Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Haku löysi 60 tulosta
Palaa sivulle Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- loka 2, 2016, 05.04
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
En ole kuullut enkä lukenut moisesta. Kerro ka1 ihmeessä lisää...
- kesä 23, 2016, 14.31
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Aloitin eilen lukemaan Santeri Alkion (1862-1930) kirjaa "Puukkojunkkarit". Tätä vuonna 1894 julkaistua teosta pidetään "yhtenä kansalliskirjallisuutemme kulmakivistä". Olen sivulla 40/240 ja jo on tullut hyvä kuvaus sekä tappelusta että rehdimmästä painista. Puukkotappelua odotellessa. Kirja ilmestyi parikymmentä vuotta puukkojunkkarikauden luputtua ja Alkio oli ilmeisesti paremmista piireistä joten tuskimpa hänellä omakohtaisia kokemuksia häijyilystä oli. Mutta aikalaisnäkemystä henellä silti oli. Kirja on kirjoitettu muutamaa vuotta ennen kuin kreikkalaisroomalainen paini valtasi Suomen joka tekee painikuvauksesta arvokkaan ( Seitsemässä Veljeksessä on myös kattava ja tunnettu painikuvaus). Kirjassa renkipoikien ottelu oli villiä tappelua jossa purtiin ja revittiin hiuksisa mutta isäntien taisto rehdimpää painia vaikka siinäkin huonekalut saivat kyytiä kun miestä väännettiin. Lopuksi toinen isännistä painoi polvet toisen rinnan päälle ja vaati selätettyä tunnustamaan parempansa. Tämä oli mielenkiintoinen yksityiskohta, josta itse sain lisäväriä kokonaiskuvaan. Tuosta voi lukaista koko kirjan: http://www.gutenberg.org/files/13991/13991-8.txt" onclick="window.open(this.href);return false; Tässä se paini kohtaus: "Vennun ja Tommin painiskelusta oli leikki kaukana. Kenties oli siihen syvemmätkin syyt kuin tuo tapaus, joka heidät oli yhteen saanut. He tunsivat toistensa maineen, mutta eivät olleet sattuneet koskaan ennen »koettamaan». Nyt oli satuttu ja nyt »koetettiin». Siinä ei tapeltu, niinkuin tavallisesti, ei revitty tukkaa, ei etsitty aseita. Sylikkäin puristivat, heittelivät, tempoivat, kampistivat toisiaan. Ei hiiskunut kukaan sanaakaan, kuului ainoastaan painijain ähkinä, hampaitten kirinä ja raskas rusahteleminen. Ihmetellen asettuivat toiset syrjästä katselemaan. Helposti teki heittonsa Tommi, mutta melkein helpommin Vennu. Lattia notkui ja jymähteli kuin olisi vahvoilla hirsitaltoilla jompoteltu. Tuolit ja pöytä menivät nurin, sohvasta katkesi jalka, verinen lampaan pää kieri lattialla palkarehtain jaloissa, ja kortit, joista suurin osa oli äskeisestä iskusta rikkoutunut, tallattiin jaloissa. Kukaan ei korjannut mitään. Kaikki syrjäiset näyttivät ymmärtävän, että tässä oli kysymys kunniasta ja maineesta. Hattu oli pudonnut Tommin päästä, harmaat silmät tuijottivat intohimoisina ja palavina. Hän oli noin neljänkymmenen ikäinen, siis noin kuutisen vuotta Vennua vanhempi. Toisinaan erosivat huulet, näyttäen kaksi riviä vahvoja hampaita, jotka lujasti olivat toisiinsa isketyt, niin lujasti, että niistä olisi luullut kappaleiden irti kirpoavan. Vennun huulet sitä vastoin olivat tiukasti kiinni, jopa pitkälläänkin, hän hengitti kokonaan suurten sieraimiensa kautta, ja näytti, kun painiskelu venyi niin pitkälle, asettuvankin vain puolustusasemaan. Tuon tuostakin, kun Tommi hampaita irvistäen teki onnistumattoman heiton, vetäysi Vennun silmiin kuin jonkinlainen pilkallinen hymynkierre, mutta aina se katosi kohta. Kovasta ponnistelusta väsyneenä alkoivat Tommin heitot olla heikompia. Yhtäkkiä vetäisi Vennu henkeä sisäänsä, vetäisi niin rajusti, että koko mies alaspäin kyykähti, hampaat iskivät yhteen kuin viilapenkin leuat, poskille ilmestyi turmiota tuottavan näköinen lontto ja -- sitten hän heitti. Tommi kierähti lattiaan pitkin pituuttaan, Vennu pani molemmat polvensa rinnoille. Tommin rinnasta tunki nyt väkisten jonkinlainen tuskallinen älähdys, mutta se oli yksinäinen. Hän saavutti malttinsa jälleen. »Sinun *täytyy* tunnustaa, naapuri, että minä olen parempi kuin sinä», virkahti Vennu nyt huohottaen." Nyt oli kirjassa hyvä kylätappelukohtaus. Aseita oli puukkojen lisäksi, tervapiiskaa ja erilaisia astaloita ja kankia, joilla ilmeisesti tarkoitettiin puisia sauvoja sillä osassa oli "raurahelat" ja joihinkin oli upotettu nauloja tai puukonpää. Kovaa hommaa...
- kesä 1, 2016, 22.35
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Kauhavalla on 17-19.6. Puukkofestarit puukonheiton SM-kisoineen. Itse meinaan mennä osallistumaan ja ihmettelemään. Onko suositella häijy-museoita tai tappelubaareja jossa kannattais vierailla...
- touko 26, 2016, 03.41
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Rytkypolkalla viitattiin siis ketjun alussa Häijyjen tappeluhaastetanssiin. Mielenkiintoista muuten tuo tuollainen "jalkatanssi" mitä linkittämällänoi videolla näkyy. Tuolee tosiaan mieleen venäläinen ripaska, irkkujen riverdance mutta myös Crip-jengilaisten C-walk: [video]https://www.youtube.com/watch?v=gREIBeiXgak[/video] [video]https://www.youtube.com/watch?v=T1QW57d16S8[/video] Oliko taistelutansseista jo oma ketju? Tän vois semmoseen liittää...
- touko 26, 2016, 03.18
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Hitto kun ei mistään tahdo löytyä videotallenteita rytkypolkasta. Hakuvinkkejä? Tässä ainakin Karjalaiset laittaa jalalla koreasti. Onko tuo sitten rytkypolkkaa vai ripaskan ja riverdancen sekoitusta, mutta esim kohdan 1.20 kaverilla on muuvit kohillaan :D [video]https://www.youtube.com/watch?v=_Zhbi6HhE3M[/video] En ymmärrä miten en ole aikaisemmin tätä ketjua lukenut. Varmaan vilkaissu joskus ja kattonu että Paanari se taas täällä horisaa. Oon nyt sivulla 11. Kovaa kamaa. Ens viikolla lähen Kauhavalle puukkofestareille nakkaa kekluu. Korvat höröllä meinaan kuunnella vanhemman kansan juttuja. Ehkä vähän udellakkin...
- touko 21, 2016, 15.40
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
"Dshiu-Dshitsu-taistelutemppuja" jukaistiin Suomessa 1905 ja siinä hekutettiin ja kuvattii kämmensyrjäiskua oikein huolella. Saattaisi olla sieltä. Tai myöhemmistä. Kiva oliis tuohon materiaaliin tutustua...
- touko 20, 2016, 04.56
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Kopsasin tämän Ilen jakaman tekstin tuolta jostain: Tuli pikku fläshbäk ja piti eilen metsästää käsiin Martti Grönforssin Suomen mustalaiskansa (1981), johon törmäsin joskus 90-luvulla. Kirjassa on osio nimeltä Mustalaisten oikeusjärjestelmä ja siinä lukuTappelun muodot ja säännöt. Vähän näytettä: "Taisteluase oli pitkäteräinen veitsi tai joskus tikari... Muita perinteisiä aseita olivat tuomikeppi, rautakeppi ja piiska. Tuomikeppi oli valmistettu nuoren tuomen varresta ja oli noin metrin mittainen. Rautakeppi oli hieman lyhyempi. Kumpainenkin voitiin lisäksi koristella nahkalla. On käytetty myös rautaketjuja, joita nimitettiin riimuiksi." (haastattelumatskua:) "Ennen vanhaan ei tapeltu pyssyillä. Se oli vaan veitti ja rautapiiska.... siihen oli sellainen nahka lyöty päähän, ja se kierrettiin käen ympärille... Munkin isällä oli aina 3-4 rautapiiskaa kärryssä..." "Tuomikepillä ja rautakepillä yritettiin saada osumia vastustajaan heiluttamalla niitä siten, että ne liikkuivat kahdeksikon muotoista rataa. Toisessa kädessä pidettiin usein puukkoa...... Kepin vauhti oli tarkeä onnistumisen edellytys... Tälläiset taistelut harvoin johtivat usein kuolemaan, mutta pahoja vammoja niissä tietysti saattoi tulla. Useammin johti kuolemaan puukkotappelu. Myös puukkoa heiluteltiin kahdeksikon muotoista rataa, ja tarkoituksena oli viiltää vastustajaa siten, ettei puukko uponnut häneen..." Vuolin tuossa pari päivää sitten itselleni tuollaiset tuomikepit. :) Aloitin eilen lukemaan Santeri Alkion (1862-1930) kirjaa "Puukkojunkkarit". Tätä vuonna 1894 julkaistua teosta pidetään "yhtenä kansalliskirjallisuutemme kulmakivistä". Olen sivulla 40/240 ja jo on tullut hyvä kuvaus sekä tappelusta että rehdimmästä painista. Puukkotappelua odotellessa. Kirja ilmestyi parikymmentä vuotta puukkojunkkarikauden luputtua ja Alkio oli ilmeisesti paremmista piireistä joten tuskimpa hänellä omakohtaisia kokemuksia häijyilystä oli. Mutta aikalaisnäkemystä henellä silti oli. Kirja on kirjoitettu muutamaa vuotta ennen kuin kreikkalaisroomalainen paini valtasi Suomen joka tekee painikuvauksesta arvokkaan ( Seitsemässä Veljeksessä on myös kattava ja tunnettu painikuvaus). Kirjassa renkipoikien ottelu oli villiä tappelua jossa purtiin ja revittiin hiuksisa mutta isäntien taisto rehdimpää painia vaikka siinäkin huonekalut saivat kyytiä kun miestä väännettiin. Lopuksi toinen isännistä painoi polvet toisen rinnan päälle ja vaati selätettyä tunnustamaan parempansa. Tämä oli mielenkiintoinen yksityiskohta, josta itse sain lisäväriä kokonaiskuvaan. Tuosta voi lukaista koko kirjan: http://www.gutenberg.org/files/13991/13991-8.txt" onclick="window.open(this.href);return false; Tässä se paini kohtaus: "Vennun ja Tommin painiskelusta oli leikki kaukana. Kenties oli siihen syvemmätkin syyt kuin tuo tapaus, joka heidät oli yhteen saanut. He tunsivat toistensa maineen, mutta eivät olleet sattuneet koskaan ennen »koettamaan». Nyt oli satuttu ja nyt »koetettiin». Siinä ei tapeltu, niinkuin tavallisesti, ei revitty tukkaa, ei etsitty aseita. Sylikkäin puristivat, heittelivät, tempoivat, kampistivat toisiaan. Ei hiiskunut kukaan sanaakaan, kuului ainoastaan painijain ähkinä, hampaitten kirinä ja raskas rusahteleminen. Ihmetellen asettuivat toiset syrjästä katselemaan. Helposti teki heittonsa Tommi, mutta melkein helpommin Vennu. Lattia notkui ja jymähteli kuin olisi vahvoilla hirsitaltoilla jompoteltu. Tuolit ja pöytä menivät nurin, sohvasta katkesi jalka, verinen lampaan pää kieri lattialla palkarehtain jaloissa, ja kortit, joista suurin osa oli äskeisestä iskusta rikkoutunut, tallattiin jaloissa. Kukaan ei korjannut mitään. Kaikki syrjäiset näyttivät ymmärtävän, että tässä oli kysymys kunniasta ja maineesta. Hattu oli pudonnut Tommin päästä, harmaat silmät tuijottivat intohimoisina ja palavina. Hän oli noin neljänkymmenen ikäinen, siis noin kuutisen vuotta Vennua vanhempi. Toisinaan erosivat huulet, näyttäen kaksi riviä vahvoja hampaita, jotka lujasti olivat toisiinsa isketyt, niin lujasti, että niistä olisi luullut kappaleiden irti kirpoavan. Vennun huulet sitä vastoin olivat tiukasti kiinni, jopa pitkälläänkin, hän hengitti kokonaan suurten sieraimiensa kautta, ja näytti, kun painiskelu venyi niin pitkälle, asettuvankin vain puolustusasemaan. Tuon tuostakin, kun Tommi hampaita irvistäen teki onnistumattoman heiton, vetäysi Vennun silmiin kuin jonkinlainen pilkallinen hymynkierre, mutta aina se katosi kohta. Kovasta ponnistelusta väsyneenä alkoivat Tommin heitot olla heikompia. Yhtäkkiä vetäisi Vennu henkeä sisäänsä, vetäisi niin rajusti, että koko mies alaspäin kyykähti, hampaat iskivät yhteen kuin viilapenkin leuat, poskille ilmestyi turmiota tuottavan näköinen lontto ja -- sitten hän heitti. Tommi kierähti lattiaan pitkin pituuttaan, Vennu pani molemmat polvensa rinnoille. Tommin rinnasta tunki nyt väkisten jonkinlainen tuskallinen älähdys, mutta se oli yksinäinen. Hän saavutti malttinsa jälleen. »Sinun *täytyy* tunnustaa, naapuri, että minä olen parempi kuin sinä», virkahti Vennu nyt huohottaen."...
- maalis 25, 2016, 23.26
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Tarkennatko ajatusta...
- helmi 13, 2016, 12.26
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Hyvä löytö Andy! Pitäs melkein jäljittää vanhus ja käydä kyselee. Mutta taidanpa jättää rauhaan :...
- helmi 2, 2016, 21.23
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
En ole lukenut vielä koko kirjaa, mutta... Mainitsemani veteraaniroistot oli siis eka porukka josta käytettiin termiä puukkojunkkari ( Junkkari oli käsitääkseni jonkin sortin sotilas/sotilasarvo). Lienee väännös junkkerista. https://fi.wikipedia.org/wiki/Junkkeri" onclick="window.open(this.href);return false; Saksassa oli vielä 1900-luvulla sotilasarvo Fahnenjunker eli lippujunkkeri. Vastasi jotain vääpeliä. Olettaisin sanan tulevan suomeen ruotsista eli muodosta "jun(c)kare", joka esiintyi wiki-artikkelissakin mainittujen ruotsalaisten hovi-, kamari- ym. junkkareiden titteleissä (sotilasarvona fanjunkare näemmä vasta vuodesta 1805, sanoo Suomalaisen sotilaan historia s. 119). Tuntuisi oudolta, että hovimiehen nimitys olisi suoraan siirtynyt puukkojunkkareille (toisin kuin sotilasarvo veteraaneille, siis jos sana olisi ollut käytössä isonvihan aikaisena sotilasarvona), mutta ehkä sana oli saanut jo 1700-luvulla Renvallin sanakirjan (1826) sille antaman merkityksen "joutilas, hillitön nuorukainen". Tätä tukisi se, että Juslenius (1745) antaa verbille "junkkaroida" merkityksen "käyttäytyä pöyhkeilevästi", Ganander (1787) puolestaan itse substantiiville merkityksen "ruokoton, irstas sälli". Joka tapauksessa ruotsista lainattu muoto on sitten jatkanut elämäänsä venäjän (saksasta lainatun) sanan suomenkielisenä vastineena Venäjän vallan aikana (esim. "junkkarikoulu"). (Vastineiden suomennokset omiani.) Jasse, onko kirjassa lähdeviitettä termin "puukkojunkkari" varhaisimmalle käytölle? On. Cygnaeus 1780, s 517. Kirjan viitetekstissä sanotaan myös: "Junkkarilla on tarkoitettu Suomen kielessä uhmailevan omavaltaisesti käyttäytyvää nuorta miestä. Lönnrot 1958 s. 384. Junkkarisanan yhteys saksankielen 'jung' sanaan saattaa palauttaa käsitteen aina keskiajan rosvoritareihin saakka, Vrt Radbuch-Gwinner 1951, s 62. Saamelaisialla oli aikoinaan myös jumalolento nimeltä Suur-Junkkari. Isänihän on tuota Junkkari sanan etrymologiaa on tutkiskellut kymmeniä vuosia - sukunimemme kun on...
- helmi 2, 2016, 03.43
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Ylikangas siis lähestyy ilmiötä analysoimalla alueen tappoja ja murhia aikaväliltä 1790-1823 (vaikkakin häijyjen aikakausi kesti about 1880 asti). Henkirikokset lisääntyvät voimakkaasti ja väkivalta yleistyy (syy tähän kerrotaan varmaankin lopussa). Karkeasti voisi sanoa että perinteinen tapa oli koitella mies miestä vatsaan ilman aseita, mutta sitten yleistyi joukolla hakkaaminen ja erilaisten aseiden käyttö. Puukko piilotettiin usein taskuun tai housun sisälle niin että se roikkui kahvaan kiinnitetystä narusta. Myös puukotus itsessään yritettiin useimmiten salata ja puukko heittää heti pois teon jälkeen, ainakin siis näissä tapoissa ja murhissa jota kirja nimenomaan käsittelee. Eräässä tapauksessa pahis tönäisi kaverinsa uhria kohti ja samalla kaveri antoi salatun mutta kuolettavan puukoniskun. Puukotuksilla uhkailtiin ja kehuskeltiin ja puukon sekä puukkojunkkarin "terrorivaikutus" olikin se juttu. Mustalaiset käyttivät tappeluissa isoja ja teräviä sormuksia sekä hevospiiskaa jonka päähän oli kiinnitetty metallipaino. Valkolaiset omaksuivat myös tällaisen piiskan käytön ja siitä kehitettiin "moskula", eli ase jossa metallipaino oli päällystetty nahalla ja remmin pää kietaistiin nyrkin ympäri. Monesti surmatyö tehtiin jollain halolla tai seipäälla ruskikoimalla. Alkoholilla oli osuutta asiaan...
- helmi 2, 2016, 03.08
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
En ole lukenut vielä koko kirjaa, mutta... Mainitsemani veteraaniroistot oli siis eka porukka josta käytettiin termiä puukkojunkkari ( Junkkari oli käsitääkseni jonkin sortin sotilas/sotilasarvo). Mutta ilmeisesti tämä ilmiö ei liittynyt siihen THE puukkojunkkari-ilmiöön, muuten kuin nimikkeen kautta. Ylikangas sanoo että kansan kielessä puhuttiin "häjyistä" - "puukkojunkkari" tuntui vieraalta. Itsekkin olen ymmärtänyt että tuo perimäoikeus ja tilattomaksi jääminen olisi näytellyt roolia tässä 1800-luvun Etelä-Pohjanmaalaisessa puukkojunkkariudessa. Joka sekin tuo Jaappanin roninit mieleen. Palaan asiaan viimeistään sitten kun olen saanut kirjan luettua loppuun...
- helmi 2, 2016, 01.31
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Olen tässä lueskellut Heikki Ylikankaan kirjaa/tutkimusta "Puukkojunkkareitten esiinmarssi". Oikein mielenkiintoista tietoa suomalaisesta (ennen muuta eteläpohjalaisesta) väkivaltakulttuurista. Puukosta ja piiskasta on ihan omat kappaleensa. Puukkojunkkari termiä alettiin ensiksi käyttämään 1700-luvun lopulla sotavetereeneista jotka ajautuivat metsissä asuviksi maantieroisvoiksi. Tuo mieleeni feodaali Japanin isännöttömät ronin-rosvot. http://s9.postimg.org/qw82kgjiz/CAM01348.jpg http://s9.postimg.org/8fdntn3kr/CAM01349.jpg Ylikandas on kirjoittanut kirjan myös Nuijasodasta...
- tammi 30, 2016, 19.20
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Olen aina välillä yrittänyt selvittää lengailun saloja - eli joka kerta kun pääsen puhe-etäisyydelle mustalaisesta niin kysyn jotta tietääkö jotain puukkohipasta. Vielä ei ole tärpännyt. Paitsi kerran. Mutta se oli niin pelottava tapaus että puhalsin pelin poikki ennen kun ehti kunnolla alkaakkaan. Viikko sitten äkkäsin että minullahan on yksi kaale kaverinakin ja annoin jänelle tehtäväksi jäljittää lengailu-mestarin. Jos ei muu auta niin menen steissille ja haastan pussihousut lengailu-hippaan, ja otan homman videolle. Etsivä löytää ja koputtavalle avataan...
- heinä 22, 2015, 00.20
- Keskustelualue: Arot ja aavikot
- Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
- Vastaukset: 484
- Luettu: 234284
Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Tänään tarttui divari-suunnistukella mukaan "Suomen urheilun historia" v 1944. Alussa esitellään muinaisia urheilun verrattavia aktuviteetteja aina kalastuksesta voimankoetuksiin ja taitoleikkeihin. Kyllä noista perinnekisailuista ihan hauskat treenit sais. Tässä kamppailullinen tekstin pätkä jossa Lemminkäinen miekkailee Pohjolan isännän kanssa. "Löip' on kerran luimahutti, Laski pään on päältä olka, Kallon kaulalta sivalsi, Vei kuin naatin naurihista, Tahikka tähkän olesta, Evän kaikesta kalasta." "Anna vuoro toisen miehen iskeä tahi hävitä. Veti kerran miekallansa, kavahutti kalvallansa. Pää putosi olkapäältä, Kiiti kuin mätäs kedolle." Hyvin taisi osua :...