Hei! Ihan sattumoisin osu juuri silmään että tänä iltana Yle Teemalla klo 21.00 dokumentti "Häjyt". Puukkojunkkarit eli häjyt herättivät 1800-luvulla pelkoa Etelä-Pohjanmaalla ryöstelemällä ja tappamalla. Mutta keitä häjyt olivat ja mikä oli "häjyylyn" syy? Sakari Kuosmanen lähtee selvittämään häjyjen historiaa....

Alkuperäiseen viestiin ka1:slle, ensinnäkin kiitos aivan loistavasta yhteenvedosta kyseiseen lajiin liittyen. Kuitenkin hieman epäilen lähdettä eli ka1:nen laitatko vielä mistä teoksesta poimit? Ihan vaan henk.koht. pohjois-hämeen seuduilla ollaan odoteltukin tuollaaaasia paaskahuosuja pohojonmaaaltaa jookka pööyriittäää jotaab keepluuaaan. Homma oli jo aikaa niin että pää lähti vesurilla täälläpäin.. Kaikkia lähteitä en nyt muista. Yritin ja yritän vain koko ajan pitää silmät auki, niin tietoa tarttuu mukaan sieltä sun täältä. Kirjoista muistan silti ainakin seuraavia: Aulis J. Alanen: Etelä-Pohjanmaan historia Elina Haavio-Mannila: Kylätappelut Heikki Ylikangas: Härmän häjyt ja Kauhavan herra Heikki Ylikangas: Puukkojunkkareitten esiinmarssi Heikki Ylikangas: Five Centuries of Violence in Finland and the Baltic Area J.P. Parantainen: Parantalan häjyt veljekset Sakari Pälsi: Puukko Samuli Paulaharju: Härmän aukeilta Samuli Paulaharju: Kytösavujen mailla Sakari Pälsi: Puukko Yrjö Alanen: Puukkojunkkarien aika SKS:n arkistot, esim. Paulaharjun häjy-aineisto, äänitearkisto, yms. ja monia kyläkirjoja yms. Noita voi lähteä lukemaan, jos kiinnostaa. Onhan niitä vielä varmaan paljon muitakin häjyihin liittyviä teoksia...

Niin siis mustalaisethan käyttivät ennenvanhaan ainakin Pohjanmaalla aseena ns. hokkisormuksia. Nämä olivat rautaisia tai messinkisiä sormuksia, joissa oli piikki. Rovasti Yrjö Alanen kertoo kirjassaan "Puukkojunkkarien aika" seuraavaa: "Kuten äitini isä, joka oli syntynyt 1794, kertoi, antoivat mustalaiset aiheen Etelä-Pohjanmaan miehille käyttää puukkoa lyömäaseena. Mustalaisilla oli nimittäin raudasta tai messingistä tehtyjä sormuksia, joissa oli piikillä varustettu kanta. Niillä he raapivat markkinapaikoilla, kun tappelu syntyi, vastustajiensa kasvoja viiltäen niihin pahojakin haavoja. Kun maakunnan miehillä ei ollut tällaisia aseita, ottivat he puukot esille." Tuossa on myös mielenkiintoisesti sivuttu mustalaisten vaikutusta pohjalaisten tappelutaitoihin tai -tapoihin. Toki mustalaisten hokkisormukset eivät sinänsä yksin selitä puukon yleistymistä aseena, ja H. Ylikangas onkin aihetta laajemmin tarkastellut, mutta mielestäni tuollainen aikalaiskuvaus on erittäin merkityksellinen ja kertoo kyllä siitä, että mustalaisten taidot vaikuttivat ja asettivat pohjalaisten taidoille joitakin vaatimuksia...

Minun käsittääkseni C-Walk oli ennenkaikkea voitontanssi. Toki siitä kehittyi Crippien tavaramerkki, ja täten sitä voitiin sitten jo käyttää vinoiluun ja vaikka mihin. Rytkypolkka taas oli haastetanssi ja tappeluunvalmistautumistanssi. Oman tulkintani mukaan siinä myös näytettiin vastustajalle omaa osaamista puukon kanssa (mahtailuna, varoituksena ja valmistautumisena)...

Mustalaisten tappelukulttuuri kyllä kiinnostaa. Olen yrittänyt hieman ajatella, että mihin tai keihin katse kannattaisi kohdistaa kun haeskelee vanhoja suomalaisia tappelutaitoja. Kyllä mustalaiset ovat minusta kiistatta ensimmäisellä sijalla, koska todistetusti heidän tappelutaitojaan on tähänkin päivään saakka säilynyt ja niitä yhä ilmeisesti harjoitellaan. Muutenkin koko mustalaiskulttuuri on ollut hyvin otollista tappelutaitojen syntymiselle ja kehittymiselle. Mustalaiset olivat ennenvanhaan kutakuinkin kurjan maineensa veroisia. Tilastot ovat aika hurjia (pakko heittää nyt mutulla, että olisikohan joka kolmas aikuinen mustalaismies ollut tuomittu rikoksesta 1800-luvulla). Lukutaito oli erittäin harvinaista, ja mustalaiset yleensä elivät kiertolaiselämää. Nimenomaan väkivaltarikokset olivat mustalaisten keskuudessa yleisiä. Kiertelevät mustalaisperheet (perheiden miehet) olivat mahdollisesti hyvin kokeneita tappelujoukkioita. Tappelutaito oli välttämättömyys entisajan mustalaisille. Luojan kiitos että mustalaiset kunnioittavat perinteitä, niin että tätä taitoa on säilynyt. Muualla Suomessa ei näytä pahemmin säilyneen. On kyllä ollut. Miten paljon, minkälaista... hitto jos joku vois jonkun kunnon tutkimuksen tehdä joskus aiheesta, vai pitääkö ite. :p Olisikohan se folkloristiikkaa? No mutta joo. Mustalaiset olivat hevosmiehiä, ja yksi mustalaisten kuuluimmista tappeluaseista loogisesti liittyykin tähän, nimittäin ratsupiiska, moskulaksinin jossainpäin kutsuttu (moskulaksi on varmaan kutsuttu kaikkia aseita :lol: ). Tässä kuva mustalaisen ratsupiiskasta: http://img245.imageshack.us/img245/5786/pienempiek4.th.jpg jos jotain kysymyksiä ilmeni niin kysyä saa ja koitan parhaani mukaan saada asioita selville. mutta nyt nukkumaan. Tiedätkö onko tuntemiesi mustalaisten puukot itse tehtyjä...

Minkälaasta Lappilaanen puukkoilu on/olisi? Valkosen mukaan sellaista "hakkaavaa" mikä on sinänsä ymmärrettävää kun leuku on vähän kuin mini-vesuri :) Tämmöistähän sen voisi olettaa olevan... Muistaakseni Kas-piniin liittyvissä teksteissä ja artikkeleissa ei ole tuota mainittu, joten oletko kuullut tuon ihan Valkoselta itseltään...

Oletko muuten törmännyt missään Seppiin, joiden kanssa sekä Yli- että Alahärmän miehet olisivat olleet poikkiteloin? Ei ole nimi ainakaan yhtään tuttu. Ei nyt ole juuri mitään kirjallista lähdettäkään käytettävissä, mistä tarkistaa. Mikä näissä Sepissä sitten oli...

Huhtamäen lisäksi muuten myös Rannanjärven mainitaan toimineen haavurina, mikä omaan korvaan kuulostaa vielä yllättävämmältä, huomioiden sen että mies isännöi yhtä pitäjän isoimmista taloista, eikä asemansa tähden ollut juuri velvoitettu muita parsimaan. Ohhoh! Tämä on todella mielenkiintoista. Mies on kyllä ehdottomasti kiinnostavimpia tuon ajan henkilöistä, jo yksinomaan siitä syystä että paiskasi Rannanjärven päälleen maahan ja myös Isotalon sanotaan tienneen millaisia iskuja Huhtamäen nyrkeistä lähtee. Ehkä turhaa pilkunviilausta, mutta tarkoitatko mahdollisesti Kööstin Mattia Kauhavalta? "Painiessa Matti ruotaisi Rannanjärven maahan niin, että rysähti, ja Isoo-Anttikin kyllä tiesi, minkälaisia mällejä Kööstin Matin kourista lähtee." (Härmän aukeilta) Koska minä en ainakaan ole kuullut Huhtamäen ja Rannanjärven tapelleen. Eivät Isoot-miähet voittamattomia olleet. Vaikkakin lähellä sitä. Isossa nujakassa jokainen ottaa nyrkistä (juu, en omaa kokemusta mutta voisi kuvitella), mutta taitavat häjyt osasivat senkin taidon. Siis nimenomaan osasivat ottaa osumaa. Tai näin minä päättelen kertomusten pohjalta. Keski-Suomen merkittävimmät häjyt, Parantalan veljekset, ottivat myös yhteen Härmän häjyjen kanssa (joskin myös pitivät näitä esikuvinaan). Parantalan veljekset olivat Antteja nuorempia. 18-vuotiaana Matti puukotti 33-vuotiasta Rannanjärveä. Tämän kuultuaan Isotalo sanoi, että hänen täytyy tavata "se Matti, koska siitä on kasvamassa mies". En tiedä tapasivatko sitten sopuisissa merkeissä. Mutta Parantalan veljekset suorittivat vielä erään urotyön Härmän häjyjä vastaan. Härmäläiset olivat Jyväskylän markkinoilta palatessaan varastaneet Parantalasta hevosen. Matin johdolla parantalalaiset sitten lähtivät hevosta hakemaan takaisin. Mukana reissulla oli Matin veljiä sekä Heikki Hummer, yksi harvoista Keski-Suomen häjyistä. Parantalan miehet löysivät Ison Antin talon. Antti oli kuulemma piilottanut hevosen peräkammariin ja oli nyt sisällä ainakin Rannanjärven ja joidenkin muiden häjyjen kanssa. Parantalan Matti iski oven rikki ja kaatoi Ison Antin havupölkyllä nurin. Parantalan miehet saivat hevosensa takaisin. Parantalan veljesten hyvä ystävä oli muuten Matti Haapoja. Toinen mielenkiintoinen mutta vähemmälle huomiolle jäänyt henkilö olisi Tuomas Löpar, toinen Rannanjärven veljistä. Ja jäänyt varmaan vähän veljensä varjoon. Oli kuitenkin kova häjy ja raavas mies, ja "jotkut pelkäsivät Tuppua kuin kuolemaa". Kaksi vuotta Anttia nuorempi, syntynyt vuonna 1830. Häjyilykin muuten oli suvussa periytyvä ilmiö. Ja harvoin vain joku veljeksistä häjyili, vaan kyllä lähes koko veljessakki tällöin oli häjyjä. Häjyily myös ilmeisesti levisi talossa, tai sitten häjyyn taloon hakeutui "oikeanlaista" porukkaa. Nyt esimerkiksi Isostatalosta ja Rannanjärven talosta tuli moniakin häjyjä. Mielenkiintoista sinsä. Olen yrittänyt tehdä jonkinlaisia sukupuita Hiskin avulla. Se on aikmoista salapoliisityötä (ja tulokset ovat joka tapauksessa surkeita koska tietokannasta puuttuu niin monia henkilöitä). Rannanjärviäkin oli 1800-luvun Härmässä ihan pirusti. Ja yhteensä noin neljä eri etunimeä oli käytössä. Tämän takia tuota Rannanjärven veljeä Tuomasta kutsuttiin Pikku-Tupuksi, sillä hänen isänsäkin nimi oli Tuomas. Ja tämänkin Tuomaksen isän nimi oli Tuomas...

Vielä vähän häjyistä, liittyen kansanparannukseen. Huhtamäen Juha Passinen – tappelija ja parantaja Avausviestissä mainitsin Huhtamäen Juhan. Juha oli varsin mielenkiintoinen häjy. Hän eli samaan aikaan kuin Isotalo ja Rannanjärvi, muttei liikkunut näiden porukassa. Hän mellasti oman joukkonsa kanssa. Pahaa riitaa ei Juhan ja Anttien välillä ollut, vaikka he olivatkin kahden eri häjyjoukon johtajia. Mutta eivät Antitkaan halunneet Juhasta vihamiestään, he kyllä tiesivät mikä tämä oli miehiään. Juha oli kotoisin Kauhavalta, mutta hän häjyili pääasiassa Ala-Härmän Huhtamäessä. ”Tavallinen mies ei Passisen suurissa kourissa paljon painanut”, kertoo Samuli Paulaharju. ”Tynin Jussin, koko kirkkokunnan kuulun häjyn, joka puukko pystyssä hyökkäsi kimppuun, Huhtamäki rutisti syliinsä, iski lattiaan ja pänttäsi niin, että rukous miehestä lähti.” Parantajilla oli häjyjen aikana suuri rooli Etelä-Pohjanmaalla. Mainitaan, että ”Raukka-Leenan mökissä makasi joskus viisi, kuusi häjyä ja häjyn repimää --”. Puukon viillot saattoivat mennä syvään ja haavat piti hoitaa. Yleensä nämä parantajat olivat vanhoja tummuja. Kansanparannus saikin mielenkiintoisia muotoja. Perinteisten tautien parantaminen oletettavasti oli yhä päätoimena parantajilla, mutta väistämättä jouduttiin hoitamaan runsaasti myös tappelussa loukkaantuneita. Voisikin kuvitella, että tällä kansanparannuksen osa-alueella olisi Etelä-Pohjanmaa ollut kehittyneintä aluetta. Tappelun jälkeinen haavojen hoito oli paitsi kansanparannusta, niin tietyssä mielessä myös osa tappelua. Ammattitappelija kyllä piti huolen siitä, että sai hoitoa vammoihinsa. Pisimmälle tämän taidon kenties vei Juha Huhtamäki. Jos osasi mies puukolla viiltää haavoja, osasi hän myös parsia ne umpeen, ja mies olikin tunnettu parannustaidoistaan. ”Äimällä ja rihmalla hän kruppasi pahimmat puukonjäljet umpeen ja vetäisi saumaan siteeksi tervaa taikka riikapalsamia. Sai Juha pari kertaa panna ulos remahtaneet suolet paikoilleen, ja hyvin hän niistäkin selviytyi, vaikka piti puukolla ratkoa haavaa suuremmaksi, ennenkuin sai sisälmykset lykityksi sijoilleen.” Parantajan taitojaan Juha käytti myös itseensä. Kuten avausviestissä kerroin, yritettiin häneltä viiltää kurkku auki, mutta leuan eteen vääntämällä sai Juha estettyä tämän. Osa leuasta jäi roikkumaan ikävästi. Kotiin päästyään Juha repäisi roikkuvan palan irti. Ei ihan tumpelolta ehkä onnistuisi. Ja tuskin hän kenenkään muun hoidettavaksi meni kun peukalo puraistiin tai kun tuli kirveestä päähän. Juha Passinen oli häjy, Tappelija isolla teellä. Hän osasi tapella ja parantaa itsensä sitten. Etelä-Pohjanmaan kansanparannus häjyjen aikana olisi varmasti mielenkiintoinen seikka enemmänkin selviteltäväksi. Millä tavalla tietous ihmisen anatomiasta tappelullisessa mielessä muuttui tai lisääntyi kansanparannuksen myötä? Miten häjyt hyödynsivät parantajien tietoja ja taitoja? Tietysti kansanparannuksen ja tappelun yhteydet ja niihin liittyvät kysymykset koskevat koko maata. Tärkein kysymys lienee yksinkertaisuudessaan, mitä vuorovaikutusta kansanparantajien ja tappelijoiden/tappajien välillä oli? Kansanparannukseen kuului monia taitoja, jotka tappajia ja tappelijoita varmasti kiinnostivat (myrkkyoppi, ihmisen fysiologia yms.). Hauska seikka: eräs nykyajan kansanparantaja, joka ainakin kertoi vanhoja juttuja siihen malliin, että olisi osan taidoistaan voinutkin vaikka oppia isältään/joltain muulta näytti kivan tempun, että miten otetaan voimat pois. Psykologiiako vai jotain muuta, en tiedä... Mutta oli kivaa kun Kalle teki samasta jutusta astetta kehittyneemmän version. Olenko tulossa Kariin? :p Pitääs sotaharjoituksestakin kirjoittaa. Ja siitä, että oli olemassa piirejä joita sota- ja taistelutaidot kiinnostivat, ja joissa ne saattoivat säilyäkkin...

Eipäs kannata ko. kirjaa sen puu-ukkelimaininnan takia ostaa, koska sieltä ei löydy moista, muutoin hankinta on kyllä erinomainen. Ok, ihmettelinkin vähän kun en ainakaan ollut huomannut siinä kirjassa mainintaa noista. Härmän aukeilta on tosiaan loistava teos (kuten muutkin Paulaharjun). Kirjan tieto on aika "alkuperäistä", Paulaharju tapasi muunmuassa Antti Isotalon (ja otti tuonkin kuvan joka on avatarini nyt - kuvassa siis Isotalo). Aikalaisilta suoraan kuultua tavaraa siis. Se Paulaharjun teoksissa onkin niin hienoa, ne ovat aitoa kansanperinnettä...

Puu-ukkoja kerrotaan pirtissä olleen. En muista kenellä niitä oli mutta tuokin löytyy Heikki Ylikankaan Härmän häjyt ja Kauhavan herra -kirjasta. Löytyy vai? En muista kyllä, no pitää lainata kirja heti paikalla. Kiitos...

Taas hyvää juttua. Pitää vissiin raahautua sitten niille puukkomessuille jälleen, mutta siihen nyt on aikaa. Tai sitten käydä Rannajärven puukkomiesten puheella muuten vaan. Nämä kotimaiset aseet on ihan täyttä arkea vielä nykyäänkin. Viime viikolla lukaisin etptk:n jossa kaveri otti viikatteen mukaan, kun piti mennä selvittämään aikuisten miesten kesken periaatteellisiä näkemyseroja ja tiedossa oli että siellä minne mentiin oli paikalla puukkomiehiä. Yksi puukkomies sai vähän viivoja selkään, niskaan ja sormiin viikatteesta, mutta saivat kyllä porukalla väännettyä maataloustyökalun pois hurjalta. Jotta näin. Oli kuulemma yrittänyt pistää päätä poikki eli lyönti oli ollut poikittain hartioitten yläpuolelta. Missä päin Suomea tämä tapahtui? Tuo, että kaveri tiesi, että paikalla on nimenomaan puukkomiehiä, on mielenkiintoista. Vaikka onhan näitä. Etelä-Pohjanmaalla on noita laitapuolenkulkijoita jotka vähintäänkin pitää itteään häjyinä. Puukko aina mukana, ja ihan rehellisiä puukko vastaan puukko tappeluita. Jotain tappelukikkoja löytyy heiltäkin, esim. nyt vaikka nahkaliivien käyttö. Kuulin kuinka yksi oli esitellyt nahkaliiveissään olevia palkeen kieliä, kun oli viillelty niin pahasti. Kenttätutkimusta pitäisi päästä tekemään. :tonqe: Ennenkuin tietolähteet lähtee. Kari A., kerroit silloin siitä Anssin Jukan puu-ukkoon harjoittelusta. Oliko se siis Anssin Jukka, kun Seura lehdessä Kalle sanoi että se oli Pukkilan Jaska. Olisi meinaan kiva itekkin nähdä se dokkari, jossa tuosta kerrottiin. Tuo on nimittäin aivan helkkarin merkittävä juttu (ainakin minulle), jos on totta. Ja jos se harjoittelija olisikin ollut Pukkilan Jaska, niin minulla olisi ehkä veikkaus dokkarin tekijästä...

Lainasin juuri äskön veljentäni kirjan, broidini kaverin kirjoittaman kirjan "Parantalan Häjyt Veljekset" Keski-Suomalainen Puukkojunkkarius. Historiallinen kuvaus ja samalla Parantalan sukututkimusta kirjamuodossa. Itseäni kiinnostaa onko kirjassa tekstiä treenimetodeista, muuta kuin että puukko oli arkityökalu-->ei sitä tarvitse erikseen treenata. Täytyy jutella Junnun (kirjoittaja) kanssa kirjasta sitten jos joskus tapaan hänet. -jussi. Keskustelin juuri lyhyesti kirjoittajan kanssa sähköpostitse. Lähinnä kysyin sitä, että onko kansikuvalla mitään todellisuuspohjaa. Ei ollut. En sitten jaksanut alkaa enenpää vaivaamaan vierasta miestä. Mutta voit toki tehdä sen puolestani jos kerran olette tuttuja (voit vaikka kysysä miten kaveri kuvailisi Keski-Suomen puukkotyyliä). :p --- Kari Aittomäki, lueskelin vanhaa Kaspin ketjua. Siellä on tullut jo ilmi paljon näitä asioita joita tänne on nyt kirjoiteltu. Pahoittelut siitä etten ole noita vanhoja juttuja tarkemmin huomioinut. Sinulla kuitenkin on aiheesta yhä tietoa? Aiotko kirjoittaa tähän ketjuun, vai...? Moni varmasti toivoo sitä...

Mahtoiko muuten tuossa kirveen hamarapuolen käytössä olla ideana myös se, että vältetään tappamista, kuten puukkoleikkeleissä? Riku Ylönen Tämä vaikuttaisi olevan ainoa järkevä selitys kirveenpohjalla lyömiselle. Sillä, asia oli näissä "rehellisissä" tappeluissa näin: Liian vakavaa vahingoittamista pidettiin jopa amatöörimäisenä. Tai ainakin tappamista pidettiin amatöörimäisenä. Juu vielä rytkypolkasta tai miksi sitä haluaa sitten kutsuakkaan, haastetanssi on yksi nimitys. Korjaan hieman juttujani, se oli aika yksilöllinen kaikilla häjyillä, ei vain Rannanjärvellä, mutta muistutti yleensä ripaskaa. Saatettiin tanssia myös joukolla. Tanssi tosiaan esitettiin haasteena, tämä kuului osana rehtiin tappeluun, ne jotka halusivat ehtivät pakosalle. Tanssiin saattoi kuulua esimerkiksi puukolla ilmaan huitominen, joka on aika mielenkiintoinen seikka. Muuten, häjykaudella oli myös Keski-Suomessa muutamia häjyjä. Kuuluisimpina Parantalan veljekset, Matti ja Kitti. Matin tappelutanssi oli "kyykkyryssää" ja loikkimista edestakaisin, ja siihen kuului nimenomaan puukolla huitominen. Kirjoitan vähän lisää näistä Keski-Suomen häjyistä paremmalla ajalla. EDIT: Kuten korjattu, Santerin Alkion "Puukkojunkkarit" tietty, ei Kiannon. Linkki löytyy varmaan täältä haulla. :?: Linkki on tuossa pari viestiä ylempänä...

Tuo Puukkojunkkarit romaani muuten on Santeri Alkion (1862-1930) kirjoittama vuonna 1894 eli ihan aikalaiskuvaus Ja löytyy netistä ilmaiseksi: http://www.gutenberg.org/etext/13991" onclick="window.open(this.href);return false...