekka josta luki että muistuttaa n. 1600 paikkeilta miekkaa, mutta ei sovi täysin aikakauteen, ja kuvauksessa mainittiin 1850 paikkeilta alkanut kopiointi, joten en osaa sanoa mikä tämä on. 1300-1600



30-vuotinen sota. 1618–1648



Näissä miekoissa oli hyvä valaistus. 1620-1690, koristeellisia miekkoja, näin ensimmäisen Passaun suteni.




Käyriä miekkoja 1750-1800



Kuva värähti mutta olikohan nämä 1800-1895 (nämä miekat eivät oikein kiinnosta minua, joten en lukenut niin tarkkaan)



Sitten alkaa viikinkikama. Museossa on n.30-40 varhaista miekkaa (jotkut melko hyvässä kunnossa osa osittaisia). Kannattaa ehdottomasti käydä paikanpäällä katsomassa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni ULFBERHT ja INGELRII miekkoja, ja terissä oli myös muita nimiä mitä en vielä oikein ymmärrä.







Kannattaa ehdottomasti piipahtaa Kansallismuseossa.

[Aihki]

Kannattaa ehdottomasti piipahtaa Kansallismuseossa.

+++

Tällaiselle museofriikille kuin minä siellä käynti on aina juhlaa, ongelmana, että siellä pyrkii tulemaan nälkä.

[saarikko]

Kuva värähti mutta olikohan nämä 1800-1895 (nämä miekat eivät oikein kiinnosta minua, joten en lukenut niin tarkkaan)




Kannattaa ehdottomasti piipahtaa Kansallismuseossa.

Miekkoja, joilla Ruotsi(-Suomi) pidettiin suurena ja joilla käydyistä taisteluista vieläkin laulamme, Prkle! Karoliinimiekkoja 1600-luvun lopulta ja 1700-luvulta.

[Jussi Ekholm]

Kiitoksia korjauksesta, tuossa piti minulla olla alunperin 1700-, mutta todellakin nuo taitavat olla jo osa ennen sitä. Eli sotilasmiekkojen yhtenäismallit taisi olla se oikea teksti ja 1600-luvun loppupuoli - 1800-luku taisi olla se oikea aika? Minulla ei ole kunnon kuvaa näiden teksteistä, koska en kuvannut niitä kun nämä eivät minua niin kiinnosta. Kuitenkin toisien tekstiä kuvatessa näistä näkyy vähän sivunkulmaa. Eli "1600-luvun loppupuolella muotoutuivat miekkamallit, jotka jäivät käyttöön 150 vuodeksi."

[JukkaS]

Sitten alkaa viikinkikama.

Hyi samperi kun säikähdin ensimmäistä kuvaa katsoessa! Vissiin vain heijastuksesta johtuu, että suontaan miekan terä näyttää olevan poikki?

Mutta joo, tuolla on kyllä hienoja miekkoja, etenkin jos viikinkiajan miekat (ja kirveet) kiinnostavat. Suosittelen lämpimästi kaikille.

[Jussi Ekholm]

Siinä oli vain teippiä. Veikkaisin että miekalle suoritetaan mahdollisesti huoltotöitä, ja siihen lätkäistiin teippiä siksi aikaa. Saanpahan hyvän syyn käydä joku kerta uudestaan, että tulee sekin nähtyä kun onhan se yksi kuuluisimpia suomalaisia miekkoja.

Kyllä tuossa viikinkitavarassa on jotain niin vetovoimaista, tullut taas siitä lueskeltua. Tässä yksi erittäin hyvä Mikko Moilasen artikkeli Arkeologia Nyt lehdessä: http://koti.mbnet.fi/~arkeonyt/arkeonyt/AN 2006_3.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

Tuollaista kaikkea taustatietoa pitäisi minusta olla museoissa vaikka kuinka. Parempi että olisi liikaa tietoa, vaikkei sitä kukaan lukisikaan...

[DeusVult]

Onko kukaan yrittänyt järjestää museoon niin sanottua käpälöintisessiota? Eli että pääsisi valvotuissa olosuhteissa "tyyppaamaan" niitä miekkoja ja aseita jotka eivät ole näytteillä? Itse olen Briteissä osallistunut muutamaan tuollaiseen ja Italiassa kerran (tosin se taisi olla yksityiskokoelma), ja ovat kyllä olleet todella antoisia ja opettavaisia tapahtumia, jos noin niinkuin vanhat aseet kiinnostaa muutenkin kuin vain "kuolleina" lasin takaa tiirailtavina taide-esineinä. Jotenkin voisi kuvitella että Suomessa sitten taas jos tiedustelisi mahdollisuutta moiseen, olisi vastais jotain tyyliin: "MITÄ?!? EIHÄN NIIHIN NYT HERRANJESTAS SAA KOSKEA!!!" Toivottavasti olen kuitenkin väärässä...

[Risto R]

Joo. Kuopion kulttuurihistoriallisessa museossa kävin kattomassa, kuvaamassa ja mittaamassa yhtä pitkämiekkaa, joka on aikoinaan löytynyt kotipaikkakunnalta. Ei saanut koskea. Museoväki on erittäin varovaista noiden esineiden suhteen, koska heidän työnsä pääasiallinen on säilyttää ne. Tosin kuulin että myöhemmin joku jolla oli hieman parempi syy esittää, sai pidellä kyseistä asetta. Asia siis saattaisi olla eri, jos olisi alan tutkija. Kummallisen vähän on muutenkin tehty esinetutkimusta aiheesta, kun aineistoa kuitenkin ihan kohtalaisesti on. Esim mitään koottua listaa tjsp ei taida löytyä. Tuo Kuopion museon miekkakin oli jäänyt Miekka Suomessa kirjastakin pois....

[DeusVult]

Museoväki on erittäin varovaista noiden esineiden suhteen, koska heidän työnsä pääasiallinen on säilyttää ne.

Huolensa on sinänsä turha että on niitä aseita kosketellut tässä vuosisatojen saatossa varmaan aika monet ihmiset, eikä ne ole siitä mihinkään hajonneet. Toki jos joku miekka tai muu on niin huonossa kunnossa (ns. excavated condition) että se voi oikeasti katketa jos sen ottaa käteen niin sitten ymmärrän toki, mutta mikään vähänkään parempikuntoinen ase ei kyllä mene pitelystä rikki. Nehän on suunniteltu sitä varten että niillä hakataan ihmisiä!

Tosin kuulin että myöhemmin joku jolla oli hieman parempi syy esittää, sai pidellä kyseistä asetta. Asia siis saattaisi olla eri, jos olisi alan tutkija.

Aika surullista sinänsä, jos näin on. Kyse on kuitenkin tavallaan koko kansan yhteisistä esineistä, ja jos ainoat ketkä niitä pääsee kunnolla läheltä katsomaan on jotain kuivia akateemikoita joilla ei välttämättä ole mitään käsitystä siitä miten niitä on oikeasti käytetty... Näin saadaan kyllä jengi vieroitettua koko ajan entistä tehokkaammin omasta historiastaan.

[MarkoS]

Olikos Risto kyseessä ns. Valtimon miekka? Jos se oli se joka on esillä, se ei edes ole alkuperäinen vaan yhden kiltalaisen tekemä kopio Jonka ajoituskin on totaalisesti pielessä. Arvio iästä tehty 1800-luvulla, eikä sitä voi enää muuttaa... juupajuu. Tämä kuvaa museoväen suhtautumista noin yleensäkin. Vain ko. alan koulutuksen saanut voi ymmärtää näiden asioiden päälle. No, onhan siellä seassa ihan hyviäkin tyyppejä.

Mutta jos väkeä kiinnostaa käydä kansallismuseon tavaroita ihmettelemässä, voisin hieman järjestellä ja kysellä mahdollisuuksia. Ja itse asiassa keskusvarastolla on enemmän tavaraa kuin Helsingissä, mutta ongelmana on se että pitää etukäteen tietää mitä on hakemassa. Hieman hankalaa jos ei tiedä mitä siellä on

[diesel 64]

KANSALLISMUSEON TAPAHTUMAT

to 8.11.2012 klo 12
Miekkojen historiaa, 1. krs esihistorian näyttelyhuone 103

http://www.nba.fi/fi/kansallismuseo/tapahtumat" onclick="window.open(this.href);return false;

[wille]

Kiitos vinkistä!

[Jussi Ekholm]

Mutta jos väkeä kiinnostaa käydä kansallismuseon tavaroita ihmettelemässä, voisin hieman järjestellä ja kysellä mahdollisuuksia. Ja itse asiassa keskusvarastolla on enemmän tavaraa kuin Helsingissä, mutta ongelmana on se että pitää etukäteen tietää mitä on hakemassa. Hieman hankalaa jos ei tiedä mitä siellä on

Mikäli tälläinen mahdollisuus sattuisi joskus onnistumaan, niin olisin kyllä kärppänä paikalla. Olisi mahdottoman upeaa päästä näkemään aseita asiantuntevassa seurassa.

Toisaalta ymmärän kyllä hyvin museoväkeä, joillekin ihmisille kun ei tunnu uskaltavan antaa edes mitään halpaa uustuotantomiekkaa käteen (kokemusta on). Toisaalta taas monet ymmärtävät hyvin aseiden käsittelyn etikettiä.

Ymmärrän kyllä myös tämän tutkijanäkökulman, itse voin sanoa, että eurooppalaisista miekoista en osaisi sanoa mitään, se olisi vain mahdollisuus päästä näkemään niitä. Japanilaisista voisin jo jotain fiksua sanoakin. Eli on luonnollista, että jonkin alan asiantuntijat pääsevät hieman helpommin katsomaan tiettyjä tavaroita.

Ymmärän hyvin tuon museoväen varovaisuuden, sillä minusta meillä keräilijöillä on sama tavoite, säilyttää esineet tuleville sukupolville. Varsinkin osa noista viikinkimiekoista näytti olevan melko varovaisesti käsiteltävässä kunnossa.

Tuossa Mikko Moilasen artikkelissa on maininta, että Suomesta on löytynyt n.100 säiläkirjoitusmiekkaa, joista vähän vajaa kolmannes on ULFBERHT-kirjoituksella. Siinäkin olisi jo tutkimuksen aihetta kerrakseen, kyllä olisikin upea työ tutkia miekkoja työkseen. (ehkä sitä täytyisi tosin 90% työstä olla jotain muutakin, ei kai kukaan pelkästä miekkojen tutkimisesta maksaisi).

Harmi että tuo luento osuu tuollaiseen päivään ja kellonaikaan...

[Waelceasig]

Mutta jos väkeä kiinnostaa käydä kansallismuseon tavaroita ihmettelemässä, voisin hieman järjestellä ja kysellä mahdollisuuksia.

Minä olen heti mukana! Luulisin, että rakas aviopuoliskoni myös (JukkaS).

Tuossa Mikko Moilasen artikkelissa on maininta, että Suomesta on löytynyt n.100 säiläkirjoitusmiekkaa, joista vähän vajaa kolmannes on ULFBERHT-kirjoituksella. Siinäkin olisi jo tutkimuksen aihetta kerrakseen, kyllä olisikin upea työ tutkia miekkoja työkseen. (ehkä sitä täytyisi tosin 90% työstä olla jotain muutakin, ei kai kukaan pelkästä miekkojen tutkimisesta maksaisi).

Tämäkin saattaa olla tuttu juttu, mutta myös Anne Stalsberg on kirjoittanut Ulfberhteistä: http://jenny-rita.org/Annestamanus.pdf" onclick="window.open(this.href);return false;

[Risto R]

Heh, hyvin ennustettu Jussi, sillä nyt noista ULFBEHRT ja muista säiläkirjoitusmiekoista on tehty se tutkimus. Todellä hyvää sittiä, pitäs vielä päästä lukemaan ite väikkäri. Jotenkin olen ollut vähän samaa mieltä aiemmin, mutta nyt näyttäisi olevan vähän todisteitakin kotimaisen tuotannon puolesta.



Lainaan tekstin tähän, jos vaikka häviää ajan saatossa.

paljastus:

Rautakauden arvomiekka oli Suomessa luultua yleisempi
Tiede&tutkimus
28.01.2016 11:32

Suomesta löydettyjä nuoremmalle rautakaudelle ajoittuvia, säilämerkein varustettuja miekkoja on luonnehdittu mannereurooppalaisiksi arvoesineiksi. Mikko Moilasen väitöskirja kuitenkin esittää, että näitä miekkoja valmistettiin myös paikallisesti ja hyvin runsaasti.

Nuoremmalla rautakaudella eli pääosin viikinki- ja ristiretkiajoilla (noin 800–1200 jKr.) Euroopassa yleisesti käytössä olleissa miekkatyypeissä tapahtui huomattavia muutoksia. Kahvojen materiaalit, sekä niiden valmistus- ja koristelutekniikat kokivat muutoksia, minkä lisäksi kehittyi uusi säilätyyppi, jossa oli keskellä erilaisista rauta- ja teräslaaduista upotettuja kirjaimia ja merkkejä.

– Viikinkiajalla yleisiä olivat seppien nimet sekä symboliset kuviot, kun taas ristiretkiajalla uskonnolliset lauseet ilmensivät kristinuskon kasvavaa merkitystä, Moilanen kertoo.

Suomessa – kuten muuallakin Euroopassa – on ollut se yleinen käsitys, että nämä niin sanotut säiläkirjoitusmiekat olivat peräisin keskieurooppalaisista merkkipajoista, joissa taidettiin kyseinen tekniikka. Näiden pajojen tuotteet tietysti katsottiin laadukkaiksi huippuvalmisteiksi, minkä vuoksi niitä pidettiin loistoesineinä.

Moilanen kartoitti väitöstutkimuksessaan Suomen nuoremman rautakauden miekka-aineistosta nämä rautaisia säilämerkkejä käsittävät miekat, joita oli yllättävän suuri määrä, peräti 151, huolimatta siitä, että täysin koko aineistoa ei ollut mahdollista käydä läpi tutkimuksen puitteissa.

– Tämä luku on suurempi kuin monessa muussa Euroopan maassa, vaikka Suomea on usein pidetty kyseisellä aikakaudella syrjäseutuna ja sivussa erityisesti viikinkien reiteistä, Moilanen sanoo.

Perinteisesti arkeologit ovat perehtyneet miekkoihin erilaisten luokittelujen kautta. Näiden ohella Moilanen otti aineistoon luonnontieteellisen näkökulman, ja tutki miekkojen teriin käytettyjä materiaaleja metallurgian keinoin. Vaikka metallurgisia analyyseja oli mahdollista tehdä vain otokseen miekkoja, Moilanen havaitsi, että sekä materiaalit että miekkojen valmistustekniikat ovat vaihdelleet suuresti.

– Joukossa on taistelukäyttöä kestäviä teriä, mutta myös yllättävän huonoja teriä. Sepät eivät ole aina kyenneet valmistamaan hyvää miekanterää, johtuen jo kelvottomista materiaaleista. Tai sitten sepän ammattitaito on ollut kyseenalainen, Moilanen kertoo.

Tämän lisäksi osa materiaaleista viittasi muun kuin keskieurooppalaisen rautamalmin käyttöön. Paikallista eli skandinaavista tai jopa suomalaista valmistusta tukee myös kokeellisen tutkimuksen myötä syntynyt havainto, että rautaisia säilämerkkejä on saatettu valmistaa hieman eri keinoin, eivätkä tekniikat ole niin vaikeita, että vain mestari taitaisi ne.

Moilanen suoritti taontakokeet itse kisälliperiaatteella saamansa sepänkoulutuksen turvin, ja takoi kaikkiaan kolmetoista miekansäilää tutkimustaan varten.

Silmiinpistävää Suomen aineistossa oli, että lähes jokainen luetteloitu säiläkirjoitusmiekka oli uniikki, erityisesti kirjoitusten ja motiivien sisällön suhteen sekä niihin käytettyjen materiaaliratkaisujen osalta.

– Mielenkiintoisia olivat myös kirjaimia imitoivat merkit, jotka eivät olleet symbolisia tai geometrisia kuvioita, mutta eivät puhtaita kirjaimiakaan. Näitä esiintyy muutamia Skandinavian aineistossa ja kaikista eniten Suomessa, Moilanen sanoo.

Hän pitää juuri näitä miekkoja karkeimpina keskieurooppalaisten mallien kopioina, joiden valmistus olisi ollut meilläkin mahdollista. Aineisto antaa vahvasti olettaa, että nämä miekat eivät ole vain parista pajasta peräisin, vaan niiden takana on koko joukko eri alueilla vaikuttaneita käsityöläisiä.

Yksi Moilasen huomaama piirre oli iskujälkien esiintyminen joissakin hyväkuntoisissa miekkalöydöissä.

– Näyttää siltä, että säiläkirjoitusmiekkoja käytettiin taistelutilanteissa siinä kuten muitakin aseita. Toki merkit ovat lisänneet miekan arvoa ja kysyntää markkinoilla, ehkä korostaen sen mannermaista alkuperää. Merkkejä saatettiin arvottaa myös paikallisten uskomusten, symboliikan tai muodin mukaan. Oletus tämänkaltaisen paikallisen aseteollisuuden olemassaolosta vaikuttaa vahvasti käsityksiin sepäntyön tasosta ja heidän tuotteidensa markkinoista eritoten Pohjoismaissa, Moilanen toteaa.

Filosofian maisteri Mikko Moilanen esittää väitöskirjansa Marks of Fire, Value and Faith. Swords with Ferrous Inlays in Finland during the Late Iron Age (ca. 700–1200 AD) julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 6. helmikuuta.

Vastaväittäjänä on professori Janne Vilkuna (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena professori Jussi-Pekka Taavitsainen. Tilaisuus on suomenkielinen.

FM Mikko Moilanen on syntynyt vuonna 1981 ja kirjoittanut ylioppilaaksi 2000 (Kymenkartanon lukio, Heinola). Korkeakoulututkintonsa (FM) Moilanen suoritti 2007 Turun yliopistossa. Väitöksen alana on arkeologia.

Mitä tulee muuten noihin ketjun alussa näkyviin miekkoihin, niin nuo todella pitkäkahvaiset "pretzel-väistimelliset"miekat on sellainen vissiin pohjoismainen erikoisuus, joita on Suomessakin muutama. Yks tosipitkäkahvainen löytyy esim Hämeenlinnasta. Jotenkin on semmonen kutina että noilla pitää olla ollut joku tietty käyttötyyli/tarkoitus, joka on ollut tälle alueelle ominaista.

Ja Markolle hieman myöhässä vastauksena että kyseessä ei ollut kopio mitä mittailin (se on Joensuussa) vaan ihan originaalia pääsin katselemaan.