En tiedä, kiinnostaako ketään tai onko asia jo tiedossa, mutta omissa opiskeluissa tuli havaittua, että 1789 Åbo Nya Tidningarissa oli kirjoitussarja nimeltä Kort underrätelse om Finnars lekar, jossa on kuvauksia mm. niskanuoran ja väkikapulan vedosta ja painista. Itse en ole tätä sarjaa (vielä) lukenut. Ei ollut tiedossa ja kiinnostaa kovasti...

En ole tutustunut erityisemmin tähän nimenomaiseen aiheeseen, mutta asia kiinnostaa metodologisesti omien tutkimusintressieni vuoksi. Tähän liittyen muutama ajatus: jos lähdetään siitä, että meillä on tietoa kuolemaan johtaneista vammoista, voisi asiaa ehkä lähestyä siitä kulmasta, että mikä on yksinkertaisin selitys kyseisiä vammoja aiheuttaneille puukonliikkeille. Jos vammat näyttävät aiheutetun tavalla, joka ei selity "kaikilla on kaksi kättä ja kaksi jalkaa" -järkeilyllä tai puukon käytöllä työkaluna, olisi ehkä syytä olettaa jonkinlaisen puukon tappeluteknisen kulttuurin olemassaolo. Huomioitava on myös se, että tiedot pelkästään kuolemaan johtaneista vammoista voivat vääristää kokonaiskuvaa aika hurjastikin. (Ehkäpä häjyjä pitäisi kaivaa haudoistaan osteologista tutkimusta varten, jos löytyisi jotain kiinnostavia nirhaumia?) Jos muuten kerätty kansanperinne tukisi jotain näin otaksuttuja tekniikoita (esim. "uhrilla niskassa puristusjälki ja selässä puukonhaava" : "niskasta kiinni ja puukolla selkään"), niin siinä olisi jo jonkinasteinen tulos. Hyviä pointteja. Kuten taisin jossain kohtaa sanoa niin uskon näen että Ylikankaan tutkimuksessa painottuu nuo kuolemaan johtaneet tappelut. Tämä osaltaan vääristää kuvaa häjyjen väkivallasta. Mutta Ylikangas mainitsi nuo vanhat arvet tapettujen ruumiissa. Niitä tutkimalla voisi tosiaan saada vinkkiä häjyjen tappelutavoista. Jos löytyisi merkintöjä siitä että tapetuilta löytyi runsaasti vanhoja arpia käsistä niin se viittaisi mielestäni siihen että 1 vs 1 puukkohippaa on harrasttettu. Eilen taas käytiin kavereiden kanssa sparraa pehmopuukoilla ja eniten osumia tuli näpeille ja forkkuun. Voisi kuvitella että kevyemmät puukkohipat on monesti loppunut pariin käsiosumaan. Näistä tuskin on syytteitä nosteltu, lääkäriä vaivattu tai kansanlaulua loruiltu...

Tuo Rannanjärven keissi taisi olla sellainen että repi puukolla puolustuskyvyttömän lautamiehen takin paidan selästä auki. Jotta suu pysyisi kiinni. Isotalo puukotti kahta romania päähän ja hartioihin. Yksi häätappelu joka alkoi haastetanssilla ja loppui siihen että pari kaveria hakkasivat puukoin ja astaloin maassa makaavaa päähän, hartioihin ja selkään. Isotalo tuomittiin taposta kun ryyppäjäisissä kulki puukkokäsi povarissa vihamiehen luo ja puukotti kerran vatsaan. Eräs toinen salapuukotus oli sellainen että ensin satiin itse nyrkistä nenään ja vähän myöhemmin ohikävellessä puukotettiin kaulaan. Suosittelen vahvasti lukemaan noi Ylikankaan teokset jos häjyjen väkivalta kiinnostaa. "Härmän häjyt ja kauhavan herra" on viihdyttävämpi, vähemmän sosiologiaa ja enemmän äksöniä...

Ylikankaan kirjoista "Puukkojunkkareitten esiinmarssi" ja "Härmän häjyt ja Kauhavan herra" sain tällaista irti liittyen puukkon käyttöön: Väkivaltaan varauduttiin aseistautumalla etukäteen (varsinkin häihin ja muihin juhliin), puukkoa kannettiin piilossa ( 1800-luvun puolessa välissä puukonkato ja paljastaminen kiellettiin rangaistuksen uhalla), juhlissa esitettiin tappeluhaasteita uhoamalla ja tanssimalla, tappelijoille tehtiin tilaa. Monesti tappeluihin osallistu useampi häjy ja ne riistäytyivät käsistä, myös yllätyshyökkäyksiä ja salapuukotuksia tapahtui esim. kostona turpaansaannista yms. Ylikangas sanoo että jäijyille tyypillistä oli viiltää päähän, hartioihin ja selkään jottei uhri kuolisi...

Vanhojen suomalaisten tappelutaitojen tutkijaa mahtaisi helpottaa, jos aikoinaan vaikkapa oikeuskäsittelyt olisi dokumentoitu samalla tarkkuudella kuin nykyään... Ehkä joitain tapahtumia onkin? Jolloin voisi löytyä vaikkapa erityispiirteitä siinä, miten puukkoa kannettiin, miten sillä hyökättiin ja oliko alkoholilla osuutta. En tiedä millä tarkkuudella oikeuskäsittelyt nykyään dokumentoidaan, mutta yllättävän tarkasti on dokumentoitu 1800-luvullakin. Aiankin näin olen ymmärtänyt kun Ylikankaan kirjat luin. Alkoholilla oli melkein ainan osuutta asiaan, puukkoa kannettiin usein salassa ja iskulla harvoin pyrittiin tappamaan - mutta monesti tapettiin. Tässä onkin yksi tekijä mikä saattaa vääristää kuvaa ja piilottaa "reilut tappelut". Eli siis se että Ylikankaan kirjoissa (varsinkin ensimmäisessä) tutkitaan lähinnä kuolemaan johtaneita väkivallantekoja. Kun häjyjen terrori vaikutti niin ei paljon murhaa pienemmästä viittinytkään valittaa vallesmannille...

Kuitenkin että kannattaisi olettaa jotain olemassaolevaksi tai olemassaolleeksi, siitä pitäisi olla jotain tietoa tai vihjettä. Voinhan esimerkiksi olettaa, että jonkun pikkupitäjän asukkaiden keskuudessa on vuosisadasta toiseen kulkenut salainen Cthulhun kultti, joka on periytynyt suullisena perimätietona pienessä piirissä. Tällainenhan voisi olla mahdollista niin että siitä ei ole olemassa mitään kirjallista mainintaa tai edes perimätietoa jäljellä, kun viimeinen Cthulhun pappi oppilaineen kuoli Tali-Ihantalan taistelussa. Vaikka tällainen kultti olisi voinut olla olemassa, ei ole oikein järkeä olettaa sitä todeksi, koska vastaavia tarinoita voi keksiä miljardeja erilaisia. Mihin tällä viestillä viitattiin tai vastattiin...

Mielestäni nimenomaan Ylikangas uskaltaa arvailla ja tehdä johtopäätöksiä vaikka tutkimusmateriaali olisi ohkaista. Tällä kertaa ei lähtenyt spekuloimaan vaan tyytyi toteamaan että ei ole harjoiteluun materiaaleissaan törmännyt. Mikä tietysti ei ole ihme. Pöytäkirjat ja kansanlaulut merkitsevät muistiin ne dramaattisimmat esitykset, eivät kenraali-harjoituksia. Eivätkä välttämättä niitä kevyempiä mies miestä vastaan sparreja jossa kukaan ei kuollut. Itse haluan uskoa että kyllä niitä reilujakin kaksintaisteluja käytiin ja että niitä varten treenattiin. Viestissäni Ylikankaalle kysyin ujosti sivulauseella myös Nuijasotilaiden mahdollisesta treenistä. Mutta siihen ei tullut vastausta. Oletan että tutkimuksissaan ei tällaiseen ole törmännyt. PS: Sen Ylikangas kirjassaan toteaa kirjassaan että häjyt valmistautuivat ennakkoon tuleviin juhliin aseistautumalla ja uhoamalla. Todistaakseen että väkivalta ei ollut vain viinapirun aiheuttamaa spontaania toimintaa...

Ylikankaan vastaus kysymykseen häjyjen kamppailutaitojen harjoittelusta ja opettamisesta: "En todellakaan tiedä häjyjen harjoittelusta sanan varsinaisessa merkityksessä. Sen tiedän, että asianomaiset oppivat tappelemaan tappelemalla. Asian voi päätellä julkisten sakotusten ja raippomisten määristä sekä siitä, että lääkärinlausunnoissa monista tappeluissa kuolleista sanotaan kuolleilla olleen runsaasti vanhoja arpia. Mistään harjoitteluksi luonnehdittavasta en ole nähnyt mainintoja." Ja vielä kysymykseen kunniakkaasta kaksintaistelusta: "Reilu ottelu mies miestä vastaan oli harvinainen poikkeus."...

Haha! Hieno kirjoitus Antilta. Kiitos! Pitääpä ottaa talteen jälkipolvia varten, sukunimi kun on Junkkari. Idäni on kyllä noita merkityksiä ja historioita kertonut. Tuota omavaltaista öykkäriä ei pahemmin painottanut :D Kiitos! Tästä samasta ketjusta taisi tuo kirjoitus inspiraationsa saadakin. ;) Sukunimen voisin jotenkin äkkiseltään kuvitella palautuvan ammattinimikkeeseen. Isäni on tehnyt tehnyt aktiivisesti sukututkimusta ja päässyt tuonne 1600-luvun alkuun. Ikävä kyllä ammattisotilaita tai muita merkkihenkilöitä ei suvusta ole löytynyt. Junkkari nimen/sanan etymologiaa on myös tutkinut perinpohjaisesti, varsinkin tuota lappalaisten jumalaan liityvää suur-junkkaria. Laitoin muuten Heikki Ylikankaalle (joka siis on tehnyt tutkimusta ja kirjoja häjyilystä, nuijasodasta yms. suomalaisesta väkivallasta) mailia jossa kyselin hänen valistunutta mileipidettään häjyjen kamppailutaidoista, niiden harjoittelusta ja opettamisesta. Saa nähdä vastaako...

Haha! Hieno kirjoitus Antilta. Kiitos! Pitääpä ottaa talteen jälkipolvia varten, sukunimi kun on Junkkari. Idäni on kyllä noita merkityksiä ja historioita kertonut. Tuota omavaltaista öykkäriä ei pahemmin painottanut :...

Pitääpä lukea koko ketju taas joku päivä läpi ettei tule hirveästi toistettua Ka1 löytöjä. Ensimmäisessä viestissähän mainitsi tuon kirjan "Härmän häjyt ja Kauhavan herrat" jota nyt luen. Siinä esitetään että puukkojunkkarit pitivät kuolettavaa puukottamista "taitamattomana" ja tapasivat viillellä vähemmän kuolettaviin kohteisiin: selkään, hartioihin ja päähän. Välillä kuitenkin lyötiin taitamattomasti jollon lähdettiin Siperiaan oppimaan - jos vaan teolle löytyi kanksi silminnäkijä todistajaa. Monesti ei löytynyt. Saatanpa ottaa yhteyttä kirjan kirjoittajaan kiminologi Ylikankaaseen ja kysellä hänen aivoituksiaan Suomalaisten tappelumetodeista...

Nyt on kova kirja! https://s7.postimg.org/5mb4w9bbb/14977983556311274823483.jpg Hyvää infoa häjyjen puukkotappeluista, rytkypolkkineen ja iskukohteineen...

Ei ihan osu aiheeseen mutta tässä kirjoittamani arikkeli Helsingin Atleettiklubin ja voimailun historiasta. Sillälailla liittyy ehkä aiheeseen että voi antaa selityksen miksi ja miten vanhat suomalaiset voimankoitokset jäivät unholaan. http://jassejunkkari.fi/2017/03/01/hak-painin-nyrkkeilyn-painonnoston-ja-kehonrakennuksen-alku-suomessa...

Kai tuon Viltely jutun on aika moni kuullut jo lapsena. Siitä en ole varma että onko syy se ettei haluttu Siperiaan. Ehkä ei vaan haluttu tappaa. Mutta ehkä se on sama asia. Ja sinne Siperiaan lähettettiin puukkojunkkareita jo ennen ison talon Anttin aikaa. Heikki Ylikankaan teokset maalaa hyin kuvaa meiningistä. "puukkojunkkarien esiimarssi on luettu. Pitäs vielä lukea "Nuijasota" ja muut. Meille ala-asten opettaja painotti veiston tunnilla että puukko pidetään aina terä ylöspäin, ei alaspäin. Eli että puukolla vuollaan eikä tapella...

Kiitos tiedoista ja kuvista...