Kirjoitanpas pikku pätkän tachista.
Yleensä kaikki mieltävät katanan japanilaiseksi miekaksi. Melko harva tietää katanan edeltäjän tachin. Tachi on ehkäpä "se" japanilainen miekka, koska Japanissa miekan teon kulta-aikana Kamakura-kaudella tachi oli vallitseva miekkatyyppi. Katanaa ei tähän aikaan vielä ollut. Katana syrjäytti tachin valta-aseman vasta Muromachi-kaudella sodankäynnin muuttuessa.
Tacheja on periaatteessa kahta tyyppiä, suoria ja käyriä. Suorat tachit ovat varhaisia japanilaisia miekkoja, jotka ovat muodoltaan sen ajan kiinalaisen miekan mukaan tehtyjä ja suuri osa suoraan kiinasta tuotuja. Käyräteräinen tachi on ensimmäinen japanilainen miekkatyyppi. Käyräteräinen miekka, jossa on shinogi (harjanne), osoittautui käytössä paljon paremmaksi kuin litteämpi suora miekka. Tämä muutos miekkatyypissä tapahtui asiantuntijoiden arvioiden mukaan Heian-kauden lopulla (n.1000).
Käyräteräinen tachi oli siis vallitseva miekkatyyppi Heian-kauden lopulta Muromachi-kauden alkuun. Tachin muoto kuitenkin muuttui vuosisatojen kuluessa. Ei voi sanoa että olisi ollut vain yksi tachi-tyyppi, vaan muodon perusteella saa määritettyä aikakautta. Heian-kauden lopun sirosta tachista siirryttiin Kamakura-kauden klassiseen muotoon. Sitä seurasivat Nambokucho-kauden suuret odachit. Muromachi-kauden alun tachit taas olivat jo paljon lyhyempiä. Tässä olisi lyhyt stereotyyppinen tachin kehityskaari. Tietenkin on aina otettava huomioon että kaikkina aikakausina on tehty erilaisia tacheja, ylläoleva on vain aikakauden stereotyyppi.
En olekaan linkittänyt vielä tätä NBTHK:n loistavaa kuvaa stereotyypeistä tähän ketjuun. Tuossa kun miekka kääntyy on vaihtuminen tachista katanaan. Kuvassa aika kulkee oikealta vasemmalle.
Markus Sesko on kirjoittanut esimerkiksi aivan loistavan artikkelin Kamakura-kauden tachin muodon muutoksista, ja siitä kuinka monenlaisia variaatioita on:
http://markussesko.wordpress.com/2013/0 ... de-shapes/" onclick="window.open(this.href);return false;
Tachia kannettiin vyöstä terä alaspäin roikkuen. Tachilla oli aikakausien varrella monia erilaisia sovitteita. Seuraavaksi tässä on muutama tachille yleinen koshirae (sovite) tyyli. Otan tähän vain muutaman esimerkiksi, sillä näitä on todella monia erilaisia.
Ylempi koshiraetyyli on nimeltään itomaki no tachi. Nimi tulee siitä kun miekan tsuka (kahva) ja sayan (tupen) yläosa on punottu tsukamakilla. Aikaisimmat tämän tyylin miekat ovat Kamakura-kaudelta. Alunperin nämä miekat olivat käytännön tarkoituksiin tehtyjä, mutta Edo-kaudella näistä tuli seremoniallinen koshirae.
Alempi koshirae on kuro-urushi tachi. Suoraan käännettynä mustalakattu tachi. Tämä oli yksinkertainen ja käytännöllinen koshiraetyyli.
Ylhäällä on hyogogusari tachi. Tämä koshiraetyyli sai alkunsa Heian-kauden lopulla, ja oli suosionsa huipulla Kamakura-kaudella. Koshiraen nimi viittaa miekan obitoriin (kannattimiin), jotka ovat metalliketjua.
Alempi koshirae on kuro-urushi tachi. Suoraan käännettynä mustalakattu tachi. Tämä oli yksinkertainen ja käytännöllinen koshiraetyyli.
Kuten tästä saattaa ehkä arvata, tachi on oma suosikkini miekkatyypeissä. Keräilyni on tällä hetkellä keskittynyt niihin ja minulla on 2 tachia. Kumpikaan niistä ei kuitenkaan ole aivan aikakauden stereotyypin mukainen.
Ylempi tachi on signeerattu Kanemoto. Kyseessä on Mino-terä, ja se on arviolta 1400-luvulta. Miekka on muotonsa puolesta jopa vanhemman näköinen, mutta se on epätodennäköistä. Miekka ei ole kuuluisan Kanemoto-linjan työtä, vaan todennäköisesti niitä vanhempi. Minulla on kirjoissa 2 hyvin tuntematonta Kanemoto seppää 1400-luvulta, ja on mahdollista että seppä on meikan more (ei kirjoissa). Vaikka miekassa on paljon virheitä, mutta siinä on yhä jäljellä minulle tärkeä muoto sillä miekka on ubu nakago (alkuperäinen ruotu), eli sitä ei ole lyhennetty. Miekan nagasa (terän pituus) on 84,6 cm ja sori (kaarevuus) on 2,5 cm.
Alempi tachi on signeerattu Kuninobu. Edes NBTHK:n asiantuntijapaneeli ei osannut osoittaa provinssia, mutta ajoitus on Nambokucho-kaudelle. Muoto on toinen Nambokucho-kauden kahdesta tyypistä. Suuret tachit olivat yleisiä Nambokucho-kaudella, mutta myös pienempiä tacheja tehtiin. Nambokucho-kaudella toimi muutamia Kuninobuja kirjojen mukaan, mutta todennäköisesti tämä ei ole kenenkään heistä tekemä, koska NBTHK ei osoittanut provinssia. Seppä on todennäköisesti meikan more, eikä häntä ole mainittu kirjoissa. Tässäkin miekassa on jonkin verran virheitä, mutta se on vain hyväksyttävä minun tasollani tacheissa.
Miekan nagasa on 67,2 cm ja sori 1,8 cm.
Suurta osaa Kamakura- ja Nambokucho-kausien tacheista on lyhennetty paljon (o-suriage). Tässä tapauksessa suurin osa alkuperäisestä nakagosta menetetään, tai miekkaa lyhennetään niin paljon ettei alkuperäistä nakagoa jää ollenkaan jäljelle. Signeeraus menetetään yleensä sen mukana. Miekan lyhennyksestä kiinnostuneille tämä Usagiyan artikkeli on hyvää lukemista:
http://www.ksky.ne.jp/~sumie99/suriage.html" onclick="window.open(this.href);return false;
Tässä oli lyhyt intro tacheihin. Kyllähän näistä riittäisi juttua vaikka kuinka, mutta koitin pitää tämän sellaisena että tämän jaksaa lukaista läpi.