Lumpinin alkuperäinen pointti kosketti käsittääkseni avaajan tilannetta, eikä sitä että missä huiput saavuttavat huippuikänsä.
Suuri ero näiden välillä on se, että huipuilla on tyypillisesti takanaan kilometreja paljon. Se että raskaissa sarjoissa huippu saavutetaan myöhemmin ei tarkoita että liikuntaharrastus olisi välttämättä aloitettu myöhemmin. Toki on mahdollista että nimenomaan painavampi sarja mahdollistaa tällaisen paremmin, mutta ehkäpä jos ei ihan maailman huippua katsota, jokin loukkaantumisalttius myöhäisellä aloittajalla nousee tärkeämmäksi kysymykseksi ja vaikka tässäkin saattaa vastaus olla sama (?), vähintään kysymys on eri.
Mutta tuolta tämän juonteen alusta ja hieman puutteellisesta biomekaanisesta esityksestä liittyen lyöntitehoon, liikemäärään ja oleellisiin suureisiin...
Lumpini kirjoitti:Nopeusominaisuudet eivät käsittääkseni ole pienten miesten etuoikeus. Jos mietitään, mistä vaikkapa lyönnin teho tulee, niin joudumme pohtimaan liikemäärää, eli massa kertaa nopeus. Tästä voidaan vetää se johtopäätös (kun nopeuden menetys kertautuu massan määrällä), että isolla pojalla nopeuden katoaminen kirpaisee enemmän kuin pienemmillä.
Lyönnin tapauksessa (lyönnin) liikemäärä on melkolailla käyttökelvoton suure, koska asiaa on vaikea mitata. Samaten pohdinnat massasta ja nopeudesta ovat vaikeita. Nopeus on käsitteenä haasteellinen, koska sillä voi tarkoittaa kusuttaessa HENKILÖÄ nopeaksi ainakin kolmea eri asiaa, eli nopeutta, kiihdytystä ja suorituksen aikaa. Sillä voi myös tarkoittaa muitakin asioita, kuten jotakin voiman johdannaista. Massa on myös tässä tarkastelussa hankala käsite, koska eri osat liikkuvat eri nopeuksilla, jolloin liikemäärää miettiessä pitäisi periaatteessa jakaa elementteihin ja integroida. Eli selkokielisemmin, kevyt ja hidas liikkuva osa lisää lyönnin liikemäärää vähemmän kuin painava ja nopeasti liikkuva osa. Lisäksi liikemäärän ollessa vektorisuure, elementtien suunnat tulisi huomioida, eli käytännöllisemmällä kielellä esimerkiksi taakse päin liikkuvan osan anti kokonaisuudelle on miinusmerkkinen ja viistoon liikkuvan anti osittainen jne.
Tätä ongelmaa suurempi ongelma liikemäärätarkastelussa on se, että lyönnissä on vaihtelevan kokoisessa merkityksessä myös voimantuotto osuman aikana. Lyönnin vaikutus (tarkoituksella ei-fysikaalinen termi) on siis riippuvainen siitä mitä lyödään ja mitä tapahtuu osuman aikana. Kaikki törmäyksen suureet tietenkin ovat jossakin yhteydessä nimenomaan osuman aikaisiin voimasuureisiin, kuten hetkellinen voima tai paine, koko törmäyksen impulssi, hetkellinen teho tai jokin energiasuure jne jne. Olen fysiikan ja karaten opettajana ja pitkäaikaisena harrastajana miettinyt näitä paljon ja lukenut jonkin verran, päätyen lähinnä siihen että on vaikea valita tyydyttävästi järkevää fysikaalista suuretta vaikuttavuudelle. Jotakin kuitenkin löytyy impulssin ja mahdollisesti maksimivoiman ja paineen suunnalta.
Kun sinä puhut liikemäärästä, vaihda sana impulssiin (tämä huomioi osuman aikaisen "lisän" vaikutukseen) ja ymmärrä että kyseinen suure on erittäin epätyydyttävä vaikutuksen analysointiin.
Fysiikan opettajana kaikkein ärsyttävintä on kun monet parhaista osumista on muutamien suureiden kannalta pieniarvoisia... Esim kun osuu ei-jännitettyyn vatsaan tai jos onnistuu hämäämään ja ikäänkuin lyömään jännitetyn vatsan "läpi". Wittumaisesti vaikutus on todella paljon muutakin kuin tyydyttävästi fysikaalisesti kvantifioitavaa settiä. Tai mistäs minä tietäisin. Ehkä joku vielä jonain päivänä onnistuu antamaan lyönnille sitä hyvin kuvastavan lukeman. Mutta valitettavasti asioiden todellisuudet eivät taivu helppoon alkeisfysiikkaan, vaikka luupäisimmät meistä yrittäisivät survoa tällaiseen. Tällä foorumilla Aihki on hyvä kirjoittamaan näistä, kun omaa laajan kokemuksen mittaustekniikasta, mistä tulee jonkinsorttinen nöyryys asian monimutkaisuuden edessä.
Onneksi valmentautuminen on perustasolla helpompaa.