Catch

[tohtorismies]

Jumalauta! Ammattilais säännöillä! Tulen heti nöyrtymään jos saan vain kätsi hommat kunnolla rullaamaan.

[bodyguard]

Mulla on Bruce Leen treenimetodeista kertova kirja. Siinä on kuvia, missä Lee ottaa jotain "haastematsia" tai vastavaa. Se on enemmän shown oloista, catch-meinigillä höystetty tietty, jos oikein muistan. Kunhan saan kirjan taas käteen niin kerron enemmän, laitan vaikka kuvan tänne.

Joo, itellä on Gene LeBellin Godfather of Grappling kirja ja siinä tosiaan kerrottiin että miehet tapasivat jonkin leffan kuvauksessa ja Gene opetti Brucelle jonkinverran Grapplingiä.

[JanneM]

Hienoa Jasse. TOdella hyvä, että otat seuraavan miitin painit järjestettäväksi.

[Jasse]

Tässä hieno koulupainimatsi:
[youtube][/youtube]

Painija tummissa trikoissa kontrolloi matossa hienosti vastustajan jalkoja ja käsiä. Lähellä oli ettei käsi vääntynyt "kimuraan".

[Ile]

Hyvän näköstä. Mites se muuten silleen meni että kreikkalais-roomalaisesta pääsi tulemaan teh Juttu esim. Suomessa?

Kiitos noista nelsonin vaarallisuutta koskeneista kommenteista. Se oli vaan jännä juttu, kun maallikolle ko. liike ei jotenkin intuitiivisesti tunnu sillä tavalla vaaralliselta kuin esim. kuristukset... Tosin kyllä se meilläkin päin kuului peruskoululaisen voimankäytön alkeisiin, eli siitä tietysti olis pitäny päätellä että ei voi olla vaaratonta kamaa...

[Kari Aittomäki]

Vedän länget kaulaani koska elävästi muistan kuinka mulle on karjuttu "jenkapainin" käytöstä.
Etenkin nelsonin. Tää siis alta kymmenvuotisna, kun käytin kankaanpääntuomisia painitreenissä.

Eli kyllä se nelson on mitä ilmeisimmin vaaralliseksikin luokiteltava tekniikka.
Sitä on vaan tullut käyteltyä niin huoletta lähinnä pinholdina.
Ykä Leino muuten aikanaan kielteli kokkolanpoikia edes hamuamasta kokonelsonia, lähinnä kuitenkin bjj-taustansa takia.
Ei siis vaarallisuuskertoimin.

Kreikkalaisrooman-tyylin suosiosta voi tosiaan erittää arveluja..
kenties se silkka urheilullisuus oli ikäänkuin ihanteellisempaa kuin kaikenmaailman konnankoukut..
Ehkä kyseessä on jopa homofobia, eihän Elmokaan tahtonut karvaisia miehenreisiä ympärilleen.
Tai sitte siinä painimuodossa mitalit irtosi helpommasti.

Sinänsä kummaa koska tietoataitoa jenkaamisesta kyllä löyty, en jaksa kaivaa kekä suomalainen taitopainija diskattiin jiujitsun käytöstä...
Sain aikanaan Petteri Maunulta, joka niinikään kerää kirjallisuutta, kopion painiartikkelista. Siinä mainittiin amerikasta takaisinmuuttaneen dzhiu-dzhitsu-painijan hävinneen jonkinpitäjän rinnuspainijoitten lukolle.
Saatan muistaa väärinkin, siis lähteen. Olen Petteriltä saanut ainakin kaksi a4-pinkkaa vanhoista opuksista, mutta haalin niitä muualtakin.
Pitää kaivaa.

Niinmuuten, lukkopaini-termi on juurikin sanaleikki tittelistä painilukko.
Kuinka jonku pitäjän parasta painijaa l. tappelijaa kutsuttiin lukoksi. Termiin sisältyi nimenomaan kyky ja halukkuus kohdata myös yllättäen esiinvedetyt likasemmat temput. Paha paini.
Nyttemminhän lukkopaini on vakiintunut tarkottaan bjj-utan-gi-versiota..

Mutta kenties tässä ollaan kehimässä kasaan jotain hiukan tuon alkuperäisen sanaleikin hengenmukaista kuviota.
Mukava juttu.
Mukava jos sais taas olla kehitystyössä mukana, catch ja traditiobokrailu ja karkeammantyylinen voimanhankinta, paluu juurille ikäänkuin.

[tohtorismies]

Minua kiinnostaa se koko homma, mukaanlukien halukkuus/kyky kohdata se pahapaini ja painia myöskin itse niin. Hauskaa hommaa onpi tuo kun se on sitten niin nanosekunnin päässä se oikea tappelus nujutessa.. Mukaan lukien sormien vääntelyt, nahkasta repiminen ja se "lyöminen" aukaisi tälle pienelle päälle ihan uusia ulottovuuksia, kun voihan sitä vaikka olkapäälläkin vetää. Nyt en varmastikkaan osaa kuvailla tätä kovinkaan koulukirjamaisesti mutta sellaista opprtunistista lyömistä eli nimen hengessä... Ei catch as catch can vaan strike as strike can.

[Poista käyttäjä 3276]

Nyt en varmastikkaan osaa kuvailla tätä kovinkaan koulukirjamaisesti mutta sellaista opprtunistista lyömistä eli nimen hengessä... Ei catch as catch can vaan strike as strike can.

Kuulostaa ihan mun touhuilta, lyöminen on aina parasta matossa. Mutta tavallaan tunnen että catch kompensoi tuota mattomylläyksessä, ne mistä haetaan kyynärpäitä, hakee voimarunttauksia myös usein mehevästi.

[Jasse]

Seuraavassa potkumiitissä sitten ilmeisesti yritän sählätä jonkinmoisen cäts-turnauksen kasaan. Pitää miettiä että otanko suoraan folk-stylen säännöt, vai lisätäänkö siihen lukotukset, tai sitten lindermanin kirjasta kyhään jotain.

Krekon suosiosta. Ensinnäkin senhän alkuperäinen nimi on ranskalainen paini. Säännöt kehitetty 1800-luvulla ja Suomeen rantautunut aivan vuosisadan lopulla. Tätä ennen Suomessa harjoitettiin erilaisia kansanpaineja joiden säännät yleisesti ottaen kielsivit kampit ja muun jalkoihin kajoamisen. Kisa keskittyi pystypainiin. Paini oli voimankoitos jassa väkevämmän tuli voittaa. Kamppaaminen oli perkeleestä. Ymmätääkseni useimpien muidenkin maiden kansanpainit keskittyivä pystypainiin.

Vanhoista suomalaisita painiopuksista voi käsittää että krekoa pidettiin jalona ja vapaata hieman raakana sivistyneelle kansalle. Opuksista heijastuu hyvin aijan nationalismi ja rotuoppi. Paljon vertaillaan eri kansojen painityylejä. Jaloa kamppailua kilvoittelua vai raakaa tappelua. Vasta vuonna 1908, Lontoon Olympialaisten myötä, cätsi sai hyväksynnän maailmalla ja Suomessakin sen amatööriversiota alettiin harjoittamaan. Krekoa on kuitenkin aina pidetty jalompana.

Carl Allen diskattiin vuoden 1901 Scandinaavian mestaruuskisoissa. Vuoden 1939 opus "suomalaisia mestaripainijoita" kertoo syyksi jiujitsun käytön. Kuitenkin vuoden 1920 "painin historia" kirjassa syy oli polvien koskettaminen maahan (joka krekon säännöillä olisi pitänyt olla täysin sallittua). Uskonkin jujutsu-selityksen olevan myöhemmin keksitty sisäpiirivitsi. Jiujitsu nimittäin rantautui Lontooseen vuonna 1900 ja skandinaaviassa sitä alettiin harjoittamaan aikaisintaan 1905.

[tohtorismies]

Kamppaaminen oli perkeleestä.

Ai jumaliste.... . Nakeista vääntely, stompit kaikki mitä löytyy. Ihan tivoli meiningillä? Ja oli hyvä kirjoitus.

[Jasse]

Kamppaaminen oli perkeleestä.

Ai jumaliste.... . Nakeista vääntely, stompit kaikki mitä löytyy. Ihan tivoli meiningillä? Ja oli hyvä kirjoitus.

Nyt meni ohi. En usko että nakeistavääntely ja stomppaaminen kuului asiaan Suomessa ,siis painissa. Mitä nyt olen hieman ehtinyt lueskella alan kirjallisuutta niin olen tosiaan käsittänyt että euroopassa meno oli astetta urheilullisempaa kun sen ajan villissä Amerikassa. Varsinkin Suomessa urheilu nähtiin amatöörimäisenä kilvoitteluna ja kansan jalostamisen välineenä. Siis 1900-luvun alussa. "Seitsemän veljeksen" aikana se oli väkevien, monesti päihtyneiden, miesten puolileppoisaa ajanvietettä.

[Jasse]

Yritinetsiä netistä Suomalaisen painin historiasta kertovaa videota. Ainakin ennen tämän VHS.kasetin pystyi lainaamaan Pasilan kirjastosta. Löyty tällaine krokon esittelyvideo:

http://www.savonsanomat.fi/video-kuva/v ... eet/149099" onclick="window.open(this.href);return false;

[tohtorismies]

Juu, en todellakaan ole spesialisti. Aivan säälittävän huono painija joka vain on innoissaan kuin pikkupoika. Siis sen käsityksen olen saanut että näissä tivoli tapahtumissa missä nämä ammatti miehet ovat kiertäneet niissä on ollut mukana melkein mitä tahansa. Juuri näissä "last a round with him and win 5 pounds!!" kisoissa. Kuulosti niin hauskalta tuo "kamppaaminen oli perkeleestä". Kiva lueskella nuita sinun kirjoituksiasi kun näyttääpi tuo historia olevan hallussa.

[Jasse]

En minäkään ole spesialisti mutta innoissani niinkuin sinäkin! Minä perustan kirjoitukseni ennenkaikkea kirjoihin "painin historia" ja "suomalaisia mestaripainijoita". Näissä opuksissa käsitellään lähinnä ennekaikkea amatööriurheilua mutta myös jonkin verran Amerikan kätsi-skeneä ja Suomalaisten menestymistä noissa raha-kisoissa. "Painin historia" osuudessa valoitetaan suomalaista kansanpainia ennen krekon ja Olympialaisten vallankumousta lainaamalla klassikosta "seitsemän veljestä" ristipainia käsittelevä kohtaus. Hewitin "catch wrestling" historiikeissä puhutaan sitten siitä itsestään, elikkä amerikan kierteleistä haastepainijoista ja Lontoon musiikkihallien vääntönäytöksistä. Oli sitä varmaan muuallakin mutta suomalaiset halusi näyttäytyä sivistyneiltä.

Saatan tuoda tonne potkumiittiin painiopuksia katsottavaksi ja ehkä ostettavaksikin.

[Sieppo]

Kuinka paljon olkapäiden kastumattomuutta noudatetaan nykyajan catchissa? Mitä olen Kekkisen Tonin instructionaaleja katsonut, niin kyllä siellä olkapäät matossa tehdään tekniikoita. Tuntuisi kamppailullisestikin hieman hölmöltä, koska siinähän usein antaisi selän. Mutta toisaalta, jos kuristuksia ei saa tehdä.. Mutta sekin vaikuttaisi hölmöltä kamppailullisesti .