En ihan kaikin puolin voi hyvin. Jotain rankkaa on meneillään, kuten oli viime syksynä. On kyse helvetillisestä työtaakasta. Mutta nyt se alkaa helpottua. Tähän ketjuun mun on pakko kertoa nämä asiat! Täällä Loviisassa on upea äijä joka kulkee ja aina tervehtii iloisesti kaikkia vastaantulijoita. Niin kerran häneltä jotenkin puuttui rahaa kaljaansa ja hän ei edes kerjännyt, niin minä laitoin helvetisti satunnnaisia hiluja käteensä, jotta hän saa pari kaljaa. No, kaveri muistaa minut ja tietoisena mimmini olemassaolosta tekee seuraavaa: hemmetti, se äijä pyysi mua odottamaan kaupan edessä kun hän käväsee kassalla. Ja se toi mulle (ja varmaan mimmilleni) ruusuja ja pari geishaa. Antoi lisäksi kympin, josta yritin kieltäytyä. En onnistunut ja nyt suunnitelmani on tarjota sille juopolle joskus jotain. Eli olen jeesuksena tehnyt hienon vaikutelman (antaessani hilujani pois) ja hyvän työn ja tätä on arvostettu. Jess! No hemmetti toinen tarina. Eilen kun matkasin duunista kotiin, kuski ei ilmoittanut pysäkkiä jolla mun piti jäädä ja huristeli ohi. Lafkan rutiinit huomioiden, tämä oli outoa. Kerroin heti kuskille että nyt kävi näin. Hän otti heti yhteyden vastaantuleviin busseihin, että voin jäädä pois seuraavalla ja ajaa takaisin. Eka meni wituiksi, mutta toka onnasi. Kuski oli ihan hemmetin pahoillaan ja sanoi mokanneensa. Hän yritti antaa minulle kymppiä. En helvetti voinut ottaa sitä vastaan. Se taisi olla ihan sen omia rahoja. Se oli vain niin nolona mokastaan. Ja minä melkein iloinen että saan seikkailla busseilla vähän ja juoda kaljaa ABC:llä jossa en normaalisti joisi. Ilahduin tästä mokasta. Sanoin kuskille että ymmärrän että näin voi käydä kun on kaksi systeemiä (on kyseessä lafka jolla on oma ja sitten on matkahuollon juttu). Kuski oli vähän paniikissa koska mokasi, mutta tätä hyvää mieltä tässä ketjussa on että mua ei vittuakaan kiinnostanut missä mut jätetään pois. Ja että mulla on hyvät vibesit kuskin suhteen. Kieltäydyin hyvin aktiivisesti rahasta. En voinut ottaa rahaa siitä että kuski mokaa ja saan onnenpotkun että voin istahtaa alas kaljalle...

Gradu hyväksytty ja julkaistu eilen. Arvosanaksi Cum laude. Käsittelee matematiikkaa ja sen opetusta. Mukana sellainen fysiikan kinematiikkaa ja matematiikkaa yhdistelevä osio, joka saattaisi kiinnostaa joitakuita potkulaisia. Lisäksi prosenttilaskennasta osio. Ja alussa opetussuunnitelmista ja varsinkin lukion tulevasta opetussuunnitelmasta. Gradu löytyy tästä linkistä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/322629 Oli aika ”hauskaa” loppumetreillä, koska deadline tuli vastaan melko kunnolla. Naureskelin kotona että ehkä sillä ei ole väliä että kansilehteen, kypsyysnäytteeseen ja sisällysluetteloon tulee sivunumerot (kun en osannut ottaa niitä pois viidessä minuutissa). Ja sitten kun printtasin sen, huomasin että siellä on yksi täysin tyhjä sivu. :D Tulee myöskin aina naurattamaan se, että arviointi tehtiin ensimmäisen jättöni perusteella, koska oli kiire. :D :D Eli lopullinen graduni on (toivottavasti) parempi kuin se mikä arvioitiin. Pari merkintää ja valmistuminen varmaankin ensi viikolla. Sen rekisteröinti ja totarit jne varmaan joskus joulun jälkeen. Ollut hullu vuosi tai oikeastaan muutama, kun tehnyt samaan aikaan kokopäivätyötä. Kesällähän valmistuin kandiksi. Ehkäpä kohtapuolin saa treenattuakin taas vähän enemmän...

Jos osaan nettininjailut oikein, tästä löytyy: http://areena.yle.fi/1-5070259...

[mention]Timpa[/mention] Tuli Linnanjuhlissa hieno versio tuosta suosikkibiisistämme, mistä juteltiin tässä ketjussa 6-3 viestiä ylempänä, hieman toki karkaillen kansankynttilöiden juomistottumuksiin. En voi kännätä koska huomenna normipäivä, mutta siemailin kyllä hieman konjakkia tälläkin kertaa biisiä kuunnellessani. :D Mites siellä...

:lol...

Tuo biisi on ollut yksi suosikeistani aina siitä lähtien kun kuulin upean Jonna Tervomaan vetävän sen jossain pienehkössä baarissa Helsingissä about 2002-2004. Esiintyi sellaisten kanssa kuin Nieminen ja Litmanen. Oli vielä outoa, koska oli tuolloin hemmetin suuri nimi ja kuppila oli pieni. Ei tainnut maksaakaan juuri mitään sisään. Joka tapauksessa aina välillä vetäessäni känniä, laitan kuulokkeet korvaan ja kuuntelen Chydeniuksen Sinua, sinua rakastan ja pidän joka kerta biisistä yhtä paljon. Tämä on ihan erityislaatuinen helmi suomalaisen musiikin saralla. Menee suoraan asiaan eikä pelleile. :...

Tuossa on niin meiningin kuin kielensäkin puolesta jotain todella kauniin perisuomalaista. :...

Voisi laittaa myös fysiikan ilmiöihin, mutta videolla tyyppi soittelee miehenmentävän putken päädyssä torvea ja ilmeisesti kaiku/heijastus hoitaa toiston. Meininki paranee siitä että on bissepullo putken päällä ja joku taputtaa oikeaoppisesti tahtia. Katsonut monta kertaa ja nauttinut. :D https://m.facebook.com/story.php?story_fbid=3493479634029834&id=139378926106605 (Fysiikasta... Peräti molemmista päistä avoimessa putkessa tapahtuu osittainen heijastuminen kun ääni tulee päätyyn. Parin metrin putki ja lyhyt äänipulssi sekä mikki/muu painemittari vaikka samassa päädyssä mahdollistaa tällä tapaa esim äänen nopeuden mittaamisen. Tällaisessa mittauksessa saattaisi mittausohjelma näyttää ajankohdan ekalle, tokalle, kolmannelle jne painepiikille ja niiden välissä siis tietenkin ääni/painepiikki kulkee putken matkan edestakaisin. Se mitä siis tapahtuu on että "sama" ääni kulkee edestakaisin ja joka kerta päätyyn tullessa vaimenee heijastuessaan. Mutta tällaisia pulsseja erottuu kuitenkin muutama, jos tämän oikeasti toteuttaa. Tuolla videolla taitaa taputusten väli olla hieman sekuntia lyhyempi (?), joten putki saattaisi olla vähän alle (340/2) m = 170 m pitkä. Äänen nopeus on siis jotain kolmasosakilsaa sekunnissa, kuten vanha koko kansan ukkosmittaustapakin jo opettaa. Jos siis hokasin ilmiön oikein.) Laitan kopion fysiikan ilmiöihin, jos jotakuta kiinnostaa se puoli. Tähän voi sitten laittaa että "wittu kun tulin hyvälle tuulelle tästä <3 " ja vastaavia juttuja. :...

Asiaa! :D Hyvä neuvova pointti myös, ottamatta kantaa tarkkaan muotoiluun. :lol: Jalkapallossa pärjää taidolla, fysiikalla, asenteella ja järjellä. Mitään noista ei voi oikein jättää pois ja aina jos kiukuttaa, voi miettiä mitä tehdä. Itse kokenut vastaavia lapsipuolteni matseja katsoneena. Toissa päivänä toinen näistä toi kentälle sen mitä siellä tarvittiin. Oli välissä vaihdossa ja silloin meni huonommin. Oli pari muuta parempaa myös, mutta jumaleissön, miten hyvällä kunnolla ja järjellä pystyy B-junnumatsissa saamaan paljon aikaan keskikentällä. Heti kun luopui pallosta, sijoittui sopivaan keskiöön, jolloin jos jokin meni huonosti, hän pääsi iskemään. Jos taas jokin meni hyvin, hän oli vapaana ja pystyi jatkamaan siitä peliä. Luupään kertomassa kyse paljolti eri asioista, kuten keskittymisestä peliin ja keskittymisestä parhaansa tekemiseen. Aikaansaannokset sillä saralla ovat vielä voimakkaampia opetuksia, kun järki tulee hitaasti ja huomaamatta...

Just huomasin tuon teknisen asian tunti sitten lähellä rantaa. :) Huomaa tekniikan yleisestikin paranevan aika nopeasti. Tänään käytiin Virolahden kunnan omistamassa Kormusaaressa, jossa oli aikoinaan sellainen mökki minkä kuntalaiset pystyivät vuokrata viidellä kymmenellä markalla viikoksi. Oli nostalginen reissu, kun en ole käynyt tuossa saaressa missä olin pienenä ihan hemmetisti yli kahteenkymmeneen vuoteen. Pursiseura on vähän uudistellut, mutta vähän toi muistoja. Laitettiin kajakit sopivan kaukana saaresta mereen, niin näki vähän niitä maisemia missä on kärsitty monet kalastusreissut kylmästä ja tylsyydestä. :D Tuo pussi voisi kyllä olla hyvä idea! Ja juu, olen punaiseen väriin nyt tyytyväinen. Halusin vihreän, kakkosvaihtoehtona keltaisen ja sitten kolmantena punaisen. Nyt olen lähinnä onnellinen että tämä ei toteutunut...

Kaksi hemmetin hienoa asiaa: Ostettiin mimmini kanssa kajakit. Lisäksi olen mennyt mukaan höntsäfudisjuttuun. Kajakkien ja tarvittavien kattohärpäkkeiden (autoon) hankinta ei ole kovin kallista. Tonnin ja kahden tonnin puolivälistä saatiin kahdelle ihan kaikki mitä tarvitaan, jotta "koko melomismaailma on sun". Ostettiin paikalliselta henkilöltä joka paketoi hyvin ja tuo kajakit pihalle plus antaa käytännöliisesti katsottuna oman henkilökohtaisen takuun, mikäli jokin menee pieleen ja jeesasi hemmetin hyvin harrastuksen käyntiin. Melat ja hameet tuli mukana, niin pystyy laittaa melaa mekkoon, höhöhöhö. (Hame tässä se millä peitetään aukko roiskeilta ja "melaa mekkoon" yksi legendaarisimmista ilmaisuista mitä historiankirjoista löytyy, millä ei oikeasti ole tämän kanssa tekemistä.) Kun ollaan melottu merellä saareen mihin ei oltaisi koskaan menty ja nähty vähän Loviisan Abborforsin upeista maisemista Kymijoessa, niin on sellaista chillailua mistä tykkään. Nyt on vaan saatava jostain nuuskaa, niin sitten voi köllötellä siellä jossain keskellä jotain vesistöä ja: Köllötellä ja vetää nuuskaa. :D Alan ymmärtää niitä lintuja, jotka vain istuskelee siellä vedessä ja chillaa. Luultavasti vetävät nuuskaa myös he. Jos en kohta löydä nuuskaa, niin pitää varmaan treenata puolitoista vuotta vanha taito pumpata röökiä. Kyllä se köllöttely arkipäihteillä paranee (ja esim siis känni on aika poissuljettu). :D Enivei, meillä on kattotelineet, että voimme viedä noita minne tahansa ja alkaa vain melomaan ihan helvetisti. Ajateltiin tässä kun ollaan molemmat opettajatyylisellä kesälomalla sitten tehdä tällaista. Oli muuten säästettynä rahoja ulkomaan matkailuun molemmilla. Aloitettiin viime vuoden elokuussa. Koronan takia katsottiin, että wittu tehdäänkin rahoille näin. Minua houkuttaa myös telttailut jossain saaressa ja sellaiset eräreiskameiningit. Sitten fudikseen! Viikko sitten kävin ensimmäisissä fudistreeneissä yli kymmeneen vuoteen. Treenit ja treenit... Höntsäpalloa... pelaillaan muiden "parasta ennen" -ylittäneiden kanssa. Viimeinen pelivuoteni oli siis 2006, jolloin olin 24v (ja nyt olen 38v) ja sen jälkeen taisin käydä joitain kertoja vanhojen joukkuekavereiden treeneissä ihan heti seuraavina vuosina. Miten tahansa, eihän se touhu ole lähellekään samanlaista kuin silloin kun oli tikissä ja osasi (sen mitä osasi). Kaiken tämän tosin tiesinkin. Aivan ensimmäisenä lähtee sen tyypinen herkkyys että esim kovasta syötöstä tai keskityksestä suoraan vetäminen kärsii. (Tämä ottaa kovan tällin päivissä mittattavissa suuruusluokassa.) Sen jälkeen lähtee fudikselle oleellinen fysiikka. Sitten lähtee fysiikka ylipäätään. Ja niin pois päin. Tämä oli jo tuttua ja koettua jo taukojen takia vuosi toisensa jälkeen. Hyvää mieltä silti siinä, että monia perustaitoja on jäänyt. Monesti tietää mitä pitäisi tehdä ja näkee tätä. Psykologinaiseni kutsui sitä joksikin proseduraaliseksi blaablaablaaksi, mutta soitti silleen kelloja, että kun syöttö tuli, tiesin miten voin tai en voi rauhoittua, miten pitää katsoa koko kenttää, miten paljon on aikaa jne. Vaikka olenkin ihan passka nyt esim ottamaan palloa haltuun. Nuo taidot ja sijoittuminen eivät ole kärsineet pätkääkään. Tämä ilahduttaa itseäni suuresti. Onneksi "höntsässä" myöskään vastustajat eivät ole ihan kovimmissa nuoruuden tikissä vaan tämä on sellaista ikämiespalloilua. Niin eivät saatana tule pilaamaan minun hyvyyttäni olemalla liian hyviä vastustajia. Ennen kaikkea hyvää mieltä siitä, että se fudisäly pelaa kuten ennenkin. Vain fysiikka ja "tatsi" pettää. Noin pitkän tauon jälkeen on ihan älytön fiilis huomata että vieläkin edes se on tallella ja tavat katsoa ja ajoittaa ovat vahvasti automatisoidut. Ei muuten ole ollut yhtä kovia treenejä vähään aikaan kuin nämä kaksi mihin olen tähän mennessä osallistunut. Tämä, koska olin fudaaja-aikoinani vähemmän yllättävästi sitä adhd-tyyppiä joka liikkuu witusti ja koko ajan asettelee sijaintiaan. Nyt näkee että näin tulisi liikkua, mutta kunto ei anna periksi. Kompromissina vetää ihan witullista liikettä omaan tasoon nähden ja saa miellyttävät ja älyttömän intensiiviset treenit, läähättäen kuin sika ja ollen ihan piipussa. :D :D Ja entäs kontaktitilanteet: ei niitä ole. Luojan kiitos. Siinä hektisessä ympäristössä en osaisi vielä taklailla. Naureskelin monta kertaa itsekseni vastuuttomuudelleni kun en mennyt fyysisiin tilanteisiin. Yhdessä tilanteessa sain kyynärpään hentoisesti otsaan ja toisessa tilanteessa kaaduin niin naurettavasti persseelleni kuin vain pystyy, että ihan hyvä linja vain väistellä turhaa kontaktia. Ehkä sitten loppukesästä, kun alkaa olla tutumpaa. Mutta iloinen silti. Nyt mä nähtävästi taas teen, enkä pelkästään muistele...

Tulee ihan hyvälle tuulelle, AM:n ilmoitusluontoisesta asiasta. Onneksi olkoon! Myös Timpan tekemä Russ Meyer -aiheinen kooste lämmittää mieltä. Oli aikoinaan Meyer-boksi lainassa. Helvetin kovaa settiä...

Joo, nämä postaukset toimivat kivana aamunavauksena istuessani bussissa. Elämän makuista tarinaa ja saa nauraa. :...

Meni tänään hyvin duunissa ja nyt on iloinen olo. Opeduunissa on haasteellista toteuttaa kollegiaaliset keskustelut järkevällä tavalla ja on tyypillistä että kokoukset ovat jokseenkin tehottomia. Olen aina itse ajatellut asian niin, että jos vaikkapa kymmenen ihmistä on kokouksessa, niin tehoton suunnittelu maksaa kymmenen hengen tehottoman ajankäytön verran. Tämä on kyrsinyt itseäni niin koulutuksissa kuin kokouksissa. Isoksi osaksi tällaiset ongelmat ovat myös välttämättömyyksiä, mutta joskus pitää tehdä järkevämmin. Olen itse tuutoriopettajana hääräämässä lukion tulevan opetussuunnitelman parissa. Niin ensitöikseni syynäsin opsin perusteet kunnolla läpi ja katsoin mitä aiheesta keskustellaan jne. Ja sitten kun alkoi hahmottumaan mikä minkäkin kappaleen rooli kokonaisuudessa on, niin mietin nimenomaan, kuinka kollegani eli riviopettajat voivat mahdollisimman helpolla saada opetussuunnitelman perusteet hanskaan, mielekkäitä keskusteluja näistä ja äänensä kuuluviin itse prosessissa. Kehitin sitten tälle päivälle ohjelman, jossa käytiin läpi vaikein ja painavin kappale, eli "Opetus". Siellä sopivat tuplavarmistukset (oikeastaan nelinkertainen varmistus) jokaiselle lauseelle ja pääasiallisena muotona parikeskustelut, joille annoin selkeät tavoitteet. Ja lopuksi juostiin koko kappale koko porukalla läpi ja kerättiin otsikkotasolla mihin lauseisiin liittyen täytyisi keskustella. Olin kirjoittanut väliotsikoihin kellonajat skriinilöä näkyvään dokumenttiin, niin kaikki näkivät mikä tahdin tulee olla. Ihan kaikki tämä vei vain 1 h 45 minuuttia ja se on tuollaiselle tekstille aika tehokkaasti toimittu. Lisäksi kaikki saivat varmuudella äänensä kuuluviin, koska keskustelivat pareittain kahden eri hengen kanssa. Se on opeduunissa harvinaista luksusta. Tavoitteena oli kohdella kuten Jeesus haluaisi kohdella kuten haluaisi itse tulla kohdelluksi. Ja koko setti kerralla läpi ja jengi tykkäsi. Ei siinä, varsinainen työ on tietty edessä, mutta nyt kaikki on samalla sivulla ja se on jo tällaisissa yhteyksissä aika kova juttu. Tulin myös hyvälle tuulelle siitä miten hyvin kollegat hyppäsivät kelkkaan, koska olen tätä tuutoriroolia lukuunottamatta ihan vain yksi porukasta...

Täytyykin muuten kysyä, toiko siskolikka mukanaan terveisiä? Melkoisen yhteensattuman kautta nimittäin minulle selvisi että olen jutellut siskosi kanssa eräällä ammattiin liittyvällä nettialustalla ja pistin sitten terveisiä tulemaan. :D Tämä tuli sikäli oikeaan ketjuun, että ihan hyvälle tuulellehan sitä tuli maailman pienuudesta ja yhteensattumasta...