Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Geezer kirjoitti:
No nyt mentiin juuri sinne mihin en keskustelua halunnut johtaa.Elikä muuttujia varmasti löytyy maailmasta n.6 miljardia,jos ja kun se tilanne päälle tulee.
Tiedostan asian. Ei silti muuta sitä tosiasiaa että lukkopaini kuuluu brassijujutsuun ja että iso osa brassijujuilioista osaa varmasti lukkopainia siinä missä rättipainia. Lukkopainin temput ovat myös varmasti toimintavarmempia, mutta ne eivät kuitenkaan ota huomioon rättejä kuten BJJ. Molempi parempi. Itsekkin siis melko varmasti ovihommissa käyttäisin lukkopaini/vapari ratkaisuja riehujan taltuttamiseen kuin BJJ, jos siis joskus joutuisin painimaan töissä.
BJJ:n mustavyö Lucio Linhares on muuten sitä mieltä että oppiakseen lukkopainia on hyvä treenata myös puvun kanssa. Rättipaini on monipuolisempaa puvun takia, ja uusia temppuja kehitetään siellä puolen enemmän kuin lukitteessa.
"Tärkeintä ei ole voitto, vaan jalo kilpa" - Eräs häviäjä
Juu,menee keskustelu hifistelyn puolelle(itselläkin).Itse en ole kerennyt aina katsomaan millaiset teryleenit vastapelurilla on päälleen sattunut aamulla laittamaan.Olenkin pyrkinyt pitämään oman touhuamisen sellaisena,jottei trikoiden malli haittaa.Karin kuvista itselleni välittyi tunnelma,jotta kätsi saattaisi sisältää itseäni kuumottavia juttuja(vaikka olen lähes pulkannaru).Olen myös huomannut saavani hyviä efektejä sekoittamalla pelejä.Elikkä kokeilee rohkeasti rätti treeneissä,sellaista(sallittua)jota normaalisti itse käyttää enemmän subbarissa.Aiheuttaa hyvää hämmennystä välillä vastustajassa.Itse huomaan ainakin ennakoivani paljon kaverin variaatioita pelistä riippuen.Kun kaveri tekeekin jotain poikeavaa,menee tovi omien korttien järjestelyssä.Pieni hämmentäminen ja jekkuilu välillä piristää kivasti.
Huumoria yllä,yrittämistä ei lopeteta ja eiku lisää tårta på tårta housuun!
Geezer kirjoitti:Oma ajatus realistisuudesta tahi käytännöllisyydestä,noussut omista kokemuksista.BJJ:ssä hämää se rättien käyttö,jota esim.subbarissa ei ole
BJJ harjoitteluun kuuluu olennaisena osana sekä lukkopaini että vapaaottelu. Suomessa sanoisin että lähinnä BJJ ja lukkopaini. Mutta IMO jos henkilö treenaa vaikka 2-3x viikossa BJJ, 1-2x lukkopainia ja 1-2 vaparia niin hän on käytännössä brassijutsuka.
Suomessa on pääsääntöisesti aika kylmä, ja väittäisin kyl et takit kestää melko hyvin repimistä. Uimahousuissa Suomessa taas harvemmin tapellaan.
Esimerkiksi meikän viime viikon kevyt treeniputki sisälti 1xvapari, 1xBJJ ja 1x lukkopaini. Katson silti harrastavani puhtaasti BJJ:tä. Samoin oon monen mustavöisenkin sanovan "it's all jiu-jitsu".
Lajia ei pidä rajoittaa niin, että vain puvulla tapahtuva rättipaini olisi BJJ:tä. Ihan minimissäänkin BJJ sisältää sekä rättipainin että lukkopainin, ja monella myös mättöpainin.
No ei musta vapari ole jiu-jitsua! On siinä kyllä niin tajuttoman suuri ero että ei mitään jakoa, matossa lyömisen voin vielä jotenki ymmärtää, mutta pystymättö on kyllä niin eri asia kun olla ja voi. Onhan toi lukkopaini yhtä paljon jiu-jitsua kun rättipainikin, ainakin mun mielestä!
Benu, olen eri mieltä, mutta jatketaan tuosta aiheesta keskustelua täällä, niin näet minun ja muiden kantoja asiaan: http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?t=3781" onclick="window.open(this.href);return false;
Kari Aittomäki kirjoitti:
Hehe, miksikäs sitä voimanpaskaa ei käyttäis kun sitä kerta on? Vaivalla hankittuna.
Niin mikäs siinä. Jos voimaa on kerta hankittu ja vieläpä ymmärtääkseni kohtalaisilla henkilökohtaisilla riskeillä, onhan sitä kiva käyttää. Optimaalisena ratkaisuna en sitä kuitenkaan pidä.
Esimerkiksi, olen kertonut toisaalla kuinka revin isohkon kannon maasta.
Eli kankesin.
Olisin toki voinut käyttää tekniikkaa kuten taljoja ja halkaisimia mutta miksi ihmeessä kun musta oli kiva vääntää.
Olisin voinu virittää vaikka mitkä taljajengat ja nostaa pallon lavalle mutta runttasin käsivoimin.
Aivan vain koska pystyin ja se on kivaa, tulee hyvä olo.
Koukuttelu on vähä sama juttu, ei sielä pelata mitään roolipelejä ja tutustuta kääksreaktioihin, aikuset ammattitappelijat (kuvien jätkät ovan vanginvartijoita tai poliiseja, paitsi minä ja Skipi).
Sielä napattiin kiinni ja puristettiin ja lujaa.
Sama metodi sopii vallan mainiosti kelle vaan, jonka minäkuva kestää olla tämän tuosta merimiessolmulla ja joka ei pelkää vetää omille fyysisille rajoilleen. Mun mielestä se mehevä tunnelma aika oiva vastapaino kaikelle arkirutinoille.. Ja etenkin se tekniikan moni-ilmeisyys hemmetin hyvä keittokirja sille, joka jo osaa ne de-eskalointikeitot ja urheilupelipuurot keitellä eikä enää viittis samaa perustaikinaa kaulita ja käännellä.
Jonka mielestä kovaa treenaaminen on vänkää, niin vänkää että käkätys karkaa kaiken aikaa. Etenkin kun on häviöllä.
Ja etenkinkin kun voitolla, muistanpa kun Tilles tuli brasseista ja oli asiasta vähän kukkeana... Mä lähes sain sen kuristettua omaan jalkaansa, hähä.
Pitihän sitä käkättää.
Catchi on nastaa, ennenkaikkea.
Monenmoni koukku on kehitetty näyttävästi alistamaan sitä kylän kyrväkettä, joka antaa koko pelille aivan ainutlaatuisen soundin.
Tää on koukun perussävy, niinku: " onclick="window.open(this.href);return false; ... re=related
Hienoa juttua. Mulle vaan on se vihoviimeinen ja piruja silmiin saava piirre vastustajasta joka ei välitä taputuksesta. On vaan nuo vammat sellaisia, jottei sille puristajalle / vast tule itku silmään, kun jään makaamaan pysyvästi. Ilman niitä olisin varmaan etsiytynyt joukkoon. Mitäänhän en osaa ja heikko olen sekä löydän sen oman rajani vähän väliä, mutta palo on kuitenkin siellä syvällä kiusata itseä. Haen sen välillä lyöjistä ja välillä judosta ja välillä muualta, mutta haen. Muistan ottaneeni muutaman kerran yhteen mm serkkupoikani kanssa, joka oli voimiltaan, no vahva. Sai kaikki uuden piirteen, kun piti selviytyä otteestaan.
Aivan ja anteeksi se helppo heitto taputuksen ohittamisesta.
Katsos kun stretchit on erimoisia. Koukussa ei revitä niveliä niinku sillai mielellään, kys lukottelut nivelien kanssa ovat edistyneempää tekniikkaa jos niin katsoa tahdotaan, kaikkihan toki kyynärlukot nykyään osaa ja jopa polvilukot ja semmoset alkaa olla tuttuja.
Sellasissa tekniikoissa joissa vamma on sentin osien takana en taputusta ikinä ohittaisi, muutenkin olen aina kyselly josko jotain aluetta tulis erityisesti varoa.
Mutta jos se taputus tulee silkkaa epämukavuutta torjumaan niin.. Noway Jose. Not there yet.
Stretchit, esimerkiksi tuo kaksisormea, ne vaan venyttää. Sattuu toki ja verenpaine nousee mutta ei ole siinäpaikassa vaarallisia.
Catch on alistuspainia, tarkotettu olemaan turvallista.
Tossa on justiin jutsujen ongelma, näkisin.
Leikitään taistelutekniikoilla ja pelataan vammarajoilla.
Sen voi tehdä mutta riskit on suuret.
Mutta niinse käy.
No tämäpä se siellä juuri kutkuttaa, kun tietää olevansa helppo tapaus kivulle . Se, että kun itsestä tuntuu pahalta, ni toinen vaan jatkaa ja hekottaa, se kutkuttaa. Löytää itsestä vielä joku höyrypisara jatkaa. Välillä sitä yrittää olla välittämättä inho-olosta, mutta vaikiaa, niin vaikiaa. Joidenkin kohdalla sitä kohtaa oman taito ja aikarajan yleensä, mutta joidenkin kohdalla pelkkä sinnepäin suoritus saa kämmenen vilkkamaan vikkelään. Sitäpä omaa kohtaa haluais hieman venyttää.
Tulee juttujen perusteella catchista semmonen fiilis, että kyseessä on lopetusten roiskimista sinne tänne. Jos ei onnistu, niin senkun painitaan vähän että päästään taas parempaan paikkaan että voidaan taas roiskia uutta lopetusta.
Näin niinkuin kontrastina brassijutsuun. Treeneissä voi käydä niin, että aluksi olet päällä ja alat huolimattomasti tekemään jotain lopetusta, niin toveri puolustaa, kääntyy päälle ja samalla vaivalla ohittaa guardin sekä mounttaa. Siinä sitten makaa päällä eikä siitä niin vaan pois päästäkään. Saattaa mennä vaikka koko loppu sparrierä siihen, että toveri istuu päällä.
Tuotako Karin kommentit tarkoitti alfaurostelusta? Ettei treeneissä tarvi maata toisen päällä koko erää kun sillä kerran voittaa... vai mitä?
Kari Aittomäki kirjoitti:
Catchi on nastaa, ennenkaikkea.
Monenmoni koukku on kehitetty näyttävästi alistamaan sitä kylän kyrväkettä, joka antaa koko pelille aivan ainutlaatuisen soundin.
Tää on koukun perussävy, niinku: " onclick="window.open(this.href);return false; ... re=related
Catch vaikuttaa kyllä mainiolta alistusrituaalilta..tuli mieleen että jos ovihommissa olis taas joskus kunnon puhdas 1 vs 1, ja jos olis paikat kunnossa ja voimaa enemmän kuin sairaalla kissanpojalla..niin MITEN mukavaa se olisikaan poliiseja odotellessa katsella kun verisuonet poksahtelee pokan silmissä (vrt. Stu Hartin puheet siinä dok---ohjelmassa ) ja uhopuheet cannonballseista ja haulikosta ja ja kaikesta vähitellen... unohtuisi..
P.S.
Dennis Leary RULES!! 8) 8) , tsekkaa muuten Eddie Izzardin stand uppia you tubesta. Loistavaa.
"Ei pidä syyttää peiliä jos nenä on vino." - Nikolai Gogol
Kerran ruåtsinalaivalla, olin just tulossa Hartsellin leiriltä.
Tulomatkat on aina kivoja, sellasta iloista väsymystä, leijumista.
Se leiri oli Malmöössä ja Hattuniemen Asko jutsupuolelta oli mukana.
Mukava reissu ja hyvä leiri.
Jossain hylätyssä hallissa suunnilleen, betonilaattialle oli kasattu pikku tatamintapainen johon mahtu järjestävän seuran silmäätekevät, muille leiriläisille oli yksi tataminkäikäle per pari.
No sehän vaan lisäs vauhtia, jonka sifukin huomas.
Eli vedettiin niin perkeleesti, me kiukkusiat(6) ja Asko ja Mulkosilmä.
Hyvä leiri, kiva reissu.
No se laivareissu, tulin paarista kohti hyttiä, edellä kulki jotain kantturoita. Vastaan käveli jokin risupartainen, munasilleen mutiseva tselovekki.
Ja tarras yhtä vastaantulevaa naiseläjää tisseistä!
Ja työnti seinää vasten! Ja nuoli naamaansa!
Muistikuvani eivät kerro olivatko kys eltsuneitosen reaktiot kauhistuneet vai ihastuneet vaiko tyrmistyneet, mutta ritarivaistoni heräsivät het.
Kreegah Bundolo ja taistoon.
Taklasin ukon irti uhristaan, puristin maksankärkeään karhuhalauksella ja peukkujengalla niin kovaa kuin jaksoin. Ja voi sattans kuinka se parku!
Sananmukaisesti kannoin säkin hiukan väljemmälle osalle käytävää. Ainakin satametriä eli kenties kymmenen.
Linttasin sällin maahan, se oli kokoajan yrittänyt lyödä mun päätä tai jotain, siis lyödä oman olkansa yli, jee.
Mulle on aina sellanen lievä ihmetys miten surkeita tappelijoita niin monet on.
No, täräytin tyypin kokolattiamattoon PAFF ja aloin kiusaan.
Pistin jotkin muistamani catch-valikot sisään..
Siis catchin tekniikkatreeneissä vedellään läpi stretsisarjoja jotka saattaa lähtee jalasta ja päätyä käsien tuplalukkoon/niskapinteeseen.
Niitä tekniikoita kun on tosiaan se tuhat niin looginen muistiinpainamisjärjestelmä on ollut ihan järkevääkin kehitellä.
Niin olin näistä tekniikkarullailuista ajatellu.
Mutta siinä hyttikäytävällä rääkkäillessäni tajusin että kyse ei olekaan ihan vaan muistilistasta vaan myös aivan käypäsestä alistamistavasta.
Se jätkä yritti laittaa vastaan mutta se tekniikkaliukumäki oli sellanen, että mulla oli koko ajan paino se kyrväkkeen päällä.
Eikä sillä ollu keinoja rullata veks vaan sen huomiopiste liikku aina siellä missä mun kädet meni, vastakeinona lähinnä jäkittäminen ja karjuminen.
Tajusin että tämämetodi on ihan aito neuvo siitä kuinka laittaa jätkä laskemaan niin kivistä koskea ettei itsetunnon venhosesta jää jäljelle kuin madonsyömänen kölipuu.
Minä vetelin lukkoja ja stretsejä, kiristin aina siihen karjuntaan asti, siirryin seuraavaan aina siihen asti että ei kuulunu enää karjumista vaan hiljaista uikutusta.
Ja siinä vaiheessa tajusin että se ämmäseurue sättii mua.
Sain tajuntani takasi, nousin pystyyn, kattelin sitä hyytelöä siinä laattialla että kas, pissakin on karannut, kumarsin leideille oikein jalalla kraapaisten.
- Ei kestä kiittää.
Ja juoksin vamonos tieheni hyttiin piiloon.
Oonmä aika sika, mutta sikailu onki vänkää. Ja vannon että hemmolla ei tullut vammoja, oikein varoin ja jätin väliin ne tekniikat joissa nivelalueet ois ollu vaarassa.
. Se, että kun itsestä tuntuu pahalta, ni toinen vaan jatkaa ja hekottaa, se kutkuttaa. Löytää itsestä vielä joku höyrypisara jatkaa. Välillä sitä yrittää olla välittämättä inho-olosta, mutta vaikiaa, niin vaikiaa. Joidenkin kohdalla sitä kohtaa oman taito ja aikarajan yleensä, mutta joidenkin kohdalla pelkkä sinnepäin suoritus saa kämmenen vilkkamaan vikkelään. Sitäpä omaa kohtaa haluais hieman venyttää.
) ja uhopuheet cannonballseista ja haulikosta ja ja kaikesta vähitellen... unohtuisi..