Lukkopainin kehitys tulevaisuudessa

[Ile]

Mitä te oikein tarkoitatte tuolla että BJJ sisältää vapaaottelun?

Varsinaiset BJJ-miehet vastatkoon puolestaan, mutta mun mielestä kyse on nyt ainakin osittain siitä, että miten ja millä tarkkuudella käsitteitä halutaan määritellä. Siis vale tudo eli "vapaaottelu" on kiistatta ainakin perinteisesti osa BJJ:tä jne.. mutta tällöin ei toki tarkoiteta yksi yhteen jonkun vapaaotteluorganisaation sääntöjen mukaista urheilulajia nimeltä vapaaottelu jne..

Sinänsä helppo yhtyä Andyn ajatuksiin lajien kehityksestä. Musta vaan näyttää siltä, että tässä on vähän menty ristiin siinä, että mistä itse asiassa puhutaan.

[HannuL]

Luulen, että kilpailijoille ja organisaatioille on tärkeätä määrittää mikä kuuluu mihinkin eli kilpailulajeilla on omat sääntönsä ja organisaatioilla taas omat intressit. ( Esimerkiksi että joku porukka ei laske lukkopainia brasialaiseksi jiu-jitsuksi ja tonen porukkaa ihmettelee, että onko olemassa brasialaista jujutsua ja vertaa, että ei ole olemassa suomalaista matikkaa tai englantilaista vaan ainoastaan matikkaa.) Taustalla on siis organisaatioidenpainotukset.

Andy otti esille yksilön mielekkään harjoittelun. Jos haluaa tulla hyväksi yhdessä asiassa, on varmaan tehokkainta treenata juuri sitä. Jos haluaa voittaa kilpailuja, kannattaa treenata kilpailun säännöillä. (Tietysti jotkut oheistreenit voivat auttaaa, mutta pääasiassa kannattaa treenata itse asiaa.)

Tietysti eri lajeissa on ihmisiä, jotka eivät kilpaile vaan harrastavat ja minusta se on ihan yhtä arvokasta. Voi olla, että kilpaileminen vaihtuu valmentamiseksi ja valmentaminen vaikka seura-aktiiviksi tai muuten vain porukoissa pyörimiseksi. Melkein väittäisin, että tälle "has been" porukalle lajin määritykset ovat veteen piirretty viiva.

Ajatellen lukkopainia toivon, että siinäkin säilyy vanhoilla ukoilla mahdollisuus pyöriä matolla ja olla vähintäänkin aloittelevien harrastajien paininukkeina. Onhan se kuitenkin pikkasen aidomman tuntuinen kuin varsinainen paininukke.

[Jarppa]

Mitä te oikein tarkoitatte tuolla että BJJ sisältää vapaaottelun?

Ongelma tässä on se, että näet BJJ:n jonain Royce Gracien aikaisena settinä, mikä sisältää tietyt tekniikat, ja siihen uutena tulleet jotkut erikoisemmat guardit.

Minä, ja ymmärtääkseni jotkut muutkin, näemme BJJ:n kokonaisvaltaisena lajina joka edelleen kehittyy monipuolisena kokonaisuutena, mikä joillakin vapaaotteluun keskittyneillä brassijutsukoilla sisältää myös vapaaottelun. Eli brassijutsuka, joka ei ole ottanut yhtään sport-BJJ ottelua, mutta ottelee lajille tyypillisillä tekniikoilla vaparia, on ihan yhtä paljon brassijutsuka kuin sellainen, joka ottelee vain puku päällä sport-BJJ kisoissa. Jos siis itse mieltää itsensä sellaiseksi. Laji mukautuu tarpeen mukaan. Vaikka esim. Demian Maia keskittyy nykyään vapaaotteluun, ei hän ole yhtään vähempää brassijutsuka kuin otellessaan BJJ säänöin. Tietenkin mihin keskittyykin, kannattaa keskittyä juuri siihen, tilanteen mukaan.

[Andy]

Yksittäinen henkilö voi tietysti olla useamman lajin harrastaja tai kilpailija. Esimerkiksi Alexander Povetkin on voittanut maailmanmestaruuden ensin potkunyrkkeilyssä ja sitten nyrkkeilyssä. https://en.wikipedia.org/wiki/Alexander_Povetkin

Mielestäni hän on sekä potkunyrkkeilijä että nyrkkeilijä. Eikä niin että hän on potkunyrkkeilijä ja potkunyrkkeily sisältää nyrkkeilyn. Samoin Demian Maia on sekä brassijujutsuka että vapaaottelija. Vapaaottelussa hän lisäksi käyttää paljon sellaisia tekniikoita ja taktiikoita, joita ei BJJ:ssä treenata.

[JanneM]

Samoin Demian Maia on sekä brassijujutsuka että vapaaottelija. Vapaaottelussa hän lisäksi käyttää paljon sellaisia tekniikoita ja taktiikoita, joita ei BJJ:ssä treenata.

Mitä sellaisia tekniikoita ja taktiikoita Demian käyttää jotka eivät kuulu Brasilialaiseen jiujitsuun? Lyöntejä? Potkuja? Alavientejä? Mattotekniikoita? Lyöntejä matossa? Lukkoja ja kuristuksia?

[Jarppa]

Yksittäinen henkilö voi tietysti olla useamman lajin harrastaja tai kilpailija. Esimerkiksi Alexander Povetkin on voittanut maailmanmestaruuden ensin potkunyrkkeilyssä ja sitten nyrkkeilyssä. https://en.wikipedia.org/wiki/Alexander_Povetkin

Mielestäni hän on sekä potkunyrkkeilijä että nyrkkeilijä. Eikä niin että hän on potkunyrkkeilijä ja potkunyrkkeily sisältää nyrkkeilyn. Samoin Demian Maia on sekä brassijujutsuka että vapaaottelija. Vapaaottelussa hän lisäksi käyttää paljon sellaisia tekniikoita ja taktiikoita, joita ei BJJ:ssä treenata.

Eli jos mä käyn ottamassa muutaman matsin judokisoissa, olen automaattisesti judoka? Vaikka mun judokokemus on lähinnä muutamat treenit vuosien varrella, sekä säännöllisesti sparraaminen judokoiden kanssa meidän treeneissä? Tai välillä heidän treeneissä vierailu.

Mutta tässä on ehkä pakko tyytyä siihen, että olemme eri mieltä. Minusta ju-jutsua voi toteuttaa eri tavoilla, joista sekä vapaaottelu, sport-BJJ ja lukkopainit (ADCC ja No-Gi BJJ) ovat omia osiaan. Ne on vain sääntöjä, joihin mukaudutaan. Vaikka kävisin judokisoissa, kyllä mä silti sanoisin edustavani BJJ:tä. Vähän sama kuin potkunyrkkeilijä käy ottamassa K1 säännöin, Wako-säännöin tai näitä muistuttavilla karate-säännöillä (olettaen että säännöt eroavat vähän toisistaan), ei se silti olisi karateka. Tietenkin fokus on edelleen oltava säännöissä joilla eniten ottelee.

Ja siis edelleen, puhun tässä vain siitä miten itse asian ajattelin. Meilläkin on seurassa tyyppejä, jotka treenaa vain vapaaottelua ja pitävät pukupainia perkeleen keksintönä, ja varmasti ovat mielestään vapaaottelijoita. Jos joku kokee olevansa sekä brassijutsuka että vapaaottelija on sekin musta ihan ok. Mulle lajina BJJ on muutakin kuin judon kopio. Positio-hierarkiakin on järkevä vain kun miettii kamppailua lyöntien kanssa.

[Kari Aittomäki]

Noniin. Tässä sitä jengataan laatikko-ajattelua reaalimaailmaan vaan kankeata onpi. Kun tosimaailman ilmapallot on vaikeita paketoitavia.
Enpä usko että jäärälajien ulkopuolella on yhtäkään treenimetodia joka ei olisi liikkeessä, muutoksessa. Muutospaineitten tullessa vähä jokapuolelta, urheiluversioissa näkyy se näyttävyyden hakeminen ja helpostiseurattavan viihtellisyyden tavoittelu.. joka on aika pitkälle kontaminoinut myös vapaa-ottelun.
Sosiaaliset aspektit on myös tavattoman määrittävä tekijä, vertaisryhmän löytyminen on elämää isompi tapaus.
Tässä suhteessa bjj on erittäin hyvässä ja isossa laatikossa; mikä toimii sitä käytetään koska taustalla on vapaaottelu, joka pitää myös jalat maassa eli jonglööritemput jää vähemmälle.. vaikka sitä ilmaveivi-pakottomuutta onkin havaittavissa.
Tämä näkyy myös kaikista viesteistä, HannuL korosti tätä että vanhemmatkin voi löytää mielekkään roolin bjj-perheestä. Yleensähän veteranon status pitää ansaita tekemällä ura, joko poliittisesti tai skabaamalla tai bådeoch. Silloin pääsee pyyhkeenviikkausosastoon tai valmentamaan. jipii.

Itseasiassa minähän haaveilin catch-porukan perustamisesta jossa treeni olisi yhdistetty paini-puntti-sessio..
Joka perustui niihin järkyttäviin tuloksiin joita saatiin Skipi-vainaan kanssa aikaan. Toistanpa sen rutiinin: Päivittäinen treeni sisälsi lajiosion jossa käytiin tekniikka -> soveltava sparri. Jota seurasi puolentunnin sparri, melko kovatahtinen. Josta mentiin puntille ja vedettiin ne pitkät, kaameat pudotussarjat. Eli maksimista lähdetään ja jatketaan takin tyhjentymiseen saakka. Jota seurasi totaalinen voimapaini, saadusta otteesta koetettiin jengata lopetusote todellista maksimipuristusta ylläpitäen.
Oli mahtava sessio ja tulokset huimaavia. Mukavalla ryhmällä tuo tuottaisi sellasen ahjon joka voisi hyödyntää myös nuoria leijonia, aktiiviskabaajia. Vanhemmatkin karjut pysyis ikäänkuin pulssilla. Pahaa painia.
Mutta onhan tuo perusharrastajalle vähä turhan hevi käikäle.

Tämä virnsistytti.

Mitä Karin esmerkkiin tulee, niin minusta se on oikein hyvä. Treeniä oli paljon ja panostus kovaa. Silti missään lajissa ei saavutettu mitään suurempaa menestystä. Ja veikkaukseni on että tämä johtui juuri siitä, että harjoittelun fokus oli hajallaan. Keskittymällä yhteen asiaan olisi varmaan pärjätty siinä toteutunutta paremmin.

Hauska pistos.
On myös oiva esimerkki siitä kuinka otetaan yksi kohta ja ruoditaan sitä.
Kaskun samassa kohtaa

Kaskun en ollu kiinnostunut muusta kuin myllyttäjänä kehittymisestä. Joka tosin ei ole todennettavissa muutakuin kentällä. Kun politikointi vaan v-tuttaa ja sportti ei tunnu oikealta.

Treenimotiivit ovat yksilöllisiä ja "menestyksen" mittareissa on muitakin määreitä kuin poliittiset/urheilulliset.
Esimerkki.
Olin intissä hyvä ampuja, komppanian pohjat tottakai ja hyvällä kiväärillä se viiden kasa oli käytännössä yksi reikä.
JOS olisin innostunut veivaamaan vain kivääriammuntaa olisin varmasti saavuttanut huomattavaa "menestystä". Mutta tuolloin olisin ollut tarkkuusampuja. Tarkka-ampujan hommissä se lääpäisy on pitkällisen esityön helpoin osa. Aivan eri peliä.

kanada

[HannuL]

Mikä lukkopaini organisaatio tämä on?
https://www.facebook.com/FICWofficial/

EM-kisat olisi 26 elokuuta Liverpoolissa

[HannuL]

Onko nämä lukkopainia kehittävät kansainväliset organisaatiot - vai onko niitä vielä muita?

1. IBJJF - International Brazilian Jiu-Jitsu Federation
2. ADCC http://adcombat.com/
3. international combat wrestling federation
4. UWW https://unitedworldwrestling.org/ (Sivulaji - ei järjestä enää kilpailuja, mutta kansallisilla liitoilla voi olla jokin rooli lajissa.)

[HannuL]

Voisiko combat wrestlingissä olla hyviä elementtejä junioreiden taitojen kehittämiseen lukkopainissa.

Siinä saa pisteitä erilaisista alasvienneistä ja sidonnoista?
(Luultavasti alussa voisi jättää jopa lopetukset pois.)
Mutta sviipit voisi olla pisteissä...?

Sitten parin kisan jälkeen ottaa mukaan joitain lopetuksia ....

Tietysti ihan alussa voisi olla vaikka "position sparrikisoja" eli kokeillaan vuorotellen mitä tapahtuu jostain positiosta?
Vähän niin kuin painissa toinen komennetaan alle ja sitten päästään kokeilemaan, että onnistuuko vyörytys tms.

[Andy]

Kun keskustelen monen henkilön kanssa, jää helposti pointteja vastamatta. Jos koette että unohdan jotain niin muistuttakaa asiasta niin vastaan.

Demian Maia ei mielestäni ole lainkaan verrannollinen siihen, että joku BJJ-harrastaja käy satunnaisesti judokisoissa treenaamatta judoa. Maia on vapaaottelun huippu-urheilija, joka ansaitsee lajilla elantonsa ja harjoittelee sitä. Maian harjoittelu on optimoitu vapaaottelussa ja tarkemmin sanottuna Unifien MMA Rules -säännöillä käytävässä ottelussa pärjäämiseen. Tämä myös väistämättä aiheuttaa hänelle taantumista BJJ-taidoissa.

Tietysti voi ajatella niin että BJJ on "lifestyle", joka kattaa koko elämän elokuvissa käymisestä kalastukseen niin että kaikki on sitä BJJ:tä. Valmennuksellisesti en näe tätä kuitenkaan kovin hyvänä järjestelmänä jo ihan siksi, että urheilijalla tulisi psyykkisistä syistä olla myös muuta elämää, joka ei liity lajiin mitenkään. Korkeatasoinen urheilu on jo muutenkin tosi kokonaisvaltaista hommaa ja käy työstä. Ei mikään muukaan työ ole hyväksi, jos se täyttää koko elämän. Sitten tietysti on eri asia, jos se lifestyle käytännössä sisältää vain muutaman viikkotreenin.

Karilta ihan hyvä pointti että ilmeisesti teillä päälaji oli se itsepuolustus/katumylly. Siinä menestymistä/kehittymistä on tietysti erittäin vaikea absoluuttisesti mitata. Näkisin kuitenkin että esim. pistekaraten urheilutreenaaminen ei parhaalla mahdollisella tavalla tue sitä.

BJJ:n ja lukkopainin positiopisteet ovat muuten minulle hankalia ymmärtää. Tai siis minusta on kummallista että pisteytys perustuu jonkun toisen lajin sääntöhin ja siihen miten edullinen asema siinä on. Jotenkin luontevammalta tuntuisi että pisteitä saisi lukkojen ja kuristusten yrittämisestä samaan tapaan kuin vapaaottelussa.

Väittäisin että esim. lyöntejä, potkuja, näiden blokkeja javäistöjä ei käytännössä juurikaan harjoitella BJJ-treeneissä eivätkä harrastajat niitä myöskään osaa, elleivät ole oppineet niitä muiden lajien treeneissä. Olen varma että BJJ:ssä voi saavuttaa mustan vyön tekemättä kertaakaan lyöntiä tai potkua. Tuo on vähän sama asia kuin joskus UFC:n alkuaikoina erilaisten hojoiluiden harrastajat vakuuttivat, että kyllä heidänkin lajiin mattopaini sisältyy. Käytännössä sitä ei kuitenkaan harjoiteltu eikä osattu.

[Jarppa]

BJJ:n ja lukkopainin positiopisteet ovat muuten minulle hankalia ymmärtää. Tai siis minusta on kummallista että pisteytys perustuu jonkun toisen lajin sääntöhin ja siihen miten edullinen asema siinä on. Jotenkin luontevammalta tuntuisi että pisteitä saisi lukkojen ja kuristusten yrittämisestä samaan tapaan kuin vapaaottelussa.

Väittäisin että esim. lyöntejä, potkuja, näiden blokkeja javäistöjä ei käytännössä juurikaan harjoitella BJJ-treeneissä eivätkä harrastajat niitä myöskään osaa, elleivät ole oppineet niitä muiden lajien treeneissä. Olen varma että BJJ:ssä voi saavuttaa mustan vyön tekemättä kertaakaan lyöntiä tai potkua. Tuo on vähän sama asia kuin joskus UFC:n alkuaikoina erilaisten hojoiluiden harrastajat vakuuttivat, että kyllä heidänkin lajiin mattopaini sisältyy. Käytännössä sitä ei kuitenkaan harjoiteltu eikä osattu.

Tässähän tuo ongelma ymmärtämäsi kohdalla on. Pisteytys on perua ajasta jolloin BJJ oli vielä haastematseissa käytettävä laji. Kun nuo positiot ja niistä saatavat pisteet ymmärtää, huomaa, että pistepositiot on niitä mitkä on hyödyllisimpiä nimenomaan toisen lyöntien tehon minimoimisessa ja omien tehon maksimoinnissa, sekä lopetuspaikkojen luomisessa.

Väitteesi menee myös osin harhaan. Ainakin mulle tuota etäisyyden minimointia lyövää ja potkivaa vastustajaa vastaan on opetettu nimenomaan BJJ:ssä ja lajin valmentajien toimesta, eikä oikeastaan missään muualla. Tämä siis 15 vuoden kokemuksella BJJ:stä. Meillä vapaaottelua valmentaa mm. BJJ:ssä purppuran, ruskean tai mustan omaavia henkilöitä, ja tie niihin treeneihin käy BJJ:n peruskurssin kautta, missä selitetään myös noiden positioiden järki.

Siinä olet oikeassa, että mustan vyön voi saavuttaa tekemättä kertaakaan lyöntiä tai potkua. Se kertoo minusta siitä, että lajilla on erilaisia puolia. Vähän sama asia kuin, että mustan vyön voi saavuttaa ottelematta tai voittamatta ikinä kisoissa.

[JanneM]

Mun mielestä on melko ylimielistä väittää että Demian Maian Jiujitsu taantuu kun se ottelee vapaaottelusa ja ttreenaaminen tähtää nyt niihin kisoihin. tuskin se mitään taannu. Se kehittyy. Se kehittyy nyt eri suuntaan kuin silloin kun Demian dominoi pukukisoja. Mä uskon, että JAsse voi vaikka kysyä Demianilta että kokeeko olevansa jiujitsuka ja toteuttavansa jiujitsua MMA häkissä, mutta olis helvetin tyhmä että meidän pitää tässä nyt lähteä hakemaan jokaisen erillisen vapaaottelijan ja jiujitsukan mielipiteitä siitä mitä oma lajinsa on.

Mä en ymmärrä ANtti sun syytä tälle vänkkäämiselle nyt.

[Jasse]

Huh! Herääpä paljon ajatuksia. Katotaan saanko tajunnanvirran jotenkin luettavaan muotoon.

Ensinnäkin ilmiöiden määrittely on hauskaa puuhaa, mutta jokainen määrittely on vain suuntaa antava työkalu.
Itse olen nyt vuoden verran opiskellut teologisessa tiedekunnassa ja esimerkikis uskontotieteen peruskurssilla esiteltiin kolme määrietelmää uskonnolle: usko yliluonnolliseen, pyhän/profaanin erottelu ja ns "perimmäinen huolenaihe". Tuon kolmannen määritelmän sisälle mahtuu monet sekulaarit ismit mutta myös esim. elämäntapa harrastukset. Myös kamppailuharrastukset. Ne voidaan siis nähdä uskontoina tai ainakin "uskonnon kaltaisina ilmiöinä". Tämähän ei liittynyt mitenkään mihinkään. Ehkäpä seuraava kappale sitten.

Ennen ajattelin että Carlos ja Helio opittuaan jiu-jitsua ottelivat pääsääntöisesti vale-tudo otteluita ja kehittivät tyyliään niissä pärjäämiseen. Luin juuri Carlos Gracien elämänkerran ja näkemykseni hieman muuttui. Carlos veljineen keskittyivät opetuksessaan itsepuolustustemppuihin ja ottelivat lähinnä pukupainisäännöillä ilman pisteytystä. Vale-tudo tuli vahvasti kuvioihin vasta 50-luvulla ja pisteytetyt JJ-ottelut 60-70 lulla. Käsittääkseni positiohierargia ajattelu juurrutettiin pisteytyksen keinoin BJJhin vasta 90-luvulla Royce Gracien UFC-deminoinnin jälkeen - ja ehkäpä seurauksena. Ja vasta vuosituhannen vaiheessa lukkopaini tuli BJJ skenen olennaiseksi osaksi. Eli historiallisesti katsottuna BJJn alkuperäiset osa-alueet ovat itsepuolustus ja rättipaini.

Renzo Gracie sanoni jossain 90-luvun puolivälin haastattelussa suunnilleen niin että sportti-BJJ on turvallinen tapa valmistautua vapaaotteluun. Demian Maia näkee edustavansa ja toteuttavansa BJJtä UFCssä. Robert Drysdale kirjoitti juuri kolme osaisen esseen BJJn sääntöongelmista ja totesi alkuun että kamppailu-urheilussa sääntöjä miettiessä tasapainoillaan turvallisuuden ja taistelu-taidon kanssa. Helio Gracie sanoi Jiu-jitsun olevan taito jolla hiekompi voi puolustautua isompaa ja argessiivisempaa hyökkääjää vatstaan. Tämä on myös 1900-luvun alun Jiu-Jistu-brändäyksen keskeisin sanoma ympäri maailmaa.

Minulle BJJ on tehokas ja monipuolinen kamppailutaito ja lifestyle, jonka ytimenä on kontrolli ja positiivisuus. Fyysiset tekniikat ja harjoitteet voi jakaa karkeasti itsepuolustukseen, sportiin ja vapaaotteluun. Myös ajatuksen tasolla voi liikkua näillä kolmella alueella. Täyskontakti ja positiohierargiassa etenemiseen kannustava pisteytys pitää melko hyvin lajin kiinni vapaaotelussa, ja antaa eväitä puolustaa itseään striitillä, vaikka laji redusoituisi vain sääntöjen mukaiseksi urheiluksi. Näinhän on tapahtumassa ja tapahtunut.

Meillä jokaisella on varmasti enemmän tai vähemmän erilaiset määritelmät sille mitä on (Brasilialainen) Jiu-Jitsu. Itselleni lajin auktoriteettien - ennenmuuta omien opettajieni määritelmät - merkitsevät eniten.

[Kari Aittomäki]

Noniin. Sieltä tuli pöytä puhtaaksi kertafläätäisyllä. Tätä parempitasoista asiantuntija-kirjoitusta ei ole. Jasse on kyllä tietomies.
Tuo näkemys kamppailijan tien kulkemisesta uskonnonkaltaisena kiikarointina resonoi mun rintakelloon täysin. Juuri siitä on kyse.. Loppumattoman uteliaisuuden kautta. Äärimmilleen vietynä se kulminoituu täten:
"Liikaa sanoja. Jokainen sota on pyhä. Voiman laki on maailman ainoa laki. Jos on olemassa Jumala, vain taistelu voi olla Jumala. Hyvää ja Pahaa ei ole olemassa, eikä elämää ja kuolemaa. Ei ole muuta kuin toiminta. Taistelu."
(josta aihiosta on keskusteltu kymmenisen vuotta sitten Potkussakin, tosin saatananpalvontatermin alla).
Mutta tämähän ei tosiaan liity bjj:n/lukkopainin kehitykseen mitenkään joten sepä siitä.

Vai on positiotaktiikka noinkin nuorta perua. Aika hassua, kun on aina mieltänyt sen olevan ikäänkuin se selkäranka. Vaikka olen ominsilmin lukenut että esijudossahan ne juuret on. Itsepuolustuspointti yllättää, olen aina hahmottanut sen ikäänkuin hiukan päälleliimatuksi ja esim hokutoryuta heikkotasoisemmaksi. Ois pitänt tutkia syvemmältä.
Kiitos kovasti näkemyksestä.

Tämäkään ei liity asiaan muutakuin tuon ip-treenin kautta mutta kun henkilötasolla liikutaan niin vastataan.

Karilta ihan hyvä pointti että ilmeisesti teillä päälaji oli se itsepuolustus/katumylly. Siinä menestymistä/kehittymistä on tietysti erittäin vaikea absoluuttisesti mitata. Näkisin kuitenkin että esim. pistekaraten urheilutreenaaminen ei parhaalla mahdollisella tavalla tue sitä.

Tämä on heijastusta kasari-ajoilta. Kun kwondo ja tuolloin kontaktikaratena kulkenut potkunyrkkeily nostivat kovuuskertoimeksi/markkinavaltiksi termin täys-kontakti. Katurankingissa karatekat pysyivät kuitenkin vaivatta uusiolajien edellä.
Syynä oli paitsi vanhankoulun kakejätkien syvässä kokemuksessa mutta ennen kaikkea pistekaraten räjähtävyydessä. Joka sopii sellaisenaan katumatseihin ja antaa etulyönnin oikeastaan kaikkia vastaan. Moni on se hanskaaja joka on lähtenyt liian rennosti ja varovaisesti ja kenties ylimielisestikin tilanteisiin ja tullut jyrätyksi.
- Nyyh, mä haluan kehään ton jätkän kanssa.
- Painu nyt hyttynen v*ttuun siitä inisemästä, ei tässä ole aikaa mitään kehää ruveta pystyttään.

Kuunolla oli aina hyvä kommentti valmiina.
Vapaaottelu viehätti mua juurikin sen takia että tuo räjähtely sai siinä järkevän olomuotonsa, joku jakutsuki-hippa kun on vaan äärityperän oloista. Vaikka mä niitä kylkiluita katkoinkin.

Lisäksi, pistekaraten jalkatyö sopii katu/vapaa-matsiin kuin nyrkki foolion suuhun. Itseasiassa ihmettelen yhä miksi Machidan esimerkillä pistejätkiä ei ole ilmestynyt häkkiin enemmän.
Olen vakuuttunut että näpyttelen tässä koska jalkatyöni oli karatekan. Esim se katumatsi kolmea irlantilaista nyrkkeilytaustaista vastaan ois päättänyt mun olemiseni jos olisin hairahtunut stabiiliin koukkujenvaihtoon. Kimmoisan hyväkuntoisena karatekana saatoin liikkua, tuuppia lättäneniä toistensa eteen ja vedellä osumia. Saatanan kovapäisiä jätkiä, onneksi olin minäkin.
Tällä en väitä etteikö hanskaajien jalkatyö olisi hyvää. Karate vain räjähtelee enemmän ja traditioasennot sopii hienosti epätasaiselle alustalle.

Asiaan palatakseni..

BJJ:n ja lukkopainin positiopisteet ovat muuten minulle hankalia ymmärtää. Tai siis minusta on kummallista että pisteytys perustuu jonkun toisen lajin sääntöhin ja siihen miten edullinen asema siinä on. Jotenkin luontevammalta tuntuisi että pisteitä saisi lukkojen ja kuristusten yrittämisestä samaan tapaan kuin vapaaottelussa.

Tämä ei ole virheellinen näkemä mutta positiopisteytys vapaaotteluun nojaten on minusta loogista.
Eihän vahvan symbolinen painiselätyskään oikeasti ratkaise kamppailua jolsei niin ole erikseen sovittu. Samaa temaatiikkaa edustava judon ipponnäkemys (selälleenheitto) taasen on jopa taisteluheiton vastakohta.
Kamppailu-urheilut ovat monasti varsin kaukana oikeasta maailmasta ja pisteytyksen lähtökohdat muut kuin taistelulliset. Vapaaotteluheijastus on perusteltua ja ytimeltään tervettä.

tulipas mittaa. sori.