BJJ:n peruskurssit

[bodyguard]

Aikani kuluksi väsäsin tällaisen hölmön(?) topicin. Eli kokemuksia BJJ:n peruskursseista. Ne kun tuntuu vaihtelevan aika paljon seurojen välillä. Toisissa tarvitaan bjj puku, toisissa ei. Toisissa otetaan peruskurssilla ip-juttuja enemmän, toisissa panostetaan siihen sporttipuoleen. Sellaisenkin kuulin peruskurssista että "peruskurssilla ei tarvita lainkaan suojia" tarkoittaako tuo siis sitä että peruskurssilla ei sparrata lainkaan?

[chamos]

BJJ-sparrissa (siinä sporttiversiossa) ei oikeastaan tarvita suojia. Jotkut päättävät käyttää alasuojia, mikäli kulkusille kolisee, mutta kovat alasuojat ovat virallisten kilpailusääntöjen mukaan kielletyt, eli eivät selvästikään elintärkeät. Hammassuojia käyttävät jotkut myös (lähinnä sellaiset, jotka ovat ahdistuneet kasvojen päältä tehdyistä kuristuksista), mutta täysin vapaaehtoista on myös tämä. Lähinnä luulen siis, että tuolla "ei tarvita lainkaan suojia"-lauseella pyritään ehkäisemään pelkoa, että kurssimaksun jälkeen käykin ilmi, että tulee hankkia omaisuuksien arvosta suojausta. Kaikki suojaus on vapaaehtoista (vrt. vaikkapa nyrkkeily, jossa suojaus suojelee paitsi itseä, myös toista).

Peruskurssille osallistuneena ja sen harjoituksia ohjanneena voin osaltani kommentoida aihetta myös laajemmin. Seurassamme on käytössä brasilialaisen pääopettajamme opetusohjelma, jossa käydään läpi lajin perustekniikat (hänen näkökulmastaan). Osa tekniikoista on itsepuolustusta, osa enemmän sporttipuolta. Huomion arvoista on kuitenkin, että peruskurssitekniikoihin ei kuulu esimerkiksi X-guard tai muut puhtaat sporttijutut, vaan myös kilpailutekniikoita katsotaan, erityisesti kurssin mielenkiinnon tähän kohdistuessa, katu- ja ip-näkökulmasta.

Mitä pukuun ja sen tarpeeseen tulee, saa seurassamme halutessaan käydä vaikka koko kurssin läpi t-paidassa ja shortseissa/verkkareissa. Kurssin alussa kuitenkin mainitaan, että joitakin tekniikoita on helpompi (huom. ei välttämätöntä) harjoitella puvun kanssa. Harjoituksissamme on ongelmitta harjoiteltu esimerkiksi kauluskuristuksia t-paidoin.

Tiedän sparrista peruskurssin aikana olevan monenlaisia näkemyksiä. Jonkun mielestä sparrata ei kuulu lainkaan, jonkun mielestä alusta lähtien. Kaverini, joka aloitti toisella paikkakunnalla BJJ:n, loukkasi selkänsä ensimmäisten harjoitusten "sparrailussa" niin, ettei enää toisiin harjoituksiin selvinnyt (muukin urheilu jäi pitkäksi aikaa). Ja kyse oli kuitenkin erittäin hyväkuntoisesta, kokeneesta kamppailu-urheilijasta. Toisaalta ymmärrän mahdollisen turhautumisen, mikäli kurssin aikana ei sparrata laisinkaan. Kyllähän sitä tekee mieli päästä kokeilemaan, miten opittu toimii.

Oma näkemykseni on se, että aivan aluksi sparria ei tule missään tapauksessa harjoittaa. Mielestäni sparraaminen ilman harjoiteltua tekniikkaa on kuin yrittäisi hakata nauloja kämmenellä. Pakko vetää voimalla, vaikka kuinka sattuisi. Kurssin loppupuolella voidaan kuitenkin alkaa harjoittaa ns. positiosparria kyseisissä treeneissä opetetusta positiosta, josta molemmille osapuolille tehdään selväksi, millaiseen suoritukseen pyritään. "Voittaja" eli tavoitteessaan onnistunut saa jäädä, ja uusi pari tulee paikkaamaan, ja jälleen yritetään samaa. Kun pääpositiot (mm. guard, mount, side position) on käyty läpi muutamaan otteeseen, voidaan alkaa jo harjoittaa ns. normaalia sparria (polviltaan, pystyremuamisessa tulee alkuun liikaa vahinkoja). Vetäjänä olen kuitenkin huomannut tässä vaiheessa olevan erittäin tärkeää kiertää salissa ehkäisemässä nivelten rikkomisia, päästä puristamisia ja muita alkuvaiheen kömmellyksiä.

Kovasti subjektiivinen kuvaus yllä, mutta seurani noudattelee, minusta riippumattomista syistä, hyvinkin pitkälti tällaista linjausta.

[bodyguard]

]BJJ-sparrissa (siinä sporttiversiossa) ei oikeastaan tarvita suojia. Jotkut päättävät käyttää alasuojia, mikäli kulkusille kolisee, mutta kovat alasuojat ovat virallisten kilpailusääntöjen mukaan kielletyt, eli eivät selvästikään elintärkeät.

Mitkä ovat pehmeät alasuojat? Kyllä ainakin itse mielelläni käytän hammassuojia mattopainissa siitä syystä että aina välillä kolahtelee leuat/päät yhteen ja se hampaan korvaaminen on kallisa lystiä, vaikkei kovin todennäköinen vamma olekkaan.

Kurssin loppupuolella voidaan kuitenkin alkaa harjoittaa ns. positiosparria kyseisissä treeneissä opetetusta positiosta, josta molemmille osapuolille tehdään selväksi, millaiseen suoritukseen pyritään. "Voittaja" eli tavoitteessaan onnistunut saa jäädä, ja uusi pari tulee paikkaamaan, ja jälleen yritetään samaa. Kun pääpositiot (mm. guard, mount, side position) on käyty läpi muutamaan otteeseen, voidaan alkaa jo harjoittaa ns. normaalia sparria (polviltaan, pystyremuamisessa tulee alkuun liikaa vahinkoja).

Mites tästä siirtyminen sitten edistyneempien harjoituksiin. Kun annat ymmärtää että positiosparri aloitetaan vasta kurssin loppupuolella, niin eikös sitten kurssin päättäneet ole aika kovassa kyykytyksessä edistyneempien ryhmässä (mikä tosin on useistakin syistä luonnollista). Meinaan että jos on sparrattu pari kertaa polviltaan peruskurssilla ja ensimmäsisissä edistyneempien harjoituksissa sparraillaan pystystä niin voi olla aikamoinen kulttuurishokki. Varsinkin kun pariksi sattuu entinen judoka

Kaverini, joka aloitti toisella paikkakunnalla BJJ:n, loukkasi selkänsä ensimmäisten harjoitusten "sparrailussa" niin, ettei enää toisiin harjoituksiin selvinnyt (muukin urheilu jäi pitkäksi aikaa). Ja kyse oli kuitenkin erittäin hyväkuntoisesta, kokeneesta kamppailu-urheilijasta.

Tämän voinee laittaa ihan huonon onnen piikkiin? Aika harvinaisia tuollaiset loukkantumiset lienee? Olen itse aloittanut mattosparrin jo ennen kuin olen oppinut ensimmäsitäkään tekniikkaa. Tosin tämä saattaa vaatia sen että treeniporukka on suht. koht. järkevää porukkaa

[chamos]

]BJJ-sparrissa (siinä sporttiversiossa) ei oikeastaan tarvita suojia. Jotkut päättävät käyttää alasuojia, mikäli kulkusille kolisee, mutta kovat alasuojat ovat virallisten kilpailusääntöjen mukaan kielletyt, eli eivät selvästikään elintärkeät.

Mitkä ovat pehmeät alasuojat? Kyllä ainakin itse mielelläni käytän hammassuojia mattopainissa siitä syystä että aina välillä kolahtelee leuat/päät yhteen ja se hampaan korvaaminen on kallisa lystiä, vaikkei kovin todennäköinen vamma olekkaan.

Niinpä niin (tähän kysymykseen pehmeistä alasuojista). Kuten sanoin, alasuojien käyttö on mielipidekysymys (mitä nähdäkseni juurikin heijastaa tuo toteamasi "itse mielelläni"). Itse käytän joskus, toisinaan taas en. Mutta ei siihen pakoteta - näin ollen voidaan siis sanoa, että kurssilla ei tarvita suojia. Mutta toki niitä käyttää saa - tämäkin tehdään selväksi. Sama pätee hammassuojiin, eli jos katsoo tarpeelliseksi, voi käyttää. Jälleen, itse käytän joskus, toisinaan taas en. Jotkut taas aina, toiset eivät koskaan.

Kurssin loppupuolella voidaan kuitenkin alkaa harjoittaa ns. positiosparria kyseisissä treeneissä opetetusta positiosta, josta molemmille osapuolille tehdään selväksi, millaiseen suoritukseen pyritään. "Voittaja" eli tavoitteessaan onnistunut saa jäädä, ja uusi pari tulee paikkaamaan, ja jälleen yritetään samaa. Kun pääpositiot (mm. guard, mount, side position) on käyty läpi muutamaan otteeseen, voidaan alkaa jo harjoittaa ns. normaalia sparria (polviltaan, pystyremuamisessa tulee alkuun liikaa vahinkoja).

Mites tästä siirtyminen sitten edistyneempien harjoituksiin. Kun annat ymmärtää että positiosparri aloitetaan vasta kurssin loppupuolella, niin eikös sitten kurssin päättäneet ole aika kovassa kyykytyksessä edistyneempien ryhmässä (mikä tosin on useistakin syistä luonnollista). Meinaan että jos on sparrattu pari kertaa polviltaan peruskurssilla ja ensimmäsisissä edistyneempien harjoituksissa sparraillaan pystystä niin voi olla aikamoinen kulttuurishokki. Varsinkin kun pariksi sattuu entinen judoka

Ensiksikin, ensimmäisissä kokeneiden harjoituksissa ei hyvin todennäköisesti sparrata pystystä (sitä tekevät pääasiassa kilpailijat muutenkin, muut vapaaehtoisesti niin halutessaan). Toiseksi, on päivänselvää, että alussa tulee tauluun kokeneempien kanssa sparratessa - mutta ei sen enempää, kuin kokenut haluaa antaa. Tässä seura siis luottaa omiin kokeneempiin harrastajiinsa. Kolmanneksi, valtaosa aloittelijoista pyrkii kokemukseni mukaan ensimmäisissä sparreissaan muiden aloittelijoiden pariksi. Näin ei siis suurimmassa osassa tapauksista pääse tapahtumaan sen suurempaa teurastusta. Neljänneksi, seurassamme on peruskurssivuorojen perään kokeneemmille ns. "jatkokurssi", joilla käydään edelleen hyvin pitkälti perustekniikkaa, mutta se yhdistetään sparriin ja muihin edistyneempien juttuihin. Osa harrastajista jääkin ikuisiksi "jatkokurssilaisiksi", koluten vain näitä harjoituksia vuodesta toiseen, vältellen muita kokeneiden harjoituksia, "where things get rough". Erilaisilla harjoituksilla mahdollistetaan oman maun mukaan harjoittelu, mikä minusta on BJJ:n mentaliteetin keskipisteessä.

Kaverini, joka aloitti toisella paikkakunnalla BJJ:n, loukkasi selkänsä ensimmäisten harjoitusten "sparrailussa" niin, ettei enää toisiin harjoituksiin selvinnyt (muukin urheilu jäi pitkäksi aikaa). Ja kyse oli kuitenkin erittäin hyväkuntoisesta, kokeneesta kamppailu-urheilijasta.

Tämän voinee laittaa ihan huonon onnen piikkiin? Aika harvinaisia tuollaiset loukkantumiset lienee? Olen itse aloittanut mattosparrin jo ennen kuin olen oppinut ensimmäsitäkään tekniikkaa. Tosin tämä saattaa vaatia sen että treeniporukka on suht. koht. järkevää porukkaa

Voihan sen laittaa huonon onnen piikkiin, ja varmasti sitä tapauksessa mukana olikin. Faktaksi kuitenkin jää, että tällaisia onnettomuuksia on alkuvaiheessa mahdollista ehkäistä ns. pehmeällä laskulla. Olen myös itse mattosparrannut (Hokutoryu-harjoituksissa) ennen BJJ:n aloittamista, mutta täysin liioittelematta voin sanoa, etten siitä nykyisen lajini - eli juurikin BJJ:n - kannalta mitään oppinut. Olisikin mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että harrastaja ensiksi hahmottaisi edes jossakin määrin lajin perusperiaatteet ("flow with the go"), ennen käytännön testausta. Tällä tavoin onnistutaan myös ehkäisemään ns. pahojen tapojen (voimapuristamisen, väärän painon asettelun yms.) syntymistä.

Lopuksi ehkä sparrista vielä sen verran, että en pidä sitä mitenkään itsearvoisena. Kysymys ei saisi olla voittamisesta ja häviämisestä, vaan oppimisesta. Ja jos molemmat (aloittelijat tai kokeneet) pelaavat väärien periaatteiden mukaan, ei oppimista - ainakaan suotuista - kovin herkästi tapahdu.

[bodyguard]

Chamokselta pätevää asiaa. Tarkoituksenani olikin hakea hieman avarrusta omille mielipiteille, ja ymmärrystä eri tavoille tehdä asioita.

Olen myös itse mattosparrannut (Hokutoryu-harjoituksissa) ennen BJJ:n aloittamista, mutta täysin liioittelematta voin sanoa, etten siitä nykyisen lajini - eli juurikin BJJ:n - kannalta mitään oppinut. Olisikin mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että harrastaja ensiksi hahmottaisi edes jossakin määrin lajin perusperiaatteet ("flow with the go"), ennen käytännön testausta. Tällä tavoin onnistutaan myös ehkäisemään ns. pahojen tapojen (voimapuristamisen, väärän painon asettelun yms.) syntymistä.

Niin, on toki luultavaa ettei sparrilla ilman tekniikkaa opi mitään, mutta kun se on hauskaa

Lopuksi ehkä sparrista vielä sen verran, että en pidä sitä mitenkään itsearvoisena. Kysymys ei saisi olla voittamisesta ja häviämisestä, vaan oppimisesta. Ja jos molemmat (aloittelijat tai kokeneet) pelaavat väärien periaatteiden mukaan, ei oppimista - ainakaan suotuista - kovin herkästi tapahdu.

Näinhän se on, mutta noita "voitto hinnalla millä hyvänsä" tyyppejä mahtuu joka lajiin. Tosin BJJ on ehkä siitä hyvä laji että nämä karsiutuvat aika pian peruskurssin jälkeen pois kun jatkuva taputtaminen ei sovi luonteelle

[jussip]

Pohjatiedoiksi lainaan tässä itse itseäni tuolta toisesta yleisestä peruskurssi threadista.

Kun uusi harrastaja haluaa aloittaa harrastamisen, hänet pyydetään (semi)priva-tunnille (joissa siis 1-2 uutta harrastajaa ja ohjaaja). Tämän tunnin aikana harrastaja tutustutetaan ohjaajiin, treenitiloihin, salikäyttäytymiseen, lajin historian perusteisiin ja jutelleen vähän yleisiä lajista yms. Sen lisäksi käydään läpi pari yleistä tekniikkaa, kaatumisia yms, sekä käydään läpi esimerkiksi luovutuksen merkiksi taputtaminen ja muuta harrastusturvallisuuteen liittyvää juttua. Nämä privaattitunnit järjestetään yleensä aina ennen valkovöisten harjoituksia, joten uusi harrastaja voi jatkaa siitä suoraan normaaleihin harjoituksiin (ja jos privaattitunnin pitäjä on eri henkilö kuin varsinaisen tunnin pitäjä, hän sitten esittelee uuden harrastajan varsinaiselle ohjaajalle, joka sitten osaa ottaa huomioon että kyseessä on ko. henkilön ensimmäinen tunti).

Uusi harrastaja siis on tunnilla muiden mukana, ja koska kyseessä on valkovöisten tunti, on opetettavan materiaalin taso yleensä sopiva myös ensikertalaiselle. Tämän jälkeen uusi harrastaja voikin sitten alkaa käymään normaalisti harjoituksissa, joita valkovöisille on tarjolla viikottain 6 valkovöisten harjoitusta, 2 yhteistä harjoituskertaa kaikille vyöasteille, sekä 1 open matt, jossa voi sitten temmeltää oman ohjelman mukaan muiden harrastajien kanssa.

Siinä sitten harrastellaan ahkerasti kunnes jossain vaiheessa ohjaajien mielestä taso on noussut sopivan pykälän eteenpäin, ja harrastelijalle myönnetään sininen vyö (BJJ:ssä ahkeralla harrastajalla tähän menee yleensä vuodesta eteenpäin). Sen jälkeen voikin siirtyä reenaamaan värivöiden kanssa, ja näille onkin tarjolla noiden yhteisten ja open mattin lisäksi 8 reenikertaa viikossa.

Täällä valkovöisten läpikäymä materiaali on "yllättäen" aika perustavaraa (itseasiassa aika lailla samaa sen kanssa mitä tekniikoita löytyy esim. Renzo ja Royler Gracieitten "Brazilian Jiu-Jitsu - Theory and Technique" kirjasta blue belt tekniikoina, jos jota kuta kiinnostaa tarkemmin). Eli painotus on selkeästi sportissa, mutta jonkun verran mukana on hyvin perinteisiä BJJ tyylisiä IP-harjoitteija (siis esim. otteista irrottautumisia ja jotain heittoja jne, lähinnä siis tavaraa jota voisi soveltaa myös sporttiin). Ja kyseessä tosiaan siis aika lailla juuri tuo perustavara. Joskus voi mukana olla jotain erikoisempaakin sovellusta tai "päivitystä" joihinkin tekniikoihin, mutta yleensä paneudutaan hyvin pitkälti perusteisiin.

Sparria tai sparrin tyylistä drillausta on yleensä n. 90% harjoitusten päätteeksi. Yleensä uudet harrastajat eivät ensimmäisellä kerrallaan osallistu sparriin, vaan katsovat vierestä. Paikallisessa systeemissä on myös se etu, että sittenkun uusi harrastaja sparraa ensimmäistä kertaa, on vastuksena yleensä jonkun aikaa harrastanut henkilö, joka osaa sitten tarvittaessa toppuutella ja vaikkapa antaa niitä vinkkejä että mitä kannattaisi koittaa. Varsinaisia loukkaantumisia sparrissa täällä on sattunut todella vähän. Itse asiassa ei tule mieleen yhtään tapausta.

Kaikille yhteisissä reeneissä ja open mattilla pääsee sitten päivittämään osaamistaan vähän pitempään reenanneiden kanssa.

Tämmöistä siis täällä. Ei varmaan vastannut kysymykseen BJJ-peruskurssin asioista, mutta kun ei täällä ole semmoisia!

[bodyguard]

Sparria tai sparrin tyylistä drillausta on yleensä n. 90% harjoitusten päätteeksi.

Jäi hieman epäselväksi. Siis tarkoititko että harjoitteluajasta noin 90% on sparria vai että 90%:ssa harjoituksista sparrataan lopuksi?

Tämmöistä siis täällä. Ei varmaan vastannut kysymykseen BJJ-peruskurssin asioista, mutta kun ei täällä ole semmoisia!

No eipä siinä mitään, mielenkiintoista tietoa
Tuollainen systeemi on varmasti hyvä, vaatii vaan paljon resursseja sekä ihmisiä jotka ovat valmiita maksamaan paljon. Suomesta ei oikein tahdo löytyä ainakaan jälkimmäisiä. Kun kuukauden harjoittelu maksaa 20-30 euroa sisältäen 5-9 treenit viikossa niin monikaan ei ole valmis enempää harjoittelustaan maksamaan.

Ja

[jussip]

Sparria tai sparrin tyylistä drillausta on yleensä n. 90% harjoitusten päätteeksi.

Jäi hieman epäselväksi. Siis tarkoititko että harjoitteluajasta noin 90% on sparria vai että 90%:ssa harjoituksista sparrataan lopuksi?

Joo sori, tuo kohta oli itseasiassa jossain vaiheessa tarkoitus korjata fiksumpaan muotoon mutta unohdin. Tarkoitin siis että n. 90%:ssa harjoituskerroista sparrataan lopuksi. Itse sparria on yleensä aika vähän (verrattuna mitä olen nähnyt monissa muissa paikoissa), eli n. 10-20 min. Harjoitusten jälkeen tosin voi jäädä joksikin aikaa vielä sparrailemaan ennen seuraavaa tuntia, ja itse asiassa ohjaajat kannustavat tähän.

Ja sekin unohtui tuosta vielä mainita että olen siis tosiaan fyysisesti Jenkkilässä tällä hetkellä (jos se nyt ei tuosta tekstistä tai muista yhteyksistä selvinnyt).

Tämmöistä siis täällä. Ei varmaan vastannut kysymykseen BJJ-peruskurssin asioista, mutta kun ei täällä ole semmoisia!

No eipä siinä mitään, mielenkiintoista tietoa :D
Tuollainen systeemi on varmasti hyvä, vaatii vaan paljon resursseja sekä ihmisiä jotka ovat valmiita maksamaan paljon. Suomesta ei oikein tahdo löytyä ainakaan jälkimmäisiä. Kun kuukauden harjoittelu maksaa 20-30 euroa sisältäen 5-9 treenit viikossa niin monikaan ei ole valmis enempää harjoittelustaan maksamaan.

Jep, tuo on tietysti totta. Olen kyllä nauttinut täällä treenaamisesta juuri sen takia että hommat on hoidettu ammattimaisesti (aikaisemmin aristin kaupallisuutta, mutta on siinä näemmä hyvätkin puolensa). Sali pidetään viimeisen päälle puhtaana, matot desinfioidaan yleensä useita kertoja päivässä, ohjaajat ovat kaikki todella hyviä opettajia (sen lisäksi että osaavat tekniikat hyvin) ja panostavat opettamiseen. Suomessa itse ainakin olen monesti törmännyt tilanteeseen (ihan yleisesti eri kamppailulajeissa siis) että hommaa vedetään harrastuspohjalta, ja ohjaajat haluavat itsekin treenata samalla, joten harjoitteiden valvominen ja korjaaminen on sitten vähän retuperällä.

Yleisesti harjoittelu täällä (jos lajeina esim. BJJ tai vapaaottelu) maksaa kuukaudelta jotain tyyliin 2 harjoituskertaa viikossa $80-100, 3 harjoituskertaa $90-140, rajoittamaton (riippuu siis paikasta, yleensä 4-8x) $100-150

Aikaisemmin itsellä on tullut lähinnä reenailtua seuroissa joissa keräiltiin harjoitusmaksuja jos jaksettiin, tai että esim puoli vuotta maksoi 50 e tms., eli onhan tuossa selkeä ero, mutta ainakin tähän asti on tuntunut että saan rahoilleni vastinetta.

[bodyguard]

Aikaisemmin itsellä on tullut lähinnä reenailtua seuroissa joissa keräiltiin harjoitusmaksuja jos jaksettiin, tai että esim puoli vuotta maksoi 50 e tms., eli onhan tuossa selkeä ero, mutta ainakin tähän asti on tuntunut että saan rahoilleni vastinetta.

Juu, en sitä epäilekkään. Meinasin vaan että Suomessa tuolta pohjalta toimiva sali ei varmaan menestyisi kun niin paljon ihmisiä jotka tuota summaa olisivat valmiita maksamaan ei löytyisi.
Itseasiassa juttelin samasta asiasta erään tunnetun suomalaisen kamppailu-urheiluvaikuttajan kanssa jokin aika sitten, ja hän oli sitä mieltä että tämä kaupallisuuden puute nimenomaan jarruttaa hieman kehitystä Suomessa.

[pingpong]

Tuota tuota, liittyäkseni keskusteluun, en näe ongelmaa peruskurssi sparraukseen liittyen. Aloitetaan siitä polvilta vaan, näin tehdään melkein joka treeneissä esim. jj2000 kurssilla ja muistaakseni judon kursseillakin, eikä mittää hättää ollu.
Itsellä jäi muutama vuosi sitten bjjkurssi kesken(työkiireiden takia), siellä vedettiin kyllä siihen asti vain tekniikkaa ja jumppaa, mikä on myöskin ok, että sparri alkaa myös muistuttamaan bjj tä. No sama varmaan pätee joka lajiin.

Tietysti vetäjä voi aloitteilijoita ohjata yleisillä säännöillä tyyliin" ei sitte väännetä raivona niitä niskalenkkejä, eikä raivona muutenkaan".

Mutta onhan mattovääntö ilman iskuja 1.Hauskaa 2.Aloittelijan kuntoa kohottavaa 3.Saa tuntumaa miesmiestä vastaan kamppailuun 4.Saa myös tiedon ennen maksuja että, pitääkö edellä mainitusta. Kaikki ei tykkää, itse pidän, erityisesti siitä kun voi treenata ns.suhtellisen "täysillä" suhteellisen turvallisesti.

[kenttiensankari]

Viime kevään BJJ peruskurssilla jumpattiin, tehtiin tekniikkaa, ja sitten tehtäväsparria johon opetetut tekniikat liittyi. Tämä oli käytännössä joka treenien ohjelma, tekniikoiden luonnollisesti vaihdellessa. Pukua ei ollut kenelläkään. Lopussa taisi olla sitten vähän normipainiskeluakin. Lisäksi treeneissä oli välillä itsepuolustustekniikoitakin, joita ei sitten edistyneiden treeneissä koskaan treenata. Kurssinhan veti Lucio Linhares joten varmasti ei kärsinyt kurssi opetuksen tason puutteesta.

Kurssi ei ihan valtavasti eronnut vapaaottelun peruskurssista. Vaparin peruskurssilla tosin oli aika paljon pystypainia, mutta muuten melko samaa kauraa olivat. Tosin molempien kurssien jälkeen sai osallistua BJJ ja vaparitreeneihin, joten ihan hirveitä eroja ei voinutkaan olla.

[moine d'Ichy]

mulla on mennyt aika pitkään opetellessa pois pahoista tavoista, joita tuli kerättyä alkeiskurssilla, kun rupes sparraamaan ennen kuin oikeastaan tiesi mitä teki.

positiosparri on arvokasta siinä, että harjoitellut tekniikat jää mieleen, saadaan toistoja, ja opitaan soveltamaan teoriaa käytäntöön. eli se vaatii rajoitettua tekniikka-arsenaalia, jos ei haluta, että harjoiteltaessa guardinohitusta ja triangelia joku vakiovuoroilta alkeiskurssille livahtanut vääntelee kokemattomampia omoplataan tai toisen lajin parissa kokeneempi availee guardia äkäisillä can openereilla.

[Presenter]

Heitänpä omat kokemukset tännekin, JKL Fight Clubin BJJ-peruskurssin ekoista treeneistä. Koko viesti löytyy meikäläisen treenipäiväkirjasta.

Kotoani on treenipaikalle matkaa ehkä 3-4 kilometriä, enkä omista jalkojeni lisäksi muuta kulkuvälinettä, joten hyppäsin bussiin ja matkustin pääkallopaikalle Jyväskylän Fight Clubille - olin perillä noin 20 min ennen treenien alkua. Vaihdoin vaatteeni, ja menin istuskelemaan salin reunalle ja katselemaan Shootojätkien sparrailua.

Kun shootojätkät lopettivat, BJJ-treenien vetäjä (tännekin kirjoittava(?)) Ville Kotiniemi kutsui porukan matolle ja kertoili yleisiä asioita lajista ja käyttäytymisestä salilla. Siitä sitten lähdettiin alkulämmittelyyn, jossa vedettiin mm. kuperkeikkoja etu- ja takaperin sekä kaikennäköistä muuta taiteilua. Petteri Kela oli toisena vetämässä treejenä.

Seuraavaksi sitten puhuttiin vähän tukipisteistä ja treenailtiin niihin liittyviä juttuja, eli pään/hartoiden/jalkojen käyttöä tukipisteinä. Tämä osio jäi lyhyeksi, kun alettiin tekemään paritekniikkana mountista pakenemista. Eli ensin siltaus, ja kun kaveri palaa takaisin, napataan toinen käsi hallintaan ja estetään samanpuoleinen jalka, sillataan hieman lisää ja pyörähdetään samalla sivulle ja päästään suljettuun guardiin. Nimeä tekniikalle en tiedä. Toinen tekniikka oli sitten katkarapu, joka osoittautui hieman hankalammaksi tehdä oikein.

Painikaveriksi sattui minua n. 10-15 kiloa painavampi, selkeästi puntilla käynyt kaveri. Koko ajan kuitenkin oli hyvä henki touhussa - vastustaja ei jäkittänyt, vaan homma oli rentoa ja palautetta annettiin puolin ja toisin oman osaamisen rajoissa.

Ja sitten vähän väännettiinkin. Positiosparria, minuutin erillä, eli toinen mounttasi, ja alemman piti sitten yrittää päästä pois mountista, joko edellä opetelluilla tekniikoilla tai sitten ihan millä tahansa. Erän "voitti" mikäli pääsi alta pois vaikkapa jo half guardiin. Kaikki lukot, kuristukset ynnä muut olivat kiellettyjä. Ja kyllähän se kaveri pääsikin alta pois melkoisen hyvin, tosin yhden kerran pyörähti siten, että pääsin backmountiin ja millisekunnin ajan mielessä pyörähti kuva rear naked chokesta - mutta enhän minä sellaista... (osaa)

Omat pakoyritykset olivat melkoista räpiköintiä tällä tekniikkapohjalla, selkeästi isompaa ja vahvempaa kaveria vastaan. Mutta kivaa oli silti.

Lopuksi sitten jumppailtiin, eli vedettiin pari erilaista vatsalihastreeniä ja päälle selkälihasliikkeitä. Vatsoissa meinasi tulla kuolema, kun vatsalihakset eivät olleet vielä edellisillan omasta treenistä palautuneet täysin ja piti kuitenkin sisulla rykiä lähes niin paljon kuin jaksoi. Hyvä kun pääsin enää maasta istumaan lopussa.

Ja ihan viimeisenä Ville kertoili alussa unohtamiaan yleisiä juttuja, puvuista sekä seuran edustamisesta salin ulkopuolella. Hyviä, ymmärrettäviä pointteja jotka allekirjoitan. Ravintoloissa turpaan ottaminenkin kiellettiin seuran huppari päällä - ehkä ei haluta mainostaa, että "ei meiltä mitään kovia ottelijoita tule"

[Simpanssi]

Tuosta sparrista vielä, että judon peruskurssilla ainakin minä olen vetänyt sellaisia "lajillisia kamppailuja", jotka muistuttavat sparria, mutta eivät sitä vielä ole. Esimerkiksi pystyvääntöä, jossa voittaja on hän joka saa otteen toisen selästä ja kolmesta pisteestä poikki. Ja matossa voittaja on se, joka pääsee toisen selkään. Aloitukset yms ovat samanlaisia kuin oikeassa sparrissa, jotta opittaisiin sitä sparrailun henkeä.

[jussip]

Tuosta sparrista vielä, että judon peruskurssilla ainakin minä olen vetänyt sellaisia "lajillisia kamppailuja", jotka muistuttavat sparria, mutta eivät sitä vielä ole. Esimerkiksi pystyvääntöä, jossa voittaja on hän joka saa otteen toisen selästä ja kolmesta pisteestä poikki. Ja matossa voittaja on se, joka pääsee toisen selkään. Aloitukset yms ovat samanlaisia kuin oikeassa sparrissa, jotta opittaisiin sitä sparrailun henkeä.

Semantiikan puolelle taas menee, mutta eikö noissakin tapauksissa kyse ole esimerkiksi (tehtävä- tai positio-) sparrista? Samoin kuin vaikkapa potkunyrkkeilijä saattaa ottaa sparria pelkästään käsitekniikoilla, niin vaikka kyseessä ei olekaan "potkunyrkkeilysparri", on se silti sparria..