Ei oikeastaan varsinainen elokuva, pikemminkin dokkari: M. A. Nummisen lyhäri Unto Monosesta. Oli se melkoinen tapaus. Elokuvapuolelta katsoin sellaisen vanhan R&A-tapauksen kuin Killing Zoe, mistä on aina jäänyt päällimmäisenä mieleen kohtaus, jossa (pääosan esittäjien ryöstäessä pankkia Pariisissa) joku turisti heiluttelee passiaan ja huutaa "I'm an American" jolloin yksi ryöstäjistä ampuu hänet välittömästi. Muutenkin hyvä pätkä. - Mark...

Sain tossa katsottua jo jokin aika sitten telkusta tulleen Sonny Chiban Streetfighterin. Aikanaan kyseinen raina oli niin tiukasti tiskin alla jos edes siellä että näin sen nyt ensi kertaa, vaikka leffa jonain digikopiona aikoinaan käsissäni pyörikin. Matti Pellonpää sanoin näyttelijöitä naamanvääntelijöiksi ja tuskin nimitys on missään niin kohdallaan kuin kuvaamassa Sonny Chiban roolityötä tässä leffassa. Voi kiesus, Bruce Lee vääntelehtii naurusta haudassaan! Myös Chiban taistelutyyli oli aika koomisen oloista. Mutta lajityypissäänhän Street Fighter (yhteen tai erikseen kirjoitettuna) on klassikko ja syystä. Saisivat näyttää noita enemmänkin. Sinänsä mielenkiintoista että leffa tulisi Neloselta, ei Yle Teemalta niin kuin olisi voinut uskoa. Jotain positiivista sanottavaa siis Nelosestakin. - Marko peeäs ja edit: tuleehan sitä jatkoa heti tällä viikolla, Street Fighter Return...

Sehän tuossa on ongelma että sitten kun hankkii teräväpiirtolaitteet, niin vanhojen DVDiden saatikka sitten videokasettien katselu on aika ankeaa, varsinkin jos telkkari on fullHD, eli täyden resoluution, joku suttuinen VHS näyttää todella ankealta siinä. Jos pystyy tekemään niin että on kahdet laitteet, teräväpiirto omanaan, se lienee paras ratkaisu. Itse olen päätynyt olemaan vielä sumeapiirtomaailmassa, varsinkin kun löysin taas uudestaan videokasetit. Teräväpiirto puoltaa mielestäni paikkaansa erityisesti spektaakkelielokuvissa ja scifileffoissa. Joku Kaurismäen tuotanto ei oikein erityisemmin sitä vaadi, eipä sitä toisaalta ole saatavillakaan teräväpiirtona. - Mark...

The Machine Girl. Japanilaista splatteria. Päähenkilön pikkuveli tapetataan ja käsi leikataan pois. Tynkään sopii hyvin konekivääri tai moottorisaha. Ninjoja, raajoja, sisälmyksiä, verta, verta ja lisää verta. En suuremmin ole kyseisen genren ystävä, mutta tuli nyt katsottua väkivaltakiintiö seuraavaksi vuodeksi täyteen. Lupasin vielä katsoa tyttöystäväni kanssa huomenna meatball machinen tai tokyo gore policen. :? :axe: Tokyo Gore Policen katsoin tässä hiljattain, helvetin häiriintynyt pätkä (samoin kuin tuo Machine Girl). Jaappaninmaalla on jotain mätää... :? - Mark...

Katsoinpas pitkästä aikaa sellaisen helmen kuin State of Grace (Koston hetki), Sean Penn ja Gary Oldman mm. pääosissa. Aivan loistava tarina New Yorkin Hell's Kitchenissä kasvaneesta kaverista (Penn), joka on ollut poissa maisemista toistakymmentä vuotta ja palaa juurilleen, Gary Oldman loistaa taas pikkurikollisena irkkuna (Penn esittää myös irkkua). Enempää ei viitsi kertoa, menee spoilauksen puolelle, mutta katsokaa ihmeessä jos saatte käsiinne. - Mark...

Pitkä kuuma kesä Tulipas hyvälle tuulelle, vanha kunnon 80-luku pöndellä, rock, punk ja kilju. Aika klassikkopätkä, hyvää musiikkia ja nostalgiaa. - Mark...

Chemical Wedding Odotin toisaalta mielenkiinnolla, toisaalta skeptisenä. Kyseessä on Iron Maidenin nokkamiehen, Bruce Dickinsonin käsikirjoittama elokuva. Juonesta lyhyesti: Jenkkiproffa (Mathers nimeltään!) tulee Cambridgen yliopistoon tekemään kokeita virtuaalitodellisuuspuvulla ja ohjelmistolla tarkoituksenaan auttaa alzheimer-potilaita tallentamalla muistikuvia ja palauttamalla näitä myöhemmin softan avulla. Pukua kokeileva paikallinen proffa saa koneesta päähänsä Aleister Crowleyn muistikuvat (katsoin leffaa aika myöhään ilman tekstiä, joten vielä ei selvinnyt miten ne koneeseen olivat päätyneet) ja inkarnoituu uudesti syntyneeksi Crowleyksi, joka yrittää Moonchild-rituaalin avulla kiinnittää persoonansa tähän aikaa, ts. syntyä lopullisesti uudestaan. Sekavaa? No vähän, asiaa auttaa suuresti jos tuntee Crowleyn historiaa, Iron Maideniä ja Dickinsonia, mytologiaa ja länsimaista okkultismia yleensä. Dickinson on perehtynyt aiheeseen suht. hyvin, joten kohtalaisen paikkansa pitävää tavaraa on siteenä, mutta itse tarina ei ole kovin kummoinen. Aiheena mielenkiintoinen, Crowleyn kuolemasta tuli kuluneeksi 60 vuotta viime vuonna ja liikoja elokuvia hänestä ei tosiaankaan ole. Mielelläni tosin näkisin enemmän elämäkerrallisen version, siihenkin aineistoa riittäisi ja sen verran värikkään elämän mies eli. Joka tapauksessa mielenkiintoinen, ja vaikka Crowleya/Haddoa esittävä Simon Callow sortuukin välillä melkoiseen ylinäyttelemiseen, hän kyllä sopii osaan. Saas nähdä tuleeko Suomeen myyntiin. - Mark...

Bodyguardille taas kiitokset, en tiennytkään että G. del Toro pääsee ohjaan Hobittijutut. Hetken niitä saa vielä vartoa. Vissiin ilmestyvät 2011 ja 2012 :( Juu, Jackson on mukana tuottajana (executive producer, eli se ikään kuin ohjaajan oikea käsi), Fran Walsh taisi myös olla mukana (vai kuka se nyt oli kun noissa sorbustenherroissakin oli jossain roolissa). - Mark...

Mähän harrastin yhdessä vaiheessa rockvideoita. Nauhottelin niitä leffojen perään paitsi MTV:ltä, myös varhaisilta muiltayrittäjiltä. Mitä niitä nyt oli, Superchannel ja muut.. Kappas, tuttu ilmiö. Edelleen niiltä ajoilta löytyy melkoisia ylläripylläreitä leffojen perästä. On minulla tosin kolmisenkymmentä kasettia ihan pelkkiä musavideoitakin nauhoitettuna. Satuin siis seuraamaan aika kiinnostavaa aikaa, kun kuvan+äänen jukstapositiota aseteltiin rokmusiikin maailmankuvaan. Joka kuitenkin on ytimeltään aika vastakulttuuria, aika rok. Aina ilmiö ja genre kerrallaan. Video killed the radio star. Se oli sitä aikaa se. Joku Kraftwerkin Model on monen mielestä ensimmäinen musiikkivideo, en tiedä olenko samaa mieltä mutta onhan se hyvinkin erilainen. Diren Money for Nothing taitaa tietyssä mielessä olla ensimmäinen moderni musiikkivideo. Mutta onhan noissa suomalaisissakin yritystä, joku Elektronin ekstaasi tai muut vastaavat. Ja silloihan oli näittä Hittimittareita ja muita, missä porukka soitti playbackina studiossa ja siihen oli sitten tehty erilaisian inserttejä väliin ja jolloin Vic 20:llä funkyja tietokone-efektejä. Elokuviin vaikutus on suurinpana varmaan ollut leikkauspuolella, meno on välillä ihan tolkutonta. Ja se on sinänsä koomista, kun nuo vanhimmat "musiikkivideot" saattoivat olla jopa yhdellä otoksella tehtyjä. Ehkä vaikutus on ollut molemmanpuoleinen. Itseäni häiritsee hirveästi jos joku video on hirveän mielenkiintoinen, mutta itse biisi täysin sieltä. Tai jos ne kertovat molemmat vahvaa stooria, mutta täysin eri sellaista. Mieluummin sitten niin että biisi puhuu ja video koristelee sitä. - Mark...

Terry Pratchett's Colour of Magic Joskus aikoinaan pelkäsin että jos Pratchettin kirjoista ikinä tehdään elokuvia, niistä on pakko tulla huonoja. No, vuosi sitten jouluna tuli Hogfather , joka oli yllättävän kelvollinen, brittituotantoa, kelpo näyttelijöillä ja kunnollisella budjetilla tehty. Colour of Magic tuli nyt pääsiäisenä, ja onnistui olemaan mielestäni vieläkin parempi. Hahmot olivat yllättävän onnistuneita ja Josh Kirby kansista tutun oloisia. Christopher Lee Kuoleman äänenä oli nappiin osunut valinta. Kahden elokuvan mittainen formaatti oli osuva, varsinkin kun tarina vaatii itse asiassa kahden romaanin, Colour of Magicin ja Light Fantasticin yhdistämistä. Ensimmäinen osa on siis varsinainen Colour of Magic, toinen on sitten Light Fantastic. Mutta siis, mielestäni ihan onnistunut tekele. - Mark...

Banlieu-13 . Olipas astetta räväkämpää toimintaa kuin jenkkileffoissa! Juoni nyt ei sinänsä juurikaan sen ihmeellisempi, mutta meno oli kuin koko tuontantoporukka olisi vetänyt vauhtia jo puoli vuotta ennen projektin aloitusta! Pääosan esittäjät olivat melkoisia hyppyheikkejä, mitä lie parkour-äijiä. - Mark...

Nyt tuli katsottua Lord of the Ringsin eka ja toka osa. Pidennetyt versiot. Ikäväkseni totesin että kun on vähän aikaa kulunut ja tässä välissä tullut luettuakin Tolkienia taas, eivät enää kolahtaneet samoin kuin alussa. Silti nostan hattua pieteetistä jolla ne on tehty. Kun itse löytäisi duunin, josta pitäisi yhtä paljon... - Mark...

Sweeney Todd , John Rambo ja Kourallinen dollareita viikonlopun viihdepläjäyksenä. Viimeinen oli tuttu jo ennestäänkin, mutta kestää kyllä uudelleen katseluakin, vaikka vähän kömpelö onkin, varsinkin Rambon jälkeen. J. Rambossa oli siis hyperrealistista väkivallan kuvausta, äijät repeilivät kappaleiksi, ruumiinpalaset lentelivät ja hurme roiskui kaikin tavoin. Ykkösen jälkeen paras sarjassa, silti. Vanhassa Syltyssä on jotain aidon oloista karismaa rooliin, pidin myös Rocky VI:sta. Paatosta, tähtilippua ja sellaista ei ollenkaan, vain kyynisyyttä ja alistumista realiteeteille. Ei kovin iloinen tai valoisa leffa, mutta... elämä on (tätäkin). Sweeney Todd ei ollut mitenkään loistava, mutta Depp on kyllä aina paikallaan tuollaisissa rooleissa ja musikaalinakin toimi hyvin. - Mark...

Kainin merkki eilen telkkarista. Olipas positiivinen yllätys. Katsoin vain pikaisesti aiheen "Irakin sota", jaahas, no kattoohan tuota ajankuluksi. Mutta mutta. Tämäpä olikin brittiläinen elokuva, ja heikäläiset tuntuvat osaavan sellaisen dramatiikan, joka uppoaa minuun, oli sitten tv-sarja tai elokuva kyseessä. Ja vieläpä ajattelemisen aihetta tuossa. Tarina sinänsä ei kovin uusi eikä tuore (tai no, varmaan kun elokuva on tehty), Abu Ghraibiinkin viitattiin ja samaa aihetta sivuttiin: siviilivankien kidutusta ja siitä otettuja kuvia. Vähän samaan tyyliin meni kuin näissä jenkkien kuvioissa, pari kaveria otettiin sieltä syntipukeiksi ja ristiinnaulittiin ylempien päästessä kuin koirat veräjästä. - Mark...

Doomsday 2012 Hoh, aika... erikoinen. Ideana että mayaintiaanien vuoden 2012 joulukuussa päättyvä kalenteri paljastaa maailmanlopun ajankohdan. No, tämä on vasta alkua. Vanhasta mayatemppelistä löytyy krusifiksi, joka onkin satoja vuosia vanhempi kuin oletettu ensikontakti eurooppalaisten ja mayojen välillä. Tämä risti pitää sitten viedä Chichen Itzaan ttuomiopäivänä ja sinne ilmaantuu myös Jumalan valitsemia ihmisiä todistamaan syntymää. Sitä, miksi ja miten tämä syntymä pelastaa maailman, ei kerrota, mutta sitten näiden apostolien pitää lähteä viemään sanaa maailmaan, joka siis ei tuhoudukaan. Maailmanlopun "rationaalisempi" selitys muuten on, että aurinkokunta ja maapallo joutuu linjaan ("alignment") linnunradan keskuksessa sijaitsevan mustan aukon kanssa ja maapallon pyöriminen pysähtyy. Jep jep, ainoa musta aukko taitaa sijaita elokuvan juonessa. Tehostepuolella homma on kuitattu lähinnä pikaisina satelliitti- ja ilmakuvina ja parilla tornadotehosteella. Näyttelijätyö ei ole kummoista, välillä vähän rukoillaan ja itketään, väännellään käsiä ja naamaa ja taas mennään. Ilmeisesti jokin kirkollinen taho on tuottanut filmin. Kiroilua ja seksiä muuten ei ole tippaakaan, joten elokuva sopii lapsille vaikka ihmisiä kuoleekin. Hyviä kristillisiä arvoja pönkitetään, mm. eronnut mies pitää sormusta sormessaan, koska rakastaa yhä vaimoaan (joka sitten kuolee). Ja tämä oli sitten melkoisen kieli poskella kirjoitettu arvostelu, olisipa elokuva tehty edes samassa hengessä... - Mark...