Lainaus tuosta yllä olevasta haastattelusta: The way of learning builds up from comparison, this applies to boxing as well. When comparing skills, there is victory or defeat, but one’s personality is not harmed by it, on the contrary, it may improve one’s personality and increase one’s morals. If everyone could inspect and learn from each other’s experiences, the dispute between different schools could be avoided, and furthermore, it could stop the irresponsible talking. I wish that those who pursue the same things as I, will not take these words as empty talk, and if the prominent personage and the wise hermits of this country will be willing to make a journey to grant me instruction, they are very welcome. If you do not wish to come to visit me, please just send me a note and I will surely and wholeheartedly pay you a visit and respectfully listen to all you have to say. To sum up, I only seek to improve the boxing art, I do not bother about anything else....

flammee - täysin anekdotaalinen kehitys omalta osalta. Kun rakenne on kehittynyt Yi Quan treenissä, on maastaveto muuttunut kevyemmäksi. Esim. niin, että maastavedossa yrittää käyttää voimaa kuten raskaassa shi li:ssä. Itse tulkitsen sen niin, että kehittynyt kehonkäyttö auttaa maastavedon tekniikan parantumisessa. Yi Quanista yleisesti - Wang Xiang Zhain haastattelu. Hyvää kamaa myös Xing Yin treenaajile. http://taijijourney.blogspot.com/2005/07/interview-with-mr-wang-xiangzhai.html...

Suomessa vuosittain vieraileva Zhang Chang Wang. [youtube]http://www.youtube.com/watch?v=EiMWixgxfc4[/youtube...

Timo Klemola opettaa sitä käsittääkseni tampereella, Zenshindojo on seuran nimi. http://www.zenshindojo.fi/ Klemola edustaa eri tyylin Yi Quania kuin mainittu Timo Heikkilä. Tuli vastaan Klemolan opettajan Zhang Chang Wangin haastattelu. http://www.radio86.fi/kaikkea-kiinasta/ihmiset-elama/1465/yi-quan-kehittaa-luonnollista-voimaa...

Myös wang xiang zhain jättämä yi quan ylipäätään jakautuu eri haaroihin - vanhempi "klassinen", joka on lähempänä xing yi:tä, seisominen on rakempaa ja pohjaa alussa enemmän voiman rakentamiseen. Myöhemmin rentouden korostus lisääntyi jne. Vanhempaa pidetään selkeästi hardcorempana, koska se on raskasta ja yksitoikkoista -> monet eivät jaksa, joko fyysisesti tai kyllästyvät. En tiedä, mutta minusta tuo zhang chang wangin opettama keskittyy enemmän myös rentouteen. (treenasin sitä n. 1.5 vuotta, treenannut myös xing yitä). Mun käsittääkseni sen second coursen idea oli yksinkertaistaa harjoittelua. Käsitin niin, että seisomisharjoittelua kaikki ei välttämättä saa kohdilleen alussa, ja väärin harjoitellessa huonot tavat voi kertyä. Muutosten ideana oli tarjota oppilaille menetelmä kokea tavoiteltu fiilis / yhteys, jotta sitä sitten voidaan soveltaa seisomisharjoitteluun. Eli en usko, että ne mitään oikotietä havittelevat, vain tapaa korjata yleisimpiä virheitä. Tämä käsitys tosin perustuu vain lukemaani ja keskusteluihin...

Marcus, varmaankin nämä kaksi kaveria joilta Wang Xiangzhai on oppinut niitä kurkihommeleita: ... Juu - itseasiassa nyt ku laitoit tuon, niin muistin lukeneenikin tuosta :D. Jokatapauksessa, mielenkiintoista oli nähdä nimenomaan sitä, että ne itse harjoitukset olivat niin lähellä...

Törmäsin Osakassa tänään taas yhteen kiinalaiseen miekkoseen. Treenaillut ilmeisesti aika ristiinrastiin kiinalaisia lajeja, ja puhuttiin myös Yi Quanissa. Hän sanoi Wang Zhiang Zhaing harjoitelleen myös Crane (olisko ollu White Crane, en tiedä mikä niistä), ja ottaneen siitä paljon vaikutteita Yi Quaniin. Näytti joitain harjoituksia, jotka kieltämättä olivat hyvin samannäköistä kamaa kuin Shi Li. Xing Yissä en toistaiseksi ole vastaavan näköisiin harjoituksiin. Tämä tällaisena kuriositeettina...

Yi quan vaatii minusta tavallista enemmän ymmärrystä koska se on hyvin suurelta osin sisäistä. Ja johonkin mielikuvaan keskittyminen pitemmäksi aikaa ilman että ajatukset alkavat pyöriä muualla ei ole helppoa. Tylsiltähän nuo seisontaharjoitukset aluksi tuntuvat. Jan Diepersloot on kirjoittanut että sadan tunnin harjoittelumäärän jälkeen ne alkavat tuntua varsin palkitsevilta. Samaa mieltä siitä, että ne ovat aika vaikeita harjoituksia. Toi 2nd course meininki kuulostaa kyllä todella järkevältä, koska mielestäni vaikein osuus on tajuta millaista fiilistä haetaan. Ehkä johtuu siitä, että opin nopeiten kokemalla fyysisesti asiat... Mutta ei mennyt 1,5 vuotta seisomista millään tavalla hukkaan, itseasiassa tuntui että ensimmäistä kertaa aloin tajuta itselleni todellä tärkeitä asioita tästä :ninja: meiningistä. Nopeasti vaikutuin siitä, että se on todella hyvä metodi - mutta silti oppiminen kestää kauan. Heh, Zhang myös kommentoi tosta mielikuvajutusta joskus, että jos vain seisoo eikä käytä mieltä aktiivisesti, niin "tie on pitkä" :D. Siinä mielessä vaikea menetelmä...

Entäs tämä Timo Heikkilä, kenen kautta hän on lajia opiskellut? Ovatko nämö kaksi ryhmittymää tiiviissä väleissä (yhteisiä leirejä jne.)? Olen ymmärtänyt, ettei Heikkilä varsinaisesti opeta ryhmää - tai ainakin siltä vaikuttaa nettisivujen perusteella. Pari vuotta sitten ei ollut tietääkseni yhteisiä juttuja. Nykytilanteesta en tiedä. Sivuilta luettua - hänen opettajansa on Han Jingyu. Käsittääkseni hän edustaa tätä "second course" meininkiä, jonka aloittivat Zhang Chang Wangiakin opettaneen Yao Zong Xun kaksoispojat. Täällä sivut. Käsittääkseni (tietoni tuosta second coursesta on vain lukemalla saatua) ideana on muuttaa joitain Yi Quanin harjoitusmenetelmiä. Tai oikeammin, kun perinteisesti luotetaan että Zhang Zhuangin harjoitteleminen antaa ennenpitkää oikean kehonkäytön, tässä uudistuksessa halutaan antaa toisenlaisilla harjoitteilla ensin se fiilis mitä haetaan kehoon. Sen jälkeen voidaan tehdä perinteisiä harjoitteita, kun tiedetään mitä haetaan. Tuolla Timo Heikkilän sivuilla on tarkempia artikkeleja asiasta...

Treenasin Yi Quania helsingissä n. 1,5 vuotta, ja jos lompakko & aika antais myöten, niin varmaan treenaisin vieläkin. Lyhyesti, laji on Wang Xiang Zhain kehittämä, hänen taustansa oli lähinnä Xing Yin mutta myös esim. Baguan ja Taijin puolelta. Xing Yin kanssa on monia yhtäläisyyksiä havaittavissa. Hän karsi turhaksi näkemänsä harjoitusmenetelmät pois (tämä sisälsi mm. tekniikat ja liikesarjat), jotta voitaisiin keskittyä hänen mielestään olennaiseen - joka näkyy jäljelle jääneissä harjoittelumenetelmissä. Jäljelle jäi laji, jossa pyritään harjoittelemaan vain tiettyjä periaatteita ja niiden soveltamista. Niistä on kirjoitettu täällä: http://www.yiquan.org.uk/ Kohdat theory, practice ja articles. (harjoitusmenetelmät poikkeavat aika paljon monesta muusta lajista, joten käyttämäni termit tuskin merkitsevät mitään jos ei lue / ole lukenut / nähnyt / treenannut lajia) Harjoittelussa yi quanissa on iso paino perustalla. En päässyt otteluharjoitteisiin asti, mutta en missää vaiheessa kokenut etten oppisi sellaista, mistä olisi minulle hyötyä. Luullakseni tuntien jako on nyt hieman erilainen kuin se oli kun treenasin. Silloin oli yleensä tunti perusteita ja tunti pariharjoittelua. Perusteissa tehtiin seisomista, shi li:tä (voiman koittoa) ja askelharjoituksia. Pariharjoituksissa yleensä testattiin rakennetta työntämällä eri suunnista toisen seistessä zhang zhuangissa. Tämän jälkeen tehtiin usein tui shouta (push hands - samantapaista kuin taijissa mutta hyökkäävämpää) eri tavoilla. Tällä harjoiteltiin mm. herkkyyttä (toisen liikkeiden tunnistamista kosketuksesta), rakenteen kasassa pitämistä liikkeessä ja toisen voiman neutralointia. Joskus harjoiteltiin työntämistä, kiskomista jne - eli kuinka käyttää koko kehon voimaa. Jos täällä on joku joka treenaa pitemmälle meneviä harjoitteita, olisin kiinnostunut kuulemaan mihin suuntaan se treeni on mennyt yms. Kaikenkaikkiaan - käsitykseni mukaan meillä ei yi quanin harjoittelussa ollut mikään "katutappelijaksi kymmenessä päivässä"-tyylinen meininki. Tärkein asia oli mielestäni ensin kehon avaaminen ja vahvistaminen ulkoisesti staattisella seisomisharjoittelulla. Seuraavaksi mukaan otettiin liikkumista, ensin yksi suunta kerrallaan (ylös-alas, eteen-taakse, vasen-oikea) sitten niitä yhdistellen - näillä opetellaan käyttämään näitä uusia hankittuja mahdollisuuksia (rennompi ja yhtenäisempi keho). Ensin yksinkertaisissa liikkeissä, sitten monimutkaisemmissa. Ensin käsillä, sitten myös jaloilla (liikkuminen eteen ja taakse). Sitten tähän otettiin pari mukaan, ja treenattiin sitä miten tämä toimii toisen ihmisen kanssa. Koen että harjoittelusta sain juuri sitä, mitä menetelmät lupaavat. Opin käyttämään suurempaa osaa kehostani sekä käyttäessäni käsiä että jalkoja. Aloin ymmärtää mitä tarkoitetaan koko kehon voimalla, miten sitä käytetään ja eräitä keinoja sen harjoitteluun. Opin tekemään liikkeitä ja käyttämään voimaa rennommin ja vähemmällä rasituksella - selkeästi tämä näkyi mm. potkuvoiman huomattavana kasvuna. Käsitekniikoissa aloin ensi kertaa oikeastaan tajuta miten yhdistän käteni kunnolla vartalooni, eli mitä se "silkkiin kääritty teräs"-vertaus oikein tarkoittaa ja miltä se tuntuu. Samoin pariharjoittelusta koin saaneeni todella paljon irti. Aiemmin treenaamieni lajien kannalta (pääasiassa siihen mennessä yht. n 5.vuotta tkd:tä & hoi jeon moo soolia + sekalaista muuta) aloin tajuta miten pystyn tuottamaan voimaa tekniikoihin joita olin ennen pitänyt lähinnä älyttöminä (eli en ymmärtänyt niitä). Tekniikastani ei varmaan tullut aiempaa paremman näköistä, mutta palaset alkoi loksahdella paikoilleen siitä mitä oikeastaan haluan mieluummin treenillä hakea ja mitä minun kannattaa harjoitella saadakseni oikeasti tekniikat toimimaan, edes oman kehonkäyttöni puolelta (jos ei sotketa tähän vaiheeseen vielä sitä vastustajaa). Tästä on jo jonkunverran aikaa, en ole sitä treenannut nyt about puoleentoista vuoteen. Jos täältä löytyy nykyään aktiiviharrastajia (joita Mika varmaan tuossa huhuilikin), niin varmaan he osaavat kertoa paremmin mitä nyt tapahtuu. Mutta jos on kysymyksiä voin vastailla sen vähän perusteella mitä nyt lajista tuossa ajassa ehdin oppia. Linkkejä: Helsingin seura: http://www.sisaisenvoimankeskus.fi/yiquan/ http://www.yiquan.com.pl/ http://www.tapmax.com/yq/ .marcu...