Moi! Luo tili ja ota osaa iloiseen keskusteluun. 🙂

Haku löysi 40 tulosta

Kari Aittomäki
Heinä 2, 2020, 03.14
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Mullahan on kokemaa tosta voimasanailusta.

Silloin niitten kolmen pohjois-irlantilaisen katujätkän kanssa tapellessa alko paukut loppua ja pari perkelettä pääsi.. mickit reagoi ja kysy että mitäs kieltä tuo on mitähä..
Kerroin että suomea ja nyt ois aika hommata apua alan nääs suuttua.. eli olin aivan loppu ja putomaisillani. Mutta niin oli kaveritkin.
- Me luultiin että sä oot joku ****!
Eli en tiedä miksikä ne mua luuli, tuskin englantilaiseksi koska silloin mut ois ammuttu tai ainakin puukotettu.

Voimasana autto ja kaverustuttiinkin.
Tuli kyllä tarpeeseen. Se voimasana siis.
Kari Aittomäki
Loka 26, 2019, 01.45
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Kyllä.
Musiikkiin ja tanssiin niin muualla kuin täälläkin on aina upotettu kamppailujuttuja.
Mitä muuta breakdance, capoeira tai jopa parkour ovat kuin kamppailutansseja, tapa esittää ja hioa tappeluvalmiuksia.

Näin myös näilläkulmilla jossa nimenomaan tuo uhmakas polkka on sellasen miesreimuuden esittämistä.

Aikanaanhan laitoin poppiketjuun tämä jutun, jossa myös näkyy kamppailuelementtejä.



Otavan (äpäre) sällit on lähinaapurin poikia ja sen näkee.

Näitä tarinoita häjyjä kavahtamattomista miehistä on olemassa eli varmasti moni lujaluonteinen ei suostunut pelkäilemään.
Iso-Elun nimi on noussut aina aika ajoin.

Kiihottavampi tapaus oli minusta Kuriini, Ruman vallesmannin nyrkki joka oli mahrottoman kauhia tappelija, sotilastaustainen vaasalainen kuten Hägglundikin ja osaava. Hakkasi patukalla Ison-Antin naaman möyhylle ja oli muutenkin perkele miehekseen.

Heh, kun päästiin Lapualla oikeen vauhtiin siinä toppuuttelussa ja annettiin kolimoukulia..
Pääsin sanomaan ikäänkuin jälkipeleissä että "se on poijjat paree uskoo notta Kuriini on taloos."
Jopa nuoret sällit reagoi ja vanhemmat oikeen riemastu.

Pohojammaa on paras paikka maailmaa. Vaikkei sitä merianturaa saakkaan kai yhäkän.

Edit. Tuo pietaribändi soitteli alunperin Poguesjuttuja kaduilla ja löyti sitä kautta klanginsa ja omat perinteensä mihin nojata.
Kari Aittomäki
Loka 12, 2019, 02.17
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Erinomainen puheenvuoro.
Mutta on tuo massiivieläimen kulli viekoittanut varsin tasaisesti pitkin palloa, muistan lukeneeni että alkuperäiset sjambokitkin olivat jotain mursunmulukkuja.

Suomessa asiaan lie vaikuttanut venäjä ja kasakat, heillähän se nagaikka tms oli aktiivisessa käytössä.
Mustalaisilla tosiaan oli oma versionsa, olen kyseistä peliä kysellytkin mutta tuloksetta.

Tuunatussa sonninsuorossa on todentotta jotain hyvin henkilökohtaista machismoa ämpärikaupalla.
Fläätäisy sisältää alistamiselementtejä huomattavan mehevästi.. kuvittelisin myös että tollaseen vyöttäytyminen ja jopa rakentelu antaa hyviä hyrinöitä potenssiin paljon.

Odotan lujasti tulevaa artikkelia tai kenties jopa kirjaa?
Materiaalia ku kyllä riittäis, ongelmanahan on tämä että koko tappelusilmiötä ja siihen systemaattisen valmistautumisen olemassaoloa ei tunnuta hyväksyttävän, ei edes kamppailutreenaajien keskessä.
Aika outoa, koska onhan se nyt selvä että täsmäväkivallan elementti on ollu ja on pysyväisasetus asenteissa.
Juttuja on treenattu. Hartaastikin.
Kari Aittomäki
Maalis 26, 2019, 02.14
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

No tämäpäs on jotain!
Jim Johnson oli ihan kehäduunari ja ammattilainen.

Onko nuo kalsarivillet poliiseja? Näyttävät atleeteilta ja varsin kookkailta sellaisilta.
Kari Aittomäki
Maalis 16, 2019, 03.06
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Virkistävä leikkaus hahmotuksiin!
Oppikirja siitä "Kuinka lyörä nyrkillä vahvemmasti." Härmäläisen häjylle.

Kun itselläkin on kontaktipintaa asiaan, kun kaikki saatavissa oleva myllytys-materiaali tutkittiin ja treenattiin ja koeponnistettiin ja käytettiin.
Nousee yhä mieleen se niinusein kysymäni kysymys.

Kun nykyän tietoa on vaivatta saatavissa aivan kerrassaan valtavasti.. miten on selitettävissä se että nykysällit on niin sysipaskoja?

Mitenkähän muuten Härmälle kävi?
Kari Aittomäki
Marras 12, 2017, 20.40
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Niin, puun saa paremmin nurin sahalla kuin kirveellä, jolsei nyt aivan ranteenpaksuisista puhuta.

Käsittääkseni kirvesmurhat ovat kovasti vähentyneet, vielä kahdeksankymmentäluvulla kun vierailin Rikosmuseossa oli näytillä saavillinen kahden-, kolmen- ja neljänhengen kirveitä.. sekä pari saavillista komerossa, niitä yhdenhengen kirveksiä.

Ne muutamat hyökkäykset joita itse olen ottanut vastaan ovat olleet aikas summittaisia huitaisuja, vain yksi oli tosissaan murhaamassa minua (juu, it only takes one..) Mutta kun oltiin vasta jotain nelitoistiaita niin sain homman haltuun lätkämailalla (Koho). Ja bilislyönneillä. Se yritti jopa huitoa mun hienoa mailaa mutta sai kokea että mailassa on kaksi päätä kops.
Myös näkemäni tilanteet on ollu enemmänkin uhkailua ja heristelyä. Jota olen alentunut käyttämään itsekin, perhana. Jopa suhteellisesti ottaen melko hiljattainkin.
Noin teoriatasolla kirves on aikas ennakoitava ase, halkokirves varsinkin. Pieni tomahawkmainen leirikirves on paljon monikäyttöisempi ja -kelpoisempi. Ja vaarallisempi.

Toki kirvesmurha yhdyssanana assosioituu raakaan suoraviivaisuuteen ja jo sinällään herättää gulp-reaktion, tosipaikassa jäätyminen lie tosiasiaa.
Eli aivan oikein saattaa escrimasticksit kuoleentua.

Luulisin että treenanneimmat kamppailulliset kirveenkäyttäjät löytyy hekumoijien joukoista ja/tai keskiaika-veikoista.
Ei synonyymi.
Itte olen kyllä treenaillut myös kirveellä, sekä luonnollisesti käyttänyt peliä ihan mittavastikin. Näin kylmetessä ihan miltei päivittäin.
Kari Aittomäki
Marras 10, 2017, 04.48
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

varovaisesti nyt, ystävät...


On kyllä aivan totta että raaka, suoraviivainen ja sumeilematon työkalunkäyttö kamppailutilanteessa ruhjoo tiensä läpi jonglööritemppujen.
Pointti sinänsä, hyvin paikkansapitävä.
Nykyajan kontrolliyhteiskunnassa ns. kamppailutilanteissa on reppukaupalla rajoittavia tekijöitä vaan kun ne riisutaan...
Kari Aittomäki
Syys 2, 2017, 04.04
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Jaaha, huomaan taas yleistäneeni.
Neutraaliahan tuo tarjonta yhtä lukuunottamatta on.
Pahoittelut.
Kari Aittomäki
Syys 2, 2017, 01.10
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Niin, en tahdo tai tahtoisi leimautua kivittäjien seurakuntaan, kommenttini koski vain särähtävää escrima-kömmähdystä.

Tahtoisin kuitenkin yhtyä kuoroon puukkotaitojen osalta, mulla on selvä kokemusperäinen näkemys siitä että suomipoikien puukkotaidot ovat onnetonta tasoa.
Intissä sai jo mun aikana 80-luvulla äimätä kun jätkät ei osannu edes sytykkeitä vuolla, veistelivät lähinnä sormiaan.
Tilanne oli pahentunut aluepuolustuksen rakentelun aikoihin, jolloin treenattiin usein ja hartaasti.. ja varusmiehiin ei voinu luottaa niinku missään asiassa. Puukosta ei ollu selkeästi mitääntuntumaa.
Eihän se tutkimus ole vaan subjektiivinen havainto, mutta muistan lukeneeni asia havaitun ihan kouluttajienkin toimesta ja asiaan puututun ja koulutusta annetun.

Joka koulutus ei suinkaan ole murhatöitten koulutusta vaan aivan yksikertaisesti tietotaitoa siitä kummalla puolen terää kannattaa niitä sytykkeitä yrittää vuolla.

Myös näkemäni väkivaltatilanteet ovat olleet hyvin summittaisia survaisuja, ei varsinaisesti kovantason hyökkäyksiä.
Pahin ja suunnitelmallisin oli eräs elämäntapaluuseri joka tikkas uhriansa silmiä kohti harvinaisella otteella, jossa terä sojotti etusormen ja keskisormen välissä.
Onneksi uhri oli tolkuissaan ja otti tökkäisut kämmenselkiinsä, kun pääsin kiinni yritti se amaootta huitoa muakin.. joka oli aina huono idea.
Puoliharkitsin jo äärimmäistä tekoa mutta ku ei huvittais lusia jonku pällin takia.
Tekotapa osoitti minusta vain tekijänsä piittaamattoman ilkeää vahingoittamisenhalua, ei teknistä osaamista.

No, menneet on menneitä mutta vakaa käsitykseni on että puukonkäyttö Suomessa on kömpelöä, verrattoman kömpelöä verrattuna esim Teh Perijuuriviholliseen Venäjään.
Jossa krutoit saa puukko-oppia ihan armeijassa - ja ovat kyllä rujonpäättäväistä osastoa.

Paappa, onko tuosta italianpuukosta esimerkkejä?
Mä nimittäin olen nähnyt veitsityylejä joissa "lepatus" on olleellinen osa käsittelyä..
Ranskan espanjalaisia, yksi veitsistä oli kaksiteräinen iso linkkari, siis oikeasti kaksi terää kahvan eripäissä.
Se terä eli ja liikkui, muistaakseni nimi oli cuchillo.. joka tosin tarkoittaa vain veistä.

Takaisin Kiehisen viestiin jossa on kuin onkin hyvä pointti.
Joka pointti on se että oikeassa tositilanteessa ei näyttävyydellä ole mitään sijaa.
Ja että monet lajit ovat ajaneet ainakin yhden renkaan ojaan kehittelemällä näyttävyyksiä tehon asemasta.
Hyvänä esimerkkinä vaikkapa WAKOn liikesarja-kisat, joissa on melkoisen vähän kamppailuarvoa.
Jonglööritemppuilu on itsearvoista, vaikka taitavia ne tanssijat toki ovat.
Tällä taustalla selittyy se yksi Andyn melkoharvoista epäinformaattisuuksista, kun hän esitti "kysymyksen" jota mausti Tähtiensota-gif. Joku jedinpuolikas siinä pyöritti harjanvartta, koko toiminta oli jotain aivan muutta kuin taistelusauvan käsittelyä. Suhde on sama kuin Hollywoodmiekkailun ja aidon rapiiritappelun.

Tätä taustaa vasten tuo Kiehisen viesti on ihan aitoa kamaa, vaikka esilletuonti on.. hiukan jyrkkää.

Älkää kivittäkö kiitos, keskustelkaa.
Se on aina parempi vaihtoehto.
Kari Aittomäki
Syys 1, 2017, 03.41
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Niiiinja Kiehinen..
viitannet escriman keppipyörittelyllä leffojen esilletuontiin..
Ilmiötä nimitän jonglööritemppuiluksi, koska Bruce L leffoissaan esitteli nunchakuja pyörittelemällä. Joka johti siihen että jo sukupolvet kuvittelevat karkea-aseitten showkäytön olevan se onnenavain. Asettaen painopisteen vatkaamiseen impaktien asemasta.

Juu, mä ittekin otan tuntuman aina kulloiseenkin astaloon pyörittelemällä, mutta kyllä se tällien tehokas jakelu on edelleen prioriteetti numero uno.
Ihan escrimassakin, joka on kuitenkin hyvin rujo ja realistinen metodi.
Imago ja reaalimaailma on rinnakkaiset mutta erilliset ilmiöt.

ja escrimadori ja potkulainen Mikael F on yksi Suomen merkittävimpiä kepittelyn tietomiehiä ja mun sukupolven eturiviä mitä myllytyksen metoditreenaamiseen tulee. Kovan luokan osaaja myös ammattialueellaan.

Kunnioitus on ase. Usko pois.
Ihan vaan näin sivujuonteena.
Kari Aittomäki
Syys 1, 2017, 01.22
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Haluan nyt kertoa että mä olen tutustunut ihan täällä kotikulmilla maanviljelijäpohjaisiin huru-ukkoihin, joilla on useita tarinoita asetaidoista.

Yksi Mauserinheiluttaja kertoili (muitten myötäillessä) Suomikonepistoolin käyttötarkkuuden pohjautuvan monisatavuotiseen jalkajousen kainalotähtäämiseen. Josta on ihan mainintoja näitten ulkomaanvierailijoitten mustekynillä kirjoitettuna.
Se taitaa olla kansallisromantiikka sillä kainalotähtäys lie kadonnut ruutiaseisiin, mutta tarinankerronta-ilmiö itsessään kertoo..
jotain.

Noin pääsääntöisesti loivat sitäkuvaa että tekniikat olivat karuja ja elämästä mallia ottavia, mutta että myös varsinaisia "vippaskonsteja" harjoiteltiin, hiukan sukukunnittain muttei varsinaisesti salaillen.
Miehiä tuli sodista ja kertoivat ja näyttivät.

Ihan uskottavaa, vaikka lähdeveikkoset juntteja onkin.
Kari Aittomäki
Heinä 5, 2017, 00.09
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Ylikankaan teokset on juu hankinnassa, kiinnostaa kovinkin.
Mulle on tuo mustalaisten kaksoispuukotus tullut vastaan kertomana, kertojana entinen potkulainen ja Matti Haapojan sukulainen suoraan alenevassa polvessa.
Tämä Janne oli myös yksi kovimmista ja siten lahjakkaimmista treenikavereistani.
Kertoi hän tuon puukotuksen kohteitten olleen hurjuudestaan ja taidostaan kuuluisat isä ja poika. Ja puukottaajan olleen Rannanjärvi.

Jossa näyttäytyy näitten tietojen ja tapahtumien hankaluus. Tarinat kun muuttuvat.

Niin ja täytyy rehvastella, olen itse nähnyt Haapojan maalliset jäänteet vitriinissään. Kookas mies oli hän.
Kari Aittomäki
Heinä 4, 2017, 02.08
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Antti kirjoitti:...Tähän liittyen muutama ajatus: jos lähdetään siitä, että meillä on tietoa kuolemaan johtaneista vammoista, voisi asiaa ehkä lähestyä siitä kulmasta, että mikä on yksinkertaisin selitys kyseisiä vammoja aiheuttaneille puukonliikkeille. Jos vammat näyttävät aiheutetun tavalla, joka ei selity "kaikilla on kaksi kättä ja kaksi jalkaa" -järkeilyllä tai puukon käytöllä työkaluna, olisi ehkä syytä olettaa jonkinlaisen puukon tappeluteknisen kulttuurin olemassaolo.
Mutta mihin vetää harjoittelumetodin ja imitoimisen raja?
Väinö Linnan Pohjantähdessä kuvataan kuinka pikkusällit näyttelee läpi tapahtunutta puukotusta, olen itsekin käynyt treeninä läpi näkemiäni. Samoilla metodeilla olen purkanut tekemiäni/kokemiani konnankoukkuja, johon virkkaamiseen mausteensa antaa debriiffaus-elementti (kaspin).
Mutta tästä päästään toki ajatukseen että kaikki oppimismetodithan pohjautuvat kokemuksiin, eli onko enää kyse eriasioista.
Antti kirjoitti: Huomioitava on myös se, että tiedot pelkästään kuolemaan johtaneista vammoista voivat vääristää kokonaiskuvaa aika hurjastikin. (Ehkäpä häjyjä pitäisi kaivaa haudoistaan osteologista tutkimusta varten, jos löytyisi jotain kiinnostavia nirhaumia?) Jos muuten kerätty kansanperinne tukisi jotain näin otaksuttuja tekniikoita (esim. "uhrilla niskassa puristusjälki ja selässä puukonhaava" : "niskasta kiinni ja puukolla selkään"), niin siinä olisi jo jonkinasteinen tulos.
Erittäin hyvä huomio. Ja eikös jo ole viitattu siihen että aikalaiskuvauksia häjyjen vammoista on merkittynä?

Hyökkäyskohteitten valinnassa tuo vahinkotapon minimointi on varmasti tekijänä, mutta puukkotappelussa esim selkäänviilto on erittäin vaikea temppu. Eli kyseessä on myös Pelottava Taidonnäyte, joista etenkin Rannanjärvi taisi olla oikein tunnettu.
Kari Aittomäki
Kesä 30, 2017, 01.39
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Noissa ammattihistorioitsijoissa on se ongelma että nojataan konkretiaan, josta ahdastulkinnalla syntyy maailmankuva että virallinen ja raportoitu maailma on se ainoa.
Esimerkkejä tämänhahmotuksen fanipojista ei tarvinne kaukaa etsiä.
Tappelustietotaidosta ei ole kuin vihjeitä joten eipä ihme ettei Ylikangas niitä ole luetteloinut.

Varsinaisia opetusjärjestelmiä ei varmaankaan ole. Tai sitten on.
Folktyylit lienevät enemmänkin ohitusvinkkejä ja kerrallisia esimerkkejä.
Sellanen jeetkunedomainen kokoonkursimisprosessointi.
Tuo Ylihärmän puukkojussit-hauskuus esittelee kääntäen sen miten kaukana seuratoiminta on tosipaikasta.
Eli ei oikeastaan kovinkaan kaukana.

Jassen ansiokkaan työskentelyn mausteeksi muistuttelen niistä ongelmista joita Donn Draegerilla oli hoplologiansa kanssa. Oli aika nihkeää lähteä onkimaan myllytystaitoja joltain arvaamattomilta.. ja myrkyttämiseenhän DD ilmeisesti menikin ja vielä nuorena.
Hänen metodinsa oli se että parkkeerasivat ryhmänsä kanssa ryhmien lähelle ja vakiinnuttivat olonsa - ja treenasivat keskenään. Kaikki ryhmässä kun olivat tekijämiehiä. Pysyttelivät tiettävästi judopohjilla ihan turvallisuussyistä, aseet tai mukilointi ois voinu olla provosoivaa.
Ja hyvin usein joku tuli kertomaan että "vaarini on osannut vähä tuonkaltaisia juttuja."
"Jummijammi. Osaatko näyttää?"

Jolla en tarkoita että Draegerin tekstit ja asenne olisivat alentuvia, päinvastoin.
Hän on ollut ilmeisen fantastinen ja innoittava hahmo, tiedonhalussaan nöyrä. Ei mikään mariini-upseerin stereotypia.
Niitä kirjoja kannattaa hankkia ja lukea, ovat tosin aika raskaslukuisia.
Mullahan on hyllyssä tottakai kaikki.
Kari Aittomäki
Kesä 23, 2017, 00.57
Keskustelualue: Arot ja aavikot
Aihe: Vanhat suomalaiset tappelutaidot
Vastaukset: 412
Luettu: 182295

Vanhat suomalaiset tappelutaidot

Ka1, mikä on mielipiteesi kopiointikäytöksestä?
Mä olen huomannut että ihan leikkitappeluksessa eli sporttikamppailussa tapahtuu nopeaakin oppimista ja matkimista. Jonka takia onkin suositeltavaa hakea sparrikaverksi itseä parempia.

Miksei sitten puukonkäytössä, vaikkapa juuri häjyjen kohdalla. Kun katalysaattorina toimi mustalaiset.