BJJ ja vyökäytännöt

[Karihtala]

Tulee treenattua aika paljon. Viimeaikoina jopa 3 treeniä päivässä. Nyt olen pudottanut takaisin yhteen.
Treenimäärä ei ole ongelma vaan se, ettei käy seuran ohjatuissa harjoituksissa.

Olen kuukauden ajan käynyt fight clubilla, tosin pääasiassa nujuamassa, mutta Martin on ollut samaan aikaan aika useasti. Jos mustaan tarvitaan samaa osaamista, on Jannellakin vielä pitkä tie kuljettavana. En usko, että paikallisesta irtoaa mustaa vyötä. Siellä on sinisiä, jotka ovat treenanneet ikuisuuden ja taitaa olla valtakunnan vanhin ruskeakin. Mutta fight clubilla oppii BJJ:tä! Vaikkei saisikaan vöitä. Se on varma.

Ymmärrän, että tänne kirjoittaminen on ajantuhlausta, mutta Antti, taidat sinäkin tuhlata aikaasi täällä aika ahkerasti

En tietenkään tarkoita että itse viestien kirjoittamiseen käytetty aika haittaisi treenaamista. Mutta olet kirjoitellut BJJ vyötavoitteistasi jo vuodesta 2014 ja itseasiassa jossain alkupään viestissäsi kerroit treenanneesi kolme vuotta, eli ilmeisesti olet aloittanut 2011 ja kokonaistreeniaika on 5 vuotta. Miettin tässä että eikös esim. Tuomas Simola ole aloitellut samoihin aikoihin? Vyönä hänellä on toki vain purppura, mutta taitaa silti olla ainakin ilman gitä yksi Suomen kovimpia vääntäjiä.

Tarkoitan tällä sitä että jos olet noinkin kauan treenannut ja välillä kolmeakin treeniä päivässä - mikä on tosi paljon jopa ammattiurheilijan mittapuulla (olen kokeillut) - etkä silti ole vielä edes sinisellä vyöllä, niin treenisi ei mahda olla kovinkaan tehokasta.

Ainakin itse olettaisin että sitä vöiden saamista - tuli ne mistä lähteestä tahansa - kovasti helpottaisi se kun opettelisi niin kovaksi painijaksi, että voi vääntää muut värivyöt solmuun. Tämän johdosta olisi mielestäni järkevintä mennä tasokkaimpaan mahdolliseen painioppiin ja käydä ohjatuissa treeneissä mahdollisimman paljon oppimassa. Käytännössä tämä Jyväskylässä tietysti tapahtuisi JFC:n treeneissä.

Ei purppuralla olo 4,5 vuoden treenillä nyt mitenkään erikoinen asia kyllä ole. Jos miettii, että saisi kaikki vyöt minimiajassa, niin sinisestä mustaan kestäisi 4,5 vuotta. En varmaksi sano, mutta ei taida kellään suomalaisella olla noin nopeaa progressiota ollut tähän mennessä. Ainakin niitä on todella vähän.

Valkoisesta siniseen on vähän henkilökohtaisempi juttu, kun siinä ei minimiaikaa ole. Omalla kohdalla meni 11 kuukautta, mutta minä olenkin lahjaton tähän lajiin

[HannuL]

Jep, 5 vuotta valkoinen vyö ja koko ajan olen treenannut ja mukavaa on ollut. Toetysti treenaaminen on ollut vääränlaista. Välillä opetellaan liikaa tekniikkaa ja toisaalta ei tule käytyä ohjatuissa treeneissä vaan pelkästään painimassa. Nyt on tosiaan ollut parin kuukauden jakso jossa on tullut 9 - 11 treeniä viikossa, mutta ei sitä vanha kroppa kestä. Muistan aktiiviajan, jolloin 4 tuntia päivässä oli peruskauraa, mutta siitä on jo kauan.

Tässä viestissä pohditaan vyöjärjestelmiä. Olen tainnut kirjoittaa aikaisemmin, että vyöt ovat seura ja organisaatiokohtaisia. Jokaisella on omat kriteerinsä. Jollain voi olla kriteerinä, että pitää voittaa kaikki, että saa vyön, mutta hyvin nopeasti huomaa, ettei silloin pienillä tytöillä ole kovinkaan paljon mahdollisuuksia edetä lajissa. Tämä ei kuitenkaan ole sumoa.

Päätin, että lähden suorittamaan niitä vöitä. Päätös on ollut vaikea. Minusta vyö ei kuvaa voittamista painissa, mutta kai se jotain kertoo. Varmasti haen oppia JFC, mutta en vöitä. Hyvä lähde oppiin on myös Jigotai. Saaren Jaska ja kumppanit tietävät hirvittävästi myös mattotyöskentelystä. (Sielläkin suorittelen vöitä rauhallisesti:-)

Minusta harrastamisen ydin on siinä, että pysyy harrastuksessa mukana. Vyö on jännä juttu. Kai sillä voi jotenkin rytmittää edistymistä tai ne voivat toimia jonkinlaisina välitavoitteina. Ainakin päätin kokeilla, että miltä vöiden suorittaminen tuntuu. Sinisen kohdalla etuna on tietysti perustekniikoiden kerraus. ( Tosin olen huomannut, että omat puutteeni ovat jo ennen perustekniikkaa eli sielää asennossa ja paineessa...)

Jos siis vyöt kuvaisivat kamppailutaitoa, moni joutuisi palauttamaan vyönsä, kun vanhenee. Vyö kertoo jostain muusta ja se kertoo tarinansa ainostaan omalle yhteisölle. Eri lajien mustat vyöt eivät ole vertailukelpoisia eikä bjj:n siniset vyöt ole yhtä hyviä kamppailijoita...elleivät kilpaile. Siis kilpailussa tietysti homma muuttuu vertailukelpoiseksi. MUTTA bjj on kamppailulaji ei siis pelkästään urheilumuoto. Siinä ei ole pakko kilpailla. (Aika ajoin tulee mieleen, että pitäisikö kokeilla kisaa, mutta tähän mennessä on järki voittanut. Ehkä vähän ylemmällä vyöllä, kun vastustajan tekniikka paranee eikä vastaan tule ihan yllättäviä temppuja. Lapsena tuli kisattua vähän eli itselle ei tarvitse enää todistaa, että uskaltaa. Eikä tarvitse todistaa, että pärjää - ei pärjää! Ei lähes 60 ukko pärjää raavaalle miehelle vaikka kunka vääntäisi jujutsua.)

Tietysti oma osaaminen kehittyy kokoajan, mutta ikääntyminen on tosi asia. Ns Boyd vyöjärjestelmä on että 10 vuotta ja 10 kiloa vastaavat yhtä vyötä. Siis 30 vuotias 80 kg sininen pärjää nujussa 70 kg 50v ruskealle...

Harrastan golfia ja siinä on tasoitukset. Mielessään voi miettiä myös tasoituksia painiessa, mutta taputteluksi se helposti menee. Meikäläisen valkoisella vyöllä, 58 vuodella ja vaivaisella 80 kg:llä, saa tasaväkisiä vastustajia etsiä sieltä hentoisista tyttölapsista:-)

MUTTA itku sikseen... painittu on ja painitaan edelleen...nyt metsästetään vöitä, mutta oikeasti tavoite on kehittyä ja erityisesti nauttia harrastuksesta.

[HannuL]

Jotta en unohta, että yritän tulevaisuudessa metsästää vöit, tilasin netistä purppuravyön, jonka ripustan työhuoneen seinälle.
Väite on, että se muistuttaa tavoitteesta. Sinistä en ostanut, kun ajattelin, että se tulee kuitenkin ihan kohta. (Siis tänä vuonna)

Olen tässä seurannut lähetyskoodia ja Tanskasta on lähtenyt BJJ Globetrotters vyö tulemaan. Olen järjestön jäsen, mutta oikeita vöitä ajattelin suorittaa Polar teamille (Keuruun kamppailijat) eli paikallinen seura sekin:-)

Jyväskylä on siitä hyvä kaupunki, että kamppailuseurojen välillä on erinomainen yhteistyö, joka mahdollistaa harrastamisen jokaisen omista lähtökohdista. Seurat eivät ole kateellisia eli minäkin olen tervetullut JFC ja käsittääkseni kaikki muutkin. Saman olen kokenut lähes kaikissa muissakin kamppaluseuroissa. Treeneihin pääsee ja porukka on kannustavaa. Ei tähän vyöjuttuun kannata takertua.

Oleellista on harrastaminen...vyöt ovat "statussymboleja" toisille (ilmeisesti siis itsellenikin) ja toisille ne eivät merkitse mitään.

[HarriN]

Meillä on kyllä pari kaveria ketkä ovat olleet sinisellä pitkään ja violetillakin jokunen kenet pitäisi sopivan hetken tullen graduoida ruskealle.
...
Vasta graduoitiin kuitenkin kolme sinistä vyötä ja muutama on vielä kiikarissa samoiten kun muutama uusi violettikin.

Janne pliiz! Älä!

[JanneM]

Meillä on kyllä pari kaveria ketkä ovat olleet sinisellä pitkään ja violetillakin jokunen kenet pitäisi sopivan hetken tullen graduoida ruskealle.
...
Vasta graduoitiin kuitenkin kolme sinistä vyötä ja muutama on vielä kiikarissa samoiten kun muutama uusi violettikin.

Janne pliiz! Älä!

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Violetti" onclick="window.open(this.href);return false;

[Andy]

Tässä viestissä pohditaan vyöjärjestelmiä. Olen tainnut kirjoittaa aikaisemmin, että vyöt ovat seura ja organisaatiokohtaisia. Jokaisella on omat kriteerinsä. Jollain voi olla kriteerinä, että pitää voittaa kaikki, että saa vyön, mutta hyvin nopeasti huomaa, ettei silloin pienillä tytöillä ole kovinkaan paljon mahdollisuuksia edetä lajissa. Tämä ei kuitenkaan ole sumoa.

Onko jollain oikeasti sellaiset vyökriteerit, että pitää voittaa painissa muut saman vyön omaavat ilman että fysiikkaeroja huomioitaisiin mitenkään? Jos on niin kellä? Jos ei niin miten tämä liittyy mihinkään?

MUTTA itku sikseen... painittu on ja painitaan edelleen...nyt metsästetään vöitä, mutta oikeasti tavoite on kehittyä ja erityisesti nauttia harrastuksesta.

Jos tavoitteesi oikasti on kehittyä, niin miksi ihmeessä et vain mene sinne JFC:n treeneihin, kehity painissa ja saa vyötä sitten kun taidot on siihen riittävät?

Minusta kovasti vaikuttaa siltä että tavoite on pikemmin saada niitä vöitä kuin kehittyä painitaidoissa.

[kartsa_bjj]

Renerillä ja Ryronilla mielenkiintoista juttua miten ikä ja paino vaikuttavat jiujitsukan kykyyn pärjätä sparrissa.sitten kun ikää on jo vähän enemmän. Tämä ei kuitenkaan liity vyökokeisiin mitenkään.

" onclick="window.open(this.href);return false;

[HannuL]

Jos tavoitteesi oikasti on kehittyä, niin miksi ihmeessä et vain mene sinne JFC:n treeneihin, kehity painissa ja saa vyötä sitten kun taidot on siihen riittävät?

Minusta kovasti vaikuttaa siltä että tavoite on pikemmin saada niitä vöitä kuin kehittyä painitaidoissa.

Taisin kirjoittaa, että olen nyt kuukauden päivät käynyt JFC treenaamassa. Luultavasti kehittynyt painissa kokoajan. Tässä tilanteessa voisi olla jopa kummallista, jos JFC myöntäisi minulle vyön. Yleensä naapuriseuran jäsenille ei anneta vöitä. Se on vähän huonoa yhteistyötä. (Ellei tietysti ole erikseen vetäjien kanssa sovittu.)

Kysymyksesi varmaan pitäisi kuulua, että miksi olen Keuruun Kamppailijoden ja Polar BJJ teamin jäsen. Varmasti juuri siksi, että olen aina metsästänyt niitä vöitä eikä omalla harjoittelutavalla saa vyötä JFC?

En halua vaihtaa omaa harjoittelutapaa, enkä usko, että kyse on osaamisesta. Vyö ei kuvasta painitaitoa ainakaan pelkästään vaan kriteerejä on muitakin. Minun harjoitteluni ei täytä JFC kriteerejä ja vastaavia tapauksia on muitakin, kuten Janne luetteli joskus. (Tietysti ei ole ihan mahdotonta, että edes oma tekniikka vastaa JFC standardeja, mutten silti muuta harjoittelusysteemiä, koska pidän nykyisestä harjoittelutavastani. Se, että nautin harjoittelusta, auttaa säilymään lajissa tai vähintään kamppailuharrastuksessa.)

Minusta tilanne ei ole ongelmallinen JFC, koska mitään järisyttävää osaamista ei siirry naapuriseuraan eli en koe olevani "Creonte" taitaa olla se haukkumatermi. Myös se, että voin käydä kuitenkin seuran harjoituksissa on yhteisesti sovittu. Siellä käy muittekin seurojen ihmisiä ja muiden lajien harrastajia eli siinä ei ole mitään ongelmaa.

Polar BJJ Team tarjoaa erilaisia vastuita kuin muuten saisin. Nyt olen päässyt ohjaajakoulutukseen ja myös erilaisia vastuita on tulossa. Saan siis auttaa lajia eteenpäin ja tykkään omasta harjoittelutavasta.

Jep, olen päättänyt julkisesti metsästää niitä vöitä. Tuskin kukaan myöntää vöitä, jos kriteerit eivät täyty. Tietysti joillekin harrastajille sopii erilaiset kriteerit, jotka eivät ehkä taas sopisi toisille. Jokainen seura päättää omista kriteereistään. Ne ovat varmaan kaikille jäsenille selkeitä, eli mistään salatieteestä ei ole kyse. (Jos ei ole kriteerit selkeitä, voi niistä kysyä ja vastaus varmaan tulee.)

On tietysti imartelevaa, että Antti haluasi minut JFC jäseneksi. Tietysti vähän erikoista, mutta on aina mukavaa, että joku toivoo jotain ja tässä tapauksessa vielä hyvää. Antti, asia on järjestyksessä. Käyn myös JFC treeneissä, mutta yritän käydä myös muilla saleilla. On helppo ajatella, että jos kävisin JFC ohjatuissa harjoituksissa, kehittyisin nopeammin. Toisaalta peruskurssin 5 vuotta sitten taisi aloittaa 30 tyyppiä ja kurssilta BJJ:n puolella taitaa olla kourallinen tai ehkä 2. BJJ tai kamppailulajien harrastaminen ei ole pikamatka. Itselläni on lajien parissa jo 43 vuotta, jossa on ainakin 10 vuotta taukoa, jossa en edes ajatellut asiaa ja sen lisäksi 10 vuotta melkein harjoittelua, mutta jää siihen yli 20 vuotta ihan aktiivista tekemistä.

Minusta tuntuu, että tulen saamaan sinisen vyön aikaisemmin kuin valtaosa samalta peruskurssilta BJJ aloittaneet. Ei huono:-)

[JanneM]

Jos olisit peruskurssisi jälkeen jäänyt treenaamaan salille ja nimenomaan treenannut, niin ei olisi mahdottomuus että nyt jo olisi violetti vyö lanteilla. Jyväskylän Fightclubilla vöitä saa kun harjoittelee ja kehittyy. En ole sinun kanssa paininut vuosikausiin, niin en tiedä millä tasolla jiujitsusi on, mutt kuten sanoit, niin ei me voida vöitä myöntää seuran ohi ellei siitä ole erikseen sovittu toisen seuran vetäjän kanssa.
Kuinka paljon muuten ylipäätään käyt Keuruulla treenaamassa? Ja onko tavoitteesi tehdä oma Polar Jiu-Jitsuseura Jyväskylään sinisen vyön jälkeen vai toimiiko se vain ns. vyöautomaattina koska heillä on tekniikkalista minkä perusteella voi suorittaa vyökokeita? Vai mikä tavoitteesi POlarin kanssa on?

[HannuL]

Keuruulla olen käynyt jo yhden kerran. Luultavasti menen vielä joskus toisenkin kerran. Monnarille on paljon lyhyempi matka..
En ajatellut perustaa seuraa, mutta ylläpitää harjoitteluryhmää "Monnarin treenit" jossa saa treenata kaikki.
(Siinä ei varsinaisesti opeteta vaan kyse on vain treenaamisesta.)

Tietysti Polariin liittyy muutakin kuin vöiden suorittaminen eli seminaareja ja ohjaajakoulutusta ja esimerkiksi opetusmateriaaliin liittyvää yhteistyötä. Varmasti nujuan enemmän Jigotaissa ja toivottavasti JFC kuin Hesassa tai Keuruulla.

[HannuL]

Mikä olisi tavoitteeni Polarin kanssa? Tietysti itse pyrkii saamaan mahdollisimman paljon osaamista ja tukea Polarista, mutta mitä minä voin tarjota? Olen liikuntakoulutuksen ammattilainen ja media-alan lehtori. Yritän tarjota omaa osaamistani. En odota, että minusta on hirvittävää tukea, mutta rikkana rokassa. Omalta osaltani olen kuitenkin touhunnut koulutusmateriaalin parissa jo useamman lajin, liiton ja seuran puitteissa (Esim. Hiihto, Koripallo ja Karate). Pääsen varmaan osallistumaan toimintaan vaikka hiukan etänä työskentelenkin.

En varmasti lähde kilpailemaan JFC kanssa. Siinä ei olisi mitään järkeä. Jos joskus perustan ryhmän, siis sellaisen, jossa opetetaan, aiheena voisi olla kamppailulajin henkinen puoli ja kamppailun käyttäminen fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen...ikäraja olisi 40 vuotta eli junioreilta olisi pääsy kielletty. Mielessäni on samanlainen juttu kuin Rodney King vetää eli Crazy Monkey Defense ... mutta en ole sitä nyt perustamassa eikä siihen tarvita sinistä vyötä. (Vaikka siinä kehitetään henkistä puolta, ei kyse ole meditaatiosta vaan tavallisesta sparrista.)

Seuraavan syksyn tavoite on yllyttää eri lajien vetäjiä treenaamaan yhdessä ns. "Open treeneissä"...En tiedä tuleeko siitä mitään, mutta yritän houkutella.

[Andy]

Eikö kannattaisi ensin keskittyä oppimaan laji itse ja vasta sen jälkeen miettiä opetusjuttuja?

[HannuL]

Eikö kannattaisi ensin keskittyä oppimaan laji itse ja vasta sen jälkeen miettiä opetusjuttuja?

Opettaminen on ammattini. Liikunnanopettamisesta minulla on ylempi korkeakoulututkinto ja jokseenkin pitkäaikainen kokemus myös huuhaa tutkijana (Yliopisto on myöntänyt minulle väitöskirjan tekoon opinto-oikeuden kamppailulajien oppimisesta ja opettamisesta.). Kamppailulajien vetämisestä taitaa olla 15 vuoden kokemus. Ihan hyvät referenssit näissä piireissä

Kamppailulajien henkisen puolen opettaminen on kyllä jäänyt vähemmälle. Joskus tuli sitä mietittyä silloin nuorena. Lisäksi golfin yhteydessä on tätä mindfulnessia tullut treenattua, mutta kieltämättä siinä on paljon opittavaa, mutta opettajat taitavat olla vähissä.

Olen aikaisemminkin opetellut uusia lajeja ikään kuin opettamalla niitä - esimerkiksi laskettelun opin niin, että menin varsin aikaisin ohjaajakoulutukseen ja aloitin myös opettamisen. Ei se välttämättä ole hullumpi tapa, jos on rehellinen opetettaville.

Olen miettinyt BJJ:n opetusjuttuja jo 4 vuoden ajan, vaikka en ole opettanut. (Ehkä muutamia ryhmiä testannut ikään kuin kuntoliikunnan nimissä.) Olen innostunut Martin Aedman ohjauksesta. Hänen opetustapansa (SBGi) muistuttaa yhtä liikunnan opettamisen lähestymistapaa eli ns. ydinkesteistä opettamiset, jonka Veikko Eloranta kehitteli. Martinin lähestymistapa on erittäin lähellä ja on muokannut omaa ajatteluani hyvin paljon.

Kysymykseen eikö kannattaisi ensin opetella laji, vastaan, että minun ei kannata. On kiinnostavampaa miettiä mistä laji rakentuu ja miten sitä mahdollisesti voisi oppia. Olen kääntänyt opettamisen palvelemaan omaa oppimistani. En usko, että on edes olemassa mitään "lajia" jonka voisi oppia eli olen päätymässä siihen, että meillä jokaisella on oma jujutsu ja olisi hyvä löytää se mieluummin nopeasti kuin hieroa tekniikkaa. (Siinä mielessä tekniikkaa kuin sitä tarkoitetaan perinteisessä mielessä ole lopetuksia tai pakoja ynnä muuta mekaanista tekniikkaa.)

Omia saavutuksia kun luettelee, rupeaa tuntumaan, että tässähän on tehty aika paljon. Ikääntyminen tuo kokemuksen edun ja alan korkeakoulututkinto jotain syvällisyyttä tai sitten vain teoreettisuutta pohdintaan...

Nyt yritän opetella SBGi:n lähestymistapaa opettamiseen ja vertailen sitä ydinkeskeiseen opettamiseen. Ehkä niiden yhdistelmästä löytyy vielä jotain, joka auttaisi tulevaisuudessa nopeampaan oppimiseen.

[Antti K]

Oma juhannussiman värittämä mielipide tähän.
Se, että on akateemista osaamista ja tietotaitoa tai muiden lajien antamaa kamppailukokemusta ei anna pätevyyttä opettaa lajia kenellekään. Kokemus ja valmennusopin/-teorian tuntemus voisivat olla hyödyllisiä palasia lajia osaavissa ja opettavissa seuroissa. Ehkä.
Olen samaa mieltä, että jokaisella voi olla oma tyyli ja tapa toteuttaa jiu jitsua, mutta tekeminen pitäisi olla silti tunnistettavaksi samaksi lajiksi ja jos homma ei toimi kilpailu-/kamppailukontekstissa, niin kyse ei ole omasta tavasta toteuttaa lajia vaan yksinkertaisesti huono tai väärä tapa toteuttaa systeemiä. BJJ ei ole laji, jossa voi opetella muotoja ja osata lajia pelkästään kata- tai teoriapohjalta.
Fight Clubilla on erittäin osaavaa porukkaa, enkä usko, että kukaan vöitä ansaitseva olisi ilman vöitä jäänyt. Se, että vöitä metsästetään vöiden itsensä vuoksi on tässä lajissa sanalla sanoen typerää. Itse en esimerkiksi ole ollenkaan varma, että tulen tästä enää tummempaa vyötä ikinä saavuttamaan, mutta se ei estä minua harjoittelemasta.
Kohta kymmenen vuoden lajikokemuksella on käsittämätöntä, että Jyväskylässä asuva ihminen haluaa tai kuvittelee haluavansa oppia lajia ei kuulu paikalliseen seuraan, vaan metsästää tummempaa narua kuulumalla näennäisesti johonkin muuhun porukkaan ja pyörii kukkona omissa piireissään. Itse ainakin kiljuisin riemusta, jos pääsisin treenaamaan Fight Clubilla, eikä minun tarvitsisi ohjata kaikkia treenejä, joihin pääsen paikalle.
Lisäksi brassin opettaminen omassa treeniporukassa vajaavaisilla lajitaidoilla ja ymmärryksellä on lähes ihmisten kusetusta, varsinkin kun nämä ihmiset voisivat hakea oppia myös asian osaavilta opettajilta muutaman kilometrin päästä.

Anteeksi karkea ilmaisuni, olen nauttinut viinaa.

[HannuL]

Antti K halusi kännissä provosoida.
Antti K, saat anteeksi.

Voidaanko tässä ketjussa palata BJJ:n vyöjärjestelmiin?