Flickan som lekte med elden Jatkoa siis Miehille, jotka vihaavat naisia . Loistava tekele tämäkin. Innolla odotan kolmatta! Ja kirjat on jo must-listalla. Noomi Rapace on kyllä uskomattoman hyvä. Pesee leikiten jenkkikollegansa. Hahmokin on parhaita aikoihin. Tämmöisiä leffoja katsoo ilokseen! Ikinä en olisi kuvitellut sanovani näin, mutta - hyvä, Ruotsi!!...

Ajattelin heti palkan tilille kolahdettua käydä noukkimassa tuon kirjatrilogian talteen...

Män som hatar kvinnor (Miehet, jotka vihaavat naisia) Sanalla sanoen, loistava. Älyttömän hyvät näyttelijäsuoritukset, Noomi Rapace aivan uskomaton. Rankka leffa, mutta joka minuutin arvoinen. Ei ruotsalaiset saa olla näin hyviä :D Olen oikeasti aika vaikuttunut...

Minäkin tosiaan tykkäsin tuosta Watchmenistä osaltaan leffan fiiliksen takia. Tosin sarjakuvia en ole lukenut, että ne sitten varmaan seuraavaksi...

Fighting Dito Montielin ohjaama elokuva nuoresta tyypistä, joka yrittää selviytyä New Yorkin kaduilla myymällä kaikenlaista krääsää. Erilaisten tapahtumien jälkeen seuraan lyöttäytyy tyyppi, joka on kiinnostunut nuoren kaverin tappelukyvyistä. Tavoitteena tietysti saada tahkottua rahaa. Leffahan oli saanut huonohkot arvostelut varsinkin Suomen huippulehdissä kuten Ilta-Sanomissa. Leffassa on kuitenkin samanlaista fiilistä ja luontevuutta kuin A Guide to Recognizing Your Saintsissä (on muuten hyvä elokuva!), joka kertoo Dito Montielin oman tarinan - ja jossa myös Fighting-leffassa näyttelevä Channing Tatum tekee hyvän roolin väkivaltaisena Antoniona. Molemmat leffat kertovat köyhistä nuorista/nuorista aikuisista, joiden elämään rikollisuus ja väkivalta liittyvät pakollisena osana. Näyttelijätyöskentely on myös samantyyppistä molemmissa leffoissa - vuorosanoja mumistaan ja ote on jotenkin dokumenttimainen paikoitellen. Vaikka myös Fighting-elokuvan näyttelijäsuorituksia on haukuttu, niissä ei mielestäni ollut mitään vikaa. Channing osaa tämmöisen roolin hyvin, Terence Howardista ei ole koskaan löytynyt pahaa sanottavaa, ja kovin nätti naispääosanesittäjä Zulay Henao on luonnollinen ja erittäin sopiva rooliinsa. Melkein tekisi mieli sanoa, että Montielin ohjauksessa on paljon sellaista todentuntuisuutta, joka puuttuu vastaavia tarinoita kertovista muiden ohjauksista kokonaan. Jos jotain negatiivista pitäisi mainita, niin tappelukohtaukset eivät ole niitä parhaimpia. Cung Le on myös yhdessä tappeluskohtauksessa mukana, joten ihan oikeaakin kamppailijaa on saatu leffaan muksimaan. Myös "pääpahis"-vastustaja on ilmeisesti taistelulajien tms. harrastaja, mutta se ei kyllä elokuvassa valitettavasti näy. Muutenkin leffan tappelukset ovat epämääräistä baarirähinää, joka ihmetyttää, kun osa päähenkilön vastustajista pedataan kuitenkin oikeiksi kamppailijoiksi myös elokuvassa. Jos miehille riittää leffassa silmänruokaa Zulaysta, niin naisille sitä piisaa paitsi Channingin, myös Brian J. Whiten puolesta. Suosittelisin kuitenkin, että mikäli ei ole aivan pakko (esim. Channingin takia) katsoa leffaa elokuvateatterissa, niin ihan kelpo katsottava vuokra-DVD:ltä. 3.0...

Perfect Creature (2006) Kun kerran vampyyriteemalla mentiin. Jo toinen lyhyen ajan sisällä näkemäni brittiläinen "kauhutrilleri". Ideassa vampyyrit ovat alkemistien aikoinaan vahingossa geenimanipuloima mutanttirotu, joka aika pitkälti vastaa valtionkirkkoa. Mä en ihan ymmärtänyt millä tavalla vampyyrit muuta kansaa Palvelevat, jotain laupeudentyötä varmaan. Samalla vapaaehtoiset asettavat käsivarteensa dreenin, josta menee suora letku Veljeskunnan juottolan coctailsamovaariin. Eräänlainen vapaaehtoinen kirkollisvero, siis. Kolmensadan vuoden rauhaisan rinnakkaiselon jälkeen yksi vampyyreista alkaa metsästää ihmisiä ja siitä syntyy enemmänkin poliittinen skandaali kuin kauhua. Elokuvan maailma on outo sekoitus dickensiläistä kurjuutta ja toista maailmansotaa, sekä matrixin hyperteknologiaa. Tuli vähän Burtonin batmanit mieleen. Idea hyvä, juonen jännite lattea ja juonenkäänteet typeriä. Yli-ihmillisellä näkö- ja kuuloaistilla maailmaa seuraava hyvisvampyyri näytti mustaan nehrutakkiin pukeutuneelta labradorinnoutajalta päänkääntelyineen. Katsoin tuon myös, koska vampyyrijutut aina viihdyttää. Miljöö ja kehystarina olivat kunnossa, samaten vampyyrien sijoittuminen uskontokenttään ja niiden rooli ihmisten suojelijoina oli mielenkiintoinen tausta tarinalle. Harmi vaan, että ohjaus tuntui mättävän jotenkin. Tarina junnasi ajoittain pahasti paikallaan ja koko ajan odotti asioita tapahtuvaksi, vaikka loppujen lopuksi fiilis oli leffan jälkeen aika tyhjä. Niinkun että höh. Eihän tässä mitään ollut. Hienoja kohtauksia oli muutama. Erityisesti jäi mieleen kohtaus, jossa päähenkilövamppi polvistuu päähenkilönaisen viereen, kun tämä nukkuu. Itseäni ei haitannut lainkaan se Silaksen päänkallistelu - sillä saatiin hyvin aiheutettua sitä, että katsoja ajattelee vampyyrit eläiminä enemmän kuin ihmisinä, mikä sitten taas lisää tietenkin jännitettä ihmisten ja vamppien välille. Myös pääpahiksessa oli hienosti nähtävissä muutos loppua kohden - näyttelijästähän tuli ihan Nosferatu-leffan vampyyrin näköinen! Leffassa oli ainekset parempaan - harmi, ettei sitten ihan saatu niin hienoa tarinaa kasaan kuin mitä eri osaset lupailivat. 3.0...

The Curious Case of Benjamin Button En oikein tiennyt, miten asennoitua tähän elokuvaan, koska tarina on niin omituinen - mies syntyy vanhana ja nuorenee vanhetessaan. Elokuvassa on kuitenkin ihan omanlaisensa tunnelma, ja Benjaminin hahmo on ihan mielenkiintoinen. Näyttelijät osaavat asiansa - erityisesti mieleen jäi Benjaminin "äitiä" esittävä Taraji P. Henson. Erityisesti elokuvan kanssa viihdyin, koska tapahtumat sijoittuvat New Orleansiin, joka on yksi lempikaupunkejani maailmassa :D Tarina on mielestäni monellakin tapaa Forrest Gump -tyylinen, jota etelämeininki vielä tehostaa. Sitten niihin risuihin. Yleensä niin hyvä Cate Blanchett on jotenkin todella valju ja mielenkiinnoton, vaikka onkin niin kovin kaunis ja näyttelee kyllä hyvin. Muutenkin elokuvaa vaivaa tyhjyys, eli lavasteet ja henkilöt ja tapahtumat ovat moitteettomia ja kauniita ja yksityiskohtaisia, mutta kenenkään kuolema ei kosketa eivätkä kipeätkään tunteet välity katsojalle saakka. Ulkoisesti kaunis maalaus ilman sielua. 3.0...

Valkyrie Hitleriä vastaan tehtiin 15 murhayritystä saksalaisten toimesta ja Operaatio Valkyrie kertoo niistä ehken kuuluisimmasta eli Heinäkuun 20. päivän salaliitosta. Attentaattisalaliitossa oli mukana useita korkeita upseereita ja se toteutettiin uhkarohkealla tavalla. Pääosissa on kovia nimiä - Tom Cruise, Bill Nighy, Kenneth Branagh, Terence Stamp. Koska Tom Cruise on viimevuosina keskittynyt ainoastaan hihhuloimiseen, olikin todella virkistävää ja yllättävää, miten hyvä ja uskottava herra oli roolissaan. Bill Nighy on mielestäni aivan loistava lähestulkoon aina (jos ette usko, niin katsokaapa roolisuorituksensa ikääntyneenä rokkistarana leffassa Love Actually :)), ihana mies! :lol: Mielestäni on varsin mielenkiintoista, että nykyään voidaan tehdä elokuvia, joissa on myös ns. hyviä saksalaisia - ja onneksi ollaankin tässä tilanteessa: lapsena tuli katsottua runsaasti vanhoja Tarzan-leffoja, joissa saksalaiset olivat usein niitä pahoja. Syyt Hitlerin valtaannousuun ovat monisyisiä ja erittäin mielenkiintoisia, ja myös sattumalla on selvästi oma roolinsa historian tapahtumien kulussa. Tämä elokuva ehkä osoittaa myös sen, miten voimaton ei-natsiaatteinen normaali saksalainen on sodan myllerryksessä ollut. Pelko on voimakas ase. 4.0...

Bolt Disneyn tuotosta. Olen ihan hulluna kaikkiin Disneyn ja Disney Pixarin tuotantoihin. Niistä on kauhean vaikea löytää mitään moitteen sanaa - muuta kuin että voisivat olla pidempiäkin. Boltissa päähenkilönä on koira, joka on omistajansa ohella agenttityylisen tv-sarjan tähti. Ongelmia seuraa, kun Bolt päätyykin karkaamaan traileristaan. Koirapolo päätyy reaalimaailmaan, jossa supervoimat eivät toimikaan. En tiedä mikä on, mutta eläinkohtalot koskettavat aina kovasti. Tämä elokuva ottaa kantaa paitsi elokuvateollisuudessa työskentelevien eläinten, myös rankkureiden nappaamien kavereiden ja yleensäkin ihmisten hylkäämien eläinten kohtaloihin. Pakostihan siinä silmä kostuu, varsinkin kun on tosi vaikea ymmärtää, miksi ihmiset hylkäävät eläimiään. Mielenkiintoinen sivupointti elokuvassa tuli juurikin kissojen kohtelusta, kun koira sai kerjättyä ruokaa, mutta kissaa hyljeksittiin. Koira on ilmeisesti jostain syystä ihmisten mielestä vaikeampi heitteille jätettävä kuin kissa, mikä on outoa ja sairasta. Jenkeissä opiskeluaikana tuli ruokittua kulkukissoja ja yksi luotti niin paljon, että toi pentunsa meidän oven taakse turvaan. Sisälle kun ei saatu ottaa virallisesti kissoja, niin rakensin niille useammankin muovilla katetun pahvimökin terassille (asuttiin toisessa kerroksessa), jossa sitten saivat oleskella paahteelta ja sateelta turvassa. Elokuvassa on Disneyn tapaan onnellinen loppu, mutta sietää ajatella, kuinka moni ihmiseen luottava eläin saa sen onnettoman lopun. Jos otat eläimen, pidät siitä huolta etkä petä sitä. EDIT: 4.0...

Vinkkinä - tänään tulee Ylen kakkoselta klo 22.05 Constant Gardener (Uskollinen puutarhuri). Mielestäni oikein hyvä elokuva. Pääosissa Ralph Fiennes ja Rachel Weisz...

Jaawa, kiitos listasta. Pitää kirjanmerkitä tuo viesti :) Changeling Huh. Angelina Jolien selvästi paras roolisuoritus minun mielestäni. Clint Eastwood'han on taitava ohjaaja. John Malkovich nyt on John Malkovich, ässien ässä. En ruodi juonta sen enempää etten pilaa mitään. Tuosta IMDb-linkistä voinee lukea keskeisimmät kuvaukset. Koskettava ja monivivahteinen elokuva. Suosittelen kyllä lämpimästi. 90 Niin joo! Leffahan perustuu tositapahtumiin. Aika rankkaa. Oli kyllä tosiaan hyvä leffa! Angelina Jolie osaa esittää varsin hyvin sellaista tuskaisaa ja ongelmaista hahmoa (vrt. Girl Interrupted). Tarina on siis tosipohjainen (ei täysin uskollinen alkuperäisille tapahtumille, mutta melkein) ja se tekee elokuvasta monellakin tapaa vaikuttavan ja ahdistavan. En suosittele tutustumaan juttuun ennen elokuvaa, mieluummin päinvastoin - näin ollen jännitys säilyy. Joliehan on kertonut, että rooli oli äitinä todella vaikea. Vaikka omia lapsia ei olisikaan, elokuvan tapahtumat karmivat kyllä ja jokseenkin vähäeleinen kerrontatyyli (Eastwood) sopii erinomaisesti elokuvaan tehostaen tarinaa. Elokuva on muutenkin vähän film noir -tyylinen. Taisin antaa leffalle 4/5. Tykkäsin siitä Gone Baby Gonestakin, että ehkä "film noir" iskee jotenkin. EDIT: laitoin tuon film noirin lainausmerkkeihin, kun periaatteessahan film noir -teokset (kirjat, elokuvat) on tehty silloin joskus 30-40 -luvuilla. Vaikka meillä tosin käsiteltiin film noirina myös mm. Blue Steel, joka on tehty vasta 1989...

Gone Baby Gone Ben Affleckin ohjaama elokuva, pääosassa veljensä Casey Affleck. Erittäin hyvä leffa. Tarina on sopivan monimutkainen ja ajatuksiakin herättävä. Dialogi on loistavaa, näyttelijät hyvin sopivia osiinsa. Vähän film noir -meininkiä. Tarina siis lähtee siitä, kun pikkutyttö kidnapataan ja tytön sedän vaimo päättää palkata Casey Affleckin esittämän yksityisetsivän tyttöystävineen etsimään kadonnutta tyttöä poliisin kanssa vastahakoisessa yhteistyössä. Tummien perhosten koti Luin kirjan joskus lukiossa, pidin siitä ihan. En kuitenkaan muistanut tarinaa, joten oli ihan mielenkiintoista katsoa elokuvaa, kun kirja ei suoraan "pilannut" elokuvakokemusta. Nuoret näyttelijät elokuvassa olivat hyviä ja luonteviakin, Tommi Korpelan teatterityylinen näytteleminen tökki aika pahasti. Jotenkin henkilöhahmot eivät hirveästi koskettaneet, kirjassa on taas toisin. Paljon oli sellaista hiljaa seisoskelua rantamaisemissa, joka ei vienyt tarinaa eteenpäin, eikä juurikaan rakentanut kuin yhtä henkilöhahmoa. Juttuhan kertoo siis pojasta, joka useiden sijaiskotien sun muiden jälkeen päätyy saarelle, jolla asustelee vastaavanlaisia hankalia tapauksia, joista Korpelan esittämä saaren laitoksen johtaja koulii normikansalaisia. Little Fish Aussilehva, jossa pääosissa loistava Hugo Weaving, Sam Neill, Cate Blanchett, Martin Henderson. Vähän semmoinen taiteellisella otteella tehty elokuva, joka oli ajoittain ihan kiinnostava, mutta jonka loppu oli ihan wtf. Jotenkin elokuvassa juonta kehiteltiin ihan mukavasti, mutta juoni ei jotenkaan kantanut sitten aivan loppuun saakka mielenkiintoisena. Näyttelijöistä ei ainakaan ollut kiinni. Varsinkin Hugo Weaving oli tosiaan aika uskomaton narkkiroolissaan, ja Cate Blanchettista olen aina tykännyt kovasti. Lyhyt kuvaus: entinen narkki (Blanchett) yrittää saada omalle yritykselleen rahoitusta ja koettaa parhaansa mukaan pysyä erossa huumeista, joita lähipiirissä edelleen pyörii tavalla tai toisella...

DDay-Lewis ei ole aivan tästä maailmasta. ne sen hahmot on aina jotenkin todempia kuin todelliset ihmiset. Tuo on muuten aika lailla totta. Siinä on kyllä niin taitava näyttelijä, joka vangitsee valkokankaan aivan totaalisesti. Tuo TWBB kun on kuitenkin järjettömän pitkä elokuva, niin Day-Lewisin ansiosta aika hurahti loppujen lopuksi nopeasti. Voisin kuvitella, että noilla näyttelijäntaidoilla eletään sellaisella hulluuden ja identiteettikriisien rajamailla koko ajan...

Komppailen Mikaa, eli Daniel Day-Lewis vetää kyllä minkä tahansa elokuvan yli kolmen tähden. Vähän petyin kyllä There Will Be Bloodiin - tarina oli sinällään mielenkiintoinen, mutta se oli kerrottu vähän liian taiteelliseen tyyliin. Tuli mieleen ylipitkä, improvisoitu teatteridraama. Mutta Day-Lewis on kyllä kurko. Yyberkurko...

Minäkin kyllä tykkäsin todella paljon tuosta Eastern Promisesista. Ilman Viggoa elokuva ei ehken olisi ollut niin kiinnostava, kun sen verran taitava näyttelijä on kyseessä (katsokaapa vaikka niitä ajohanskojen näpertelymaneereja). Minusta elokuva ei ollut mitenkään pintapuolinen tai hidaskaan, vaan hahmoja rakenneltiin pikkuhiljaa. Vaikea kertoa hirveästi enempää, ettei vain tule paljastettua mitään elokuvasta, mutta ei leffassa hukkaminuutteja kyllä ole, ja päiväkirja luo minusta hienosti taustaa sille, miksi ihmiset joutuvat vieraaseen maahan rikollisten armoille (ja samalla antaa elokuvaan sen surumielisen taustavireen). Ilman päiväkirjaa olisi katsojan ehkä vaikeampi kokea ristiriitaa autonkuljettajan hahmosta, koska kyseessä on kuitenkin heti jo alusta hahmo, josta katsojana jotenkin tykkää...