Catch

Kamppailu-urheilulajit eli BJJ, MMA, nyrkkeily, paini, potkunyrkkeily, thainyrkkeily jne.

Ylipotkija: JanneM

Vastaa
Kuvake
Jasse
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 299
Viestit: 2755
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 7 kertaa

Catch

#931

Viesti Jasse » elo 28, 2017, 00.16

Iltalehden toimittaja otti allekirjoittaneeseen yhteyttä ja pyysi kommentoimaan Antonio Inokin ja Muhamed Alin erikoisottelua. Kerron vähän catsistäkin ja japanilaisen showpainin vaikutuksesta moderniin vapaaotteluun, mutta ne jutut ei päässyt lehteen.

http://www.iltalehti.fi/kamppailulajit/201708262200351247_bw.shtml


"- Tosipainijoiden rahapainista 1900-luvun alussa kehittynyt showpaini oli Amerikassa jo tuolloin hyvin kaukana kamppailusta, mutta Japanissa uutta tuttavuutta pyrittiin markkinoimaan ja toteuttamaan kamppailullisemmin, taustoittaa Jasse Junkkari, kamppailulajien kilpailija ja tutkija."
"Väkivalta on yhtä aikaa osoitus vallasta että vallan puutteesta."
(Kirjasta "Renkaita Vedessä")

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 42
Viestit: 87732
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 146 kertaa
Tykätty: 56 kertaa
Viesti:

Catch

#932

Viesti Mika » elo 28, 2017, 09.10

Hienoa, Jasse, lisää näitä. :peukku:
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Presenter
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 1555
Lauteille: Tammikuu 2007
Paikkakunta: Espoo
Sivulajit: BJJ, itsepuolustus, voimankäyttö, lähitaistelu
Tykännyt: 6 kertaa
Tykätty: 0

Catch

#933

Viesti Presenter » marras 29, 2017, 19.03

Urheilumuseon blogista painijuttuja: https://urheilumuseo.blogspot.fi/2017/11/varastokertomuksia-painiskelun.html
Mikä oli Helsingin suosituin urheilulaji 1900-luvun taitteessa? Mistä lajista ponnistivat ensimmäiset täysammattilaiset Suomen urheilussa? Vastaus molempiin kysymyksiin on sama: paini. Tässä tekstissä silmäilen painin kiehtovia varhaisvaiheita Suomessa ja esittelen Finnaan vastikään liitettyjä painiaineistojamme.

Paini oli yksi niistä lajeista, joissa kilpaurheilun siemen lähti varhaimmin itämään Suomessa. 1900-luvun taitteessa laji sai runsaasti nostetta erityisesti Helsingissä. Kaartin maneesissa, Palokunnantalossa, Työväentalossa ja sirkuksissa järjestetyt ottelut olivat isoja yleisötapahtumia, joissa saattoi nähdä aikansa politiikan ja kulttuurin eliittiä. Yleisön joukosta tavattiin muun muassa Väinö Tanner, Albert Edelfelt ja Axel Gallén. Kiertävissä sirkuksissa ”painiskelu”-buumi levisi myös maakunnissa, jossa otollinen kohderyhmä olivat etenkin voimankoitoksista kiinnostuneet nuoret miehet.

Vetonauloina olleet painijat olivat aluksi vierailevia ulkomaalaisia ammattilaispainijoita, jotka esittelivät voimiaan sirkuksissa, painiskelivat haasteotteluissa paikallisia nimiä vastaan ja antoivat painiopetusta. Kansainvälisestikin tunnetuista nimistä Helsingissä ottelivat muun muassa puolalainen Ladislaus Pytlasinski ja virolaisatleetit Georg Lurich ja Georg Hackenschmidt. Kotimaisen painijakunnan määrää kasvatti myös vuonna 1891 perustettu Helsingin Atleettiklubi. Atleettiklubissa opettaneen ammattipainija Carl Allénin opissa painitaitonsa saivat useat vuosien 1908 ja 1912 suomalaisista olympiamitalisteista.


Tätä kiertävää mestaruusvyötä jaettiin Suomen painimestareille 1901–1906.


Yrjö Saarelan mestaruusvyö Helsingissä 1911 järjestetyistä (epävirallisista) painin MM-kisoista. Saarela voitti Tukholman olympialaisissa 1912 kultaa raskaassa sarjassa.

Yrjö Saarelan painikenkä.

Kesäkuussa 1910 Yrjö Saarela kävi Pietarsaaressa pokkaamassa Voimistelu- ja Urheiluseura Woiman paineista pääpalkinnon.

Ensimmäinen virallinen suomalaisen voittama olympiakultamitali: Verner Weckman, kreikkalais-roomalaisen painin 93 kg:n sarja, Lontoo 1908.

1910-luvulla moni amatöörinä aloittanut suomalaispainija teki ajalleen epätyypillisen valinnan: he ryhtyivät ammattilaisiksi. Aikaisemmin ammattilaisuutta Suomessa olivat lähennelleet vain menestyneimmät 1800-luvun lopun hiihtäjistä. Osa painijoista ryhtyi uudelle uralleen vapaaehtoisesti, toiset puolittain pakotettuina. Vuonna 1907 Suomessa voimaan tulleissa amatöörisäännöissä rahasta painiminen oli kiellettyä, eivätkä sääntöjä valvoneet Suomen Voimistelu- ja Urheiluliiton johtajat katselleet julkisiin haasteotteluihin osallistumista sormien läpi. SVUL vauhditti 1910-luvulla kymmenien painijoiden ammattilaisuran alkua julistamalla heidät rahapainien takia ammattilaisiksi.



Georg Lurich
Ammattilaisiksi ”antautuneiden” painijoiden urapolku sisälsi monia nykyisestäkin ammattiurheilusta tuttuja piirteitä. Tulonlähteenä olivat sirkusotteluiden voittamisesta saadut palkintorahat, pääsylipputuloista maksetut osuudet ja joskus jopa tietyltä ajalta maksettu palkka. Esimerkiksi Ivar Böhling – Tukholman 1912 olympiahopeamitalisti – kertoi uransa jälkeen Urheilulehdessä, että göteborgilaisessa sirkuksessa painiessaan hänelle oli maksettu kuukauden ajan 100 kruunua päivässä. Nykyrahassa 100 kruunua vastaisi ostovoimaltaan noin 200 euroa.

Uravalinta oli lähtökohtaisesti kansainvälisesti orientoitunut. Ammattilaisottelut alkoivat tavallisesti Suomessa, Ruotsissa, Virossa tai Venäjällä. Menestyneimmät suuntasivat nopeasti rahakkaimmille apajille Keski-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Manner-Euroopan ja Yhdysvaltojen suurkaupungeissa kreikkalais-roomalainen ammattilaispaini oli 1900-luvun alussa hyvin suosittua: mestaruusvöistä ja rahapalkinnoista oteltiin kymmenien tuhansien katsojien edessä. Amerikansuomalaisten asuttamilla alueilla Yhdysvalloissa ja Kanadassa paini nousi 1910- ja 1920-luvuilla urheilukulttuurin keskiöön – päätekijöinään Suomesta siirtolaisiksi lähteneet ammattipainijat kuten Henry Karhunsaari, Väinö Ketonen ja Arvo Linko.


Väinö Ketonen
Kun ura tyssäsi iän, loukkaantumisten tai ottelutarjonnan puutteeseen, moni ammattipainija ryhtyi valmentajaksi. Elämänura muistutti tältäkin osin myöhempien aikojen ammattiurheilijoita, kuten sekin, että kaikkien painijoiden osalta ammattilaisuus ei ollut taloudellisesti kannattava ratkaisu, ja edessä oli pikainen paluu siviilitöihin. Jotkut yrittivät myös paluuta amatööriympyröihin ja yleensä saivatkin amatöörioikeutensa takaisin, mutta suurempaa menestystä oli harvoin enää luvassa.

Urheilumuseon painiesineistöä Finnassa

Urheilumuseon kokoelmia on ollut esillä Finnassa alkusyksystä lähtien. Tällä hetkellä palvelun kautta pääsee käsiksi noin 700 esineen tietoihin ja kuviin. Lisäämme uusia aineistoja Finnaan tasaisesti, teema kerrallaan. Periaatteena on rakentaa sopivia kokonaisuuksia sellaisista tapahtumista, esineryhmistä tai urheilulajeista, joista kokoelmissamme on kiinnostavaa, arvokasta tai edustavaa aineistoa. Finna palvelee hyvin digitoinnin perimmäistä tarkoitusta – kokoelmien saavutettavuuden parantamista. Urheilumuseon osalta tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun Olympiastadionin remontin vuoksi pysyvää näyttelytilaa kokoelmien esittelyyn ei ole.

Reiluun sataan Finnaan siirrettyyn painiesineeseemme sisältyy edellä esiteltyjen 1900-luvun alun painiskelua valottavien mainosjulisteiden, varusteiden ja mestaruusvöiden lisäksi aineistoa myöhemmiltäkin ajoilta. 1920-luvulla kreikkalais-roomalainen ammattilaispaini sukelsi kansainvälisesti laskusuhdanteeseen, mikä poisti suomalaispainijoilta väylän ammattilaisuralle ja piti heidät olympialaisen amatööripainin parissa. Paini olikin 1920- ja 1930-lukujen olympialaisissa yleisurheilun rinnalla Suomen suuri mitalisampo. Tästä kertovat muun muassa Finnassa nyt esillä olevat Taavi Tammisen, Kalle Anttilan, Edvard Westerlundin ja Hjalmar Nyströmin olympiamitalit.

Finnan olympiamitaleista omalaatuisin tarina liittyy Taavi Tammisen kultamitaliin Antwerpenista 1920. Mitali on saanut mainetta siksi, että kevyttä sarjaa ei kisoissa voittanut Tamminen vaan Emil Väre. Vuosia Antwerpenin jälkeen kävi ilmi, että Tammisen ja Vären finaali oli sopuottelu, jonka tarkoituksena oli varmistaa Suomelle kaksi kirkkainta mitalia. Silloisen painisysteemin mukaan finaalissa hävinneen painijan piti otella hopeamitalistaan niitä painijoita vastaan, jotka olivat aiemmin hävinneet kultamitalistille. Suomen joukkueen johto tiesi Tammisen kovakuntoisemmaksi, joten hänet suostuteltiin häviämään Väreelle, jonka jälkeen hän pystyisi varmistamaan Suomelle hopean kahdessa viimeisessä ottelussa. Juuri näin kävikin. Kultamitali annettiin Tammiselle kaikessa hiljaisuudessa joukkueen palattua Suomeen.


Taavi Tammisen kultamitali Antwerpenin olympialaisista 1920.
Mielenkiintoinen esinesarja on pietarsaarelaisen Strengbergin tehtaan valmistama keräilykorttisarja, jonka aiheena ovat Tukholman olympialaisten 1912 suomalaisurheilijat. Olympialaisten jälkeen valmistettuja kortteja tehtiin kaikkiaan 80 kappaletta, joista Urheilumuseon kokoelmassa – ja nyt siis myös Finnassa – on 44. Kortit olivat aikoinaan melko suosittuja, vaikka Strengberg ei niitä juuri mainostanut. Parhaat edellytykset koko sarjan keräämiseen antoi runsas tupakoiminen, sillä kortteja oli tarjolla vain Strengbergin valmistamissa tupakka-askeissa, yksi askia kohden. Kussakin kortissa on esillä kuva urheilijasta – joko kilpailusuorituksessa tai poseeraamassa ateljeessa palkintoineen – ja lyhyt teksti hänen taustastaan ja saavutuksistaan. Kaikissa korteissa faktat eivät ole aivan kohdallaan. Esimerkiksi Ivar Böhlingin ilmoitetaan voittaneen kultaa raskaassa keskisarjassa yhdessä Anders Ahlgrenin kanssa, vaikka todellisuudessa tuomaristo julisti kamppailun ratkaisemattomaksi ja jakoi kummallekin hopeamitalit.


Yrjö Saarela Strengbergin tupakkatehtaan keräilykortissa.


Johan Olin

Painimitalit eivät jääneet itsenäisyyden alkuvuosiin, vaan menestystä on tullut myöhemminkin. Tuoreimmat lisät painikokoelmaamme ovat Montrealissa 1976 olympiakultaa 57 kg:n sarjassa voittaneen Pertti Ukkolan viime vuonna lahjoittamat painitrikoot ja painikengät. Niihinkin pääsee nyt tutustumaan Finnassa.


Pertti Ukkolan painiasu 1970-luvulta.

Jouni Lavikainen

Lähteet:
Hatton, C. Nathan: "The Fighting Finns". Rugged Game. Community, Culture and Wrestling at the Lakehead to 1933. Lakehead University 2012.
Lavikainen, Jouni: Amatöörikysymys ja ammattilaisuuden uhka suomalaisessa kilpaurheilussa 1907—1932. Pro gradu-tutkielma. Helsinki 2011.
Kanerva, Juha ja Tikander, Vesa: Urheilulajien synty. Teos 2012.
Kanerva, Juha ja Tikander, Vesa: Havuja perkele!. Fitra 2017.
Vettenniemi, Erkki: Pohjolan helleenit. Suomalaisten olympiaurheilujen synty. SKS 2007.

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 70
Viestit: 11444
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 35 kertaa

Catch

#934

Viesti Kari Aittomäki » marras 30, 2017, 00.34

Kiitos postauksesta.
Tuo sopukulta oli uusi tai ainakin muistamaton anekdootti.

Kuvake
Jasse
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 299
Viestit: 2755
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 7 kertaa

Catch

#935

Viesti Jasse » marras 30, 2017, 11.59

Kiitos Presenter. Noin laadukasta kuvaa Ketosesta vyön kanssa en ole koskaan nähnyt. Pakko kuvakaapata.
"Väkivalta on yhtä aikaa osoitus vallasta että vallan puutteesta."
(Kirjasta "Renkaita Vedessä")

Kuvake
Jasse
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 299
Viestit: 2755
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 7 kertaa

Catch

#936

Viesti Jasse » marras 30, 2017, 17.29

Huomasin että artikkelin lähteisiin oli ensimäiseksi merkitty ystäväni Hattonin kirja "Rugged Game". Veikkaampa että kirjoittaja on lukenut sitä kappaletta jonka Hatton lähetti välitykselläni Urheilumuseoon/kirjastoon muutama vuosi sitten.
"Väkivalta on yhtä aikaa osoitus vallasta että vallan puutteesta."
(Kirjasta "Renkaita Vedessä")

Kuvake
Presenter
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 1555
Lauteille: Tammikuu 2007
Paikkakunta: Espoo
Sivulajit: BJJ, itsepuolustus, voimankäyttö, lähitaistelu
Tykännyt: 6 kertaa
Tykätty: 0

Catch

#937

Viesti Presenter » marras 30, 2017, 21.08

Jasse kirjoitti:Kiitos Presenter. Noin laadukasta kuvaa Ketosesta vyön kanssa en ole koskaan nähnyt. Pakko kuvakaapata.
Täältä muuten löytyy lisää: https://urheilumuseo.finna.fi/Search/Results?lookfor=paini&type=AllFields

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 42
Viestit: 87732
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 146 kertaa
Tykätty: 56 kertaa
Viesti:

Catch

#938

Viesti Mika » joulu 19, 2017, 13.08

Olipa mielenkiintoista luettavaa, kiitos. :jepa:
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Jasse
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 299
Viestit: 2755
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 7 kertaa

Catch

#939

Viesti Jasse » tammi 11, 2018, 18.02

Yksi merkittävimmistä MMA-sivuistoista julkaisi vanhan artikkelini ensimmäisestä matkastani Wiganiin oppimaan Catch-painia:

http://www.mixedmartialarts.com/news/journey-to-the-snake-pit
"Väkivalta on yhtä aikaa osoitus vallasta että vallan puutteesta."
(Kirjasta "Renkaita Vedessä")

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 42
Viestit: 87732
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 146 kertaa
Tykätty: 56 kertaa
Viesti:

Catch

#940

Viesti Mika » tammi 16, 2018, 12.45

Jasse, todella hienoa! :jepa:
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!

Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 4730
Lauteille: Lokakuu 2009
Tykännyt: 56 kertaa
Tykätty: 40 kertaa

Catch

#941

Viesti Ile » huhti 5, 2018, 13.58

Pieni hyppäys historiaan, Hesari 50 vuotta sitten:
https://www.hs.fi/paivanlehti/05042018/art-2000005629027.html
Englantilainen promoottori Don Robinson on tuonut 1500 kiloa voimaa eli kymmenen painijaa Suomeen, jossa tälle "catch as catch can"-painiryhmälle on varattu kymmenen päivää.
”Ammattilaispaini eroaa amatööripainista ratkaisevasti”, kertoi promoottori Robinson. ”Säännöt ovat huomattavasti väljemmät kuin amatööreillä. Nyrkillä ei saa lyödä, mutta kämmensyrjän ja kyynärvarren käyttäminen on hyväksyttävää.”
Jutun kuvassa 240 kiloisen catch-painija Klondyke Billin sylissä suomalainen kreikkalais-roomalaisen painin kevyen sarjan olympiavoittaja (Melbourne 1956) Kyösti Lehtonen.

Kuvake
Jasse
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 299
Viestit: 2755
Lauteille: Maaliskuu 2006
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 7 kertaa

Catch

#942

Viesti Jasse » huhti 5, 2018, 17.23

Liekö sama show-paini ryhmä josta isäni mainitsi minulle pienenä. Silloin kuulin ensimmäistä kertaa termin catch-as-catch-can.

BTW. Vedän viikonloppuna CACC-seminaarin Uudessakaupungissa. Kiinnostuneet tervetulleita.



"Leiri pidetään Uudenkaupungin uimahallin judosalissa 6-7.4.2018
Harjoitukset pe 6.4. klo19.30-21.00 ja la 7.4 klo 12.30-14.00 ja 14.30-16.00

Hinta: 40€/koko leiri tai 15€/harjoitus.
UKU:n jäsenille 25€/koko leiri tai 10€/harjoitus.
Maksu käteisellä paikanpäällä

Tiedustelut ja ilmoittautumiset Jaakko Tuominen/0504359871
"Väkivalta on yhtä aikaa osoitus vallasta että vallan puutteesta."
(Kirjasta "Renkaita Vedessä")

Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 70
Viestit: 11444
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 35 kertaa

Catch

#943

Viesti Kari Aittomäki » huhti 5, 2018, 19.29

Mä muistan nöösiäisaikanani kyseisestä showpaini-vierailusta puhutun, aika oli jotakuinkin 1970 eli taaksepäin muistelusta oli kyse.
Nää silloiset sällit kertoili että ota-kiinni-mistä-saat-termiä käytettiin värin, koska esiintyjät olivat esiintyjiä, eivät oikeita pahaniska-painijoita.

Eikai sillä mitään merkitystä ole, muuta kuin että kontaktia oli ja oli ollut ja showpainin esilletulo oli pantu merkille.
Catchin kulta-ajasta oli tuolloin jo kuitenkin huomattava aika kulunut.
Muistini kertoo että näitä oikeita painijoita pidettiin huomattavan vaarallisina miehinä, ja että niitä otteita treenailtiin.. olen nähnyt ainakin kimuraa käytetyn, samoin muutaman jalan muistan jossain tansseissa katkenneen.. tietenkään en näitä jalkajuttuja nähnyt mutta varvaslukkoja kyllä kokeiltiin mekin.

Eli kontaktia oli ollut ja oli.

Kuvake
Fubarbarian
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 1123
Lauteille: Lokakuu 2007
Tykännyt: 1 kerran
Tykätty: 1 kerran

Catch

#944

Viesti Fubarbarian » kesä 4, 2018, 10.46

Jossain kiinalaisessa vapaaottelumatsissa lopetettiin leikit dragon sleeperillä, mikä on käsittääkseni catch-lopetuksia. Kauheen tuskallisen näköinen kyllä!
paljastus:
Opetuspätkä:
A suspicious mind is a healthy mind

Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 42
Viestit: 87732
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Takalajit: Tanglang
Tykännyt: 146 kertaa
Tykätty: 56 kertaa
Viesti:

Catch

#945

Viesti Mika » kesä 4, 2018, 10.51

Minua sattui itseäni tuon kolme kertaa pelkästä katsomisesta. :D On kyllä hyvin kätsimäisen oloinen kikka kaikessa inhottavuudessaan. Upea.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Potki etuja!


Vastaa

Lauteilla

Potkulaisia lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 kurkkijaa