En sanoisi että hanskanyrkkeily on järkevämpää (tai onhan se), vain erilaista.
Otettu damage on näennäisesti pienempää, jos kipua pitää mittarina. Jos aivovammoja, hanskatessa päätällejä tulee enemmän.

Paljasnyrkkipelaaminen on kivuliaampaa ja se muuttaa tuotapikaa taktiikkaa ja siten tekniikkaa, jalkatyöstä tulee erilaista ja väistöjen merkitys kasvaa.. koska pian kokemus opettaa pugilistit heittelemään kiviä suojaaviin käsiin.

Paljon riippuu myös tukijoukosta ja tuomaroinnista, antavatko matsia kontrolloivat tahot pelin jatkua kuinka pitkälle.
Saattaapi olla että nähdään vielä muutama maratonmatsi, kun kaverit varoo ja uupuvat ja turtuvat lopulta niin että tälleistä lähtee teho.
Tätä tuskin kuitenkaan tapahtuu koska nyt elellään viihteen aikaa, erät ovat rajoitettuja.

Näkihän noista selkeästi että hanskoilla on opeteltu, vain tuo aussimimmi käytti loogisinta täyssuojausta, muilla tahto olla se hanskasuojaus dominoivana mielteenä. Vaikka pleksi paukkuikin. Rawlings taitaa olla vapaaottelutaustainen eli poisopettelua ei ole lie tarvittu.

Kyllä tuossa Andyn väitteessä perää on. On vaan esitetty epämiellyttävästi.
Alkuaikojen bokraajat olivat sekä fysiikaltaan että taidoiltaan kaukana nykyammattilaisista.
Nykypugilistit kun ovat kasvaneet lajiin, joka on kehittynyt ja erikostunut jo varsin pirun kauan.
Wanhakanta nyrkkeili yritys/erehdys-pohjilta nuorta, vielä kehittymätöntä juttua.

En usko että tämä lento kantaa niin kauan että näkisimme kenenkään edes yrittävän pään pitämistä takana ja stabiilin suojauksen eteenvientiä.
Kuten kertonut olen, ne tapaamani britit veteli puhdasta suoranyrkkeilyä, kimmoisasti ja kaukaa. (Koukku)sarjat olivat korkeintaan kolmea.
Se lieneekin loogisin tapa koettaa pitää hampaar suussaan.

Ei ollu, oli hevonpashkaa. Toinen ei osannut leikata linjaa ja toinen ei osannut iskeä vastaiskuja.
Ammattimainen mikä? Veikkaisin autovarasta.

Eikös ollutkin aika karatea, kiristyksineen kaikkineen?
Tuo oli jo terminaattoria (tutuntuntunen), lisäksi tuo sali oli mukavan stimuloiva.
Mukava oli myös edellinen dokkari, vaikka tuo pikey-maailma onki aika kumma.

No täytyy sanoa että ei.
Tottakai se asento saattaa muodostua takanojaiseksi, mutta britit on traditionaalisesti niin räjähtäviä ettei suoria käy väistäminen suoraan taakse.

Se vahva tilankäyttö ja joustava hyökkäys/palautus on tunnusomaista niin brittibokraukselle kuin karatellekin.
Jota nääsilloiset tyypillisesti oli.
Ja käsiä ei säästelty kämmentyvi-lyönnein (joka tossa kävikin vähä tahmeasti) vaan tekniikkaa muokkaamalla.
Massalyöntejä ei juuri käytetty, tarkkuutta ja terävyyttä ja liikenopeutta enimmin. Stone-throwing oli termi.
Ne jotka on nähny mun paukuttavan peltikaappia tms tietää meinauksen.

Tuon videon tekniikka on lie enimmin sitä oikein virallista, historiallista nyrkkeilyä.
Ne mun kokemat oli enempi sellasta varjoisampaa touhuntaa. Lyöntien tarkkuudella oli suuri painoarvo. Nyrkki eli ja kääntyili ja impaktit oli melko karatea.

jep.

Eipäs nyt hypetellä. Jätetään nuo sempailut ja semmoset omiin laatikoihinsa.

Mulla on paljasnyrkki-jutuista joitain varsin pinnallisia kokemuksia, missään tapauksessa en ole asiantuntija, vain asiaan tutustunut. Vaikkakin hartaasti.

Myönnettäköön nyt että olen muutaman tapahtuman nähnyt ja kovasti kutisi, nuorena sitä on itsevarma.
Vika kerralla saatiin ravata polliisia karkuun eli semmosta peliä se oli.

Vielä:
Niistä treenitavoista voi ottaa pikkuvinkkiä, se ssatuttamisen eksaktius on se paras anti.
Otteleminen on kyllä epäviisasta.
Kuka haluaa uhrata hampaansa historian alttarille?

Ja silti, nastaahan se on.
Mä näkisin viisaimpana kokonaisuutena catchin ja kunnon voimailun ja trad.bokrauksen kombon.
Ja veikkaanpa että Esa Koivulla on antaa pikkuvinkkejä enemmän ku mulla.

En sano ei.
Traditiobokraus on mukava tapa treenata, varovaisuudessaan paljon realistisempi kuin moni hanskalaji jotka painottavat siihen rytmitykseen ja tööttäilyyn.
Tb hakee impakti-vaikutteita.
Eli kipua.

Vetäisin ehkes jopa mielelläni mutta...
Pääsis nyt ensin edes käveleen.

Skipi oli sellanen Kipparikallemainen tapaus, ne pommit oli jotain epätodellista.
Sehän sai Everlastin säkkihanskankin rikottua, jumalauta.

Sen tapa oli tosiaan käyttää hyvin vankkaa vartalonkiertoa lyödessä. Suoriakin.
Käsittääkseni se oli omaksunu sen tyylin siltä vanhalta karjulta josta oli juttu Fightsportissa.. Skipihän bokraili junnuna.

Puristusiskut on lentäviä ropistuksia.
Revitään jätkä palasiksi. Erittäin ilkiää, vaatii raakaa voimaa ja oteripeyttä.
Riku pystyis luultavasti katkaseen jätkän niskan sillalailla. Tai käden. Tai repiin tissin irti.

Karaten ja traditiobokrailun välineharjoittelun erot on olemattomat.

Siksi, kaiketi, sielä brixtonissa tosimonella oli kaketausta.
Bokrailusta haettiin lähinnä puolietäisyysrytmitystä sekä tietenkin niitä noitamaisia väistöjä.

Totanuin.
Minä pitäytyisin pahvissa.
Muuten häviää se varsinainen idea eli tälliherkkyyden tavoittelu.
Massalyönnit hiipiii sisään, ikäänkuin takaovesta.

Tuo avantgarde-pöytä oli kekseliäs, tosin en ihan tarkkaan tiedä mitä termi tarkottaa.
Lasselta viksua kommenttia voimansiirron kautta katellen.

Paappa, ei ongelmasi senkummempaa tartte ku muovitynnörin.
Ei ole ihan yhtä macho nuin ulkosesti mutta on kovapinnaltaan eli ajaa asian ja antaa anteeks enemmän.
Hiljasempi, toden totta.
Net on nätimmän värisiäkin, sellasia espoompia.

tohtorismies kirjoitti: Voisi äkkiä kuvitella että siinä tiputuksessa on semmonen funktio että oppii kasaamaan sen nyrkin juuri ennen osumaa, tiiä sitte. Eli se impakti kiristys tai jotain.

Se sormenpäiltä rystysille on sneppi.
Sama kuin karatessa, on nähtävissä myös catch-ketjussa kun pahapainija takoo lyhytetäisyydeltä, näkyy noitten pikeyveikkojen varjonotossa.
Kun nyrkki, rystyset ikäänkuin käännetään terävästi esiin. Snep. Ja kohta uudelleen. Snep.

Kiitos Ile kirjavinkistä!
Mä olen poikana ollu kattelemassa kun mannet ottaa keskenään terillä, se oli aika meininkiä. Etten sanoisi.

Mä olen nyttemmin kyselly mustulalaisilta noita heebeleitä ostaa muttaeipä.
Jasitte..

Ile71 kirjoitti: Orre opetti säntillisesti kaanonin mukaiset tekniikat (jotka jo sinänsä ovat melko suoraviivaisia) mutta toi siihen ympärille paljon sellaista realistista ja "yleiskamppailullista" lisäainesta, kuten nyrkkeilytyyppisiä juttuja (ja idea ei ehkä useinkaan ollut hirveän kaukana näistä trad box -jutuista). Ja puulattialla treenaaminen antoi tietysti oman nyanssinsa siihen paiskomiseen. Siitä hommasta oli kehkeytymässä mun mielestä tosi kova juttu ja oli oman kamppailuhistoriani isoin pettymys, että Orren touhu lopahti lajipolitiikkaan (minkä jälkeen tein myös itse omat johtopäätökseni). Sorry tämä OT-avautuminen.

Orre tosiaan oli hyvin merkittä'vä vaikuttaja alalla, me tuosta aiheesta useinkin keskusteltiin. Kun hän oli saanut kenkää kemposta, monistasyistä, ja mun oli vaan aivan-pakko tuoda kiukkariin elementtejä haalimistani opeista..
Mutta kuinka kokonaisuuden, tuotteen kannalta ois kaiketi parasta vaan jauhaa doktriinia.
Joka ajattelumalli ei nappannu niinku kummallekaan.

Tuli ja liike.
Orre löi kyllä hyvin, fysiikkaansa nähden se pudotteli aikamoisia tällejä.
Ja tosimonta katujätkää.
RIP.

Yksi kohta brixtonintreenissä oli silkkaa karatea. Nyrkki.
Se käsi pidettiin tiukassa nyrkissä koko ajan, enimmin käytännön syistä (ei saa sormiaan poikkiväännetyksi), mutta myös sen takia että saatas treeniefektiä.

Ne muuten jotkut sällit tosiaan tekivät kotonaan sitä hiekkatreeniä, eli kouraan hiekkaa ja puristetaan käsi tyhjäks, meni minuutteja ja käsi puutu totaalisesti. Mulla forkut huuti "helevetinhullu"a vielä seuraavanakin päivän.
Ei tuoppi meinannu kädessä pysyä ja se on synti.

Eipä ole oikotietä, junttavoima-käsiä ei saa kuin sellasilla työmäärillä jotka ei oikeastaan ole enään mielekkäitä jolsei ole hullu..
Onko muuten Potkun takojien kädet saanu raudan lahjaa?
Erikoistreenejä voi tehdä mutta esim se ykskuva kun sälli punnertaa sormenpäillä.. teki pahaa.
Oikea sormenpääpunnerrus tehdään sormet koukussa sisäänpäin. Iron Palm.

Yks tapa treenata käpäliä on leka. Hammerin heiluttelu vaatii elävää puristusta ja kehittää käsiä kyllä, huomattavan tehokkaasti.

döö

Lisäys..
Nelivitonen on optimikulma jossa kämmenen, ranteen ja kyynärvarren luut muodostaa linjan ottaa kontakti. Lopun sneppi vie Hyvän Sanoman perille teholla ja rakkaudella.
Eli kuntouttava optimikulma voi olla eri kun damagen jakelu.
Ensilti epäile etteikö fysioterapeutti tietäsi.
MikaeF, huhuu?

Joissain aikido/kung fu-jutuissa näkee tehtävän ateminkaltaista, hyvin lyhyttä käden liikettä vartalon pikku kierrettä hyväksikäyttäen, vastustajan vartalon liikettä samalla ohjaten. Näyttää osin ohjaukselta mutta on aika terävä sellanen.
Tulkintani mukaan kyseessä on tai voisi olla juurikin tollanen lyhyen etäisyyden pikkutälli, jolla saadaan vastustajan kropankäyttöön ja kineettiseen ketjuun häiriötä. Hyvällä säkällä jopa Ikkuna Isolle Tällille.

45-asteen kulma...
Kuinkahan usein mä olen tätä paasannut..
Nelivitonen on luontanen nyrkin kulma osuttaessa, on muistaakseni shorinjikempon perusasento.
SIIHEN kunlisää vahvan kierron eli ikäänkuin puristaa tsukin loppuun, vaikutus on aikalailla tuo mitä Dempsey kuvaa.
Tosin siihen tulisi lisätä ranteen pikkujenka oikealle. Että luut tulisi samalle viivalle.
Vaatii tuhansia ja tuhansia toistoja tapahtuakseen teh Tilanteessa.

Karatessa on kaikki, kiai sille.
Mitä taasen tuohon nyrkin ehjänä säilymiseen tulee niin lihaa käteen vaan.
Sekä nyrkki oikeaan asentoon sekä liikeradat kuntoon.
Liekkihanskat hetkeks hyllylle ja eiku öljytynnyriä/maissipalloa kyydittään.

Kättä on vaikea saada pysyyn ehjänä, mutta esim Mäkynen on miltei kaatanu grillikopin lyönnillä, panssarilasi paukahti palasiks.
Monen kovanpojan tälli riittää samaan, mutta useimmilla handu sanois adios.
Mäkysen rautanyrkki ei edes turvonnut.
Mutta se onkin timpuri.

Hyviä pointerseja.
Kattokaapa sen gypsykingin varjoa, kun se napauttaa ranteen ikäänkuin suoraksi siinä osumahetkellä.
Sen tarkoitus on paitti tuoda luut suoraanlinjaan siten, että kontakti osuu vahvoilla rystysillä, myös hakea lisätehoa.
Periaate on sama kuin teh Brucen tuumanlyönnillä ja toimii tosiaan molemmin jengoin, alarystyseltä ylärystylle ja vastoinpäin.

Mä demosin kerran ton lyöntitavan paanareille, pudotin tällin Esan rintaan.
Vahva veto.
Treenata voi "koputtamalla ovea":
Pystynyrkin alarystynen kiinni kaverin rintaan, josta kopautetaan vahvat rystyset eteenpäin, joskus pikku jengalla, snep.
Sillä pudottaa, olen käyttänyt paarissa monet kerrat.
Sneppiä voi treenata sillä rullaavalla punnerruksella jonka olenkin kuvannut.

Jossain tuubien takana on demo, jossa karatesankari täräyttää 10kunta kattotiiltä napspoikki, juurikin sneppamalla.

Noin ylöjään, käden roteeraamiskulmia on paljon, joka rystyselle omat tällinsä.

jep