Kurottelin, olin ylypiästi ylenkatseinen kalenterin kertomaan ja ja pakkasen pureskeluun ja kävin hangessa huuhtomassa munat.
Niinku nuornamiesnä.
Sattans ku oli hyytävä kokema.
Ajattelin vakavissani istua kiukaalle sikiöasentoon.

Ei tullu endorfiinikylpyä, tuli vaan tyhmä olo niinku enempi.

äyk

Yritin ettiä sitä Simosalmisen Maailman tyhmin mies-ketsiä (ompas tyhmä olo), ei löytynyt.

Joten rankaisen tyhmällä huumorilla


Joka yhä naurattaa niin pirukkaasti.
Tunnustaakohan Käärijä velkansa..

Pakkanen teettää kaikkee.

Jokohan mennään viimeisiä tunteja kuumaakesää..

Ei hassumpaa.

"maaliskuulla maata näyttää / tiet tukkii, kaivot täyttää."

Prkeleen talvi makaa päällä kuin..

Onpas kerrassaan kaunis syksy!
Joenvarsi on henkeäsalpaava ja pelkästään ikkunasta katsottuna (kun maisemaa on toista kilometriä) se lehtipuitten väriskaala antaa näkymään syvyyttä aivan vallan renesanssirikkaudella.
Etenkin kun joku joutsenlauma pyyhkäisee matalalta yli.

Lehtimatto tossa pihalla on kerrassaan lempeä, en ole ikinä keksiny miksi sitä harmoniaa pitäis harava tanassa käydä rikkomaan.

Ja tästä se vaan paranee, kohta ollaan näissä tunnelmissa:



Syksy on ehdoitta vuoden paras jakso.
Kunnes tulee se ankara hetki hetki ennen lunta. Kouta.
Harmaa valo.

juujuu, tiedän kyllä mitä kultasade tarkottaa pervokielellä.. painukaa..

Ympäristörikokset eivät oikeen resonoi niin vahvalla jytkeellä että lynkkausmielialaa syntyisi.
Vaikka ihan aihetta olisi. Perkeleen paskiaiset.

Voi tatti kun oli hyvä reissu tonne joenvarren sarastukseen, vehmaaseen ja viileään. Kun elukat lähti liikkeelle.
Se pelkkä tuoksu on enemmän kuin juhla-ateria.
Oli pakko maistaa pihlajan, pyhän puun, marjoja.

Helteitten jälkeen viileys on siunauksellista.

Jumalauta kuinka tää viilennys hyväelee!
Piti oikeen käydä avojaloin tuolla läpsyttelemässä kun kunnon sade piiskas kuin siunaus. Ukkonen on kyllä aika upea tapahtuma, joka kerta.

Oli myös kerrrassaan mukavaa istuskella jakkaralla ja pudotella herukoita ämpäriin. Kypsyivät kuumalla nopeasti ja ovat mukavan kirpeitä.
Karviaiset ehti tosin mennä vähä yli, perhana.

Mä oon aika surkee kasvattaja kyllä.

Tuo ajan pysähtyminen on kaunis oivallus, resonoi tännekin koska tuo umpituttu joenvarsi.. no, siellä aika ei ole pysähtynyt.
Mä jotenkin en tykkää.. maisemointi taitais olla kuvaava termi.
Onhan se pätkänmatkaa arvotonttia arvotontin perään mutta silti.

Nyt taitaa olla kärvistely jo ikäänkuin loppusuoralla?
Eikös viikonloppuna pitäis jo vähän hellittää?

Haaa! Mahtava!
Tusentack!

Meni muuten punanen kuu ohi, täälä on pilveä ja kerrassaan siunatun viileetä just nut.
Vatut on kypsiä, voi kettu ku ois kiva tykätä makeasta.
Onneksi siskolikka tykkää.

Minä kans nauroin ääneen ja pistin vitsin eteenpäin.

Heh, selkeästi näkyy tottumismerkkejä. Sekä itsellä että kanssa-ähisijöissä, jotenkin se auringon alla kärvistely sujuu jo vähemmällä ähkeellä.
Sellasta oikeaa sopeutumista kuin oikeissa sivistysmaissa näkee ei kyllä vielä ole havaittavissa.



Olen aina ihaillut tuon kauniin parin luontevuutta selkeästi ankaran lämmön alla. BradP on kuumissaan mutta ei epäviihtyile ja Cat ZJones vaan on.. mikä on.

Bärseestähän tää helle kyllä on. Jokien sähkömyllyt ei jauha ja sadot jää huonoiksi.
Ei kai kekään ole potkaissut tyhjää sentään?

Nonniin.
Ei kiusaa enää, hikoilukin on vaan olemassa.
Uni on ruokaisaa ja niin on mässykin.
Heh, viime yönä lämpötila putosi reilusti alle kahdenkymmenen ja oli olevinaan.. jos ei nyt kylmä niin huomiokynnyksen ylittävä viileystila kuitennin.

Niin se käy, adaptoituminen.
Viinimarjat kerää väriä ja kasvimaa äijäilee kovin.

Sauna muuten oudosti toimii!

Kai siinä on se että illasta se saunaamisenherkistämä iho/olema hörppää jäähdykkeitä jotenkin vahvemmin?
Mä kerran hellepäivän jatkeeks uin saunattuani varmaan parikyt minuuttia yhteensuuntaan ja vartin takas.
Tuntu tankkaamiselta eli noustuani olin sirkeä kuin.. kuin.. no siis jytinöissäni.

Ehkä se suolavesi oli tekijänä, ja helteenlyttäämä, varastoitunut energia.
Kyllä lämpöön vois tottuakin kai.

Ei tää pikkuhelle oikeasti haittaa kuin lievästi.
On sitä sentäs tullu säilytettyä toimintakyky varsin kuumillakin keleillä.
Mutta vaittaminen on niin vänkää..

Yritin olla kesäinen ja ostin (suunnattoman kalliita) mansikoita.
Maistuvat edelleen erittäin håmålle. Ostin lisää ja vein siskolikalle, ne tykkää makeasta.

Ensimerkkejä adaptoitumisesta on silti havaittavissa. Energiatasot ois niinku nousseet koska ruoka taas niinkus maistuis ja hikoilu ois ikäänkuin vähäisempää.
Nestetankkaus ja suolanlisääminen auttoi.

Mutta on tää todella aivan pärseestä kyllä. Net jokka helteestä nauttii on vähäpäisiä.

Ois ees perunakellari minne ryömiä..

Ei helevettiläinen tätä korvennusta...

Perkeleen helle, vaikkei tässä rannikolla ihan ähkyintä olekaan.

Eniten viiksettää satamattomuus.. Kuiva kevät.
Hyvinä vuosina lehdet odottaa puhkeamistaan ja ensimmäisen lämpimän sateen aikana voi oikeenmiltei nähdä kun ne hennot lehdenalut tulevat esiin silmuista.
Mustavetisen joen rannassa.